Marsuharrastus on tullut nyt siihen pisteeseen, että tämän on nyt loputtava. Eläinhommasta ei ole saanut sitä iloa enää pitkään aikaan, mitä joskus sai. Kaikki hyvien puolien osa-alueet on kaventuneet ja miinuspuolet kasvaneet. Kyseessä ei ole mikään äkkinäinen herääminen viimeisimmän haasteen tiimoilta. Tätä hiljaista lopettamispäätöstä on muhiteltu mielessä jo vuoden päivät. Vaikeaksi tämän tekee nimenomaan se, että marsukasvatus on ollut niin kokonaisvaltaista. Läsnä kaikessa mitä teen. Todella kauan. Mitä kaikkea mun marsuharrastukseen on kuulunut? Suurimpana osana tietenkin itse eläintenpito. Näyttelytoiminta ja yhdistystoiminta on vienyt myös runsaasti aikaa ja energiaa. Marsujen asioita on mietitty paljon monessa asiassa. Reissuilla ei ole voinut käydä, koska tätä marsumäärää ei voi jättää itsekseen viikonlopuksi. Hoitajaa ei tänne keskelle korpea saa. Etenkin kun ollaan muutettu niin, ettei täällä oikeastaan ole vielä ketään tuttuja.
Mä olen tänä syksynä usein iltaruokinnalla vaan istunut ja itkenyt marsulassa sitä luopumisen vaikeutta. Kasvatuksen loppumisen tuskaa. Mä tunnen itseni luovuttajaksi, koska mä koen, että mun projekti on vielä kesken. Mä rakastan jokaista uteliasta nenää ja sieviä viiksikarvoja, mutta miksi mä pidän niitä, jos mä näen niitä max 30 min päivässä.
Elämässä on liikaa kiirettä, että voisin harrastaa niin kun haluaisin. Työt, kaksi lasta, mies ja remontista keskeneräinen koti. Yhdistystoiminta on imenyt voimat täysin. Yhdistyksen ajatteleminenkin lamaannuttaa. Löytyy ihmisiä, joiden kanssa ei yksinkertaisesti jaksa vääntää mistään ylimääräisestä asiasta ja se on pääsyy siihen, että jättäydyin pois kaikista vastuutehtävistä. Sukutietokanta mulla on vielä ja se jää. Yhdistystoiminnan pääjuttuja on näyttelyt ja yhdistystoiminnan muuttuminen merkityksettämäksi tarkoittaa myös, että näyttelyt ovat menettäneet riemunsa. Näyttelyt ovat ollee mulle se motivaattori. Nyt se homma ei ole enää hauskaa hauskaa. Ennen sitä merkitsi näyttelyilmoittautumiseen 20 eläintä ja sitten pähkäili hiki hatussa kenet jättää pois. Nyt sitä taas näyttelyn tullen miettii ilmoittaisiko sitä yhtäkään eläintä. Viime näyttelyyn ilmoitin yhden, eikä sekään ollut oma. Tässäkin päästään ajanpuutteeseen. Olisi ihana näyttelyttää himiksiä ja ne on pärjänneetkin mun kasvateista parhaiten tässä parin viimevuoden aikana. Jos mulla ei ole aikaa trimmata niitä, niin miksi mä ilmoittaisin niitä näytelyyn. Trimmamatonta eläintähän ei kannata tuoda, koska se on vain rahan hukkaa. Eikä mulla ole enää sitä intoa näyttelyvalmistautumiseen, että haluaisin trimmata klo 21 illalla, kun lapset ovat nukkumassa. Mä arvostan omaa unta ilmeisesti aivan liikaa. Noh, jos mä en näyttelytä, niin miksi mä kasvattaisin mitään? Risteytyspörriäiset on ihania, mutta en mä halua kasvattaa vain söpön poikasen takia. Mun kasvatuksessa on ollut muita tavoitteita kun risteytykset.
Tuomaroinnista nyt puhuin viimeksi tässä postauksessa. Kamelin selkä on viimeistä kortta vaille poikki.
Ruokintapuolessa on aina vastustusta. Heinä on aina homeessa. Kolmatta syksyä peräkkäin pitää todeta, että "paska syksy". Koko syksyn heinät homeessa vähintään paalin päädystä. Tavara oli priimaa meille saapuessa, mutta jos kelit pyörii vuorotellen pakkasella ja plussalla, niin eihän se VOI muuta kun kerätä kosteutta ja homehtua... Kolmatta vuotta peräkkäin hukkaan menee jokaisesta kuormasta vähintään kolmannes. Tänä vuonna puolet. Marsut syö heinäpaalia noin 2-3päivää. Meidän heinäpaikka Pälkäneellä on kuitenkin aika kaukana, joten olisi melko työlästä hakea esimerkiksi viikon heinät kerrallaan. Sitäpaitsi, niiden heinät on nyt loppu, joku hevostalli oli käynyt hakemassa kaiken pois. Tämä kuorma kun loppuu, niin mä en tiedä mistä saan lisää.
Siivouspäivä on kaoottinen. Joskus mä siivoan muutaman häkin siinä vaiheessa, kun lapset on saatu nukkumaan. Mikan iltavuoroviikolla se tarkoittaa kello 11 jälkeen illalla. Mä lähden otsalampun kanssa tarpomaan pimeään. Välissä pitää mennä tyhjentämään jätesäkki navetan taakse kaiken mahdollisen valon ulottumattomiin. Kuraa, kusta, paskaa ja kurjuutta polveen asti pimeydessä. Niin myöhään en tietty siivoa koko marsulaa, mutta jos tietää, ettei muuten ole aikaa, niin pako sitä on siivota edes pari häkkiä päivässä. Sehän sitten tietää, että on siivottavaa joka saatanan päivälle. Mä en jaksa. Aina sitä paskaa. Pelkkää paskaa. Harvoin on sellaiista luksusta, että SAA siivota koko marsulan kerralla. Oikeastaan sitä voisi parkua helpotuksesta, että seuraavalla viikolla ei ainakaan alkuviikolla tarvitse siivota yöllä yhtään mitään!
Tuosta työmaakopista olen kirjoittanut postauksen jos toisenkin. Ongelmat eivät ole poistuneet mihinkään. Se on ahdas (marsuilla on sama tila kun ennenkin, mutta ihminen ei mahdu siellä olemaan), ruma (ulkoa ja sisältä), vetoisa (ilma ainakin vaihtuu), jäässä (ai mitkä eristeet?), vuotava (tip-tip-tip-tip) ja äärimmäisen ärsyttävä (argh). Sinne ei halua mennä, siellä ei halua olla, mä en haluaisi pitää marsuja siellä. Uuden marsulan rakentaminen käy hankalaksi kaikin puolin tällä hetkellä, joten vaihtoehtoja ei ole.
Mä pääsin suklaaprojektissa tosi pitkälle. Mulla oli yltiöpäisen optimistinen visio siitä, että suklaa-abyn luominen ei voi olla kamalan vaikeaa. En väittänyt, että hyvän suklaa-abyn luominen olisi helppoa, mutta halusin vain saada kauniin värin siihen naamaan, johon mä olin rakastunut. Abyn naama on se kaunein marsunaama, jota mä voin ikinä kuvitella. Se vielä suklaanruskeana, niin ollaan aikalailla napakympissä. Siihen sitten aikaa myöden tuli into saada marsusta ihan oikeastikin muutakin kun pelkästään "ei hylkääviä virheitä". Mun suklaat on ollu monta kertaa BIS pöydällä. Mulla on jo monta suklaavaliota. Silti mitä enemmän tietää, sitä enemmän sitä tahtoo tietää lisää. Mun projekti on kesken. Nyt kun meillä onneksi on muitakin abyja kun vaan mun, ni mä en enää ole pärjännyt. Oon jotenkin aina nauranut sitä, kuinka ihmiset onnittelee mua rop1 ja rop2 sijoista. Hei come on, mä oon ollu ainoa. Ei siinä ole saavutusta olla roppi, jos ei ole ketään muuta paikalla. Mä koen, että pystyisin vieläkin näyttämään parempia suklaa-abyja. Jos olisi aikaa, sitähän se. Ei ole aikaa. Ei ole aikaa perehtyä jalostusvalintoihin. Pariskuntien yhdistäminen venyy ja venyy ja osa naaraista käy vanhaksi, enkä enää uskalla yhdistää. Mä en uskalla yhdistää pareja, koska mä pelkään tiineysmyrkytyksiä. Mun psyyke ei tällä hetkellä kestä enää yhtäkään naarasta, joka kuolee sen takia, että mä olen päättänyt haluta poikasia. Tiineysmyrkytyksiä nyt ei ole onneksi ollut, koska olen oppinut pitämään naaraat sopivan hoikkana. Silti se ajatus siitä mun valintojen vaikutuksesta terveen eläimen kohtaloon... Myöskin ne parhaat naaraat jäi tiinehtymättä (ja muutama kuollut) toissa kevään pellettiepisodissa. Työ menettää merkityksensä, kun jalostuksesta jää pois niin moni. Nyt vielä Marsesterin linjakin uhkaa sammua (ensiksi mainituista syistä), joten miksi mä jatkaisin. Mun ensimmäisen karvalapsen ketju katkeaa. Marsesterin tuikkeen sammuminen tytärten silmistä jättää marsulan sieluttomaksi.
Vuonna 2015 syntyi poikueita 11. Parhaiden vuosien määrät oli yli 40.
Marsuja ei halua ostaa kukaan. Ei voi teettää poikasia, jos tilat on jo täynnä. No periaatteessa mulla on nyt yksi häkki tyhjänä, mutta mä haluan vähentää määrää, en listätä. Aikuisia myytäviä marsuja on ollut jo pitkään yli 20kpl, jotka voisivat lähteä vaikka heti. Vanhemmat naaraat ei mene kaupaksi. Kukaan ei halua niitä. Ne jää käsiin. Sopupeluri esimerkiksi on ollut myynnissä kohta kaksi vuotta, onneksi sai nyt ihanan kodin, jossa on jo ennestään ollut Maailman abyja. Lemmikkilauma ja muutamasta laumasta pari tärkeintä jää kotiin.
Jos joku on kiinnostunut himalayakasvatuksesta, niin nyt olisi mahdollisuus saada näitä kaunokaisia Suomesta. Ruotsissa on kasvattajia, joiden kanssa yhteistyö varmasti onnistuu. Briteistä on usein tuotu marsuja tänne, joten nou problem. Suvut ovat läheisiä, onneksi rekkisteröintisäännöt muuttuvat nyt vuoden alusta. Säännöt hyväksyvät selfien käytön himalayojen kanssa, joten pitkäjänteiselle kasvattajalla tämähän on ihan helppo nakki aloittaa. Selfejä mulla ei nyt tällä hetkellä ole, mutta himmyjä löytyy kuusi naarasta ja neljä urosta.
Päätös on väistämätön. Mieli väsyy, vaikka osa asioista hoituu konemaisesti. Täytyy suojella sielua väsymiseltä. Sellaista supernaista ei ole, joka tästä suoriutuisi ja tulisi mun eläimet hoitamaan. Tää oli nyt tässä.
Tämä ei välttämättä ole Maailman loppu.
Ajattelen tätä taukona. Never say never. Jätän itselleni pari suklaaurosta ja tuolla on yhdistettynä vielä kaksi naarasta Marsesterin linjaa. Toivon, että parin vuoden päästä ne suklaaurokset ovat vielä toimintakuntoisia ja astuisivat naaraat tiineeksi. Haluan kaikki marsut sisälle lemmikeiksi. Kerroshäkki tähän olohuoneen nurkkaan tietokoneen viereen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuomarointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuomarointi. Näytä kaikki tekstit
perjantaina, tammikuuta 01, 2016
lauantaina, joulukuuta 12, 2015
Sananen tuomaroinneista
Kenellekään ei tule yllätyksenä, että eläinten kauneuskilpailuissa on kyse ennenkaikkea makuasioista. Hylkäävissä virheissä on paljon hyvin yksiselitteisiäkin asioita. Pääasiassa paremmuusjärjestykseen eläinten laittaminen on kiinni siitä, mihin asioihin tuomari kiinnittää huomiota, kuinka tuomari tulkitsee kirjallista standardia ja mitä asioita hän itse pitää tärkeinä. Tuomarointiin ei pitäisi vaikuttaa eläinten omistaja tai esittäjä, mutta valitettavasti ihmisaivot tekevät välillä tiedostamattomia ratkaisuita sen perusteella, mitä muuta tuomari on nähnyt ja kuullut sekä näkee ja kuulee sillä hetkellä, kun eläintä arvioi. Ihmiset ovat kirjoittaneet kirjallisen standardin optimaallisesta eläimestä. Standardi ei ole tipahtanut mistään taivaasta.
Ulkomuototuomariksi kouluttautuminen on ollut käsittämättömän hitaasti etenevää touhua. Sihteröintejä ja kuunteluita tuli tehtyä monta vuotta ennen ensimmäistäkään harjoitus- tai koearvostelua. Motivaatio on pysynyt korkealla, koska mulla on tavoite mielessä. Haluan olla tuomari.
Tänään oli näyttely Selkissä ja siellä norjalainen tuomaripoika. Mulla oli pitkäkarvaisten eka harjoitusarvostelu ja karkeakarvaisten eka koearvostelu.
Pitkäkarvaisissa ei muuten ollut mitään ongelmaa, mutta laitoin kahdelle eri luokassa oleville marsuille palkinnot eri päin kun tuomari. Toiselle kuma ja toiselle ei mitään ja tuomarilla toisinpäin. Tuomari vertasi niitä toisiinsa ja tuumasi, että ovat selkeästi eritasoiset, joten mun mielipide on väärä. Se marsu, jolle tuomari oli antanut kuman, oli tuomarin mielestä selkeästi parempi kun se, jolle se ei ollut antanut kumaa. Mun mielestä taas se marsu, jonka jätin palkitsematta oli mun mielestä selkeästi vajaaturkkinen. Ei se siitä lupaavaksi muutu, vaikka miten "antaisi sen kasvaa". Lisäksi mulla oli arvostelussa yksi marsu vähemmän kun Lealla. Johtuen siitä, että tämän yhden eläimen omistaja ei pidä minusta. Harjoitusarvostelu hylätty: "because thoose two and you judged less animals".
Ihan vaan tiedoksi, että harjoitusta ei voi hylätä, koska se on harjoitus. Harjoitus on yksi suoritus siinä missä sihteröinti, kuuntelu tai eläintentarkastustehtävä.
Karkeakarvaisissa teddyt ja rexit no problem. Abessiinialaisissa sijoitin marsut eri tavalla, kun tuomari. Koearvostelu hylätty.
Kyllä, yritin keskustella tuomarin kanssa. Mulla on perustelu, mulla on mielipide. Tuomari ei kuunnellut lainkaan. Tuomaria ei kiinnostanut tippaakaan kuulla mun näkemystä asiaan. Totesi vain, että hän on merkannut ne näin ja niiden pitää ehdottomasti olla näin. Abyjen ROP1 oli tuomarilla myös BIS1. Mulla luokan kolmas. Älkää käsittäkö väärin, kyseinen yksilö on hieno ja upea ilmestys, mutta se mitä minä arvostan abessiinialaisessa ja millaisia virheitä minä haluan välttää, ei tee tästä yksilöstä voittajaa. Minun mielestäni tänään paikallaolijoissa oli kaksi parempaa eläintä. Mulla on seitsemän (vai enemmän?) vuoden kokemus abessiinialaisten kasvatuksesta ja mulla on kristallin kirkkaana mielessä se, mitä abessiinialaiselta haluan. Vuosissa enemmän kokemusta vielä abessiinialaisten näyttelyttämisetä tiedän, että eri tuomareiden mielipiteet vaihtelevat todella rankasti. Yksi rankaisee tuplasta hännille, toinen nostaa ruman marsun voittajaksi vain nenärusettien perusteella, kolmas arvostaa turkinlaatua ylitse muiden ja neljäs on kiinnostunut vain harjojen suoruudesta. Lealla oli sama mielipide tuomarin kanssa ja se pääsi läpi kaikesta. Tosin mikäs siinä, kun ei se tuomari katsonut kun ehkä kolme kertaa mua kohden, kun näitä käytiin läpi.
Mielipiteesi on väärä, koska se on väärä ja minä en kuuntele sinun väärää mielipidettäsi. WTF? Miten tää kuulostaa nykypäiväivän politiikkakeskustelulta?
Mä en voi ennalta arvata, miten tämä kyseinen norjalaispoika tahtoo abyt arvostella. Mun marsujen arvostelu ei perustu, eikä tule koskaan perustumaan siihen, mitä mä oletan muiden haluaavan mun sanoa. Mä arvostelen niin, että mä koen sen oikeaksi ja mun silmäni sanoo hyväksi. Kuten varmaan lukijat ovat tienneetkin, niin mä en ihan hirveesti mieti muiden ennakkoasenteita mua kohtaan.
Tulkaa vaan marsunäyttelyihin. Siellä on ihan kivaa.
Täytyy varmaan pyyhkiä pölyt kristallipallosta seuraavaa kertaa varten. Jos seuraavaa kertaa tulee. Päivän fiilis kiteytyy tähän: https://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
Ulkomuototuomariksi kouluttautuminen on ollut käsittämättömän hitaasti etenevää touhua. Sihteröintejä ja kuunteluita tuli tehtyä monta vuotta ennen ensimmäistäkään harjoitus- tai koearvostelua. Motivaatio on pysynyt korkealla, koska mulla on tavoite mielessä. Haluan olla tuomari.
Tänään oli näyttely Selkissä ja siellä norjalainen tuomaripoika. Mulla oli pitkäkarvaisten eka harjoitusarvostelu ja karkeakarvaisten eka koearvostelu.
Pitkäkarvaisissa ei muuten ollut mitään ongelmaa, mutta laitoin kahdelle eri luokassa oleville marsuille palkinnot eri päin kun tuomari. Toiselle kuma ja toiselle ei mitään ja tuomarilla toisinpäin. Tuomari vertasi niitä toisiinsa ja tuumasi, että ovat selkeästi eritasoiset, joten mun mielipide on väärä. Se marsu, jolle tuomari oli antanut kuman, oli tuomarin mielestä selkeästi parempi kun se, jolle se ei ollut antanut kumaa. Mun mielestä taas se marsu, jonka jätin palkitsematta oli mun mielestä selkeästi vajaaturkkinen. Ei se siitä lupaavaksi muutu, vaikka miten "antaisi sen kasvaa". Lisäksi mulla oli arvostelussa yksi marsu vähemmän kun Lealla. Johtuen siitä, että tämän yhden eläimen omistaja ei pidä minusta. Harjoitusarvostelu hylätty: "because thoose two and you judged less animals".
Ihan vaan tiedoksi, että harjoitusta ei voi hylätä, koska se on harjoitus. Harjoitus on yksi suoritus siinä missä sihteröinti, kuuntelu tai eläintentarkastustehtävä.
Karkeakarvaisissa teddyt ja rexit no problem. Abessiinialaisissa sijoitin marsut eri tavalla, kun tuomari. Koearvostelu hylätty.
Kyllä, yritin keskustella tuomarin kanssa. Mulla on perustelu, mulla on mielipide. Tuomari ei kuunnellut lainkaan. Tuomaria ei kiinnostanut tippaakaan kuulla mun näkemystä asiaan. Totesi vain, että hän on merkannut ne näin ja niiden pitää ehdottomasti olla näin. Abyjen ROP1 oli tuomarilla myös BIS1. Mulla luokan kolmas. Älkää käsittäkö väärin, kyseinen yksilö on hieno ja upea ilmestys, mutta se mitä minä arvostan abessiinialaisessa ja millaisia virheitä minä haluan välttää, ei tee tästä yksilöstä voittajaa. Minun mielestäni tänään paikallaolijoissa oli kaksi parempaa eläintä. Mulla on seitsemän (vai enemmän?) vuoden kokemus abessiinialaisten kasvatuksesta ja mulla on kristallin kirkkaana mielessä se, mitä abessiinialaiselta haluan. Vuosissa enemmän kokemusta vielä abessiinialaisten näyttelyttämisetä tiedän, että eri tuomareiden mielipiteet vaihtelevat todella rankasti. Yksi rankaisee tuplasta hännille, toinen nostaa ruman marsun voittajaksi vain nenärusettien perusteella, kolmas arvostaa turkinlaatua ylitse muiden ja neljäs on kiinnostunut vain harjojen suoruudesta. Lealla oli sama mielipide tuomarin kanssa ja se pääsi läpi kaikesta. Tosin mikäs siinä, kun ei se tuomari katsonut kun ehkä kolme kertaa mua kohden, kun näitä käytiin läpi.
Mielipiteesi on väärä, koska se on väärä ja minä en kuuntele sinun väärää mielipidettäsi. WTF? Miten tää kuulostaa nykypäiväivän politiikkakeskustelulta?
Mä en voi ennalta arvata, miten tämä kyseinen norjalaispoika tahtoo abyt arvostella. Mun marsujen arvostelu ei perustu, eikä tule koskaan perustumaan siihen, mitä mä oletan muiden haluaavan mun sanoa. Mä arvostelen niin, että mä koen sen oikeaksi ja mun silmäni sanoo hyväksi. Kuten varmaan lukijat ovat tienneetkin, niin mä en ihan hirveesti mieti muiden ennakkoasenteita mua kohtaan.
Tulkaa vaan marsunäyttelyihin. Siellä on ihan kivaa.
Täytyy varmaan pyyhkiä pölyt kristallipallosta seuraavaa kertaa varten. Jos seuraavaa kertaa tulee. Päivän fiilis kiteytyy tähän: https://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
sunnuntaina, marraskuuta 01, 2015
Ulkomuototuomarointi
Pohdintaa ulkomuototuomaroinnista näin ensimmäisen koearvostelun jälkeen. Yksi harjoitusarvostelu, miljoona sihteröintiä ja kuuntelua on siis jo takana.
Teddyt ja rexit oli hyvin samankaltaisesti arvosteltu kun tuomarillakin. Niissä on nähnyt tässä ajassa jo paljon ja niistä muodostaa mielipiteen jo helposti.
Abessiinialaiset oli oikeastaan se vaikein. Niitä on pyöritellyt niin paljon omassa marsulassa ja syynännyt virheitä, niin kaikki virheet löytää kyllä. Toisaalta juuri sen takia, kun niitä on pyöritellyt, niin jokaisesta eläimestä löytää myös paljon hyvää. Mulle ei koearvosteluun tullut kaikkia marsuja. Sattumalta kävi niin, että tuli melko samanlaiset eläimet, joten sijoitukset oli vähän haastavia. Toisaalta teki mieli antaa kaikille sertit, koska on mun rupsukoita parempia, mutta toisaalta virheitäkin löytyi niin, että onko ne sertimarsuja sittenkään... Kyllä siinäkin sitten sen oman linjansa löytää, kun vaan miettii, mitä minä tahdon abessiinialaiselta.
Skinnyjä taas oon nähnyt vähemmän, niin niiden kanssa pohdittin pidempään.
Ch teddyt ei vielä kuulu Suomessa standardiin, mutta tulevat ilmeisesti tulevaisuudessa olemaan karkeakarvaisissa, joten mä katsoin nekin sitten samalla. Se oli tosi hyödyllistä, koska tällä kertaa oli todella erityyppisiä näytillä.
Vielä yksi koearvostelu ja olisin valmis karkeakarvaisten osalta.
Teddyt ja rexit oli hyvin samankaltaisesti arvosteltu kun tuomarillakin. Niissä on nähnyt tässä ajassa jo paljon ja niistä muodostaa mielipiteen jo helposti.
Abessiinialaiset oli oikeastaan se vaikein. Niitä on pyöritellyt niin paljon omassa marsulassa ja syynännyt virheitä, niin kaikki virheet löytää kyllä. Toisaalta juuri sen takia, kun niitä on pyöritellyt, niin jokaisesta eläimestä löytää myös paljon hyvää. Mulle ei koearvosteluun tullut kaikkia marsuja. Sattumalta kävi niin, että tuli melko samanlaiset eläimet, joten sijoitukset oli vähän haastavia. Toisaalta teki mieli antaa kaikille sertit, koska on mun rupsukoita parempia, mutta toisaalta virheitäkin löytyi niin, että onko ne sertimarsuja sittenkään... Kyllä siinäkin sitten sen oman linjansa löytää, kun vaan miettii, mitä minä tahdon abessiinialaiselta.
Skinnyjä taas oon nähnyt vähemmän, niin niiden kanssa pohdittin pidempään.
Ch teddyt ei vielä kuulu Suomessa standardiin, mutta tulevat ilmeisesti tulevaisuudessa olemaan karkeakarvaisissa, joten mä katsoin nekin sitten samalla. Se oli tosi hyödyllistä, koska tällä kertaa oli todella erityyppisiä näytillä.
Vielä yksi koearvostelu ja olisin valmis karkeakarvaisten osalta.
sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2015
Lahden näyttelyt
Mun osalta Lahden päivä oli ihan kamala. Aamulla herätessä tunsin olevani totaalisesti jumissa lonkista ylös niskaan asti. Alkava päänsärky kuitattiin särkylääkkeellä ja kahvilla, vaikka eipä se selkäkipu mihinkään panadolilla kadonnut. Näyttelyyn päästyä arvostelut alkoi ihan hyvin, mutta päivän edetessä mulle tuli tosi tosi tosi huono olo. Meinasin yrjötä, kun haistoin ruuan. Ei kyllä ollut edes yhtään nälkä. Harmittaa ihan vietävästi, koska olis ihanaa käyttää kunnolla aikaa marsujen tutkimiseen ja niiden rapsutteluun. Nyt kun oli niin vähän marsuja, niin olisi oikein hyvin ollut aikaa tutustua jokaisen marsun persoonaan.
Nyt oli niin huono olo viimeisten marsujen kohdalla, että oli pakko käydä maate viimeisten marsujen välissä. Tuumasin, että ONNEKSI ei ollut enempää marsuja ilmoitettu. Ja onneksi oli poissaolijoita. Jos näyttelyssä olis ilmoitettu 30-40 marsua, ni olisin kyllä joutunut sanomaan, että joku muu tuomaroi loppuun. En loppujenlopuksi oksentanut, mutta makasin siellä takana jalat ylhäällä ja yritin samalla venytellä selkää. Ehkä oli selkäkivusta johtuva kuvotus, ehkä mahatauti. En tiedä. Illalla kotiinpäästessä tuli kunnon kuume. Ai kamala, mikä olo.
Omista marsuista ulkomuotoon osallistui himmyt Mysteeri ja Marenki. Abyista suklaapojat Tsaari ja Cum Laude. Tsaari sai Dortelta kuman ja Marenki sai Dortelta sertin ja rop1. Tosin rop1 ei nyt ole kovin ihmeellinen, kun se oli ainoa kuvioitu crestillinen. Mutta jokatapauksessa. Meidän historian ensimmäinen crestiserti! :) :)
Marsujen kurkunsyönti
1. Lemmenkipinä
2. Almond's Hazy Shade of Winter
3. Anemone's Tare Karvanen
4. Vili Waffle
5. Xulo
Pariluokka
1. Xulo + Vili Waffle
PET- Aida Depner
Kuma:
Anemone's Turbo
Lemmenkipinä
EPET Matlock
Aniaras Ukko
Like A Toy Solider
Caviecares Penny
Almond's Hazy Shade Of Winter
TS: Anemone's Tare Karvanen
Maailman Paras Pörrö: Snowfall's Dead By Sunrise
PPM1 VVpet4-13 EPET Adina
PPM2 Flying Jätkä
PET - Saija Rajamäki
Kupa
Goldhill's Picasso
Kuma
EPET Jaanuskan El Ponzo Villa
Lemmenkipinä
Matlock
Lumikki
Caviecares Penny
Adina
Aniaras Ukko
TS: Gusty
Maailman Paras Pörrö: Aniaras Ukko
PPM1 VVpet4-13 EPET Adina
PPM2 EPET Jaanuskan El Ponzo Villa
Nyt oli niin huono olo viimeisten marsujen kohdalla, että oli pakko käydä maate viimeisten marsujen välissä. Tuumasin, että ONNEKSI ei ollut enempää marsuja ilmoitettu. Ja onneksi oli poissaolijoita. Jos näyttelyssä olis ilmoitettu 30-40 marsua, ni olisin kyllä joutunut sanomaan, että joku muu tuomaroi loppuun. En loppujenlopuksi oksentanut, mutta makasin siellä takana jalat ylhäällä ja yritin samalla venytellä selkää. Ehkä oli selkäkivusta johtuva kuvotus, ehkä mahatauti. En tiedä. Illalla kotiinpäästessä tuli kunnon kuume. Ai kamala, mikä olo.
Omista marsuista ulkomuotoon osallistui himmyt Mysteeri ja Marenki. Abyista suklaapojat Tsaari ja Cum Laude. Tsaari sai Dortelta kuman ja Marenki sai Dortelta sertin ja rop1. Tosin rop1 ei nyt ole kovin ihmeellinen, kun se oli ainoa kuvioitu crestillinen. Mutta jokatapauksessa. Meidän historian ensimmäinen crestiserti! :) :)
Marsujen kurkunsyönti
1. Lemmenkipinä
2. Almond's Hazy Shade of Winter
3. Anemone's Tare Karvanen
4. Vili Waffle
5. Xulo
Pariluokka
1. Xulo + Vili Waffle
PET- Aida Depner
Kuma:
Anemone's Turbo
Lemmenkipinä
EPET Matlock
Aniaras Ukko
Like A Toy Solider
Caviecares Penny
Almond's Hazy Shade Of Winter
TS: Anemone's Tare Karvanen
Maailman Paras Pörrö: Snowfall's Dead By Sunrise
PPM1 VVpet4-13 EPET Adina
PPM2 Flying Jätkä
PET - Saija Rajamäki
Kupa
Goldhill's Picasso
Kuma
EPET Jaanuskan El Ponzo Villa
Lemmenkipinä
Matlock
Lumikki
Caviecares Penny
Adina
Aniaras Ukko
TS: Gusty
Maailman Paras Pörrö: Aniaras Ukko
PPM1 VVpet4-13 EPET Adina
PPM2 EPET Jaanuskan El Ponzo Villa
lauantaina, joulukuuta 13, 2014
PiNa joulunäyttely
Taso oli hurjan hyvä. Puunaukset oli tehty vimpanpäälle ja 96p tai enemmän saaneita marsuja oli yli puolet. 97p saaneitakin oli yli 10. Karvanlähtö ja kuivat tassunpohjat oli suurin ongelma. Harmittavan monella pisteitä laski suoneen leikatut kynnet. Tuomaroinnista teki haastavaa hetkittäin mukana oleva 4kk Auni-vauva. Onneksi Auni on aurinkoinen ja viihtyy kaikkien sylissä, mutta vauvan onkin helppo hymyillä, kun kaikki hymyilee sille.
Tuomari: Aida Depner
Marsujen lukumäärä 45, paikalla 41.
PPM1 Adina Om. Minttu Nenonen
PPM2 Almond´s In The Spotlight Om. Sanni Taimioja
PPM3 El Ponzo Villa Om. Päivi Rajala
PPM4 Aniaras American Alex Om. Jessica Nurmiranta
PPM5 Maxwell Om. Johanna Kosonen
TS Goldhill´s Ihan Läpällä Om. Pauliina Lampila
KUMA
Aniaras Inside Story Om. Sanni Taimioja
Gusty Om. Jarna Jansson
Wigwam Om. Jarna Jansson
Miquel Om. Johanna Kosonen
El Ponzo Villa Om. Päivi Rajala
Sweeny Todd Om. Sanni Taimioja
Krantun Neblos Om. Jarna Jansson
EPET Matlock Om. Minttu Nenonen
Vengeful Victor Om. Katariina Myntti
Aniaras American Alex Om. Jessica Nurmiranta
Manuel Om. Johanna Kosonen
EPET VVpet3-13 Maxwell Om. Johanna Kosonen
VKL-12 VKL-13 EPET Antero Om. Saija Rajamäki
Satukallion Rouva Lampinen Om. Elina Piili
Kielo Kukkakedossa Om. Sofia Mesimäki
Lilja Kukkakedossa Om. Sofia Mesimäki
Limetta Om. Sanni Taimioja
Meimei Om. Johanna Kosonen
EPET Almond´s In The Spotlight Om. Sanni Taimioja
VVpet4-13 EPET Adina Om. Minttu Nenonen
Aniada´s Odessa Om. Mirella Ruotsalainen
Minsa Om. Katariina Myntti
Nevian Diablerie Om. Mirella Ruotsalainen
KUPA
Miquel Om. Johanna Kosonen
El Ponzo Villa Om. Päivi Rajala
Sweeny Todd Om. Sanni Taimioja
EPET Matlock Om. Minttu Nenonen
Aniaras American Alex Om. Jessica Nurmiranta
Manuel Om. Johanna Kosonen
EPET VVpet3-13 Maxwell Om. Johanna Kosonen
Limetta Om. Sanni Taimioja
Meimei Om. Johanna Kosonen
EPET Almond´s In The Spotlight Om. Sanni Taimioja
VVpet4-13 EPET Adina Om. Minttu Nenonen
Minsa Om. Katariina Myntti
Muut palkinnot
Paras baby: Aniaras Inside Story
Paras nuori: Gusty
Paras avoin: Adina
Paras veteraani: Aniaras American Alex
Pariluokka:
Pariluokan voittajamarsut pyörivät niin villisti laudalla keskenään ja olivat turkiltaan niin samanlaiset pörhelöt, ettei ollut mahdollista erottaa missä toinen marsu alkaa ja missä toinen loppuu. Eiköhän siinä ole pariluokan voittoperustetta kerrakseen? :D
1. Underground´s Seili + Underground´s Tahmatassu Om. Pauliina Lampila
2. Manuel + Miquel Om. Johanna Kosonen
3. Katinkas Ludvig + Malloween Om. Jarna Jansson
Persiljansyönti:
Persiljansyönnissä veteraani mussutteli tuulensuojaan persilijat kokemuksen tuomalla vauhdilla ja veti vielä lisäannoksenkin muiden ollessa vasta puolessa välissä. Osallistujia oli kuusi, joista kaksi viimeistä ei oikein persiljasta innostuneet. Ludvig kuitenkin otti maistiaisen, kun kuudes osallistuja vain nuuhkaisi. Tämä toi Ludvigille viidennen sijan.
1. Nevian Diablerie
2. Maxwell
3. Limetta
4. Kooka-Burra
5. Ludvig
Tuomari: Aida Depner
Marsujen lukumäärä 45, paikalla 41.
PPM1 Adina Om. Minttu Nenonen
PPM2 Almond´s In The Spotlight Om. Sanni Taimioja
PPM3 El Ponzo Villa Om. Päivi Rajala
PPM4 Aniaras American Alex Om. Jessica Nurmiranta
PPM5 Maxwell Om. Johanna Kosonen
TS Goldhill´s Ihan Läpällä Om. Pauliina Lampila
KUMA
Aniaras Inside Story Om. Sanni Taimioja
Gusty Om. Jarna Jansson
Wigwam Om. Jarna Jansson
Miquel Om. Johanna Kosonen
El Ponzo Villa Om. Päivi Rajala
Sweeny Todd Om. Sanni Taimioja
Krantun Neblos Om. Jarna Jansson
EPET Matlock Om. Minttu Nenonen
Vengeful Victor Om. Katariina Myntti
Aniaras American Alex Om. Jessica Nurmiranta
Manuel Om. Johanna Kosonen
EPET VVpet3-13 Maxwell Om. Johanna Kosonen
VKL-12 VKL-13 EPET Antero Om. Saija Rajamäki
Satukallion Rouva Lampinen Om. Elina Piili
Kielo Kukkakedossa Om. Sofia Mesimäki
Lilja Kukkakedossa Om. Sofia Mesimäki
Limetta Om. Sanni Taimioja
Meimei Om. Johanna Kosonen
EPET Almond´s In The Spotlight Om. Sanni Taimioja
VVpet4-13 EPET Adina Om. Minttu Nenonen
Aniada´s Odessa Om. Mirella Ruotsalainen
Minsa Om. Katariina Myntti
Nevian Diablerie Om. Mirella Ruotsalainen
KUPA
Miquel Om. Johanna Kosonen
El Ponzo Villa Om. Päivi Rajala
Sweeny Todd Om. Sanni Taimioja
EPET Matlock Om. Minttu Nenonen
Aniaras American Alex Om. Jessica Nurmiranta
Manuel Om. Johanna Kosonen
EPET VVpet3-13 Maxwell Om. Johanna Kosonen
Limetta Om. Sanni Taimioja
Meimei Om. Johanna Kosonen
EPET Almond´s In The Spotlight Om. Sanni Taimioja
VVpet4-13 EPET Adina Om. Minttu Nenonen
Minsa Om. Katariina Myntti
Muut palkinnot
Paras baby: Aniaras Inside Story
Paras nuori: Gusty
Paras avoin: Adina
Paras veteraani: Aniaras American Alex
Pariluokka:
Pariluokan voittajamarsut pyörivät niin villisti laudalla keskenään ja olivat turkiltaan niin samanlaiset pörhelöt, ettei ollut mahdollista erottaa missä toinen marsu alkaa ja missä toinen loppuu. Eiköhän siinä ole pariluokan voittoperustetta kerrakseen? :D
1. Underground´s Seili + Underground´s Tahmatassu Om. Pauliina Lampila
2. Manuel + Miquel Om. Johanna Kosonen
3. Katinkas Ludvig + Malloween Om. Jarna Jansson
Persiljansyönti:
Persiljansyönnissä veteraani mussutteli tuulensuojaan persilijat kokemuksen tuomalla vauhdilla ja veti vielä lisäannoksenkin muiden ollessa vasta puolessa välissä. Osallistujia oli kuusi, joista kaksi viimeistä ei oikein persiljasta innostuneet. Ludvig kuitenkin otti maistiaisen, kun kuudes osallistuja vain nuuhkaisi. Tämä toi Ludvigille viidennen sijan.
1. Nevian Diablerie
2. Maxwell
3. Limetta
4. Kooka-Burra
5. Ludvig
lauantaina, lokakuuta 25, 2014
Näyttely Sauvossa
Tälläkään kertaa meidän marsuiset eivät saaneet mitään. Yleiskunnossa huomaa uuden marsulan tuoneen stressiä. Lämpötilan aleneminenkin vaikuttaa. Seuraavan pellettisäkin joukkoon taidan kaataa kauraa lisäksi, jotta saavat lisää energiaa. En mä saanu esitettyä edes jalostusluokkaa Motivaattorille. Sen poika Eliminaattori lähti Pauliinan matkassa katselemaan vähän uusia maisemia. Mä en muistanu Pauliinalle sanoa, että odottaa sen jalostusluokan verran. Pauliina hilpaisi paikalta oman tuomaroinnin jälkeen kun tuli pyllyn alla, kun kerrankin pääsi ajoissa. Harmi, koska en mä olis ilmottanu Motivaattoria enkä Eliminaattoria näyttelyyn ollenkaan muuten. Motin jalostusluokka oli ainoa syy ottaa se edes mukaan. Noh. Ehkä sillä on jo vuoden jalostuseläin pisteet kasassa? En tiedä. Voi olla, että ei riitä, kun tällä kertaa oli Suskin baldwineista ryhmä. Hmm...
Huomenna on Lemmareiden vika ilmopäivä. Mitäköhän sinne koittais arpoa?
Tein ekan harjoitusarvostelun tänään. Toivottavasti jatkoa tulee pian! :)
Huomenna on Lemmareiden vika ilmopäivä. Mitäköhän sinne koittais arpoa?
Tein ekan harjoitusarvostelun tänään. Toivottavasti jatkoa tulee pian! :)
sunnuntaina, toukokuuta 18, 2014
Tuomarioppilaan pohdintoja
Olen tässä viimeaikoina sihteröinyt hyvinkin ahkerasti. Sihteerinä tulee aktiiviset näyttelyissä kävijät ja vakkarimarsut tutuiksi aika hyvin. Toiston perusteella alan pikkuhiljaa oppimaan, että mikä on missäkin marsussa hyvää ja mikä ei. Tuomareiden mielipiteet ovat kirjavia. Toiset kiinnittävät huomiota eri asioihin kun toiset. Sihteerinä jää paljon aikaa myös seurata vuoroaan odottavia marsuja ja näytteilleasettajia. Uskallan sanoa olevani jo melko kokenut sihteeri, kun tässä viimeisen parin vuoden aikana olen sihteröinyt muutamaa lukuunottamatta jokaisessa tapahtumassa. Tässä onkin muutama ajatus syntynyt omista tuomarointiperiaatteista.
Kaikki lähtee eläimen hoidosta.
Mä olen käsittänyt asian niin, että ulkomuotoluokassa kohta "Kunto / Conditon" kattaa koko sen, mitä pet-luokan kaavake on. Ulkomuotoluokkaan osallistuvilta oletetaan siis automaattisesti se valmistelun ja puunaamisen taso, ettei pet-kaavakkeessa olisi juurikaan huomautettavia asioita. Mä käsitän ulkomuotoluokan Kunto kohdan laajemminkin kun vain se massa. Osa tuomareista lisääkin sanallisissa arvioissaan tähän vielä "good condition and presentation". Hyvä kunto ja hyvin esitetty, jolloin arvioidaan myös se valmistelu.
Olen ollut huomaavinani, että useimmiten tuomarit käyttävät asteikkoa fair/good/very good/exellent. Ulkolaiset on kohteliaita, ei koskaan ole sanottu, että bad tai poor tai terrible. Abyjen korvat on mun käsityksen mukaan kategoriaa fair - terrible, mutta niistäkin tuomarit tuumaavat aby-ears ja hymyilevät pahoittelevasti perään. Eli good condition and presentation ei oikeastaan ole mikään kummoinen. Puunatkaa, kiillottakaa, trimmatkaa, treenatkaa, jotta seuraava näyttely olisi exellent conditon and presentation.
"Pikkukohdat"
Kynnet. Kuuluu perusjuttuihin, että kynnet leikataan ennen näyttelyyn tuloa. Todella paljon niitä kilometrin mittaisia känsiä ja kynsiä näkyy ulkomuotopöydällä. Tuomarin käsi on raapamilla näyttelypäivän jälkeen.
Rasvarauhanen. Voi luoja. Tarvitseeko siitä edes sanoa? Ei sitä tietenkään ulkomuotoluokassa katsota samalla tarkkuudella, kun pet-luokassa. Jos rasvarauhasen likaisuus näkyy sihteerille asti, joka ei edes katso marsua yhtä tarkasti kun tuomari, niin olisi varmaan kannattanut tehdä asialle jotain.
Korvat. Ne likaantuvat. Näyttelyissä niiden tulee olla puhtaat. Nykyään eläintentarkastuksen ansiosta myös kakkakorvat ovat vähentyneet. Ihmiset eivät halua hylkäyksiä silsatuomioita peläten, joten korvanlehtien likakerrokset ovat sihteerin näkökulmasta pienentyneet. Korvat OVAT likaiset, jos tuomari joutuu pyyhkimään sormiaan ulkomuotomarsun korvien tarkastelun jälkeen.
Lihakset ja läskit
Ainahan sitä on sanottu, että "jalostusmassa" on eri asia kun "näyttelymassa". Jalostuksessa eläimen on parempi olla mielummin hoikka. Kaikki tietää, kuinka tiineyden riskit ihan eläinlajista riippumatta nousevat samaa vauhtia sen läskimassan kanssa. Tiedetään myös, että ylipaino lyhentää eliniän odotusta, joten kotimarsuilla sutjakampi olemus ei ole kovin kamala asia. Kuitenkin näyttelyissä suurempi massa tekee eläimestä näyttävän. Näyttelumarsun tulee olla kauniisti pyöreä pieni eläin. Rajansa kaikella. Molempiin suuntiin. Luuviulut ei ole terveitä, mutta ei se puolen kilon ylipainokaan kovin kauniilta näytä. Ja nimenomaan ylipaino. Kun upottaa sormet sinne marsun turkkiin, tuntee kyllä onko se läskiä vai tiivistä lihasta.
Kampaus, pesu ja trimmaus
Pitkäkarvaisia nyt ei hurjan suuria määriä ole viimeaikoina ollut, mutta säännöllisesti olen sihteerinä törmännyt siihen, että tuomari motkottaa hiljaa takuista. Brittituomarit ovat kamalan kohteliaita, joten harvoin moittivat omistajaa suoraan. Sihteerin kanssa siinä on kuitenkin jo istunut koko päivän, niin sihteerille voi kaikessa hiljaisuudessa marmattaa, että eikö omistaja ole katsonut kainaloita tai nivusia ennen pöydälle tuomista? Mulla on ollut ne muutamat pitkikset ja mä tiedän ettei se niiden turkin ylläpito näyttelyhin ole mitään helppoa. Jokatapauksessa standarditkin sanoo, että turkki kammataan takuttomaksi.
Osa turkinlaaduista on niitä, jotka tulee pestä. Osa on niitä, joille pesu ei tee hyvää juuri ennen näyttelyä. Osa väreistä on sellaisia, että se mahapuoli on pestävä riippumatta turkinlaadusta. Jos se eläin tarvitsee pesun, niin se pestään. Shampoovalinnasta voisi pet-tuomarina naputella jo ihan oman kirjoituksensa, mutta ne hajusteet...
Miksi tuodaan näyttelyyn sileäkarvainen marsu, jota ei ole trimmattu. Sileäkarvaisissa kun se trimmaaminen on aika perusjuttu, kun kukaan ei kai tähän mennessä ole onnistunut jalostamaan sellaista sileäarvaista, jota ei tarvitsisi trimmata. Aina on niitä muutamia pitkiä karvoja, jotka tulisi poistaa. Osa tuomareista sanoo "needs more grooming" ja osa sanoo vain pitkästä turkista. Sivusta seuranneena pitkä turkki voi tarkoittaa oikeasti pitkää turkkia tai selkeästi trimmaamatonta turkkia. Tänään 90% "long coat" tarkoitti suomeksi "löytyy trimmattavaa".
Käytös ja asenne
Sit on se näytteilleasettajan asenne, mutta sitä se tuomari nyt ei juurikaan näe. Ei ole pakko harrastaa näyttelyitä, jos näyttelyissä kiukuttaa aina? Hanki harrastus, jonka harrastaminen on kivaa. Näyttelylaydan ja siinä olevan marsun paiskominen, tökkiminen ja muu vastaava tyytymättömyyden ilmaisu ei ole hyvää itsehillintää. Aina ei voi voittaa. Marsun käytökseen puuttuminen omistajalta vaatii myös enemmän kun hyviä hermoja. Toiset yksilöt ovat pitkäpinnaisempia kun toiset. Rauhatonta marsua on vaikeampi toki arvioida. Paikallaan oleva, omistajan asettelema marsu on toki tyylikkäämpi, kun jatkuvasti naapurilaudalle kipittelevä vilkas yksilö. Omistajan ei vaan auta hermostua sille vilkkaalle marsulle.
Mä taidan olla liian pet-ihminen ulkomuotluokkaan? Ehkä? Tosin onhan tämä nähty moneen otteeseen. Sihteerille tuomari on sanonut omistajan poistuttua, että tämä olisi saanut sertin/ropin, jos omistaja olisi trimmannut/pessyt/kammannut/tms. Tänäänkin pari marsua olisi sen sertin saanut. Miksi omistaja ei valmistele eläintä ja anna sille edes mahdollisuutta pärjätä ja näyttää hyvälle. Yhdistys kiittää 8€ toki lahjoituksesta näyttelymaksun muodossa.
Ja mitä mä teen itse?
Tuon paskaiset pitkäkyntiset abyt laihoina rutkuina esille. Paitsi tänään ei ollut yhtään omaa mukana.
Kaikki lähtee eläimen hoidosta.
Mä olen käsittänyt asian niin, että ulkomuotoluokassa kohta "Kunto / Conditon" kattaa koko sen, mitä pet-luokan kaavake on. Ulkomuotoluokkaan osallistuvilta oletetaan siis automaattisesti se valmistelun ja puunaamisen taso, ettei pet-kaavakkeessa olisi juurikaan huomautettavia asioita. Mä käsitän ulkomuotoluokan Kunto kohdan laajemminkin kun vain se massa. Osa tuomareista lisääkin sanallisissa arvioissaan tähän vielä "good condition and presentation". Hyvä kunto ja hyvin esitetty, jolloin arvioidaan myös se valmistelu.
Olen ollut huomaavinani, että useimmiten tuomarit käyttävät asteikkoa fair/good/very good/exellent. Ulkolaiset on kohteliaita, ei koskaan ole sanottu, että bad tai poor tai terrible. Abyjen korvat on mun käsityksen mukaan kategoriaa fair - terrible, mutta niistäkin tuomarit tuumaavat aby-ears ja hymyilevät pahoittelevasti perään. Eli good condition and presentation ei oikeastaan ole mikään kummoinen. Puunatkaa, kiillottakaa, trimmatkaa, treenatkaa, jotta seuraava näyttely olisi exellent conditon and presentation.
"Pikkukohdat"
Kynnet. Kuuluu perusjuttuihin, että kynnet leikataan ennen näyttelyyn tuloa. Todella paljon niitä kilometrin mittaisia känsiä ja kynsiä näkyy ulkomuotopöydällä. Tuomarin käsi on raapamilla näyttelypäivän jälkeen.
Rasvarauhanen. Voi luoja. Tarvitseeko siitä edes sanoa? Ei sitä tietenkään ulkomuotoluokassa katsota samalla tarkkuudella, kun pet-luokassa. Jos rasvarauhasen likaisuus näkyy sihteerille asti, joka ei edes katso marsua yhtä tarkasti kun tuomari, niin olisi varmaan kannattanut tehdä asialle jotain.
Korvat. Ne likaantuvat. Näyttelyissä niiden tulee olla puhtaat. Nykyään eläintentarkastuksen ansiosta myös kakkakorvat ovat vähentyneet. Ihmiset eivät halua hylkäyksiä silsatuomioita peläten, joten korvanlehtien likakerrokset ovat sihteerin näkökulmasta pienentyneet. Korvat OVAT likaiset, jos tuomari joutuu pyyhkimään sormiaan ulkomuotomarsun korvien tarkastelun jälkeen.
Lihakset ja läskit
Ainahan sitä on sanottu, että "jalostusmassa" on eri asia kun "näyttelymassa". Jalostuksessa eläimen on parempi olla mielummin hoikka. Kaikki tietää, kuinka tiineyden riskit ihan eläinlajista riippumatta nousevat samaa vauhtia sen läskimassan kanssa. Tiedetään myös, että ylipaino lyhentää eliniän odotusta, joten kotimarsuilla sutjakampi olemus ei ole kovin kamala asia. Kuitenkin näyttelyissä suurempi massa tekee eläimestä näyttävän. Näyttelumarsun tulee olla kauniisti pyöreä pieni eläin. Rajansa kaikella. Molempiin suuntiin. Luuviulut ei ole terveitä, mutta ei se puolen kilon ylipainokaan kovin kauniilta näytä. Ja nimenomaan ylipaino. Kun upottaa sormet sinne marsun turkkiin, tuntee kyllä onko se läskiä vai tiivistä lihasta.
Kampaus, pesu ja trimmaus
Pitkäkarvaisia nyt ei hurjan suuria määriä ole viimeaikoina ollut, mutta säännöllisesti olen sihteerinä törmännyt siihen, että tuomari motkottaa hiljaa takuista. Brittituomarit ovat kamalan kohteliaita, joten harvoin moittivat omistajaa suoraan. Sihteerin kanssa siinä on kuitenkin jo istunut koko päivän, niin sihteerille voi kaikessa hiljaisuudessa marmattaa, että eikö omistaja ole katsonut kainaloita tai nivusia ennen pöydälle tuomista? Mulla on ollut ne muutamat pitkikset ja mä tiedän ettei se niiden turkin ylläpito näyttelyhin ole mitään helppoa. Jokatapauksessa standarditkin sanoo, että turkki kammataan takuttomaksi.
Osa turkinlaaduista on niitä, jotka tulee pestä. Osa on niitä, joille pesu ei tee hyvää juuri ennen näyttelyä. Osa väreistä on sellaisia, että se mahapuoli on pestävä riippumatta turkinlaadusta. Jos se eläin tarvitsee pesun, niin se pestään. Shampoovalinnasta voisi pet-tuomarina naputella jo ihan oman kirjoituksensa, mutta ne hajusteet...
Miksi tuodaan näyttelyyn sileäkarvainen marsu, jota ei ole trimmattu. Sileäkarvaisissa kun se trimmaaminen on aika perusjuttu, kun kukaan ei kai tähän mennessä ole onnistunut jalostamaan sellaista sileäarvaista, jota ei tarvitsisi trimmata. Aina on niitä muutamia pitkiä karvoja, jotka tulisi poistaa. Osa tuomareista sanoo "needs more grooming" ja osa sanoo vain pitkästä turkista. Sivusta seuranneena pitkä turkki voi tarkoittaa oikeasti pitkää turkkia tai selkeästi trimmaamatonta turkkia. Tänään 90% "long coat" tarkoitti suomeksi "löytyy trimmattavaa".
Käytös ja asenne
Sit on se näytteilleasettajan asenne, mutta sitä se tuomari nyt ei juurikaan näe. Ei ole pakko harrastaa näyttelyitä, jos näyttelyissä kiukuttaa aina? Hanki harrastus, jonka harrastaminen on kivaa. Näyttelylaydan ja siinä olevan marsun paiskominen, tökkiminen ja muu vastaava tyytymättömyyden ilmaisu ei ole hyvää itsehillintää. Aina ei voi voittaa. Marsun käytökseen puuttuminen omistajalta vaatii myös enemmän kun hyviä hermoja. Toiset yksilöt ovat pitkäpinnaisempia kun toiset. Rauhatonta marsua on vaikeampi toki arvioida. Paikallaan oleva, omistajan asettelema marsu on toki tyylikkäämpi, kun jatkuvasti naapurilaudalle kipittelevä vilkas yksilö. Omistajan ei vaan auta hermostua sille vilkkaalle marsulle.
Mä taidan olla liian pet-ihminen ulkomuotluokkaan? Ehkä? Tosin onhan tämä nähty moneen otteeseen. Sihteerille tuomari on sanonut omistajan poistuttua, että tämä olisi saanut sertin/ropin, jos omistaja olisi trimmannut/pessyt/kammannut/tms. Tänäänkin pari marsua olisi sen sertin saanut. Miksi omistaja ei valmistele eläintä ja anna sille edes mahdollisuutta pärjätä ja näyttää hyvälle. Yhdistys kiittää 8€ toki lahjoituksesta näyttelymaksun muodossa.
Ja mitä mä teen itse?
Tuon paskaiset pitkäkyntiset abyt laihoina rutkuina esille. Paitsi tänään ei ollut yhtään omaa mukana.
maanantaina, helmikuuta 17, 2014
Lappeenrannan pikavisiitti
Autossa hieman yli 3h, näyttelypaikalla 3h, kotiin yli 3h. Suurinpiirtein sellainen muistikuva jäi. :D
Lappeenrannassa suurin osa oli eilisiä Hämeenlinnan näyttelyn kävijöitä, joten puunauskohtien pisteet ja sanalliset kommentit oli luettu huolella ja korjattu. Korvissa ei juurikaan ollut likaa, rasvikset puunattu, tassunpohjia oli hoidettu, kynsiä viilattu. Puunauskohtien luetteleminen oli aikalailla itsensä toistamista. Se on tietty hyvä, että ihmiset olivat kiillottaneet marsunsa. :) Korvat 5 puhtaat, hampaat 5 näytti hyvin, silmät 5 kauniit, rasvis 10 puhdas, tassunpohjat pehmeät ja kynnet hyvin leikattu kymppi... Onneksi siellä oli myös uusia naamoja. :)
Mutta sitten tuleekin turkki ja yleiskunto, jotka kahden päivän näyttelyreissulla kärsivät eniten. Eilen oli tosi paljon 15p turkkeja. Pari hilsehippusta saattoi löytää, jos oikein tarkasti etsi. Irtokarvoja löytyi, jos oikein nyppi ja pyöritteli. Lappeenrannassa taas monilla stressi näkyi pienenä hilseenä ja karvanlähtönä. Yleiskuntokin pitkällä matkalla monesti vähän nuhjaantuu, kun marsu ei syö ja juo kuitenkaan yhtä hyvin kun kotona.
Kiva päivä, joski 18 marsua tuntui tosi pieneltä määrältä eiliseen. Ne meni ihan hujahtamalla yhdeltä istumalta. Kivaa. Mukana taisi olla muutamia ensikeralaisiakin, toivottavasti kiinnostus näyttelyihin säilyy.
Seuraava näyttely vasta kuukauden päästä Lahdessa. Onneksi. Mä en tuomaroi siellä. Onneksi.
Vaikka tykkään tuomaroinnista, ni nyt tuntuu, että tauko tulee tarpeeseen. Hieman yli vuoden aikana oon ollu kymmenessä näyttelyssä ja osa tuomarikolleegoista tuumaa sen olevan aivan liikaa.
Lappeenrannassa suurin osa oli eilisiä Hämeenlinnan näyttelyn kävijöitä, joten puunauskohtien pisteet ja sanalliset kommentit oli luettu huolella ja korjattu. Korvissa ei juurikaan ollut likaa, rasvikset puunattu, tassunpohjia oli hoidettu, kynsiä viilattu. Puunauskohtien luetteleminen oli aikalailla itsensä toistamista. Se on tietty hyvä, että ihmiset olivat kiillottaneet marsunsa. :) Korvat 5 puhtaat, hampaat 5 näytti hyvin, silmät 5 kauniit, rasvis 10 puhdas, tassunpohjat pehmeät ja kynnet hyvin leikattu kymppi... Onneksi siellä oli myös uusia naamoja. :)
Mutta sitten tuleekin turkki ja yleiskunto, jotka kahden päivän näyttelyreissulla kärsivät eniten. Eilen oli tosi paljon 15p turkkeja. Pari hilsehippusta saattoi löytää, jos oikein tarkasti etsi. Irtokarvoja löytyi, jos oikein nyppi ja pyöritteli. Lappeenrannassa taas monilla stressi näkyi pienenä hilseenä ja karvanlähtönä. Yleiskuntokin pitkällä matkalla monesti vähän nuhjaantuu, kun marsu ei syö ja juo kuitenkaan yhtä hyvin kun kotona.
Kiva päivä, joski 18 marsua tuntui tosi pieneltä määrältä eiliseen. Ne meni ihan hujahtamalla yhdeltä istumalta. Kivaa. Mukana taisi olla muutamia ensikeralaisiakin, toivottavasti kiinnostus näyttelyihin säilyy.
Seuraava näyttely vasta kuukauden päästä Lahdessa. Onneksi. Mä en tuomaroi siellä. Onneksi.
Vaikka tykkään tuomaroinnista, ni nyt tuntuu, että tauko tulee tarpeeseen. Hieman yli vuoden aikana oon ollu kymmenessä näyttelyssä ja osa tuomarikolleegoista tuumaa sen olevan aivan liikaa.
lauantaina, helmikuuta 15, 2014
Näyttelyn kertomus.
Loppujenlopuksi pet-marsuja oli 53. Sain jakaa kuusi PPM sijaa. JES. On kyllä aika väsynyt olo kaiken sen jälkeen. Hurjan monta marsua olisi pitänyt palkita lisää, tosi moni oli aivan ihania. Ilokseni sain nähdä tosi monta syksyllä myytyä kasvattia näyttelyssäkin. Tuli pussattua montaa marsua. Rupateltuakin niin, että kurkkuun koskee.
Toivottavasti jälkipyykkiä ei tule kamalasti. Päivähän venähti poikkeuksellisen pitkäksi molempien luokkien suuren osallistujamäärän takia, mutta tämä nyt oli varmasti kaikille tiedossa, kun luettelosta ilmomäärät katsoi. Ulkomuorossa 90, petissä 49. Pet luokkaan tuli jälki-ilmoja niin, että kokonaismäärä oli se 53. vaikka kolme marsua olikin pois.
Himmyistä joku sai kuman, muistaakseni Aleksanteri. Ihana Inkeri oli koko nonselfien ROP1+serti. Oho! Päivän WOW oli Apostolinmiekka (ei mun kasvatti, mutta mun kasvattien jälkeläinen), joka oli kovassa seurassa ROP2, serti ja BIS 5. Muille ei tullut mitään mainittavaa, pari kumaa. Mutta kuten sanottu, abyja ihan sikana ja kaikki hienoja.
Ja tosiaan. Inkeristä on tässä vaivihkaa tullut valio! Tai siis tänään tuli kolmas valionarvoon oikeuttava serti. Mun mielestä aavistuksen... erikoista. Mä en pidä sitä minkäänlaisena, kun olen katsonut kuvia pikimustista merkeistä ja tassuista sekä hienoista korvista ja upeasta päästä. Inkeri on vähän vaalea ja mitäänsanomaton "perusmarsu". Mut neljä näyttelyä (viisi arvostelua) ja kolme sertiä kaksi kumaa. Kaksi ROP1, yksi ROP2 sekä BIS4. Jos se on noin hyvä, ni ehkä mun kannattaisi jättää brittiläisten himmyjen katseleminen vähemmälle. :D :D
Buffa meni hyvin, ruokaa riitti, ilmeisesti ainoa mikä loppui kesken oli juustokakku. Porkkanakakkua jäi yksi pala ja mä söin sen sitten kotona. En ollut turhaan pyöritellyt kookospalloja, niitä ei kovin montaa tullut kotiin. Muffinssejakin oikeastaan vain about kymmenen. Riisimurokarkkeja jäi paljon., mutta niitä nyt alunperinkin oli ihan törkymäärä.
Kotiin palatessamme koin lievästi sanottuna puolikkaan sydänpysähdyksen. Marsulan ovi retkotti selkosen selällään auki. Pihalla pakkasta ja autotallin ovi aivan levällään. Mä tietty pelkäsin kaikkea mahdollista, kissoista, supikoirista, ketuista, rotista ja hiiristä alkaen, että mitä tuhoa ovat saaneet aikaiseksi kenties. Jos siellä nyt ylipäätään on enää ketään pakkasesta jäätyneenä hengissä. :(
Ovi ei ehkä ole ollut auki kovin kauaa. (Mä kyllä vannon kautta kiven ja kannon, että laitoin marsulan oven kiinni ja lukkoon aamulla ennen kahdeksaa startatessa.) Lämpöä ylähäkeissä oli 7 astetta. Kaikki hengissä, toki viluisen oloisina harvinaislaatuisesti väki oli ihan toistensa kyljissä kiinni. No, katotaan huomenna. Kaikki kyllä söi tässä illalla hyvällä ruokahalulla pellettiä ja heinää, joten vahinko on tällä kertaa ollut todennäköisesti vain säilähdys. Toivottavasti. Odessa himalaya on aivan viimeisillään tiine. Pullauttaa pennut ihan justiinsa. Kädet ristiin kyynerpäitä myöden, ettei tässä ollut aihe tiineysmyrkytykseen. Tiineinä on myös Cali ja Blogi.
Huomenna Lappeenranta.
lauantaina, tammikuuta 25, 2014
Hämeenlinnassa näyttely!!!
Suomen Marsuyhdistys ry järjestää
MARSUNÄYTTELYN
lauantaina 15.2.2014 Hämeenlinnassa
Idänpään torppa, Torpantie 16
Pet-luokan tuomari: Aida Depner
Väliaikakilpailuna marsujen pukukilpailu aiheena fantasia/keskiaika, marsujen kurkunsyönti, pailuokka sekä omistajille piirustuskilpailu.
Pet-luokassa tarkastellaan sitä, miten hyvin marsu on hoidettu. Siinä arvostellaan marsun yleiskunto, käsiteltävyys, silmät, korvat, hampaat, kynnet, tassunpohjat, turkki, rasvarauhanen. Pet-luokkaan valmistaudutaan hoitamalla marsua hyvin, mikä tarkoittaa mm. oikeaa ruokintaa ja liikuntaa sekä marsun päivittäistä käsittelyä. Lisäksi marsu on syytä puunata siistiin kuntoon ennen näyttelyä: kynnet leikataan, tassunpohjat rasvataan, känsät leikataan pois, rasvarauhanen ja korvat puhdistetaan, marsun turkki pestään. Jos karva on pitkää, se pitää kammata takuttomaksi.
Näyttely alkaa klo 10.30, osallistujien tulisi olla paikalla klo 9.30. Oletettu päättymisaika noin klo 17.00.
Ilmoittautuminen:
8.2.2013 mennessä smyilmo@gmail.com. Viestin otsikoksi "HÄMEENLINNA". Sähköpostilla ilmoittautuneet saavat vahvistuksen viestinsä perille tulosta.
Jälki-ilmoittautuminen pet-luokkaan alkaa paikan päällä klo 9:00.
Ilmoittautumismaksut marsuyhdistyksen jäseniltä:
Pet-luokkaan saman omistajan ennakkoilmoittautuminen: 1. ja 2. marsu 7 €/ kpl, 3.-8. marsu 5 €/ kpl, 9.jne
3€/kpl.
Jälki-ilmoittautuminen 10€
Ei-jäsenille 15€ marsu, ennakkoon tai jälki-ilmona.
Sähköpostilla ilmoittautuneet saavat vahvistuksen viestinsä perille tulosta. Ilmoittautumiset maksetaan etukäteen Suomen Marsuyhdistys ry:n tilille FI74 1469 3000 0265 06. Viitenro: 1502141 Kuitti mukaan ilmoittautumisen yhteyteen.
Väliaikakilpailut 1€/ kpl.
Pukukilpailu: Valmista marsullesi naamiaisasu! Aiheena fantasia/sadut/keskiaika.
Piirustuskilpailu: Aiheena fantasia/sadut/keskiaika. (Uneksiiko marsusi voikukkapellosta?)
Kurkunsyönti: kuka marsuista sisäistää annetun kurkunpalan nopeimmin.
Pariluokka: kaksi mahdollisimman samannäköistä marsua muodostaa parin. Pidä silmällä muita osallistujia, josko sieltä löytyisi marsusi kaksoisolento! Tässäkin hinta 1€/pari.
Väliaikakilpailut tuomaroi Hämeenlinnalainen roolipeliyhdistys Rajakatse Fantasia ry.
Marsuyhdistys laskee väliaikakisoistakin pisteitä viidelle parhaalle, joten kannattaa osallistua.
Yleistä:
Marsun tulee olla yli 2kk ja terve. Marsulla ei saa olla loisia, haavoja eikä se saa olla tiine tai imettävä. Eläintentarkastus on kaikille eläimille. Mikäli eläintentarkastuksessa kaksi eläintentarkastajaa toteaa marsulla olevan hylkääviä virheitä, tulee omistajan poistaa marsunsa näyttelypaikalta. Ilmoittautumismaksua ei palauteta.
Muista tarkistaa että ilmoittamasi eläimen tiedot ovat oikein näyttelyluettelossa samalla kun ilmoittaudut näyttelyn infopisteessä. Mikäli niissä on virheitä, niistä tulee ilmoittaa ennen näyttelyn alkua infopisteeseen. Näyttelyn alettua yhdistys ei vastaa virheistä.
Kaikki näytteilleasettajat sitoutuvat noudattamaan SMY:n näyttelysääntöjä. Näyttelytulokset ovat julkisia. Näyttelyä ei ole vakuutettu, vaan jokainen näytteilleasettaja vastaa itsensä tai eläimensä aiheuttamista vahingoista.
Näyttelyä koskevat kysymykset maailmalla@gmail.com
Mahdolliset muutokset ja lisäykset tullaan ilmoittamaan yhdistyksen kotisivuilla. http://marsuyhdistys.net
lauantaina, marraskuuta 23, 2013
Huomenna Messariin!
Tuomarointikeikka jälleen. Jos joku tahtoo jotain www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi, niin laittakaapa tilausta heti tulemaan ja toimitustapana nouto. Lisätietoihin "haku messuilta".
Puunatkaahan marsunne huolella. Pus.
Puunatkaahan marsunne huolella. Pus.
maanantaina, marraskuuta 11, 2013
Lappeenrantaan tuomaroimaan
Sunnuntaina olisi tiedossa näyttelyt Lappeenrannassa ja minä tuomaroimassa jälleen. :)
Ja jos vielä on joku, jolle on epäselvää nämä mun verkkokauppasysteemit, niin toimituskuluitta paketit kulkee mun mukana tähänkin näyttelyyn. :) Kaakkois-Suomen kani-ja jyrsijäharrastajat ry:n jäsenet saavat 10% alennusta rehuista, virikkeistä ja vitamiineista. Rekisteröitymisen jälkeen kirjaan jäsenyystiedot profiiliisi ja sen jälkeen tulee alennukset näkyviin.
Rekisteröidy heti! www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi
Ja jos vielä on joku, jolle on epäselvää nämä mun verkkokauppasysteemit, niin toimituskuluitta paketit kulkee mun mukana tähänkin näyttelyyn. :) Kaakkois-Suomen kani-ja jyrsijäharrastajat ry:n jäsenet saavat 10% alennusta rehuista, virikkeistä ja vitamiineista. Rekisteröitymisen jälkeen kirjaan jäsenyystiedot profiiliisi ja sen jälkeen tulee alennukset näkyviin.
Rekisteröidy heti! www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi
perjantaina, marraskuuta 08, 2013
PiNan pikkujoulut!
Huomenna! Verkkokauppaostokset kulkevat näppärästi mun mukana näyttelypaikalle ihan ilman toimituskuluja. www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi
keskiviikkona, lokakuuta 30, 2013
PiNan pikkujoulunäyttely
Viimeinen ilmoittautumispäivä on huomenna torstaina! Jälki-ilmoittautumismahdollisuutta ei ole, joten naputtele ilmoittautuminen vaikka heti! Mä olen tuomarina. :)
Verkkokauppaostoksille voi valita toimituksen tähän näyttelyyn. Säästytte toimituskuluilta. ;)
www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi
Muistakaa, että PiNan jäsenet saavat 10% alennusta kaikista lemmikkien rehuista, virikkeistä ja vitamiineista. Rekisteröitymisen jälkeen mä kirjaan teidän jäsentiedot ylös ja alennukset tulevat näkyviin. :)
Verkkokauppaostoksille voi valita toimituksen tähän näyttelyyn. Säästytte toimituskuluilta. ;)
www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi
Muistakaa, että PiNan jäsenet saavat 10% alennusta kaikista lemmikkien rehuista, virikkeistä ja vitamiineista. Rekisteröitymisen jälkeen mä kirjaan teidän jäsentiedot ylös ja alennukset tulevat näkyviin. :)
torstaina, lokakuuta 24, 2013
Lemmareilla sittenkin marsunäyttely!
Suomen Lemmikkikanit ry järjestää:
Sunnuntaina 24.11 Helsingin Lemmikkimessuilla lemmikkiluokat marsuille, hamstereille, hiirille ja gerbiileille. Näyttelyyn voi ilmoittaa kaikki yli 2kk:n ikäiset kanit, marsut, hamsterit, hiiret ja gerbiilit, myös tunnisteettomat, paperittomat ja rekisteröimättömät. Ilmoittajan ei tarvitse kuulua yhdistykseen. (Lauantaina kaninäyttely.)
Marsujen tuomarina Aida Depner (SMY:n hyväksyntää haetaan)
Ennakkoilmoittautumiset tulee lähettää 8.11. mennessä kotisivujen (www.lemmikkikanit.com) ilmoittautumislomakkeella ja mukaan tulee liittää kuva maksukuitista.
Ilmoittautumishinnat 5 €/kanit, 4 €/jyrsijät. Ei jälki-ilmoittautumismahdollisuutta! Ilmoittautumiset maksetaan Suomen Lemmikkikanit ry:n tilille 114135-124096. Lauantain ja sunnuntain ilmoittautumiset maksetaan erikseen. Lauantain/kanien viitenumero on 1106, sunnuntain/jyrsijöiden viitenumero on 1119.
Näyttelyn yhteyshenkilöt: kanit/Lotta Yli-Kohtamäki p. 040-7272872, jyrsijät/Anne Lähdesmäki p. 040-7435374
Jos sinulla on kysyttävää ilmoittautumisesta tai ilmoittautumislomakkeet eivät toimi, voit lähettää sähköpostia osoitteeseen: hhanski at wippies.fi
www.lemmikkikanit.com
www.lemmikkimessut.com
Hei ilmohinta NELJÄ euroa!! Nyt kaikki innolla mukaan!
Sunnuntaina 24.11 Helsingin Lemmikkimessuilla lemmikkiluokat marsuille, hamstereille, hiirille ja gerbiileille. Näyttelyyn voi ilmoittaa kaikki yli 2kk:n ikäiset kanit, marsut, hamsterit, hiiret ja gerbiilit, myös tunnisteettomat, paperittomat ja rekisteröimättömät. Ilmoittajan ei tarvitse kuulua yhdistykseen. (Lauantaina kaninäyttely.)
Marsujen tuomarina Aida Depner (SMY:n hyväksyntää haetaan)
Ennakkoilmoittautumiset tulee lähettää 8.11. mennessä kotisivujen (www.lemmikkikanit.com) ilmoittautumislomakkeella ja mukaan tulee liittää kuva maksukuitista.
Ilmoittautumishinnat 5 €/kanit, 4 €/jyrsijät. Ei jälki-ilmoittautumismahdollisuutta! Ilmoittautumiset maksetaan Suomen Lemmikkikanit ry:n tilille 114135-124096. Lauantain ja sunnuntain ilmoittautumiset maksetaan erikseen. Lauantain/kanien viitenumero on 1106, sunnuntain/jyrsijöiden viitenumero on 1119.
Näyttelyn yhteyshenkilöt: kanit/Lotta Yli-Kohtamäki p. 040-7272872, jyrsijät/Anne Lähdesmäki p. 040-7435374
Jos sinulla on kysyttävää ilmoittautumisesta tai ilmoittautumislomakkeet eivät toimi, voit lähettää sähköpostia osoitteeseen: hhanski at wippies.fi
www.lemmikkikanit.com
www.lemmikkimessut.com
Hei ilmohinta NELJÄ euroa!! Nyt kaikki innolla mukaan!
lauantaina, heinäkuuta 06, 2013
Tuleva pet tuomari kokeessa
Poikkeuksellinen ympäristö marsublogin merkintään. Nimittäin kynsistudio.
Saija tuli tekemään pet-tuomarikoulutuksen kirjallista koetta ja mä tein siinä samalla kynsihuollon itselleni. Teen siis rakennekynsiä työkseni, jos joku ei vielä tiennyt.
Saija tuli tekemään pet-tuomarikoulutuksen kirjallista koetta ja mä tein siinä samalla kynsihuollon itselleni. Teen siis rakennekynsiä työkseni, jos joku ei vielä tiennyt.
UV laitteiden vieressä keskittyminen on tarkkaa.
Välillä koneen suunnasta kuului jotain mutinaa, kuten "miten mä tämän muotoilen", "onkohan tää kompa", "oho, toi meinas jäädä välistä" ja "mitenköhän se sanamuoto siellä säännöissä meni".
Koe oli pitkä ja tiukka.
Niinpä tuomarikokelasta doupattiin kunnon kahveella kokeen aikana.
Koe lähetettiin takaisin pet-tuomari kouluttajalle Kirsille. Minä toimin siis vain kokeen valvojana. Kokeen jälkeen mentiin palluttelemaan marsuja meille. Mörri pääsi pussailemaan (?!) Saijaa, kun Mörri on kuulemma Saijan suosikkimarsu. :)
Ja jostain syystä kotona, kun mä iskin koneen takaisin piuhoihin kiinni, niin tulostin sylkäisi Saijan kokeen mulle ulos. Saaaaaijaaa....?!? :D :D
maanantaina, maaliskuuta 04, 2013
Lappeenrantaan matka vie
Lappeenrannassa on marsunäyttely 17.3 sunnuntaina ja arvatkaas kenen tuomarointiurakka jatkuu? No meikäläinen on sielläkin. Tulkaa osallistumaan. Näyttely on SMY:n hyväksymä, joten sieltäkin saa eliittikortteja!
Alkuvuoden superaktiivisuuden jälkeen mä pidän sitten todennäköisesti ihan kunnolla taukoa. Mulla alkaa jalkahoitajan opinnot justiinsa. Muuttokin tulee tähän kevääseen ja mulla on kokonaiset kaksi viikkoa lomaa koulusta. Valmistun syyskuussa, joten koulutus on todella tiiviillä aikataululla tehty. Omat asiakkaat rakennekynsien kohdalla täytyy myös hoitaa. Eli jos tässä seuraavaan puoleen vuoteen kamalasti jaksaa näyttelyissä käydä, niin koitan keskittyä siihen ulkomuototuomarin opintoihin eli sihteröinteihin ja kuunteluihin.
Alkuvuoden superaktiivisuuden jälkeen mä pidän sitten todennäköisesti ihan kunnolla taukoa. Mulla alkaa jalkahoitajan opinnot justiinsa. Muuttokin tulee tähän kevääseen ja mulla on kokonaiset kaksi viikkoa lomaa koulusta. Valmistun syyskuussa, joten koulutus on todella tiiviillä aikataululla tehty. Omat asiakkaat rakennekynsien kohdalla täytyy myös hoitaa. Eli jos tässä seuraavaan puoleen vuoteen kamalasti jaksaa näyttelyissä käydä, niin koitan keskittyä siihen ulkomuototuomarin opintoihin eli sihteröinteihin ja kuunteluihin.
maanantaina, helmikuuta 25, 2013
Pet tuomarointia Hämeenlinnassa
Hämeenlinnan näyttelyssä olin siis tuomarina. Laittelen nyt tulokset myös tähän ja pienet kommentit perään.
Marsuja yhteensä 33kpl
Kunniamaininnat
Matlock om. Minttu Nenonen
EPET Heinz om. Ilona Heikkilä ja Minna Malin
Maailman Baari om. Kati Kyllönen
NuuNuu om. Anni Långström
Maailman Kaliiperi om Nea Lehtonen
Kunniapalkinnot
Delfoin Aslak om. Ilona Heikkilä
Maailman Ratamestari om. Nea Lehtonen
Matlock om. Minttu Nenonen
EPET Heinz om. Ilona Heikkilä ja Minna Malin
Manuel om. Johanna Kosonen
Don Dorleone om. Minttu Nenonen
Al Capone om. Minttu Nenonen
Snowfall´s Escada om. Satu Sihvo
Adina om. Minttu Nenonen
NuuNuu om. Anni Långström
Sosuli om. Anni Långström
FI MVA VV4-12 Almond´s Ice Princess om. Daniela Vainionpää
Maailman Kaari om. Anne Pesonen
Napero om. Emma Nurmela
Maya om. Johanna Oksanen
Manu om. Jenni Ala-Lipasti
Maailman Kaliiperi om. Nea Lehtonen
Kamu om. Marika Hieta
Anemone´s Earthsong om. Salla Ojaniemi
Maailman Baskeri om. Anne Pesonen
Erikoispalkinnot
Paras karkeakarvainen: Al Capone om. Minttu Nenonen
Sihteerin suosikki EPET Heinz om. Ilona Heikkilä ja Minna Malin
Maailman paras pörrö NuuNuu om. Anni Långström
Tuomarin suosikki
Maailman Dumbledori om. Kaarina Suihkonen-Syrjälä
PPM 1 Adina om. Minttu Nenonen
PPM 2 FI MVA VV4-12 Almond´s Ice Princess om. Daniela Vainionpää
PPM 3 Delfoin Aslak om. Ilona Heikkilä
PPM 4 Manuel om. Johanna Kosonen
Marsuja yhteensä 33kpl
Kunniamaininnat
Matlock om. Minttu Nenonen
EPET Heinz om. Ilona Heikkilä ja Minna Malin
Maailman Baari om. Kati Kyllönen
NuuNuu om. Anni Långström
Maailman Kaliiperi om Nea Lehtonen
Kunniapalkinnot
Delfoin Aslak om. Ilona Heikkilä
Maailman Ratamestari om. Nea Lehtonen
Matlock om. Minttu Nenonen
EPET Heinz om. Ilona Heikkilä ja Minna Malin
Manuel om. Johanna Kosonen
Don Dorleone om. Minttu Nenonen
Al Capone om. Minttu Nenonen
Snowfall´s Escada om. Satu Sihvo
Adina om. Minttu Nenonen
NuuNuu om. Anni Långström
Sosuli om. Anni Långström
FI MVA VV4-12 Almond´s Ice Princess om. Daniela Vainionpää
Maailman Kaari om. Anne Pesonen
Napero om. Emma Nurmela
Maya om. Johanna Oksanen
Manu om. Jenni Ala-Lipasti
Maailman Kaliiperi om. Nea Lehtonen
Kamu om. Marika Hieta
Anemone´s Earthsong om. Salla Ojaniemi
Maailman Baskeri om. Anne Pesonen
Erikoispalkinnot
Paras karkeakarvainen: Al Capone om. Minttu Nenonen
Sihteerin suosikki EPET Heinz om. Ilona Heikkilä ja Minna Malin
Maailman paras pörrö NuuNuu om. Anni Långström
Maailman Dumbledori om. Kaarina Suihkonen-Syrjälä
PPM 1 Adina om. Minttu Nenonen
PPM 2 FI MVA VV4-12 Almond´s Ice Princess om. Daniela Vainionpää
PPM 3 Delfoin Aslak om. Ilona Heikkilä
PPM 4 Manuel om. Johanna Kosonen
Käsittääkseni Danielan marsusta tuli myös EPET tämän PPM sijan jälkeen. :) Marsuyhdistyksen pistelaskentaanhan menee KP, KM, tuomarin suosikki ja PPM sijat. Erikoispalkinnot on lahjoituspalkintoja.
Mukavia arvosteltavia ja tällä kertaa oikeasti vuoden aikaan nähden huomattavan hilseettömiä! Taso oli hyvin tasainen ja voittajien valinta oli kyllä haastavaa. Ykköseksi päätyi neljä kuukautta vanha naaras, joka oli äärimmäisen timmissä kunossa ja oikein hyvän kokoinen ikäisekseen. Erittäin iloinen olin jälleen siitä, että omien kasvattien omistajat ovat suurella joukolla innostuneet näyttelyihin. Oli mahtavaa nähdä kuinka hyvin niitä hoidetaan.
Maailman Paras Pörrö palkinnon saanut NuuNuu oli kyllä niin lähellä päätyä mun taskuun. Omistaja uskalsi kääntää selän, jolloin marsu olisi voinut "kadota". :) Mä istuskelin infossa ottamassa ihmisiä vastaan ja kirjaamassa jälki-ilmoja ja näin eläintentarkastukseen eteiseen. Sieltä yhden omistajan sylistä pilkotti pienen marsun ylisuloinen pää. Siinä vaiheessa jo taisin Mikalle tuumata "sä harhautat, mä juoksen". NIIN suloinen ettei tosikaan! :D
tiistaina, tammikuuta 22, 2013
Näyttely Hämeenlinnassa
Suomen
Marsuyhdistys ry järjestää
MARSUNÄYTTELYN
lauantaina
24.2.2013 Hämeenlinnassa,
Idänpään
torppa, Torpantie 16
Pet-luokan
tuomari: Aida Depner
Väliaikakilpailuna
marsujen pukukilpailu aiheena fantasia/keskiaika, marsujen
paprikansyönti sekä omistajille piirustus/valokuvakilpailu.
Pet-luokassa tarkastellaan sitä, miten hyvin marsu on hoidettu. Siinä arvostellaan marsun yleiskunto, käsiteltävyys, silmät, korvat, hampaat, kynnet, tassunpohjat, turkki, rasvarauhanen. Pet-luokkaan valmistaudutaan hoitamalla marsua hyvin, mikä tarkoittaa mm. oikeaa ruokintaa ja liikuntaa sekä marsun päivittäistä käsittelyä. Lisäksi marsu on syytä puunata siistiin kuntoon ennen näyttelyä: kynnet leikataan, tassunpohjat rasvataan, känsät leikataan pois, rasvarauhanen ja korvat puhdistetaan, marsun turkki pestään. Jos karva on pitkää, se pitää kammata takuttomaksi.
Näyttely alkaa klo 10.00, osallistujien tulee olla paikalla viimeistään 9.30.
Oletettu päättymisaika noin klo 17.00.
Ilmoittautuminen:
15.2.2013
mennessä smyilmo@gmail.com. Viestin otsikoksi "HÄMEENLINNA".
Sähköpostilla ilmoittautuneet saavat vahvistuksen viestinsä
perille tulosta.
Jälki-ilmoittautuminen
pet-luokkaan alkaa paikan päällä klo 9:00.
Ilmoittautumismaksut:
Marsyhdistyksen
jäseniltä ilmoittautumismaksu: Pet-luokkaan saman omistajan 1. ja
2. marsu 7 €/ kpl, 3.-8. marsu 5 €/ kpl, 9.jne 3€/kpl.
EI-jäsenille 10€/eläin. Jälki-ilmoittautuminen 10€/eläin. Sähköpostilla ilmoittautuneet saavat vahvistuksen viestinsä perille tulosta. Ilmoittautumiset maksetaan etukäteen Suomen Marsuyhdistys ry:n tilille 146930-26506. Viitenro:
24 02127 Kuitti mukaan ilmoittautumisen yhteyteen.
Väliaikakilpailut
1€/ kpl.
Piirustus
voit osallistua kotona piirtämälläsi kuvalla. Aihe vapaa. 1€/kuva.
Valokuvakilpailuun
tulosta vähintään A4 kokoinen itseottamasi valokuva. Aihe vapaa
1€/kuva.
Kaikki
väliaikakilpailut tuomaroi Hämeenlinnalainen roolipeliyhdistys
Rajakatse Fantasia ry.
Yleistä:
Marsun
tulee olla yli 2kk ja terve. Marsulla ei saa olla loisia, haavoja
eikä se saa olla tiine tai imettävä. Eläintentarkastus on
kaikille eläimille. Mikäli eläintentarkastuksessa kaksi
eläintentarkastajaa toteaa marsulla olevan hylkääviä virheitä,
tulee omistajan poistaa marsunsa näyttelypaikalta.
Ilmoittautumismaksua ei palauteta.
Muista
tarkistaa että ilmoittamasi eläimen tiedot ovat oikein
näyttelyluettelossa samalla kun ilmoittaudut näyttelyn
infopisteessä. Mikäli niissä on virheitä, niistä tulee ilmoittaa
ennen näyttelyn alkua infopisteeseen. Näyttelyn alettua yhdistys ei
vastaa virheistä.
Kaikki
näytteilleasettajat sitoutuvat noudattamaan SMY:n näyttelysääntöjä.
Näyttelytulokset ovat julkisia. Näyttelyä ei ole vakuutettu, vaan
jokainen näytteilleasettaja vastaa itsensä tai eläimensä
aiheuttamista vahingoista.
Näyttelyä
koskevat kysymykset maailmalla@gmail.com
Mahdolliset
muutokset ja lisäykset tullaan ilmoittamaan yhdistyksen
kotisivuilla. http://marsuyhdistys.net
sunnuntaina, tammikuuta 13, 2013
Pet tuomarointia Sastamalassa
Sastamalan näyttely oli eilen. Perjantaina etsin näyttelytavaroita mukaan ja mulla on oma leimasin missä on nimi ja näyttelyn päivämäärä. Säästää sihteerin (ja mun) kättä, kun sen voi leimasimella laittaa. Sitäpaitsi ihmiset eivät mun allekirjoituksesta ehkä selvitä, että kuka se nyt olikaan tuomarina. Heh. No ei mun käsiala niin huonoa ole, mutta riittävän. Leimasin on siisti. Pikkuinen "muttamutta" sen leimasimen kanssa oli. Vaikka olen säilyttänyt sitä pienessä muovipussissa, niin sehän oli aivan kuiva. Viimeksi sitä on käytetty maaliskuussa Teivon näyttelyssä. Mika joutui elvyttämään sen ja nyt Mikan sormet on likimain kämmentä myöden musteessa.
Näyttely ei mennyt ihan niin sujuvasti kun olisi toivottavaa. Osa eläintentarkastusvälineistä saapui hieman myöhässä ja alku venyi hurjan pitkälle. Myös yksi autolastillinen ihmisiä ja marsuja oli jumittuneet Helsinkiin. Joku rosvo oli päättänyt varastaa tämän autosaattueen lämmityspiuhan juuri sinä yönä. Ihan mikä tahansa yö paitsi näyttelyä edeltävä yö. Auto tietenkin jäässä eikä lähtenyt käyntiin. Tottakai yhdessä tuumin näyttelyssä päätimme, että näissä olosuhteissa voidaan aloittaa muista roduista ja heidän pet-marsutkin arvostella sitten viimeisenä.
Näyttelyyn oli ilmoittautunut vain 13 marsua. Harmillista. Kolme poisjääntiä ja yksi jälki-ilmoittautuminen. Tykkäsin kovasti taas paijata kaikkia marsuja ja poikkeuksellisesti en pitänyt PPM pöytää. Muistan itsekin joskus olleeni harmistunut PPM pöydän puuttumisesta, mutta kun marsuja on 11, niin pystyin tuomarina merkintöjeni pohjalta palauttamaan muistiin kaikki marsut. Pisteissä ylivoimainen 3,5v herrasmies voitti ja iholtaan erityisen hyvä skinny oli toinen.
Oikein mukava oli vielä näyttelyiden ensikertalaiset. Heitä oli kiva neuvoa puunaamaan korvat vielä tarkemmin. Leikkaamaan kynnet paremmin. Vinkkejä rasvarauhasen puhdistamiseen ja tassunpohjien pehmentämiseen.
Olin tilannut lahjoituspalkintoruusukkeita tässä jo aiemmin. Ensimmäiset Maailman Marsulan ruusukkeet jaettiin jo Lohjan näyttelyssä, mutta tuolloin en muistanut niitä mainita. Tulen antamaan näitä jokaiseen pet luokkaan vaikka en tuomarina olisikaan. Ohjeistuksena että ruusuke kuuluu tuomarin mielestä suloisimmalle marsulle, jolla on rusetteja. Ihan sama onko niitä rusetteja yksi vai kymmenen. Eikä palkinto missään nimessä kuulu automaattisesti Maailman marsulle, vaan palkinnon voi saada kuka tahansa. Tärkeintä on että marsu on suloinen rusetillinen pörröpalleromussukka. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)