Perhemediat - Marsu

Pidin erittäin paljon siitä, miten hyvin kirjassa painotettiin pitkäjänteisyyttä ja vanhempien vastuta lemmikkieläimestä. Suoranaisia virheitä marsunhoidon osiossa ei ollut ja se on marsukirjassa tärkeintä. Aivan kaikesta en nyt ole samaa mieltä, mutta pääpiirteittäin hoito, asumus ja terveys oli hyvää. Kirjassa oli useammassakin kohdassa mainittu marsun laumatoverin tarve.

Kirjassa oli oma osionsa vanhemmille. Siellä painotettiin, että marsu voi olla lapselle todella äärimmäisen rakas ja lapsen surua ja huolta ei saa vähätellä marsun sairastuessa tai kuollessa. Painotettiin, että VÄÄRÄ ajattelutapa on: "Se on vaan marsu. Ostetaan uusi, kun ton nykyisen hoitaminen eläinlääkärissä maksaa enemmän". Valitettavasti näitäkin vanhempia löytyy. Vanhempia, jotka eivät ymmärrä, että juuri-se-kyseinen-yksilö voi olla lapselle kultaakin kalliimpi. Puhumattakaan siitä, että hoitamattomana eläin kärsii. Tässä kirjassa oli hyvin painotettu tämä eläinlääkäriin viemisen tärkeys.

Sitten päästäänkin siihen puutaheinää osioon. Älkää missään nimessä uskoko sanaakaan, mitä tämän kirjan rotu/väriosiossa puhutaan. Nykypäivänä oikeankin tiedon hankkiminen on hyvin helppoa. Marsuyhdistyksen sivuilta (jotka lähdeluettelossa lukevat) löytyy helposti oikeat rotufaktat. Ilmeisesti sieltä sivuilta ei näitä faktoja ole vaivauduttu lukemaan, vaan käännetty tietämättömänä jostain ulkomaisesta marsukirjasta. Muutama sähköposti yhdistykseen olisi myös valaissut asiaa paremmin. Suomessa on tavat erilaisia, kun esimerkiksi Briteissä. Suora käännös ei aina toimi.

Abessiinialaisen ja sileäkarvaisen marsun risteytyksestä syntyy kirjan mukaan englannincrestiä etkä americancrestiä. Aika metkaa genetiikkaa. Fail.

Shampanjamarsukin kuulemma löytyy. Fail.

Väitetään, että dalmatialainen on Suomessa nyt oikein uusi rotu. Fail. Mira´s kasvattajalla  on ollut dalluja noin 20 vuotta. Meillä on Suomessa paljon paljon paljon tuoreempiakin rotuja, joita ei mainittu uusiksi.

Pienellä googletuksella olisi päästy pitkälle.

Marsuruno lastenkirjassa

Marsu ja Mursu lähtivät mersulla,
jonnekin huvittelemaan.
Mutta kun jarru luisti
ja mersun tieltä suisti,
meni molemmilta muisti.

He joutuivat vain kuvittelemaan
mihin kummaan piti kummankin,
niin Mursun kuin Marsunkin
ajaa mersullaan.

Meni mersultakin muisti
kun jarrut luisti ja tieltä suisti.
-En muista pätkääkään,
en kärpäslätkääkään
saati kärpästä, joka ojaan suisti.

Kirsi Kunnas
Tapahtui Tiitiäisen maassa
wsoy

Kuukauden kirja

Hyrrä - urhea marsu

Jännittävä tarina marsusta pienen ihmisen lemmikkinä. Hyrrä jaksaa urheana lohduttaa ja ilostuttaa pientä emäntäänsä. Hyrrä kohtaa kaikenlaista jännittävää ja vaarallisiakin juttuja kulkiessaan vapaana talossa ja puutarhassa. Emäntä ja Hyrrä innostuvat käymään näyttelyissäkin ja vasta siellä Hyrrä tapaa toisen marsukaverin, jolle on kiva hurista. Hyrrä suorastaan rakastuu tuohon marsukaveriin.

Tässä vaiheessa marsuharrastaja huokaisee onnesta. Mahtavaa, onnellinen loppu! Hyrrä sai ystävän.

Vaan ei.

Hyrrä matkustaa näyttelystä kotiin ilman lajitoverin seuraa.

Kirjassa on paljon herttaisia kuvia ja kuvaukset marsun elämästä ovat hetkittäin jopa tikahduttavan osuvia.

"Minä pureskelin kunnes väsyin. Hiljaisuus laskeutui taas huoneeseen. Vain minun leukani jatkoivat jauhamista, kunnes minä kylläisenä ja uupuneena nukahdin kuono salaatinlehdessä."

Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1989
Alkuteos Eva Wikander, Modiga Snurran, 1988

Kuukauden kirja

Samu ja Salla - Minä tiedän marsuista vaikka mitä

Sallan luokalla on oma lemmikkimarsu, Pertti, jonka hoitoon koko luokka osallistuu. Loma-aikoina aina joku luokalta saa Pertin hoitoon kotiin. Nyt on koittanut Sallan onnenpäivät ja Salla onkin ahkerasti opiskellut kaikkea marsuihin liittyvää. Marsu on kotoisin Perusta ja ne piiloutuvat heinään, kun niitä ujostuttaa. Kerrotaan ruokinnasta, siivouksesta sekä sallituista ja kielletyistä ruuista. Salla väittää kovasti, että Pertti on tyttö, kun sen turkki on niin nätti. 

Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että kuviin on valikoitunut kyllä kaunis marsu, rusettimarsu nimittäin!

Ihanasti kerrotaan kuinka isoveli Samu sulaa myös Pertille ja rakentelee Sallan kanssa yhdessä sille virikkeitä juoksutukseen. Pertti tykkää ja on todella nopea! Putkia ja tunneleita näkyy kuvissa. Kumma kyllä myös wc-paperirullia ja esteitä... Eräänä päivänä Sallan luona lomalla Pertti katoaa vapaana juoksemisen aikana! Sitä ei löydy vielä seuraavanakaan päivänä...

Löytyykö Pertti? Teidän varmaan täytyy käydä kirjastossa lukemassa tämä.

Valitettavasti tässäkään kirjassa ei puhuta lajitoverin tärkeydestä. Ruokintaosiossa puhutaan pääasiassa vain kasviksista, hedelmistä, jyvistä ja ruohosta. Kirja sisältää runsaasti kuvia, joissa Pertti-parka on todella pikkuruisessa virikkeettömässä häkissä. Isoveli ihmettelee, että miksi Pertti olisi muka yksinäinen, kun lapset kanniskelevat sitä kokoajan sylissään.

Hahmot luonut Lauren Child ja kustantajana WSOY, suomentajana Riitta Oittinen

Teksti perustuu Paul Larsonin ja Laura Beaumontin käsikirjoitukseen.

Julkaistu Englannissa 2008, julkaistu Suomessa 2009.