Marsuharrastus on tullut nyt siihen pisteeseen, että tämän on nyt loputtava. Eläinhommasta ei ole saanut sitä iloa enää pitkään aikaan, mitä joskus sai. Kaikki hyvien puolien osa-alueet on kaventuneet ja miinuspuolet kasvaneet. Kyseessä ei ole mikään äkkinäinen herääminen viimeisimmän haasteen tiimoilta. Tätä hiljaista lopettamispäätöstä on muhiteltu mielessä jo vuoden päivät. Vaikeaksi tämän tekee nimenomaan se, että marsukasvatus on ollut niin kokonaisvaltaista. Läsnä kaikessa mitä teen. Todella kauan. Mitä kaikkea mun marsuharrastukseen on kuulunut? Suurimpana osana tietenkin itse eläintenpito. Näyttelytoiminta ja yhdistystoiminta on vienyt myös runsaasti aikaa ja energiaa. Marsujen asioita on mietitty paljon monessa asiassa. Reissuilla ei ole voinut käydä, koska tätä marsumäärää ei voi jättää itsekseen viikonlopuksi. Hoitajaa ei tänne keskelle korpea saa. Etenkin kun ollaan muutettu niin, ettei täällä oikeastaan ole vielä ketään tuttuja.
Mä olen tänä syksynä usein iltaruokinnalla vaan istunut ja itkenyt marsulassa sitä luopumisen vaikeutta. Kasvatuksen loppumisen tuskaa. Mä tunnen itseni luovuttajaksi, koska mä koen, että mun projekti on vielä kesken. Mä rakastan jokaista uteliasta nenää ja sieviä viiksikarvoja, mutta miksi mä pidän niitä, jos mä näen niitä max 30 min päivässä.
Elämässä on liikaa kiirettä, että voisin harrastaa niin kun haluaisin. Työt, kaksi lasta, mies ja remontista keskeneräinen koti. Yhdistystoiminta on imenyt voimat täysin. Yhdistyksen ajatteleminenkin lamaannuttaa. Löytyy ihmisiä, joiden kanssa ei yksinkertaisesti jaksa vääntää mistään ylimääräisestä asiasta ja se on pääsyy siihen, että jättäydyin pois kaikista vastuutehtävistä. Sukutietokanta mulla on vielä ja se jää. Yhdistystoiminnan pääjuttuja on näyttelyt ja yhdistystoiminnan muuttuminen merkityksettämäksi tarkoittaa myös, että näyttelyt ovat menettäneet riemunsa. Näyttelyt ovat ollee mulle se motivaattori. Nyt se homma ei ole enää hauskaa hauskaa. Ennen sitä merkitsi näyttelyilmoittautumiseen 20 eläintä ja sitten pähkäili hiki hatussa kenet jättää pois. Nyt sitä taas näyttelyn tullen miettii ilmoittaisiko sitä yhtäkään eläintä. Viime näyttelyyn ilmoitin yhden, eikä sekään ollut oma. Tässäkin päästään ajanpuutteeseen. Olisi ihana näyttelyttää himiksiä ja ne on pärjänneetkin mun kasvateista parhaiten tässä parin viimevuoden aikana. Jos mulla ei ole aikaa trimmata niitä, niin miksi mä ilmoittaisin niitä näytelyyn. Trimmamatonta eläintähän ei kannata tuoda, koska se on vain rahan hukkaa. Eikä mulla ole enää sitä intoa näyttelyvalmistautumiseen, että haluaisin trimmata klo 21 illalla, kun lapset ovat nukkumassa. Mä arvostan omaa unta ilmeisesti aivan liikaa. Noh, jos mä en näyttelytä, niin miksi mä kasvattaisin mitään? Risteytyspörriäiset on ihania, mutta en mä halua kasvattaa vain söpön poikasen takia. Mun kasvatuksessa on ollut muita tavoitteita kun risteytykset.
Tuomaroinnista nyt puhuin viimeksi tässä postauksessa. Kamelin selkä on viimeistä kortta vaille poikki.
Ruokintapuolessa on aina vastustusta. Heinä on aina homeessa. Kolmatta syksyä peräkkäin pitää todeta, että "paska syksy". Koko syksyn heinät homeessa vähintään paalin päädystä. Tavara oli priimaa meille saapuessa, mutta jos kelit pyörii vuorotellen pakkasella ja plussalla, niin eihän se VOI muuta kun kerätä kosteutta ja homehtua... Kolmatta vuotta peräkkäin hukkaan menee jokaisesta kuormasta vähintään kolmannes. Tänä vuonna puolet. Marsut syö heinäpaalia noin 2-3päivää. Meidän heinäpaikka Pälkäneellä on kuitenkin aika kaukana, joten olisi melko työlästä hakea esimerkiksi viikon heinät kerrallaan. Sitäpaitsi, niiden heinät on nyt loppu, joku hevostalli oli käynyt hakemassa kaiken pois. Tämä kuorma kun loppuu, niin mä en tiedä mistä saan lisää.
Siivouspäivä on kaoottinen. Joskus mä siivoan muutaman häkin siinä vaiheessa, kun lapset on saatu nukkumaan. Mikan iltavuoroviikolla se tarkoittaa kello 11 jälkeen illalla. Mä lähden otsalampun kanssa tarpomaan pimeään. Välissä pitää mennä tyhjentämään jätesäkki navetan taakse kaiken mahdollisen valon ulottumattomiin. Kuraa, kusta, paskaa ja kurjuutta polveen asti pimeydessä. Niin myöhään en tietty siivoa koko marsulaa, mutta jos tietää, ettei muuten ole aikaa, niin pako sitä on siivota edes pari häkkiä päivässä. Sehän sitten tietää, että on siivottavaa joka saatanan päivälle. Mä en jaksa. Aina sitä paskaa. Pelkkää paskaa. Harvoin on sellaiista luksusta, että SAA siivota koko marsulan kerralla. Oikeastaan sitä voisi parkua helpotuksesta, että seuraavalla viikolla ei ainakaan alkuviikolla tarvitse siivota yöllä yhtään mitään!
Tuosta työmaakopista olen kirjoittanut postauksen jos toisenkin. Ongelmat eivät ole poistuneet mihinkään. Se on ahdas (marsuilla on sama tila kun ennenkin, mutta ihminen ei mahdu siellä olemaan), ruma (ulkoa ja sisältä), vetoisa (ilma ainakin vaihtuu), jäässä (ai mitkä eristeet?), vuotava (tip-tip-tip-tip) ja äärimmäisen ärsyttävä (argh). Sinne ei halua mennä, siellä ei halua olla, mä en haluaisi pitää marsuja siellä. Uuden marsulan rakentaminen käy hankalaksi kaikin puolin tällä hetkellä, joten vaihtoehtoja ei ole.
Mä pääsin suklaaprojektissa tosi pitkälle. Mulla oli yltiöpäisen optimistinen visio siitä, että suklaa-abyn luominen ei voi olla kamalan vaikeaa. En väittänyt, että hyvän suklaa-abyn luominen olisi helppoa, mutta halusin vain saada kauniin värin siihen naamaan, johon mä olin rakastunut. Abyn naama on se kaunein marsunaama, jota mä voin ikinä kuvitella. Se vielä suklaanruskeana, niin ollaan aikalailla napakympissä. Siihen sitten aikaa myöden tuli into saada marsusta ihan oikeastikin muutakin kun pelkästään "ei hylkääviä virheitä". Mun suklaat on ollu monta kertaa BIS pöydällä. Mulla on jo monta suklaavaliota. Silti mitä enemmän tietää, sitä enemmän sitä tahtoo tietää lisää. Mun projekti on kesken. Nyt kun meillä onneksi on muitakin abyja kun vaan mun, ni mä en enää ole pärjännyt. Oon jotenkin aina nauranut sitä, kuinka ihmiset onnittelee mua rop1 ja rop2 sijoista. Hei come on, mä oon ollu ainoa. Ei siinä ole saavutusta olla roppi, jos ei ole ketään muuta paikalla. Mä koen, että pystyisin vieläkin näyttämään parempia suklaa-abyja. Jos olisi aikaa, sitähän se. Ei ole aikaa. Ei ole aikaa perehtyä jalostusvalintoihin. Pariskuntien yhdistäminen venyy ja venyy ja osa naaraista käy vanhaksi, enkä enää uskalla yhdistää. Mä en uskalla yhdistää pareja, koska mä pelkään tiineysmyrkytyksiä. Mun psyyke ei tällä hetkellä kestä enää yhtäkään naarasta, joka kuolee sen takia, että mä olen päättänyt haluta poikasia. Tiineysmyrkytyksiä nyt ei ole onneksi ollut, koska olen oppinut pitämään naaraat sopivan hoikkana. Silti se ajatus siitä mun valintojen vaikutuksesta terveen eläimen kohtaloon... Myöskin ne parhaat naaraat jäi tiinehtymättä (ja muutama kuollut) toissa kevään pellettiepisodissa. Työ menettää merkityksensä, kun jalostuksesta jää pois niin moni. Nyt vielä Marsesterin linjakin uhkaa sammua (ensiksi mainituista syistä), joten miksi mä jatkaisin. Mun ensimmäisen karvalapsen ketju katkeaa. Marsesterin tuikkeen sammuminen tytärten silmistä jättää marsulan sieluttomaksi.
Vuonna 2015 syntyi poikueita 11. Parhaiden vuosien määrät oli yli 40.
Marsuja ei halua ostaa kukaan. Ei voi teettää poikasia, jos tilat on jo täynnä. No periaatteessa mulla on nyt yksi häkki tyhjänä, mutta mä haluan vähentää määrää, en listätä. Aikuisia myytäviä marsuja on ollut jo pitkään yli 20kpl, jotka voisivat lähteä vaikka heti. Vanhemmat naaraat ei mene kaupaksi. Kukaan ei halua niitä. Ne jää käsiin. Sopupeluri esimerkiksi on ollut myynnissä kohta kaksi vuotta, onneksi sai nyt ihanan kodin, jossa on jo ennestään ollut Maailman abyja. Lemmikkilauma ja muutamasta laumasta pari tärkeintä jää kotiin.
Jos joku on kiinnostunut himalayakasvatuksesta, niin nyt olisi mahdollisuus saada näitä kaunokaisia Suomesta. Ruotsissa on kasvattajia, joiden kanssa yhteistyö varmasti onnistuu. Briteistä on usein tuotu marsuja tänne, joten nou problem. Suvut ovat läheisiä, onneksi rekkisteröintisäännöt muuttuvat nyt vuoden alusta. Säännöt hyväksyvät selfien käytön himalayojen kanssa, joten pitkäjänteiselle kasvattajalla tämähän on ihan helppo nakki aloittaa. Selfejä mulla ei nyt tällä hetkellä ole, mutta himmyjä löytyy kuusi naarasta ja neljä urosta.
Päätös on väistämätön. Mieli väsyy, vaikka osa asioista hoituu konemaisesti. Täytyy suojella sielua väsymiseltä. Sellaista supernaista ei ole, joka tästä suoriutuisi ja tulisi mun eläimet hoitamaan. Tää oli nyt tässä.
Tämä ei välttämättä ole Maailman loppu.
Ajattelen tätä taukona. Never say never. Jätän itselleni pari suklaaurosta ja tuolla on yhdistettynä vielä kaksi naarasta Marsesterin linjaa. Toivon, että parin vuoden päästä ne suklaaurokset ovat vielä toimintakuntoisia ja astuisivat naaraat tiineeksi. Haluan kaikki marsut sisälle lemmikeiksi. Kerroshäkki tähän olohuoneen nurkkaan tietokoneen viereen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Himalaya. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Himalaya. Näytä kaikki tekstit
perjantaina, tammikuuta 01, 2016
perjantaina, lokakuuta 02, 2015
Rehellinen risteytys
Snoop's Essi Motivaatiopörriäinen on synnyttänyt kolme hurmaavaa kakaraa. Chocolate uros, chocolate/white naaras sekä cinnamonagouti naaras. Kaikilla on satunnainen määrä rusetteja ja turkki varmaan kasvaa vähän pituutta, koska Essi-emollakin on pitkä tukka. Kaikilla on kaunis ja leveä pää sekä suuret nappisilmät.
Ai isä? :D No sehän on nonself black himalaya Maailman Vanhin Mysteeri. Nyt harvinaista, mutta suklaapoikaset tulevat myyntiin. Agoutilapsukaisen tahdon pussata itse puhki. Seonniinylisöpö! Tui!
Huomenna on tarkoitus kuvata, kun on vapaapäivä.
Ai isä? :D No sehän on nonself black himalaya Maailman Vanhin Mysteeri. Nyt harvinaista, mutta suklaapoikaset tulevat myyntiin. Agoutilapsukaisen tahdon pussata itse puhki. Seonniinylisöpö! Tui!
Huomenna on tarkoitus kuvata, kun on vapaapäivä.
sunnuntaina, elokuuta 09, 2015
Himalayavauvoja
Tällainen söpöliini olisi myynnissä.
Maailman Assasiineri, syntynyt 22.6.2015.
Isä Maailman Vanhin Mysteeri, emä Maailman Onnen Jemmari
Täältä on myös tulossa yksi urospoikanen myyntiin. Pienet söpöliinit ovat nyt viikon ikäisiä. Tässäkin piti ryhtyä häkkiä siivoamaan, mutta odottelin, että pienet saivat syödäksensä. Oli niin söpön näköistä. Tuitui.
sunnuntaina, elokuuta 02, 2015
D-himalayat
Kävin yöllä viemässä marsut marsulaan ja sillon ei ollut poikasia. Nyt oli! Tuituitui! Kolme vitivalkoista ihanaa himalayaa! Isänä Maailman Malttamaton Muurari ja emo Maailman Kolibri. Sukupuolia en nyt varmaksi osaa sanoa, koska ne meni siellä niin kasassa, että saatoin käpälöidä jotain poikasta kaksikin kertaa. :D Olisi kaksi urosta ja yksi naaras. Näinollen olisi ainakin yksi uros myynnissä. Pitää vähän tarkistella noita sukutauluja, että oliko se tämä yhdistelmä, josta mun tarvitsee uros jättää kotiin kasvamaan. Naaras nyt jää ainakin.
Jurvan tulokset
Pitkään aikaan ei ole näyttelytuloksia päässyt päivittelemään, kun en ole missään juuri ollut. :D Jos olenkin, niin ei ole ollut mitään kivaa päivitettävää. :D
Tällä kertaa meni tosi hienosti. Texel Moonshine "Muntsi" sai molemmilta tuomareilta sertin ja rop2. Mä olin sen kuivaamisessa valmis klo 1.08 yöllä. Muntsi oli äärimmäisen kiltisti koko pesun, yleensä se on vähän vastustellut viimeistään huuhteluvaiheessa.
Abyista Rehtori sai sertit molemmilta. Näyttelypaikalla mietin kuumeisesti, että tulikohan siitä valio. Mä oon niin miljoonaan kertaan sitä ollut ottamassa mukaan ja tykkään, että se on kiva. Ei tullut valiota. En mä ole sitä Suomessa koskaan esittänyt. :D :D Josko seuraavaan näyttelyyn täytyy sitten ottaa mukaan. Tosin en kyllä yhtään ymmärrä, miksi Rehtori oli toisella rop1 ja toisella rop2, kun kilpakumppanit oli paljon hienompia. Mulla oli mukana myös valio Duplo, joka ei saanut mitään. Kokonaisuutena Duplo on isompi, näyttävämpi ja säännöllisempi kun Rehtori. Rehtori on myös mun silmään liian pieni, mutta myös aavistuksen turhan laiha näyttelyeläimeksi. Sen takia se ei ole mukana ollutkaan, koska ei ole kerännyt itselleen yhtään massaa. Rehtori ei vaivautunut edes olemaan paikallaan, mutta Duplo jopa esiintyi. Duplolla on pieni tupla ja se on niskasta pehmoinen, kun on niin valkoinen. Rehtorilla taas rusetit paremmin linjassa, mutta kokonaisuutena iso ja näyttävä vs pieni säälittävä rimpula... Ehkä avainsana tällä kertaa myöskin, että Rehtorilla on nenärusetit. Mullle jäi niin kovasti mieleen, kun tämä tuomari niitä nenärusetteja joskus hehkutti ja pisti kaikki nenärusetilliset voittoon riippumatta siitä, mitä muuta siellä turkissa oli.
Sitten oli mukana kaksi suklaata. Ongelmana se, että mä olin ilmoittanut suklaan ja lilacin. Kävin vielä perjantaina koneelta katsomassa, että kenet mä ilmoitin. SILTI otin mukaan väärän marsun. Ilmoitin siis Gigant Colorin, mutta nappasin mukaan Tsaarin. En tajua. Ne asuu eri häkeissä, ihan eri puolilla marsulaa, täysin erinäköisten kavereiden kanssa, mutta silti. Otan suklaan mukaan, vaikka lilac on ilmoitettu. ARGH! Noh, Tsaari kävi pariluokassa sitten Cum Lauden kanssa pet-puolella. :D Cum Laude ei saanut mitään ulkomuotoluokasta, täysin oletettu tulos. Toivo eli silti, koska viimeksi Daniel antoi Cum Laudelle sertin.
Himmyt yllättivät positiivisesti, vaikka niidenkin trimmaaminen ja pesu meni pitkälle yöhön. Mysteeri sai molemmilta tuomareilta sertin ja siinäkin mietin, että oliko sillä sertiä entuudestaan. Ei ollut Mysteerillä, kun sen siskolla kylläkin olisi. :D Mysteeriä oon raahannut mukana muutamia kertoja, mutta josko jatkossa. Se on myynnissä ja sitä on kysytty nyt Norjaankin. Kyyti on vaan vähän haasteellinen. Muurari sai toiselta kuman ja toiselta ei mitään. Siitäkin olen ihan tyytyväinen, koska trimmaamisen puutteesta saivat molemmat moitteita.
Viikonloppu kokonaisuudessaan tosi mukava. Ajoin yöllä kotiin, kun Auni nukkui.
Tällä kertaa meni tosi hienosti. Texel Moonshine "Muntsi" sai molemmilta tuomareilta sertin ja rop2. Mä olin sen kuivaamisessa valmis klo 1.08 yöllä. Muntsi oli äärimmäisen kiltisti koko pesun, yleensä se on vähän vastustellut viimeistään huuhteluvaiheessa.
Abyista Rehtori sai sertit molemmilta. Näyttelypaikalla mietin kuumeisesti, että tulikohan siitä valio. Mä oon niin miljoonaan kertaan sitä ollut ottamassa mukaan ja tykkään, että se on kiva. Ei tullut valiota. En mä ole sitä Suomessa koskaan esittänyt. :D :D Josko seuraavaan näyttelyyn täytyy sitten ottaa mukaan. Tosin en kyllä yhtään ymmärrä, miksi Rehtori oli toisella rop1 ja toisella rop2, kun kilpakumppanit oli paljon hienompia. Mulla oli mukana myös valio Duplo, joka ei saanut mitään. Kokonaisuutena Duplo on isompi, näyttävämpi ja säännöllisempi kun Rehtori. Rehtori on myös mun silmään liian pieni, mutta myös aavistuksen turhan laiha näyttelyeläimeksi. Sen takia se ei ole mukana ollutkaan, koska ei ole kerännyt itselleen yhtään massaa. Rehtori ei vaivautunut edes olemaan paikallaan, mutta Duplo jopa esiintyi. Duplolla on pieni tupla ja se on niskasta pehmoinen, kun on niin valkoinen. Rehtorilla taas rusetit paremmin linjassa, mutta kokonaisuutena iso ja näyttävä vs pieni säälittävä rimpula... Ehkä avainsana tällä kertaa myöskin, että Rehtorilla on nenärusetit. Mullle jäi niin kovasti mieleen, kun tämä tuomari niitä nenärusetteja joskus hehkutti ja pisti kaikki nenärusetilliset voittoon riippumatta siitä, mitä muuta siellä turkissa oli.
Sitten oli mukana kaksi suklaata. Ongelmana se, että mä olin ilmoittanut suklaan ja lilacin. Kävin vielä perjantaina koneelta katsomassa, että kenet mä ilmoitin. SILTI otin mukaan väärän marsun. Ilmoitin siis Gigant Colorin, mutta nappasin mukaan Tsaarin. En tajua. Ne asuu eri häkeissä, ihan eri puolilla marsulaa, täysin erinäköisten kavereiden kanssa, mutta silti. Otan suklaan mukaan, vaikka lilac on ilmoitettu. ARGH! Noh, Tsaari kävi pariluokassa sitten Cum Lauden kanssa pet-puolella. :D Cum Laude ei saanut mitään ulkomuotoluokasta, täysin oletettu tulos. Toivo eli silti, koska viimeksi Daniel antoi Cum Laudelle sertin.
Himmyt yllättivät positiivisesti, vaikka niidenkin trimmaaminen ja pesu meni pitkälle yöhön. Mysteeri sai molemmilta tuomareilta sertin ja siinäkin mietin, että oliko sillä sertiä entuudestaan. Ei ollut Mysteerillä, kun sen siskolla kylläkin olisi. :D Mysteeriä oon raahannut mukana muutamia kertoja, mutta josko jatkossa. Se on myynnissä ja sitä on kysytty nyt Norjaankin. Kyyti on vaan vähän haasteellinen. Muurari sai toiselta kuman ja toiselta ei mitään. Siitäkin olen ihan tyytyväinen, koska trimmaamisen puutteesta saivat molemmat moitteita.
Viikonloppu kokonaisuudessaan tosi mukava. Ajoin yöllä kotiin, kun Auni nukkui.
maanantaina, kesäkuuta 22, 2015
A-himmyjä
Isä Maailman Vanhin Mysteeri ja emä Maailman Onnen Jemmari. Mä oletin, että Jemmari synnyttäisi vasta pidemmän ajan päästä. Siitä on neljä päivää, kun mä siirsin sen pois Valtsun luota. Hyvä, että siirsin. Se antoi turpaan kaikille abyille omassa laumassaan suurinpiirtein ottamatta askeltakaan. Aika voimakas ego, kun abyt lentää pitkin seiniä jo Jemmarin katseen voimasta.
Ai poikaset? Edellisessä poikueessahan kävi huonosti ja syntyi uros ja naaras, jotka kuolivat jostain syystä molemmat. Jemmari ei huolehtinut niistä ollenkaan, joten nyt mä olen tarkempana ja tuon ne sisään heti, jos näyttää siltä, että ei tälläkään kerralla niitä hoida.
Emo Maailman Onnen Jemmari on myös myynnissä, jos joku tahtoo tuitturouvan omaan laumaansa.
Ai poikaset? Edellisessä poikueessahan kävi huonosti ja syntyi uros ja naaras, jotka kuolivat jostain syystä molemmat. Jemmari ei huolehtinut niistä ollenkaan, joten nyt mä olen tarkempana ja tuon ne sisään heti, jos näyttää siltä, että ei tälläkään kerralla niitä hoida.
Tässä on ihanaakin ihanampi naaras! Tämä jää kotiin.
Mitä ihmettä tämän turkille on tapahtunut?!? Tällä supersuloisella naaraalla on kaksi "rusettia" pyllyn päällä. :D Sanomattakin selvää, että tämä kaveri on myynnissä.
Emo Maailman Onnen Jemmari on myös myynnissä, jos joku tahtoo tuitturouvan omaan laumaansa.
tiistaina, huhtikuuta 07, 2015
Uusia pareja
Erotin Survivorin eilen Ikiroudasta ja siellä tuntui poikasia. Ovat vielä pieniä, joten niissä voi hyvinkin mennä vielä kuukausi. Pokeri jäi vielä asuman Cum Lauden kanssa, tiineydestä on kyllä merkkejä, mutta Cum olisi muuten jäänyt aivan aivan yksin, niin asukoot vielä yhdessä.
Eilen yhdistetty uusia pareja Poikasten arvioitu syntymäaika on 15.6. jälkeen eli heinäkuun loppupuolella ja elokuun alussa on luovutusikäisiä poikasia sitten. Jos tiinehtyvät pian.
Maailman Vanhin Mysteeri + Maailman Onnen Jemmari (nonself himmmy)
Maailman Malttamaton Muurari + Maailman Vaihtoehtornuori (nonself ja crest himmy)
Maailman Tsaari + Maailman Zoolanderi (abyja, ehkä suklaa?)
Ikirouta + Snoop's Essi Motivaatiopörriäinen (risteytyshärveleitä, pus)
Eilen yhdistetty uusia pareja Poikasten arvioitu syntymäaika on 15.6. jälkeen eli heinäkuun loppupuolella ja elokuun alussa on luovutusikäisiä poikasia sitten. Jos tiinehtyvät pian.
Maailman Vanhin Mysteeri + Maailman Onnen Jemmari (nonself himmmy)
Maailman Malttamaton Muurari + Maailman Vaihtoehtornuori (nonself ja crest himmy)
Maailman Tsaari + Maailman Zoolanderi (abyja, ehkä suklaa?)
Ikirouta + Snoop's Essi Motivaatiopörriäinen (risteytyshärveleitä, pus)
Muutin häkkijärjestyksiäkin nyt aika radikaalisti. Naaraslaumat saivat eloa laumamuutoksista, koska halusin, että kaikki jaetut kerrokset olis pois. Nyt on kaikilla isommat tilat ja laumojen rakennekin jotakuinkin järkevä. Ei isoa laumaa pienessä häkissä ja pientä laumaa isossa häkissä. Tänään aamulla tuntui olevan rauha maassa eikä rutinaa kuulunut, joten taisi laumajaottelu mennä oikein hyvin. Joskushan noi naaraat leikkii känkkäränkkää parikin viikkoa.
lauantaina, helmikuuta 07, 2015
Orrbyn ja ååååh!
Herätys kevyesti klo 04.00. Auni söi siinä todennäköisesti unen keskellä. Sain sen turvakaukaloon ilman, että heräsi lainkaan. Aunin yöunet jatkuivat siis mukavasti sinne näyttelypaikalle asti. Jostain kumman syystä ne oli päättäneet siellä Ruotsissa, että näyttely alkaa kahdeksalta. KAHDEKSALTA?!? Me ei oltu paikalla sillon, kun tiet oli ihan hirveessä kunnossa, ni ei pystyny menemään niin lujaa, kun olisi saanut.
Sertejä sai vain Hovimestari ja Apostolinmiekka. Ekassa arvostelussa Apostolinmiekka sai sertin ja Hovi oli toinen. Onneksi arvostelut oli niin samanaikaiset, että Aptis oli ykkösarvostelussa vielä sillon, kun Hovia arvosteltin. Näin, että Hovi sai 89p, mikä oikeuttaa sertiin, tiesin, että tokassakin arvostelussa Aptis menisi edelle ja näinollen Hovin serti jäisi saamatta. Vaikka marsu olisi sertin arvoinen, niin Ruotsissa niitä ei saa antaa kun yhdelle, jos luokassa on viisi tai vähemmän osallistujia. En ymmärrä. Noh. Eli Hovin pistemäärän nähtyäni ja tuumasin, että toinen marsu ei tule enää arvosteluun. Tuomari ei oikein arvostanut, mutta niillä on ne säännöt sellaiset, että pakottavat ihmiset tekemään näin. Eli Hovista tuli nyt sitten myös Ruotsin muotovalio.
Apostolinmiekka oli Minnalla ROP1 ja BIS 4!! Jeee!! Harmitti kyllä, ettei toiseen arvosteluun mennyt, mutta mulle oli reissun kannalta tärkeämpää saada Hovista valio, kun Apostolinmiekan mahdollinen sijoitus BISsissä.
Muut eivät saaneet mitään. Sopun kohdalla pieni pettymys, mutta ilmeisesti liian pehmeä. Rehtorihan ei pysynyt sitten tippaakaan aloillaan arvostellessa. Himmyt olivat matkustamisesta todella kulahtaneen näköisiä ja etenkin valtsulta oli hävinnyt kaikki leveys. Onneksi Hämeenlinnan näyttely on meiltä 4km. Ei kukaan kulahda matkan aikana.
Takaisin tullessa Mikalta tuli tekstari, että oliko täällä joku himmy tiine? Täällä kahden viimeisimpänä syntyneiden poikasten häkissä olisi pieni valkoinen ja se ei ole aby.
Siis mitä?!? Voi hyvä luoja, ONNEKSI mä en ottanut sitä naarasta mukaan tänne näyttelyyn! Mä olen kopeloinut sitä viimeksi kaksi viikkoa sitten pettyneenä. Harmi ettei tiinehtynyt. Pitää kai laittaa urokselle uudelleen. Mut hei, naaraan nimi on Jemmari, joten mitä muuta siltä olisi pitänyt odottaa? Meidän kasvateilla kun on ollut tapana noudattaa oman nimensä teemaa... :D Olisi Å kirjaimen vuoro. Viimekierroksilla oon hypännyt sen yli, mutta nyt sen vois käyttää. Maailman Åååh! Ylläri! Mä en edes tiedä mitä sukupuolta se on, kun ei Mika ollut käsitellyt sitä vielä lainkaan.
Takaisin näyttelystä iski jumalaton lumimyrsky. Kuulemma talvinäyttelyiden perinne.
Nyt on marsut taas ruokittu ja juomapullot kiinni. Nyt menee muuten silmät kiinni. Huomenna junalla kotiin katsomaan pientä jemmattua himmyvauvaa.
Sertejä sai vain Hovimestari ja Apostolinmiekka. Ekassa arvostelussa Apostolinmiekka sai sertin ja Hovi oli toinen. Onneksi arvostelut oli niin samanaikaiset, että Aptis oli ykkösarvostelussa vielä sillon, kun Hovia arvosteltin. Näin, että Hovi sai 89p, mikä oikeuttaa sertiin, tiesin, että tokassakin arvostelussa Aptis menisi edelle ja näinollen Hovin serti jäisi saamatta. Vaikka marsu olisi sertin arvoinen, niin Ruotsissa niitä ei saa antaa kun yhdelle, jos luokassa on viisi tai vähemmän osallistujia. En ymmärrä. Noh. Eli Hovin pistemäärän nähtyäni ja tuumasin, että toinen marsu ei tule enää arvosteluun. Tuomari ei oikein arvostanut, mutta niillä on ne säännöt sellaiset, että pakottavat ihmiset tekemään näin. Eli Hovista tuli nyt sitten myös Ruotsin muotovalio.
Apostolinmiekka oli Minnalla ROP1 ja BIS 4!! Jeee!! Harmitti kyllä, ettei toiseen arvosteluun mennyt, mutta mulle oli reissun kannalta tärkeämpää saada Hovista valio, kun Apostolinmiekan mahdollinen sijoitus BISsissä.
Muut eivät saaneet mitään. Sopun kohdalla pieni pettymys, mutta ilmeisesti liian pehmeä. Rehtorihan ei pysynyt sitten tippaakaan aloillaan arvostellessa. Himmyt olivat matkustamisesta todella kulahtaneen näköisiä ja etenkin valtsulta oli hävinnyt kaikki leveys. Onneksi Hämeenlinnan näyttely on meiltä 4km. Ei kukaan kulahda matkan aikana.
Takaisin tullessa Mikalta tuli tekstari, että oliko täällä joku himmy tiine? Täällä kahden viimeisimpänä syntyneiden poikasten häkissä olisi pieni valkoinen ja se ei ole aby.
O.o
Siis mitä?!? Voi hyvä luoja, ONNEKSI mä en ottanut sitä naarasta mukaan tänne näyttelyyn! Mä olen kopeloinut sitä viimeksi kaksi viikkoa sitten pettyneenä. Harmi ettei tiinehtynyt. Pitää kai laittaa urokselle uudelleen. Mut hei, naaraan nimi on Jemmari, joten mitä muuta siltä olisi pitänyt odottaa? Meidän kasvateilla kun on ollut tapana noudattaa oman nimensä teemaa... :D Olisi Å kirjaimen vuoro. Viimekierroksilla oon hypännyt sen yli, mutta nyt sen vois käyttää. Maailman Åååh! Ylläri! Mä en edes tiedä mitä sukupuolta se on, kun ei Mika ollut käsitellyt sitä vielä lainkaan.
Takaisin näyttelystä iski jumalaton lumimyrsky. Kuulemma talvinäyttelyiden perinne.
Nyt on marsut taas ruokittu ja juomapullot kiinni. Nyt menee muuten silmät kiinni. Huomenna junalla kotiin katsomaan pientä jemmattua himmyvauvaa.
perjantaina, helmikuuta 06, 2015
Paljon kaikkea yhtäaikaa!
Tässä junassa kirjottelen matkalla Ouluun. Huomenna on tosiaan Ruotsin puolella näyttely, joten nyt on pitkästä aikaa ulkomaanreissu! Jee!
Eilen trimmasin Marengin illalla telkkaria kattellessa ja siinä se kusi syliin kuudesti. Tarkoitus oli trimmata myös Valtsu ja pestä molemmat, mutta iski väsymys. Tänään aamulla trimmasin sitten Valtsunkin. Pesin molemmat ja saivat kuivua kylppärissä lattialämmityksen päällä pyyhkeisiin käärittyinä. Ronkeleita molemmat, kun ei hytittelykurkku kelvannut.
Kiire tuli, kun piti pakata omat tavarat, vauvan tavarat ja marsujen tavarat. Sitten vielä marsulaan ja putsata ja täyttää boksit. Tehdä elukkatarkistus ja ja ja... Kynsien leikkuu, korvien putsaus ja tassujen rasvaukset jäi ihan suosiolla junaan.
Pitkän aikaa oon ihmetellyt, että eikö se Huippukondiittori ole tiine lainkaan. Masu vaan kasvaa, mutta posket jauhaa samaa tahtia. Kyllä siellä poikaset tuntui, mutta se ei vaan suostunut synnyttämään. Arvatkaa vaan, mitä sieltä häkeistä kuului siinä vaiheessa, kun piti mennä bokseja laittelemaan? Synnytyksen ääniä tietenkin. Mahdollisimman huono ajoitus Huippiksella. Näyttelyissä käynyt marsu tietää mitä boksien rapina tarkoittaa, ei varmaan oo Huippikselle mikään maailman rentouttavin ääni... Joten menin siinä välissä suihkuun ja palasin takaisin ja toivon sen olevan valmis.
Kaksi (ilmeisesti?) ihanaa pientä brindleä. Tässä on nyt kyseessä Y-poikue. Märkiä kummastuineita möhkäleitä. En yhtään ehtinyt katsomaan tarkemmin, että mahtoiko toinen olla mahdollisesti suklaabrindle... Toisella oli valkoista nokassa. Olivat märkiä, en koskenut, enkä nostanut edes mökkiä. Mutta nuo muovikorit on siitä hyviä, että niistä näkee läpi. Huippis tuli avuliaasti porkkananpalan perässä pois mökistä, joten sain tiirailtua jonkun verran. Mulla oli tosiaan siinä vaiheessa jo kiire. Mä kerron sitten sunnuntaina, että montako tuli. Mika tietty käy katsomassa ja ruokkimmassa tän viikonlopun.
Mutta junaan ehdittiin. Kuvakin olisi kantamuksista Hämeenlinnan asemalta, mutta kännykässä. Piuha jossain kassin syövereissä, enkä nyt millään jaksaisi sitä kaivaa.
Mä toivon kovasti kuutta sertiä. Teoriassa on mahdollista saada 11 (johtuen Ruotsin sertisäännöistä). Hovi ja Apostolinmiekka on samassa luokassa ja jos abyja ei ole enempää, niin vain toiselle saa antaa sertin. Jos Hovi saa sertin ensin, niin se siirtyy valioluokkaan, koska on jo FI MVA, niin yhdellä ruotsalaisella sertillä tulee S MVA. Kaikki muut marsut on taktisesti jokainen eri luokassa.
Mukana on:
Maailman Vaihtoehtonuori (engl.crest black himalaya naaras)
Maailman Vanhin Mysteeri (nonself black himalaya uros)
Maailman Rehtori (aby uros 5-9kk)
FI MVA Maailman Sopupeluri (aby naaras avoin)
FI MVA Maailman Hovimestari (aby uros avoin)
Apostolinmiekka (aby uros avoin)
Todellisuudessa mä odotan sertiä vain abyille. Mielellään tietty jokaiselle, mutta kun nyt edes Sopu ja Hovi saisi. Sopu hilseilee keskiharjan välistä. Hovi on muita uroksia tavatessaan pallomarsu (kaboom). Rehtori ei tasan pysy paikallaan ja puree, Apostoli ei pysy paikallaan ja pörhistää myöskin herkästi karvat palloksi. Vaihtari on ylitrimmattu pyllystä. Taas. Valtsu on liian vaalea ja sillä on liian pienet korvat pärjätäkseen missään.
Pitäkää huomenna peukkuja pystyssä!
Btw... HÄMEENLINNAN NÄYTTELYN VIIMEINEN ILMOITTAUTUMISPÄIVÄ ON TÄNÄÄN. Tosin mä teen luettelon, eikä mulla tästä näyttelyreissusta johtuen ole mahdollisuutta aloittaa luettelon tekoa ennen maanantaita... Ilmoittautukaa silti tänään.
Eilen trimmasin Marengin illalla telkkaria kattellessa ja siinä se kusi syliin kuudesti. Tarkoitus oli trimmata myös Valtsu ja pestä molemmat, mutta iski väsymys. Tänään aamulla trimmasin sitten Valtsunkin. Pesin molemmat ja saivat kuivua kylppärissä lattialämmityksen päällä pyyhkeisiin käärittyinä. Ronkeleita molemmat, kun ei hytittelykurkku kelvannut.
Kiire tuli, kun piti pakata omat tavarat, vauvan tavarat ja marsujen tavarat. Sitten vielä marsulaan ja putsata ja täyttää boksit. Tehdä elukkatarkistus ja ja ja... Kynsien leikkuu, korvien putsaus ja tassujen rasvaukset jäi ihan suosiolla junaan.
Pitkän aikaa oon ihmetellyt, että eikö se Huippukondiittori ole tiine lainkaan. Masu vaan kasvaa, mutta posket jauhaa samaa tahtia. Kyllä siellä poikaset tuntui, mutta se ei vaan suostunut synnyttämään. Arvatkaa vaan, mitä sieltä häkeistä kuului siinä vaiheessa, kun piti mennä bokseja laittelemaan? Synnytyksen ääniä tietenkin. Mahdollisimman huono ajoitus Huippiksella. Näyttelyissä käynyt marsu tietää mitä boksien rapina tarkoittaa, ei varmaan oo Huippikselle mikään maailman rentouttavin ääni... Joten menin siinä välissä suihkuun ja palasin takaisin ja toivon sen olevan valmis.
Kaksi (ilmeisesti?) ihanaa pientä brindleä. Tässä on nyt kyseessä Y-poikue. Märkiä kummastuineita möhkäleitä. En yhtään ehtinyt katsomaan tarkemmin, että mahtoiko toinen olla mahdollisesti suklaabrindle... Toisella oli valkoista nokassa. Olivat märkiä, en koskenut, enkä nostanut edes mökkiä. Mutta nuo muovikorit on siitä hyviä, että niistä näkee läpi. Huippis tuli avuliaasti porkkananpalan perässä pois mökistä, joten sain tiirailtua jonkun verran. Mulla oli tosiaan siinä vaiheessa jo kiire. Mä kerron sitten sunnuntaina, että montako tuli. Mika tietty käy katsomassa ja ruokkimmassa tän viikonlopun.
Mutta junaan ehdittiin. Kuvakin olisi kantamuksista Hämeenlinnan asemalta, mutta kännykässä. Piuha jossain kassin syövereissä, enkä nyt millään jaksaisi sitä kaivaa.
Mä toivon kovasti kuutta sertiä. Teoriassa on mahdollista saada 11 (johtuen Ruotsin sertisäännöistä). Hovi ja Apostolinmiekka on samassa luokassa ja jos abyja ei ole enempää, niin vain toiselle saa antaa sertin. Jos Hovi saa sertin ensin, niin se siirtyy valioluokkaan, koska on jo FI MVA, niin yhdellä ruotsalaisella sertillä tulee S MVA. Kaikki muut marsut on taktisesti jokainen eri luokassa.
Mukana on:
Maailman Vaihtoehtonuori (engl.crest black himalaya naaras)
Maailman Vanhin Mysteeri (nonself black himalaya uros)
Maailman Rehtori (aby uros 5-9kk)
FI MVA Maailman Sopupeluri (aby naaras avoin)
FI MVA Maailman Hovimestari (aby uros avoin)
Apostolinmiekka (aby uros avoin)
Todellisuudessa mä odotan sertiä vain abyille. Mielellään tietty jokaiselle, mutta kun nyt edes Sopu ja Hovi saisi. Sopu hilseilee keskiharjan välistä. Hovi on muita uroksia tavatessaan pallomarsu (kaboom). Rehtori ei tasan pysy paikallaan ja puree, Apostoli ei pysy paikallaan ja pörhistää myöskin herkästi karvat palloksi. Vaihtari on ylitrimmattu pyllystä. Taas. Valtsu on liian vaalea ja sillä on liian pienet korvat pärjätäkseen missään.
Pitäkää huomenna peukkuja pystyssä!
Btw... HÄMEENLINNAN NÄYTTELYN VIIMEINEN ILMOITTAUTUMISPÄIVÄ ON TÄNÄÄN. Tosin mä teen luettelon, eikä mulla tästä näyttelyreissusta johtuen ole mahdollisuutta aloittaa luettelon tekoa ennen maanantaita... Ilmoittautukaa silti tänään.
torstaina, tammikuuta 15, 2015
Vuosikatsaus
Monet teki vuosikatsauksia blogeissaan. Wallanderi-poikanen nyt vei vähän huomiota, joten tämän kirjoittaminen jäi.Vuosi sitten kuvittelin, että 2014 tulee kaikkien aikojen hienoin marsuvuosi. Niin monta lupaavaa naarasta ja urosta kasvamassa sekä monta mahtavaa pariskuntaa suunniteltu. Pet-toimikunnassa ennätysmäärä väkeä, joten varmasti paljon tekemistä luvassa. Ei mee suunnitelmien mukaan.
Kevään pellettiepisodi sotki monen naaraan kohdalla tiinehtymisen joten moni meni hukkaan. Keskenmenoja, kuolleita poikasia, heikkoja poikasia jne... Toisen lapsen odotus ja syntymä sekä oman talon ostaminen ja remontointi vie myös niin paljon aikaa, että kaikki ylimääräinen energia yhdistyksessä olemisessa sekä pet-toimikunnan pääheebona jäi myös ihan minimiin. Paljon oli ideoita pet-toimikunnalle, mutta oikeastaan jätin ne olemaan ihan kokonaan. Kesällä en sitten yhdistellyt pareja yhtään sen ahkerammin, koska tiedossa oli marsulan muutto, enkä ollut toipunut kevään järkytyksistä. Ihan-ihan oikeasti harkitsin pitkään ja hartaasti, että kestääkö mun psyyke enempää surullisia marsukohtaloita, koska itsehän mä eläimeni siihen tilaan asetan. Kasvattajana mä olen vastuussa jokaisesta pienestä elämästä.
Vuoden poikueet
E-poikue 20.2. FI MVA Maailman Aleksanteri + Aniaras Odessa
engl. crest black himalaya uros Maailman Erkkari
engl. crest black himalaya naaras Maailman Erikeepperi
engl. crest black himalaya naaras Maailman Esteri
nonself black himalaya uros Maailman Eskari
F-poikue 25.2. Maailman Eliminaattori + Maailman Calibraattori
abessiinialainen tsw naaras Maailman Feidari
abessiinialainen black naaras Maailman Fariinisokeri
G-poikue 8.3. Maailman Eliminaattori + Maailman Bloggeri
abessiinialainen lilac/white naaras Maailman Grand Survivori
abessiinialainen chocolate/white uros Maailman Great Kahvipari
abessiinialainen lilac uros Maailman Gigant Colori
H-poikue
-kuolleet
I-poikue
-kuolleet
(Merkkasin nämä kaksi poikuetta kirjaimiin, koska poikaset tosiaan elivät hetken aikaa ja olivat "täysiaikaisia". Näin niiden molempien syntymät, mutta seuraavana aamuna marsulaan tullessa olivat kuolleita. Keskenmenoja en laittanut edes kirjaimiin.)
J-poikue 2.6. L&P Cavies Justin + Maailman Onnen Jemmari
nonself black himalaya uros Maailman Jantteri
nonself black himalaya uros Maailman Jobbari
nonself black himalaya uros Maailman Jepari
K-poikue 6.6. L&P Cavies Justin + Maailman Vaihtoehtonuori
engl.crest black himalaya uros Maailman Kavaljeeri
nonself black himalaya uros Maailman Kulkuri
nonself black himalaya naaras Maailman Kolibri
nonself black himalaya naaras Maailman Korkkari
L-poikue 6.6. FI MVA Maailman Narinari + FI MVA Maailman Huippukondiittori
abessiinialainen chocolate naaras Maailman Lopun Alku Ja Juuri
Syntyi monta poikasta, joista vain yksi jäi henkiin.
M-poikue 7.6. FI MVA Maailman Aleksanteri + FI MVA Maailman Iloinen Inkeri
nonself black himalaya uros Maailman Motkottava Timpuri
nonself black himalaya uros Maailman Malttamaton Muurari
Yksi hieno naaras kuoli.
N-poikue 10.6. FI MVA Maailman Narinari + Maailman Kirjuri
abessiinialainen tsw naaras Maailman Nettipokeri
abessiinialainen tsw naaras Maailman Napapiiri
abessiinialainen brindle uros Maailman Nokikolari
O-poikue 15.6. FI MVA Maailman Aleksanteri + Maailman On Kaveri
nonself black himalaya uros Maailman Ongelmanuori
nonself black himalaya uros Maailman Otsalohkotohtori
nonself black himalaya naaras Maailman Olipa Kerran Kuraattori
P-poikue 28.6. Maailman Eliminaattori + Maailman Piipari
abessiinialainen chocolate brindle naaras Maailman Pokerinaamari
abessiinialainen chocolate brindle naaras Maailman Pakkasmittari
abessiinialainen brindle naaras Maailman Päikkäri
abessiinialainen brindle uros Maailman Pastori
R-poikue 12.7. FI MVA Maailman Meteori + Maailman Patteri
abessiinialainen tsw uros Maailman Rehtori
abessiinialainen tsw naaras Maailman Ruuvari
abessiinialainen brindle uros Maailman Rappari
S-poikue 22.10. FI MVA Maailman Meteori + Maailman Patteri
abessiinialainen brindle naaras Maailman Saituri
abessiinialainen brindle naaras Maailman Syömäri
abessiinialainen brindle naaras Maailman Skywalkeri
T-poikue 22.12. Maailman Hovimestari + Maailman Fariinisokeri
abessiinialainen black naaras Maailman Tonttumuori
abessiinialainen black uros Maailman Toljanteri
U-poikue
-kuolleet
V-poikue 28.12. Maailman Wattimittari + Maailman Wisionääri
abessiinialainen chocolate/white naaras Maailman Vaalipiiri
abessiinialainen tsw naaras Maailman Vankikarkuri
abessiinialainen tsw uros Maailman Valtiovarainministeri
W-poikue 30.12. Maailman Duploinsinööri + Maailman Feidari
abessiinialainen tsw uros
abessiinialainen chocolate/white/golden naaras
Meillä ei ole ensimmäisen kasvatusvuoden jälkeen koskaan syntynyt näin vähää poikueita.
Vielä odotellaan kahta poikuetta syntyväksi.
Näyttelyt
Näyttelymenestyskin on ollut lähinnä vanhojen marsujen varassa, jotka ovat 2012-2013 keränneet itsellensä kaksi sertiä. Tänä vuonna sitten koitettu saada niitä valioiksi. Epätoivoisesti. :D 2014 vuoden vauvoja en oo näyttelyyn roudannut lainkaan. Himalayojen alkuvuoden menestys yllätti mut kyllä täysin. Tosin pieni realisti minussa kyllä kertoo, että kyseessä on ihan puhtaasti se, että kuvioituja on niin vähän ja mun himmyt on ainoat himmyt. Kai sekin on vaikuttanut, että ovat asuneet viileässä marsulassa ja kuviot olivat ihan hyvällä kontrastilla. Tosin, jos kaavakkeessa lukee, että kuvion pitäisi olla isompi, leveämpi, tummempi jne jne, niin miksi serti ja bis-sijoitus... hmm... Jotain aloittelijan tuuria kai tämän rodun kanssa. Hmm.. Pitäisköhän joka vuosi aloittaa joku uusi rotuprojekti!?!
Abyissa taas en juurikaan keväällä viittinyt näyttelyttää ja kesällä työnsin niitä Saijan matkaan. Valmistelut ja muut ihan hunningolla. Se, mistä mä olen itse tuomarina ja tuomarioppilaana ulkomuotoluokassa pohtinut täyttyi tismalleen. Miksi kiusata sitä marsua näyttelyreissulla, jos ei valmistelun vähyydellä anna sille mahdollisuutta näyttää parhaita puoliaan. Niinpä niin.
Vuosi 2015
- Ihan ykkösenä on tavoitteena rakentaa uusi marsula
- Tehdään ihan mahtavan hieno Hämeenlinnan näyttely ystävänpäivänä
- Nostetaan yhdessä PiNan talous pohjamudasta
- Tavoitteena osallistua edes pari kertaa pet-luokkaan myös itse
- Josko saisi kasvatettua uuden FI MVA suklaa-abyn, josko kenties rop ja bis kisaan?
- Löytyisi edes uusi FI MVA poikanen, no sellainen mahdollisuus kyllä on jo
Kevään pellettiepisodi sotki monen naaraan kohdalla tiinehtymisen joten moni meni hukkaan. Keskenmenoja, kuolleita poikasia, heikkoja poikasia jne... Toisen lapsen odotus ja syntymä sekä oman talon ostaminen ja remontointi vie myös niin paljon aikaa, että kaikki ylimääräinen energia yhdistyksessä olemisessa sekä pet-toimikunnan pääheebona jäi myös ihan minimiin. Paljon oli ideoita pet-toimikunnalle, mutta oikeastaan jätin ne olemaan ihan kokonaan. Kesällä en sitten yhdistellyt pareja yhtään sen ahkerammin, koska tiedossa oli marsulan muutto, enkä ollut toipunut kevään järkytyksistä. Ihan-ihan oikeasti harkitsin pitkään ja hartaasti, että kestääkö mun psyyke enempää surullisia marsukohtaloita, koska itsehän mä eläimeni siihen tilaan asetan. Kasvattajana mä olen vastuussa jokaisesta pienestä elämästä.
Vuoden poikueet
E-poikue 20.2. FI MVA Maailman Aleksanteri + Aniaras Odessa
engl. crest black himalaya uros Maailman Erkkari
engl. crest black himalaya naaras Maailman Erikeepperi
engl. crest black himalaya naaras Maailman Esteri
nonself black himalaya uros Maailman Eskari
F-poikue 25.2. Maailman Eliminaattori + Maailman Calibraattori
abessiinialainen tsw naaras Maailman Feidari
abessiinialainen black naaras Maailman Fariinisokeri
G-poikue 8.3. Maailman Eliminaattori + Maailman Bloggeri
abessiinialainen lilac/white naaras Maailman Grand Survivori
abessiinialainen chocolate/white uros Maailman Great Kahvipari
abessiinialainen lilac uros Maailman Gigant Colori
H-poikue
-kuolleet
I-poikue
-kuolleet
(Merkkasin nämä kaksi poikuetta kirjaimiin, koska poikaset tosiaan elivät hetken aikaa ja olivat "täysiaikaisia". Näin niiden molempien syntymät, mutta seuraavana aamuna marsulaan tullessa olivat kuolleita. Keskenmenoja en laittanut edes kirjaimiin.)
J-poikue 2.6. L&P Cavies Justin + Maailman Onnen Jemmari
nonself black himalaya uros Maailman Jantteri
nonself black himalaya uros Maailman Jobbari
nonself black himalaya uros Maailman Jepari
K-poikue 6.6. L&P Cavies Justin + Maailman Vaihtoehtonuori
engl.crest black himalaya uros Maailman Kavaljeeri
nonself black himalaya uros Maailman Kulkuri
nonself black himalaya naaras Maailman Kolibri
nonself black himalaya naaras Maailman Korkkari
L-poikue 6.6. FI MVA Maailman Narinari + FI MVA Maailman Huippukondiittori
abessiinialainen chocolate naaras Maailman Lopun Alku Ja Juuri
Syntyi monta poikasta, joista vain yksi jäi henkiin.
M-poikue 7.6. FI MVA Maailman Aleksanteri + FI MVA Maailman Iloinen Inkeri
nonself black himalaya uros Maailman Motkottava Timpuri
nonself black himalaya uros Maailman Malttamaton Muurari
Yksi hieno naaras kuoli.
N-poikue 10.6. FI MVA Maailman Narinari + Maailman Kirjuri
abessiinialainen tsw naaras Maailman Nettipokeri
abessiinialainen tsw naaras Maailman Napapiiri
abessiinialainen brindle uros Maailman Nokikolari
O-poikue 15.6. FI MVA Maailman Aleksanteri + Maailman On Kaveri
nonself black himalaya uros Maailman Ongelmanuori
nonself black himalaya uros Maailman Otsalohkotohtori
nonself black himalaya naaras Maailman Olipa Kerran Kuraattori
P-poikue 28.6. Maailman Eliminaattori + Maailman Piipari
abessiinialainen chocolate brindle naaras Maailman Pokerinaamari
abessiinialainen chocolate brindle naaras Maailman Pakkasmittari
abessiinialainen brindle naaras Maailman Päikkäri
abessiinialainen brindle uros Maailman Pastori
R-poikue 12.7. FI MVA Maailman Meteori + Maailman Patteri
abessiinialainen tsw uros Maailman Rehtori
abessiinialainen tsw naaras Maailman Ruuvari
abessiinialainen brindle uros Maailman Rappari
S-poikue 22.10. FI MVA Maailman Meteori + Maailman Patteri
abessiinialainen brindle naaras Maailman Saituri
abessiinialainen brindle naaras Maailman Syömäri
abessiinialainen brindle naaras Maailman Skywalkeri
T-poikue 22.12. Maailman Hovimestari + Maailman Fariinisokeri
abessiinialainen black naaras Maailman Tonttumuori
abessiinialainen black uros Maailman Toljanteri
U-poikue
-kuolleet
V-poikue 28.12. Maailman Wattimittari + Maailman Wisionääri
abessiinialainen chocolate/white naaras Maailman Vaalipiiri
abessiinialainen tsw naaras Maailman Vankikarkuri
abessiinialainen tsw uros Maailman Valtiovarainministeri
W-poikue 30.12. Maailman Duploinsinööri + Maailman Feidari
abessiinialainen tsw uros
abessiinialainen chocolate/white/golden naaras
Meillä ei ole ensimmäisen kasvatusvuoden jälkeen koskaan syntynyt näin vähää poikueita.
Vielä odotellaan kahta poikuetta syntyväksi.
Näyttelyt
Näyttelymenestyskin on ollut lähinnä vanhojen marsujen varassa, jotka ovat 2012-2013 keränneet itsellensä kaksi sertiä. Tänä vuonna sitten koitettu saada niitä valioiksi. Epätoivoisesti. :D 2014 vuoden vauvoja en oo näyttelyyn roudannut lainkaan. Himalayojen alkuvuoden menestys yllätti mut kyllä täysin. Tosin pieni realisti minussa kyllä kertoo, että kyseessä on ihan puhtaasti se, että kuvioituja on niin vähän ja mun himmyt on ainoat himmyt. Kai sekin on vaikuttanut, että ovat asuneet viileässä marsulassa ja kuviot olivat ihan hyvällä kontrastilla. Tosin, jos kaavakkeessa lukee, että kuvion pitäisi olla isompi, leveämpi, tummempi jne jne, niin miksi serti ja bis-sijoitus... hmm... Jotain aloittelijan tuuria kai tämän rodun kanssa. Hmm.. Pitäisköhän joka vuosi aloittaa joku uusi rotuprojekti!?!
Abyissa taas en juurikaan keväällä viittinyt näyttelyttää ja kesällä työnsin niitä Saijan matkaan. Valmistelut ja muut ihan hunningolla. Se, mistä mä olen itse tuomarina ja tuomarioppilaana ulkomuotoluokassa pohtinut täyttyi tismalleen. Miksi kiusata sitä marsua näyttelyreissulla, jos ei valmistelun vähyydellä anna sille mahdollisuutta näyttää parhaita puoliaan. Niinpä niin.
Vuosi 2015
- Ihan ykkösenä on tavoitteena rakentaa uusi marsula
- Tehdään ihan mahtavan hieno Hämeenlinnan näyttely ystävänpäivänä
- Nostetaan yhdessä PiNan talous pohjamudasta
- Tavoitteena osallistua edes pari kertaa pet-luokkaan myös itse
- Josko saisi kasvatettua uuden FI MVA suklaa-abyn, josko kenties rop ja bis kisaan?
- Löytyisi edes uusi FI MVA poikanen, no sellainen mahdollisuus kyllä on jo
torstaina, syyskuuta 11, 2014
Nordic 2014 Norjassa
FI MVA Maailman Aleksanteri
Siinä se meidän pikkukunkku matkustaa.
maanantaina, kesäkuuta 16, 2014
Hyvät ja huonot uutiset
Huonoja uutisia on se, että L-poikueen suklaabrindle aby ei vaan selviytynyt, oli tänään kuollut, vaikka aamulla oli vielä virkeä ja reipas. Yritin sitä pitää aamuin illoin tosiaan tunnin mamman kanssa kahdestaan ja hyvin nousi paino aina sen parin tunnin aikana noin 4g. Saman verran se oli aina laskenutkin päivän aikana. Pentu joi vettä pullosta ja söi pellettiä ja tuoretta heinääkin jo. Mutta muut olivat vahvempia. :( Pyh.
Iloisia uutisia on se, että vihdoinkin viimeinen himmymamma sai poikaset 15.6. ja ne ovat jo ihan sen kokoisia, kun marsunpoikasten kuuluukin olla. 97, 89 ja 100g painoiltaan. Emo Maailman On Kaveri ja isä FI MVA Maailman Aleksanteri. Kaksi poikaa ja yksi tyttö. Molemmat pojat tulee myyntiin.
Iloisia uutisia on se, että vihdoinkin viimeinen himmymamma sai poikaset 15.6. ja ne ovat jo ihan sen kokoisia, kun marsunpoikasten kuuluukin olla. 97, 89 ja 100g painoiltaan. Emo Maailman On Kaveri ja isä FI MVA Maailman Aleksanteri. Kaksi poikaa ja yksi tyttö. Molemmat pojat tulee myyntiin.
Tänään meno näytti jo tältä:
Yksi nauttii, kun maitobaari pysyy paikallaan, toinen harjoittelee jo tuoreheinän syöntiä ja kolmas viipeltää toisella puolella häkkiä.
lauantaina, kesäkuuta 07, 2014
Normalisoituuko elämä?
Aamulla Mika tuli sanomaan, että keräsi yhden kuolleen pois alahäkistä.
-Mistä häkistä? Eilen syntyneessä abypentueessa oli yksi tosi pikkuinen, joten oliko se?
-Ei kun siellä toisella puolella. Vasemman metallihäkin alakerta.
-Siellä on vaan kolme tiinettä, että himis vai aby?
-Himis.
-No se oli se valiohimmy Inkeri sitten, joka on heittänyt henkensä. :(
-Ei kun poikanen.
-Ai onko siellä poikasia?
-No kolme elävää siellä viipelsi.
Ei sitten heti sanonut, että siellä oli tuoreita pentuja ja se kuollut oli todennäköisesti synnytyksessä kuollut. Perhana, kun meinasin taas saada sydärin! Tuli kiire marsulan. :D
Näin positiivisesti mä suhtaudun näihin nyt. Ihan varaudun jo, että kaikki kuolee... Varmuuden vuoksi.
Eilen aamulla oli syntynyt neljän himiksen pentue Marengille (Maailman Vaihtoehtonuori) ja illalla neljä abya Huippikselle (FI MVA Maailman Huippukondiittori). Huippiksen pennuista yksi oli kuollut ja yksi tosi minipieni. En uskonut tämän superpikkuisen selviävän aamuun, mutta en käskenyt Mikaa lopettamaan sitä vielä illalla, kun oli niin kovin tomera kuitenkin. Kokoeroa isompiin sisaruksiin 30g ainakin, joten selviämismahdollisuudet... Noh, pieni koko ei tarkoita sitä selviämistä, vaan se vireystaso. Toki jos tissit on aina varattu isommille sisaruksille, niin ei pienimmällä vaan ole voimaa välttämättä tyrkkiä itsellensä tilaa. Jokatapauksessa tämä pieni ei selviytynyt vahvempien kavereiden rinnalla.
Marengilla kaksi urosta ja kaksi naarasta, toisella uroksella crest, muilla ei. Huippiksella kaikki naaraita, yksi kokosuklaa ja yksi suklaabrindle. Huippiksen yhdistelmä on muistaakseni kolmas suklaa+suklaa koko tän projektin aikana. Hyvin on päästy kantajilla ja kantajia tekemällä eteenpäin, mutta ihanaa saada yhdistettyä niin, että ei tarvii arvata ja toivoa, että tuleekohan suklaata vai ei. Tosin muutaman vastaavan pohditun yhdistelmän kohdalla vois miettiä, että tuleeko suklaata, lilacia vai kenties jopa beigeä. Noh, näitä yhdistelmiä ei oo toteutettu. Vielä.
Tänä aamuna sitten löytyi syntyneenä tämä Inkerin (FI MVA Maailman Iloinen Inkeri) pentue. Inkerillä näytti olevan yksi tyttö ja kaksi poikaa.
Vielä odotellaan muutamaa. Vaikka viimepäivityksessä (ja muutenkin tässä keväällä) olen narissut, ettei nää tiinehdy, niin muutamat on joo tiinehtyneet. Ne pari ekaa, jotka teki kuolleet pennut, ei edes näyttäneet tiineiltä vielä. Vatsan pyöristymisen ajattelin johtuvan siitä, että ovat vihdoin alkaneet syömään kunnolla, kun ovat kuukauden nyt sitä Oxbowta saaneet ja melkeen saman ajan tuoreitakin. Tosin vasta tässä pikkuhiljaa oon uskaltanut antaa reilummin, että vaikutus ruokinnassa on jo jotain.
Vaan en mä sittenkään jaksa vielä suhtautua rennosti, kevyesti ja iloisesti tähän harrastukseen vielä. Sydän syrjällään sitä miettii, että kohta sieltä saa niitä penturaatoja keräillä kuitenkin. Tiineysmyrkytyksiä mä odotan kauhulla. Vaikka nää on laihtuneet ton pellettijutun takia nyt keväällä, ni ei pitäis ainakaan olla ylipainosta kiinni myrkytysten kehittyminen.
-Mistä häkistä? Eilen syntyneessä abypentueessa oli yksi tosi pikkuinen, joten oliko se?
-Ei kun siellä toisella puolella. Vasemman metallihäkin alakerta.
-Siellä on vaan kolme tiinettä, että himis vai aby?
-Himis.
-No se oli se valiohimmy Inkeri sitten, joka on heittänyt henkensä. :(
-Ei kun poikanen.
-Ai onko siellä poikasia?
-No kolme elävää siellä viipelsi.
Ei sitten heti sanonut, että siellä oli tuoreita pentuja ja se kuollut oli todennäköisesti synnytyksessä kuollut. Perhana, kun meinasin taas saada sydärin! Tuli kiire marsulan. :D
Näin positiivisesti mä suhtaudun näihin nyt. Ihan varaudun jo, että kaikki kuolee... Varmuuden vuoksi.
Eilen aamulla oli syntynyt neljän himiksen pentue Marengille (Maailman Vaihtoehtonuori) ja illalla neljä abya Huippikselle (FI MVA Maailman Huippukondiittori). Huippiksen pennuista yksi oli kuollut ja yksi tosi minipieni. En uskonut tämän superpikkuisen selviävän aamuun, mutta en käskenyt Mikaa lopettamaan sitä vielä illalla, kun oli niin kovin tomera kuitenkin. Kokoeroa isompiin sisaruksiin 30g ainakin, joten selviämismahdollisuudet... Noh, pieni koko ei tarkoita sitä selviämistä, vaan se vireystaso. Toki jos tissit on aina varattu isommille sisaruksille, niin ei pienimmällä vaan ole voimaa välttämättä tyrkkiä itsellensä tilaa. Jokatapauksessa tämä pieni ei selviytynyt vahvempien kavereiden rinnalla.
Marengilla kaksi urosta ja kaksi naarasta, toisella uroksella crest, muilla ei. Huippiksella kaikki naaraita, yksi kokosuklaa ja yksi suklaabrindle. Huippiksen yhdistelmä on muistaakseni kolmas suklaa+suklaa koko tän projektin aikana. Hyvin on päästy kantajilla ja kantajia tekemällä eteenpäin, mutta ihanaa saada yhdistettyä niin, että ei tarvii arvata ja toivoa, että tuleekohan suklaata vai ei. Tosin muutaman vastaavan pohditun yhdistelmän kohdalla vois miettiä, että tuleeko suklaata, lilacia vai kenties jopa beigeä. Noh, näitä yhdistelmiä ei oo toteutettu. Vielä.
Tänä aamuna sitten löytyi syntyneenä tämä Inkerin (FI MVA Maailman Iloinen Inkeri) pentue. Inkerillä näytti olevan yksi tyttö ja kaksi poikaa.
Vielä odotellaan muutamaa. Vaikka viimepäivityksessä (ja muutenkin tässä keväällä) olen narissut, ettei nää tiinehdy, niin muutamat on joo tiinehtyneet. Ne pari ekaa, jotka teki kuolleet pennut, ei edes näyttäneet tiineiltä vielä. Vatsan pyöristymisen ajattelin johtuvan siitä, että ovat vihdoin alkaneet syömään kunnolla, kun ovat kuukauden nyt sitä Oxbowta saaneet ja melkeen saman ajan tuoreitakin. Tosin vasta tässä pikkuhiljaa oon uskaltanut antaa reilummin, että vaikutus ruokinnassa on jo jotain.
Vaan en mä sittenkään jaksa vielä suhtautua rennosti, kevyesti ja iloisesti tähän harrastukseen vielä. Sydän syrjällään sitä miettii, että kohta sieltä saa niitä penturaatoja keräillä kuitenkin. Tiineysmyrkytyksiä mä odotan kauhulla. Vaikka nää on laihtuneet ton pellettijutun takia nyt keväällä, ni ei pitäis ainakaan olla ylipainosta kiinni myrkytysten kehittyminen.
sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2014
Marsujen sielunelämää
Muutaman kirjoitus aiemmin kerroin, että otin Odessan pois pentujensa luota, koska tissit oli purtu poikki. Odessa asui siis rauhallisissa oloissa parantelemassa haavojaan. Häkkikaverina veteraanimummu Hui-Hiippari ja juuri viimenäyttelyssä valioon oikeuttavan sertin saanut Oikeuslääkäri.
Hipsi ja Oikis oli oikein kilttejä Odessalle. Silti Odessa oikeastaan lähinnä vain möllötti karvat pystyssä. Voiko marsu masentua niin, ettei oikein vaivaudu edes pesemään itseään kunnolla. Herkkuja se tuli kerjäämään, kuten sillä onkin tapana. Herkkujenkin jälkeen se vielä vaatii kultalautasta tai muuta palvelua. (=häkki täynnä heinää, pellettiä, tuoreita ja silti pitää roikkua reunalla kerjäämässä... jotain...) Tosin ei se kerjääminen kauhean ponnekasta ollut. Vetäytyi närkkimään heiniä Hipsin ja Odessan viereen. Turvotus laantui likimain heti ja nisätkin parantuivat. Iho kesi jonkin verran, mutta siihenkin auttoi ihan perus Helosan. Painossa ei tapahtunut dramaattisia muutoksia, mutta käyttäytymisessä kyllä.
Loppujenlopuksi mä yritin jopa tukiruokkia sitä. Tai ei tarvinnut yrittää, kyllä sillä ruokahalua oli, tykkäsi tukiruuasta, mutta möllötti muuten. Annoin monivitamiinilitkuakin, jota marsut yleensä kavahtaa kirkuen karkuun. Odessa lipitti sitäkin onnellisena. Ihan siis häkin kaltereiden välistä annettuna, ottamatta marsua kiinni lainkaan. Tukiruuassa oli suoliston tasapainoa parantavaa jauhetta mukana ja silti mun mielestä papanat oli kamalan pieniä ja surkeita. Ja tosiaan se pylly pystyssä kököttävä asento ja minimaalinen liikunta. Pelkäsin jo vakavia vatsavaivojakin, kun kupistakaan ei kadonnut kaikki pelletit. Hipsi ja Oikis eivät siis tästä uudesta Freddystä tykkää niin, että ahmisivat kaiken loppuun, mutta Odessa on kyllä syönyt aivan kaiken tähän mennessä.
Laitoin muutama päivä sitten Odessan takaisin samaan laumaan pentujensa kanssa. Vähän se yritti sielläkin masistella aluksi, mutta tänään oli niin aurinkoinen, hyväntuulinen, pukitteleva ja kerjäävä oma itsensä. Mahan alle edelleen imemään yrittävät pennut pitivät Odessan liikkeessä ja mä olen vähän sitä mieltä, että liikunta tekee hyvää, jos vatsassa ei papana liiku riittävän hyvin. Laumassa on neljä abya ja tosiaan Odessan viisi poikasta, joten siellä aina joku syö. Muiden marsujen ruokailun seuraaminenkin varmaan kiihdytti Odessan omaa ruokahalua.
Siellä se nyt pomppii poikastensa kanssa jälleen onnellisena yhdessä. Lauman jäsenet eivät taineet huomatakaan Odessan poissaoloa, kukaan ei ainakaan reagoinut mitenkään poikkeuksellisesti Odessan paluuseen.
Herkkä Odessa. Miten mä voin sen muka myydä nyt mihinkään uuteen kotiin, jos se on noin "herkkäsieluinen" ja sen luonnehan nyt on ihan omaa luokkaansa jo muutenkin. :D
Kanapäivitystä
Tiuhti hautoo edelleen. Läpivalaisun jälkeisenä iltana munia löytyi enää kaksi. Ei aavistustakaan missä se kolmas on. Mika oli penkonut kanalan läpikotaisin, eikä sitä löytynyt mistään. Edes rikkinäisiä kuoria, joten... Mystistä. Noh, Tiuhti on saanut myös haudontakaverin itselleen. Muska istuu nyt samassa pesässä. Toivottavasti sieltä nyt tiput tulisi molemmille hoidettavaksi.
Hipsi ja Oikis oli oikein kilttejä Odessalle. Silti Odessa oikeastaan lähinnä vain möllötti karvat pystyssä. Voiko marsu masentua niin, ettei oikein vaivaudu edes pesemään itseään kunnolla. Herkkuja se tuli kerjäämään, kuten sillä onkin tapana. Herkkujenkin jälkeen se vielä vaatii kultalautasta tai muuta palvelua. (=häkki täynnä heinää, pellettiä, tuoreita ja silti pitää roikkua reunalla kerjäämässä... jotain...) Tosin ei se kerjääminen kauhean ponnekasta ollut. Vetäytyi närkkimään heiniä Hipsin ja Odessan viereen. Turvotus laantui likimain heti ja nisätkin parantuivat. Iho kesi jonkin verran, mutta siihenkin auttoi ihan perus Helosan. Painossa ei tapahtunut dramaattisia muutoksia, mutta käyttäytymisessä kyllä.
Loppujenlopuksi mä yritin jopa tukiruokkia sitä. Tai ei tarvinnut yrittää, kyllä sillä ruokahalua oli, tykkäsi tukiruuasta, mutta möllötti muuten. Annoin monivitamiinilitkuakin, jota marsut yleensä kavahtaa kirkuen karkuun. Odessa lipitti sitäkin onnellisena. Ihan siis häkin kaltereiden välistä annettuna, ottamatta marsua kiinni lainkaan. Tukiruuassa oli suoliston tasapainoa parantavaa jauhetta mukana ja silti mun mielestä papanat oli kamalan pieniä ja surkeita. Ja tosiaan se pylly pystyssä kököttävä asento ja minimaalinen liikunta. Pelkäsin jo vakavia vatsavaivojakin, kun kupistakaan ei kadonnut kaikki pelletit. Hipsi ja Oikis eivät siis tästä uudesta Freddystä tykkää niin, että ahmisivat kaiken loppuun, mutta Odessa on kyllä syönyt aivan kaiken tähän mennessä.
Laitoin muutama päivä sitten Odessan takaisin samaan laumaan pentujensa kanssa. Vähän se yritti sielläkin masistella aluksi, mutta tänään oli niin aurinkoinen, hyväntuulinen, pukitteleva ja kerjäävä oma itsensä. Mahan alle edelleen imemään yrittävät pennut pitivät Odessan liikkeessä ja mä olen vähän sitä mieltä, että liikunta tekee hyvää, jos vatsassa ei papana liiku riittävän hyvin. Laumassa on neljä abya ja tosiaan Odessan viisi poikasta, joten siellä aina joku syö. Muiden marsujen ruokailun seuraaminenkin varmaan kiihdytti Odessan omaa ruokahalua.
Siellä se nyt pomppii poikastensa kanssa jälleen onnellisena yhdessä. Lauman jäsenet eivät taineet huomatakaan Odessan poissaoloa, kukaan ei ainakaan reagoinut mitenkään poikkeuksellisesti Odessan paluuseen.
Herkkä Odessa. Miten mä voin sen muka myydä nyt mihinkään uuteen kotiin, jos se on noin "herkkäsieluinen" ja sen luonnehan nyt on ihan omaa luokkaansa jo muutenkin. :D
Kanapäivitystä
Tiuhti hautoo edelleen. Läpivalaisun jälkeisenä iltana munia löytyi enää kaksi. Ei aavistustakaan missä se kolmas on. Mika oli penkonut kanalan läpikotaisin, eikä sitä löytynyt mistään. Edes rikkinäisiä kuoria, joten... Mystistä. Noh, Tiuhti on saanut myös haudontakaverin itselleen. Muska istuu nyt samassa pesässä. Toivottavasti sieltä nyt tiput tulisi molemmille hoidettavaksi.
tiistaina, maaliskuuta 11, 2014
Odessa-parka
Edellisessä postauksessa jo totesin, että säälitti Odessan omistautuminen pennuilleen ja tuumasin, että erotan ne heti kun ovat 4 viikkoa vanhoja. Oli pakko erottaa Odessa KAIKISTA poikasistaan tänään.
Sen molemmat nisät on purtu poikki, ovat todella tuveoksissa ja nuo punaiset pisteet on haavat. Toisen nisän yläpuolellakin näkyi haava, joten joku lienee kai puraisuut siitäkin. Putsausta, desinfointia, antibioottia ja kädet kyynerpäitä myöden ristiin, että turvotus laskee, haavat parantuvat, eikä tulehdu.
Poikaset ovat kohta 3 viikkoisia, osaavat juoda pullosta ja nisistä ei kuitenkaan enää tule maitoa (ainakaan noiden rupien läpi, tai sit ne pennut imee verta...) Poikaset jäivät siis vanhaan laumaan. Siellä niillä on tuttu olla. Odessa pääsi siihen laumaan, jossa se oli ennen tiineyttä ja näyttää siellä pärjäävän hyvin.
Ihan tekee jo pahaa ottaa syliinkään, ettei vaan vahingossa koske toisen tisseihin ja aiheuta kipua. Mä kun imetin Ainoa hieman yli puolitoista vuotta, niin siihen mahtui useampikin kerta, jolloin Aino koitti pureskella. Luoja miten se sattui. Kaikista kipein vaihe tosin oli ihan imetyksen aloitus, kun ei ollut nännit tottuneet siihen. Maidon nousu pisti koko tissit tosi kipeiksi ja turvonneiksi muutenkin ja se sentään on ihan tavallista. Mulla ei mennyt koskaan kunnolla rinnanpäät rikki, niinkun imetyksen aloituksessa voi mennä vain pientä "nirhaumaa". Ja se oli tosi kipee jo ihan pelkästään pitää rintsikoita päällä. Ja nyt mä mietin Odessaa, miten kipeeltä mahtaa tuntua....
Emon terveyden takia.
Sen molemmat nisät on purtu poikki, ovat todella tuveoksissa ja nuo punaiset pisteet on haavat. Toisen nisän yläpuolellakin näkyi haava, joten joku lienee kai puraisuut siitäkin. Putsausta, desinfointia, antibioottia ja kädet kyynerpäitä myöden ristiin, että turvotus laskee, haavat parantuvat, eikä tulehdu.
Poikaset ovat kohta 3 viikkoisia, osaavat juoda pullosta ja nisistä ei kuitenkaan enää tule maitoa (ainakaan noiden rupien läpi, tai sit ne pennut imee verta...) Poikaset jäivät siis vanhaan laumaan. Siellä niillä on tuttu olla. Odessa pääsi siihen laumaan, jossa se oli ennen tiineyttä ja näyttää siellä pärjäävän hyvin.
Ihan tekee jo pahaa ottaa syliinkään, ettei vaan vahingossa koske toisen tisseihin ja aiheuta kipua. Mä kun imetin Ainoa hieman yli puolitoista vuotta, niin siihen mahtui useampikin kerta, jolloin Aino koitti pureskella. Luoja miten se sattui. Kaikista kipein vaihe tosin oli ihan imetyksen aloitus, kun ei ollut nännit tottuneet siihen. Maidon nousu pisti koko tissit tosi kipeiksi ja turvonneiksi muutenkin ja se sentään on ihan tavallista. Mulla ei mennyt koskaan kunnolla rinnanpäät rikki, niinkun imetyksen aloituksessa voi mennä vain pientä "nirhaumaa". Ja se oli tosi kipee jo ihan pelkästään pitää rintsikoita päällä. Ja nyt mä mietin Odessaa, miten kipeeltä mahtaa tuntua....
maanantaina, maaliskuuta 03, 2014
Kaksi uutta muotovaliota
Hämeenlinnassa viimeiset sertinsä saaneet ovat nyt virallisesti valioita:
FI MVA Maailman Iloinen Inkeri, nonself black himalaya
FI MVA Maailman Huippukondiittori, abessiinialainen chocolate
*tap-tap-tap-tap*
FI MVA Maailman Iloinen Inkeri, nonself black himalaya
FI MVA Maailman Huippukondiittori, abessiinialainen chocolate
*tap-tap-tap-tap*
sunnuntaina, helmikuuta 23, 2014
Onko järkee vai ei...
Tänään yhdistetty yksitoista paria. Seitsemän abyparia ja neljä himalayaa.
FI MVA Maailman Narinari + Maailman Huippukondiittori (aby)
FI MVA Maailman Narinari + Maailman Kirjuri (aby)
Maailman Meteori + Juli (aby)
Maailman Meteori + Maailman Jonniewalkeri (aby)
Maailman Ufobongari + Wicked Witch (aby)
Maailman Eliminaattori + Maailman Kuplavolkkari (aby)
Maailman Wattimittari + Maailman Narri (aby)
Maailman Aleksanteri + Maailman Ihana Inkeri (himalaya)
Maailman Aleksanteri + Maailman On Kaveri (himalaya)
L&P Cavies Justin + Maailman Onnen Jemmari (himalaya)
L&P Cavies Justin + Maailman Vaihtoehtonuori (himalaya, crest ja nonself)
Nari+Huippis on suklaa+suklaa yhdistelmä. Ensimmäinen suklaavalio+suklaavalio, jos tarkokoja ollaan! Namskis. Kirjuri on kantaja+kantaja. Nariahan mun ei enää pitänyt käyttää, kun sillä on niin paljon jo poikasia, mutta nämä yhdistelmät nyt vaan tuntuivat hyviltä.
Meteori on meidän ikivanhoja "poikasia" herra on jo kolme vuotias ja saa tässä keväällä nyt useamman nuorehkon naaraan kaveriksensa. Pidän kuukauden ja vaihdan sitten urosta. Koko kevääksi meillä on Meteorille neitokaisia. Tarvii täyttää ruokakuppiin vähän Oxbown sekaan kauraa, jotta massa säilyy kaikesta urheilusta huolimatta. Kovin suuria odotuksia mulla ei ole tiinehtymisen suhteen, koskamonet Meteorin sukulaiset on tiinehdyttäneet kahden ikävuoden jälkeen nolla naarasta. Meteori on kuitenkin jo yli kolme, eikä ole naarasta nähnyt ennen tätä kun vain emonsa ja siskonsa.
Ufon ja Pikku-Saatanan yhdistelmä uusitaan nyt, koska ekalla kerralla tuli kyllä kieltämättä hieno poikanen, mutta mä en halua urosta (koska uroksena sen olisi pitänyt olla vielä parempi), vaan mä haluan naaraan ja mä haluan lilacin. Viimeksi tuli siis yksi brindle uros, joten nyt saisi tulla yksi lilac naaras.
Eli ja Kuplis oli itseaisassa ihan vahingossa huomattu pariskunta. Mä olin jotenkin ajatellut Eliä vaan lilacprojektille, mutta itseasiassa Kupliksellehan se on kiva mies.
Watti ja Narri olikin vähän kinkkisempi tapaus. Mullahan on Narrin sisko Nirri myös täällä. Molemmat on kivoja, mutta niillä on erilaiset virheet. Narri nyt päätyi tänne, koska koitetaan nyt sitten välttää enemmän niitä avoimia keskustoja. Nirri pääsee Meteorille jokusen viikon kuluttua.
Himiksistä eniten odotan jännityksellä Jemmarin ja Marengin (Vaihtoehtonuori) poikasten kasvua. Molempia naaraita on näyttelyissä moitittu eniten merkkien vaaleudesta, ja merkkien tummuutta ja kokoa Justinilla riittää parhaiten. Marenki lähtee takaisin sijoituskotiinsa neljän viikon päästä, joten etäkuulumisia tulee sitten vain. Maailman poikue siitäkin tulee, mutta perhe toivoi saavansa sijoitusmarsua juuri näin. :)
Inkerin hyvyyttä mä en osaa vieläkään arvostaa, paremmalta näyttää mun mielestä Kaveri, jos tyyppiä arvioi. Aleksin kanssa... No katsotaan, kaikkia ei voi Justinille laittaa, joten käytetään Aleksia. Ei kai se Aleksikaan huono voi olla, kun sekin on kumaa ja sertiä saanut.
Viiden viikon kuluttua luovutusvalmiita ovat urokset Maailman Narinari, Maailman Ufobongari, Maailman Wattimittari, Maailman Aleksanteri sekä L&P Cavies Justin. Nari, Watti ja Aleksi on saaneet sertejä, Narihan on jopa valio. Oikean kodin kohdatessa myös Eliminaattorikin voisi lähteä, mutta haluan option siihen vielä jatkokäyttöönkin itselleni. Ehkä. Viiden viikon päästä meillä on myynnissä todennäköisesti myös pari himalaya urosta, ne jotka tällä viikolla syntyivät.
Mutta alkaen 4.5, meillä saattaa marsulassa olla hieman tungosta. Jokainen naaras kun päättää pykätä mulle viisi poikasta, niin marsulan lukumäärä onkin pompahtanut ylöspäin yhdessä yössä 55 eläintä. Apua.
Katsotaan mitä ongelmia mä saan itselleni silläkin, että täytyy myös järjestellä nämä naaraat häkkeihin niin, ettei tule poikasten erottamisongelmia. Himmymamma ja abymamma voi olla samassa häkissä. Abyista Huippis voi olla esim Julin tai Jonnien kanssa, koska Juli ja Jonnie EI tee suklaata ja Huippiksesta ei pitäisi mitään muuta tullakaan. Mutta.... Apua.
Jos poikueiden kanssa menee kaikki hyvin, niin kesäkuun keskivaiheilla näitä saa sitten tulla noukkimaan omiin uusiin koteihinsa.
FI MVA Maailman Narinari + Maailman Huippukondiittori (aby)
FI MVA Maailman Narinari + Maailman Kirjuri (aby)
Maailman Meteori + Juli (aby)
Maailman Meteori + Maailman Jonniewalkeri (aby)
Maailman Ufobongari + Wicked Witch (aby)
Maailman Eliminaattori + Maailman Kuplavolkkari (aby)
Maailman Wattimittari + Maailman Narri (aby)
Maailman Aleksanteri + Maailman Ihana Inkeri (himalaya)
Maailman Aleksanteri + Maailman On Kaveri (himalaya)
L&P Cavies Justin + Maailman Onnen Jemmari (himalaya)
L&P Cavies Justin + Maailman Vaihtoehtonuori (himalaya, crest ja nonself)
Nari+Huippis on suklaa+suklaa yhdistelmä. Ensimmäinen suklaavalio+suklaavalio, jos tarkokoja ollaan! Namskis. Kirjuri on kantaja+kantaja. Nariahan mun ei enää pitänyt käyttää, kun sillä on niin paljon jo poikasia, mutta nämä yhdistelmät nyt vaan tuntuivat hyviltä.
Meteori on meidän ikivanhoja "poikasia" herra on jo kolme vuotias ja saa tässä keväällä nyt useamman nuorehkon naaraan kaveriksensa. Pidän kuukauden ja vaihdan sitten urosta. Koko kevääksi meillä on Meteorille neitokaisia. Tarvii täyttää ruokakuppiin vähän Oxbown sekaan kauraa, jotta massa säilyy kaikesta urheilusta huolimatta. Kovin suuria odotuksia mulla ei ole tiinehtymisen suhteen, koskamonet Meteorin sukulaiset on tiinehdyttäneet kahden ikävuoden jälkeen nolla naarasta. Meteori on kuitenkin jo yli kolme, eikä ole naarasta nähnyt ennen tätä kun vain emonsa ja siskonsa.
Ufon ja Pikku-Saatanan yhdistelmä uusitaan nyt, koska ekalla kerralla tuli kyllä kieltämättä hieno poikanen, mutta mä en halua urosta (koska uroksena sen olisi pitänyt olla vielä parempi), vaan mä haluan naaraan ja mä haluan lilacin. Viimeksi tuli siis yksi brindle uros, joten nyt saisi tulla yksi lilac naaras.
Eli ja Kuplis oli itseaisassa ihan vahingossa huomattu pariskunta. Mä olin jotenkin ajatellut Eliä vaan lilacprojektille, mutta itseasiassa Kupliksellehan se on kiva mies.
Watti ja Narri olikin vähän kinkkisempi tapaus. Mullahan on Narrin sisko Nirri myös täällä. Molemmat on kivoja, mutta niillä on erilaiset virheet. Narri nyt päätyi tänne, koska koitetaan nyt sitten välttää enemmän niitä avoimia keskustoja. Nirri pääsee Meteorille jokusen viikon kuluttua.
Himiksistä eniten odotan jännityksellä Jemmarin ja Marengin (Vaihtoehtonuori) poikasten kasvua. Molempia naaraita on näyttelyissä moitittu eniten merkkien vaaleudesta, ja merkkien tummuutta ja kokoa Justinilla riittää parhaiten. Marenki lähtee takaisin sijoituskotiinsa neljän viikon päästä, joten etäkuulumisia tulee sitten vain. Maailman poikue siitäkin tulee, mutta perhe toivoi saavansa sijoitusmarsua juuri näin. :)
Inkerin hyvyyttä mä en osaa vieläkään arvostaa, paremmalta näyttää mun mielestä Kaveri, jos tyyppiä arvioi. Aleksin kanssa... No katsotaan, kaikkia ei voi Justinille laittaa, joten käytetään Aleksia. Ei kai se Aleksikaan huono voi olla, kun sekin on kumaa ja sertiä saanut.
Viiden viikon kuluttua luovutusvalmiita ovat urokset Maailman Narinari, Maailman Ufobongari, Maailman Wattimittari, Maailman Aleksanteri sekä L&P Cavies Justin. Nari, Watti ja Aleksi on saaneet sertejä, Narihan on jopa valio. Oikean kodin kohdatessa myös Eliminaattorikin voisi lähteä, mutta haluan option siihen vielä jatkokäyttöönkin itselleni. Ehkä. Viiden viikon päästä meillä on myynnissä todennäköisesti myös pari himalaya urosta, ne jotka tällä viikolla syntyivät.
Mutta alkaen 4.5, meillä saattaa marsulassa olla hieman tungosta. Jokainen naaras kun päättää pykätä mulle viisi poikasta, niin marsulan lukumäärä onkin pompahtanut ylöspäin yhdessä yössä 55 eläintä. Apua.
Katsotaan mitä ongelmia mä saan itselleni silläkin, että täytyy myös järjestellä nämä naaraat häkkeihin niin, ettei tule poikasten erottamisongelmia. Himmymamma ja abymamma voi olla samassa häkissä. Abyista Huippis voi olla esim Julin tai Jonnien kanssa, koska Juli ja Jonnie EI tee suklaata ja Huippiksesta ei pitäisi mitään muuta tullakaan. Mutta.... Apua.
Jos poikueiden kanssa menee kaikki hyvin, niin kesäkuun keskivaiheilla näitä saa sitten tulla noukkimaan omiin uusiin koteihinsa.
perjantaina, helmikuuta 21, 2014
Himmykuvia
Eilen illalla otettuja kuvia. Toi kamera saa kuvista jotenkin kayheen hämärät...
Ihanat pienet minit. Keskimmäinen on crestitön, vaikka tossa se nyt näyttääkin kolopäältä. Ihania ihania pieniä vipeltäjiä. Näyttävät tasakokoisilta ja kukaan ei ole muita reippaampi tai väsyneempi. Nää suuret poikueet on ihania ja pelottavia. Pidetään peukkuja.
Odessa hautoo. En muuten näytä ketään! Se meni kokoajan vaan poikasten päälle tai yritti mennä, kun pennut viipelsi ympäri häkkiä. Odessa on tosi hyvä mamma, kun suojelee pieniä. Kuvassa se on siis synnyttänyt JO! Jonkin verran tuossa mahassa on ylimääräistä nahkaa, kun masu oli NIIN suuri.
Lauman abyt on kummissaan. Käyvät nuolaisemassa jonkun pennun korvaa ja sen jälkeen kipittävät pois. Jos pentu menee väärän mahan alle, niin tämä väärä marsu lähtee pukitellen karkuun. Eilen aamulla kun menin, niin siellä muut antoivat hyvin Odessalle synnytystilaa, kun kiersivät nenä pitkällään Odessan kaukaa. 140cm häkissä Odessalla toinen pääty ja muut toisessa nurkassa. Illalla tunnelma oli jo rennon pukitteleva.
torstaina, helmikuuta 20, 2014
E-himmyvauvat
Aniaras Odessa suvaitsi vihdoin päästää minut piinasta ja synnytti ihanat poikaset. Viisi poikasta, joista yksi nonself uros, kaksi crest urosta ja kaksi crest naarasta. Ainakin crest uroksia tulossa todennäköisesti myyntiin sekä Odessa itse.
Tuituituitui!
Kuvia tulee... Joskus. Ehkä.
Tuituituitui!
Kuvia tulee... Joskus. Ehkä.
torstaina, tammikuuta 02, 2014
Himalayan värimysteerit
Lahden näyttelyssä oli yksi mun kasvatti esillä, Maailman Oikea Laudaturi, joka "diagnosoitiin" silveragoutiksi. Ei black himalaya vaan silveragouti himalaya. Noh, Lahden näyttelystä on nyt muutama kuukausi, mutta laittelen tänne nyt kuvat Laudaturin siskoista ja verrokkina kuvat Inkeristä, joka on ilmoitettu ja esitetty black himalayana ja saanut sertinkin kesähelteiden jälkeen.
Maailman Oikea Laudaturi (kuvassa 7kk)
Maailman Oikea Laudaturi (kuvassa 7kk)
Maailman Oikea Laudaturi (kuvassa 7kk)
Maailman On Kaveri 8kk
Maailman On Kaveri 8kk
Maailman Onnen Jemmari 8kk
Maailman Onnen Jemmari 8kk
Maailman Iloinen Inkeri 9kk
Maailman Iloinen Inkeri 9kk
Maailman Iloinen Inkeri 9kk
Ikä vaikuttaa himalayan kuvion kehittymiseen kuulemma jopa reilun vuoden ikään asti. Lämpötila vaikuttaa myös tosi paljon. Laudaturi on elänyt viileässä marsulassa. Kaveri on elänyt meillä melko viileässä marsulassa ylähäkissä kauempana ovelta. Ylähäkissä on tietenkin lämpimämpää. Inkeri ja Jemmari on eläneet alahäkissä lähempänä ovea. Laudatur, Kaveri ja Jemmari on siis samasta poikueesta.
Mä ilmoitan nää seuraavaan näyttelyyn nonself shitty black himalayana... En mä vaan osaa nähdä sitä agoutia. Mä nään vaan rusehtavan sävyn siinä missä pitäisi olla musta, sekä valkoisia karvoja siellä mustan seassa. Noita en kyllä lähde trimmaamaan pois, joten...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)