Yhdistyksen jäsenten kohtelu?

Suomessa on siis kaksi marsuyhdistystä: Suomen Marsuharrastajat SMH sekä Suomen Marsuyhdistys SMY. SMY on vanhempi ja SMH on tuoreempi. Itse olen molemmissa jäsen, kasvattaja, ulkomuototuomari sekä pet tuomari. Tällä hetkellä SMH:ssa hallituksen jäsen sekä rekisteröijä.

Satuin lukemaan toukokuussa Suomen Marsuyhdistyksen hallituksen kevätkokouksen pöytäkirjaa, kun se ilmestyi kotisivuille. En päässyt kokoukseen itse paikalle, joten tapahtumien päätösten seuraaminen tapahtuu luonnollisesti sitten vain pöytäkirjojen kautta. Sen kummempaa informaatiota kokouksesta ei hallitus jäsenille tarjoile. Kokouksen tapahtumista kysyttäessä paikallaolleilta hallituslaisilta, vastaus on yleisesti "lue sitten pöytäkirjasta". Ihan kun se olisi salaista tietoa kunnes pöytäkirja saadaan siivottua sellaiseen kuntoon, joka on hallitukselle mieleinen. Jäsenistöä tulisi informoida ahkerasti ja yrittää mielenkiintoisilla viesteillä saada jäsenet kiinnostumaan toiminnasta. Jäseniä pitäisi vetää kuin magneettia, ei toisinpäin. Tämä asenne "ihan omasta aktiivisuudesta kiinni" ei kanna mitään yhdistystä kovin pitkälle, koska omaa aktiivisuutta suunnataan sitten niille tahoille, jotka haluavat ottaa koppia.

Jokatapauksessa kokonaisuudessaan pöytäkirjojen lukeminen liitteineen on lukemisen arvoista. Nyt en löydä edes syyskokouksen 2022 pöytäkirjasta talousarviota liitteenä. (Eikös liitteet tulisi olla pöytäkirjan kaverina nähtävillä.)

Kevätkokous -23

Puheenjohtajan vaihto

Lain mukaan varapuheenjohtajasta ei tule automattisesti puheenjohtajaa, jos puhenjohtaja eroaa. Varapuheenjohtajan tehtävä on hallituksen kokouksissa toimia puheenjohtajana, jos puheenjohtaja on estynyt. Mikäli puheenjohtaja eroaa, kuuluu jäsenkokouksessa valita uusi puheenjohtaja. Kevätkokouksessa puheenjohtaja siis vaihtui ja varapuhiksesta tuli puhis. Pöytäkirjassa lukevat merkinnät eivät vaikuta siltä, että puheenjohtajan valintaa olisi millään tavalla tehty. Itseasiassa tämä erillinen olisi pitänyt hoksata jo työjärjestyksessä. Jos käsitellään puheenjohtajan ero, täytyy käsitellä uuden puheenjohtajan valinta. Lopputulos varmaan olisi ollutkin sama ja yksimielinen, vaikka asia olisi mennyt lakipykälien mukaan, mutta toivotavasti tämä oppi menee muistiin mahdollisesti vastaavien tapahtumien kohdalla. Minä itseasiassa opin tämän asian vasta viime syksynä, vaikka olin ollut yhdistystoiminnassa mukana vuosia. En tiennyt asiaa aiemmin ja mua ei hävetä kertoa, että olen oppinut jotain uutta!

Paperilehden poisto

Kokouksessa päätettiin, että ikijäsenet eivät ole oikeutettuja paperiseen jäsenlehteen, kun kymmenen vuotta jäsenyyttä on tullut täyteen. Asia on siis päätetty 29.4.2023 ja pöytäkirjaan on merkitty, että jäseniä informoidaan asiasta. Lähetin yhdistykselle viestiä 2.6.2023 ja siellä on oltu täysin mykkiä. Noh, parempi myöhään kun ei milloinkaan, koska tällä viikolla tuli hallitukselta vasta informaatio.

Tässä tulee mieleen kolme asiaa, jonka perusteella päätös on lain- ja sääntöjen vastainen.

1. Yhdistyksen omat säännöt sekä tasa-arvon julkilausuma

2. Gpdr

3. Yhdistylaki

1. SMY:n sivuilla on oikein painotettu tasa-arvoista kohtelua kaikille ja heillä on hienosti kopioitu ja muokattu Reilu Peli -säännöt. Se on kaunista sanahelinää oleva sivu, jota hallituksen ei ole tarkoituskaan noudattaa. Monessa muussakin asiassa kun tässä, on henkilöitä, jotka vain ovat tervetulleempia ja tasa-arvoisempia kuin toiset.

Ollennaisinta tässä on yhdistyksen omien sääntöjen rikkominen. Yhdistyksen omissa säännöissä vain perhejäsenen kohdalla mainitaan jäseneduissa jotain poikkeavaa (varsinainen jäsen perheessä sekä lehti). Näin muutoin kaikki jäsenlajit ovat tasa-arvoisia keskenään jäsenetujen kanssa. Jos jäsenkokouksessa halutaan tehdä muutoksia jäsenetuihin, ne kuuluu käsitellä yhdistyksen säännöissä jäsenkokouksessa ja sen jälkeen uudet sännöt pitää vielä hyväksyttää PRH:lla.

Väittäisin tämän perusteella ainaisjäsenyyden muutosta koskevan päätöksen olevan sääntöjenvastainen sekä yhdistyksen arvojen vastainen.

2. GPDR:n kanssa saatan olla väärässä, koska yhdistyksen rekisteriselosteessa lukee säilytettäväksi tiedoksi liittymisvuosi, mutta uskoakseni mitään jäsenrekisterin tietoja aiemmilta vuosilta ei saisi säilyttää. Rekisterin pitäisi olla tyhjä, kun uusi jäsenmaksukausi alkaa. Näinollen yhdistyksellä ei pitäisi olla tiedossaan milloin kukakin jäsen on jäsenmaksunsa aloittanut ja kuinka monta vuotta kukakin on ollut jäsen tai ainaisjäsen. 

Jokatapauksessa jäsensihteerin olisi mahdoton tietää, koska ainaisjäsenellä on tullut 10v täyteen, koska minäkin maksoin monta vuotta vuosijäsenmaksua ennen ainaisjäsenmaksun maksamista ja rekisteriselosteesta ymmärtäisin, että mun kohdalla rekisterissä lukee ehkä vuosi 2007, jolloin en kahden marsun omistajana maksanut ainaisjäsenmaksua. Mistä jäsensihteeri voi tarkistaa ainaisjäsenmaksun maksamisvuoden varmaksi? Minä en itse muista sitä enää lainkaan.

Käytännössä liittymisvuosi on täysin tarpeeton tieto säilyttää rekisterissä (ja gpdr:n mukaan jäsenrekisterissä ei saisi säilyttää mitään toiminnan kannalta tarpeetonta tietoa), mutta VASTA tämän päätöksen myötä liittymisvuoden säilyttäminen tiedoissa olisi perustetua. Mä en pysty asiaa esimerkiksi enää tarkistamaan, koska olen vaihtanut pankkia ja vanhaa tiliä ja sen tiliotteita ei ole mahdollista enää metsästää. Kummalla on todistusvastuu ainaisjäsenen jäsenmaksun alkamispäivästä?

3. Yhdistyslain mukaan päätös on mitätön, jos se vähentää jäsenen oikeuksia tai loukkaa jäsenten yhdenvertaisuutta.

"Yhdistyslaki 33 § Päätöksen mitättömyys

Päätös on moitekanteesta riippumatta mitätön, jos se loukkaa sivullisen oikeutta.

Mitätön on myös päätös, joka vähentää yhdistyksen jäsenellä sääntöjen mukaan olevaa erityistä etua yhdistyksessä taikka sisällöltään tai päätöksentekotavaltaan olennaisesti loukkaa jäsenen yhdenvertaisuutta, jollei 27 §:n 3 momentista muuta johdu.

Yhdistyksen jäsen, hallitus tai hallituksen jäsen sekä se, joka katsoo päätöksen loukkaavan oikeuttaan, voi nostaa kanteen yhdistystä vastaan sen vahvistamiseksi, että yhdistyksen päätös on mitätön."

Tähän nojaten on useampikin kanne nostettu muista aiheista muissa yhdistyksissä, joissa jäsen on voittanut hallituksen sokeuden ja omavaltaisuuden. Marsuasiassa yhden lehden takia kukaan sitä tuskin tekee ja siihen hallitus luottaa tehdessään tällaista.

Vinkkiviitonen, jos halutaan säästää rahaa lehden postituksista ja tehdä se rikkomatta useampaa lakia ja omia sääntöjä yhdellä kertaa:
-ilmoitetaan, että jatkossa on jäsenille tarjolla vain sähköinen lehti
-lisämaksusta jäsen saa painetun lehden postitettuna kotiin.

Case toiminnantarkastaja syyskokous 2022

Ensin (lue:viime syksynä) ajattelin, että antaa olla, koska mä en voi asialle mitään yksin, kun hallituksen kivakaveripiiri haluaa leikkiä keskenään. Enkä haluaisi mustamaalata toista yhdistystä, kun SMY:stä on harrastus aloitettu ja pidän Marsuyhdistystä kuitenkin tärkeänä ja rakkaana alkuperäisenä kotina. Pakko nyt on silti kirjoittaa, koska tämäkin on niin räikeää meininkiä ettei tosikaan.

Sivu 2, kohta 7. Syyskokous Yhdistyslain mukaan toiminnantarkastaja ei saa olla hallituksen jäsenten perhettä tms. henkilö, jolla olisi jotain etuja siitä asemasta, että arkastaa yhdistyksen toimintaa. Toiminnantarkastajan pitäisi olla objektiivinen taho. Hallitus itse ei saisi ehdottaa toiminnantarkastajaa, vaikka pienissä yhdistyksissä usein ulkopuolisia vapaaehtoisia toiminnantarkastajia harvoin putkahtaa sattumalta jonoksii, joten hallitus kyselee itse joko aiempia toimiinnantarkastajia tai muita, jotka siihen olisivat kykeneviä. Pääasia on kuitenkin siinä, että hallitus ei saa osallistua toiminnantarkastajan valintaan. Ei puoltamalla, ei kieltämällä, ei millään puheenvuoroilla, ei edes äänestää asiasta.

SMY:n syyskokouksessa paikalla oli istuva hallitus, uusi hallitus (plus heidän lukuisat valtakirjat) sekä kaksi hallituksen ulkopuolista. Kokouksen lopputulos oli se, että hallitus valitsi itse itsensä etsimään itsellensä toiminnantarkastajan. Sihteeri ja pöytäkirjantarkastajat hyväksyivät, että pöytäkirjassa ei mainittu asiassa käytyä keskustelua.

"7.Kahden toiminnantarkastajan ja heidän varamiestensä valinta
Ehdolla pöytäkirjantarkastajiksi: Sanni Taimioja, Jaana Alila ja Aida Depner. Valittiin Sanni Taimioja ja Jaana Alila, sekä varalle Ninni-Maria Rantala. Hallitus valtuutettiin etsimään toinen varamies. "

Kirjoitusvirheen lisäksi voisi oikaista, että mitenkäs se sitten oikeasti eteni.

Minä tarjouduin varatoiminnantarkastajaksi, koska olisin ainakin erittäin ulkopuolinen. Haluaisin olla mukana toiminnassa ja haluaisin toiminnantarkastajan ominaisuudessa olla parantamassa kokonaisuutena yhdistyksen kommunikaatiota ja toimintaa. Perehtyneen toiminnantarkastajan lausunto on kuitenkin aika arvokas, jos sen opit ottaa hyöytkäyttöön. Kyseessä kuitenkin VARAtoiminnantarkastaja, joten käytännössä ei mitään pelkoa, että pääsisi tehtävää suorittamaan, koska varsinaiset toiminnantarkastajat kuitenkin hoitavat homman kunnialla ja varahenkilöitä äärimmäisen harvoin tarvitaan.

Vapaaehtoisuuden ilmoittamisen jälkeen etäyhteydellä tuli pieneksi hetkeksi jäätynyt hiljaisuus ja sen jälkeen kuului kuiskaus "eturistiriita". Seurasi hyvin vaivaantunut ja välttelevä keskustelu. Kyselin syitä, miksi minulle olisi mahdollisesti muodostunut eturistiriita, kun en ole vuosiin ollut hallituksessa, enkä missään päättävässä asemassa yhdistyksen muissakaan asioissa. Kysyin muutenkin, että miksi minä en kelpaa? Tiedustelin, että onko syynä tämä uusi hiljattain perustettu toinen yhdistys? Vai kenties joku muu syy, miksi mun VARAtoiminnantarkastajuus aiheuttaa muille ahdistusta? Mua ällöttää ihmiset, jotka ei voi sanoa asioita suoraan, kun tässäkin tarjosin kyllä avointa keskustelua. Vaivaantuneisuuden kesken kuitenkin kohosi pian seuraava lause "ei meidän tarvitse perustella mitään, kun me voidaan vaan äänestää". Äänestyksen tulos (kuten voitte arvata läsnäolijoina istuva hallitus, tuleva hallitus ja kaksi ulkopuolista) ei puoltanut mun valintaa. Äänestykseen osallistuivat siis ne henkilöt, joilla LAIN MUKAAN EI OLE OIKEUTTA äänestää toiminnantarkastajasta. 

Joku voi taas tätä lukiessa todeta, että niin se Aida taas siellä ulisee, kun pikkulapsi karkkihyllyllä kiellon jälkeen, mutta valitettavasti tämä on osoitus tietoisesta lain rikkomisesta. Mitä sellaista hallitus puuhastelee, jotta ne haluavat itse valita toiminnantarkastajansa omista suosikeistaan jäsenten selän takana?

Vinkkiviitonen, jos halutaan tehdä tämä asia laillisesti: rehellisyys ja suora puhe. Olisin kiittänyt rehellisyydestä ja sanonut etten sittenkään halua olla toiminnantarkastaja ja asiasta ei olisi tarvinnut järjestää lainvastaista äänestystä. Tosin ongelmaksi olisi silti jäänyt se, että kokouksessa olisi laillisesti pitänyt valita -joku- varatoiminnantarkastaja. Jäsenkokous ei saa valtuuttaa hallitusta löytämään itsellensä toiminnantarkastajaa.

Pöytäkirjaylläreitä syyskokous 2022

Ja toinen asia, jota en tosiaan aikonut marmattaa, mutta kuuluu samaan syyskokoukseen. Informaatiota yhdistykseltä jäsenille ja aktiiveille ei tosiaan tipu takaisin lainkaan. Juuri kun puhutaan jäsenten tasa-arvoisuudesta, niin voidaan jatkaa samaa rataa. Yhtälailla joku voi todeta, että se kakara karkkikaupassa ulvoo taas, kun on tikkari kielletty. (Sama syyskokous, kohta 6, mutta sivun 2 puolella). Minut on näköjään potkaistu pois myös stantarditoimikunnasta minulle ilmoittamatta. Kokouksessa käytiin läpi vastuutehtäviä ja toimikuntia ja sanoin etten jatka Nordic toimikunnassa enää SMY:n puolelta, vaan hoidan sitä asiaa SMH:n kautta. Samaan puhevuoroon sanoin, että jatkan mielelläni standarditoimikunnassa, koska se on lähellä sydäntä. Näppärästi on sihteeri ja pöytäkirjantarkastajat hyväksyneet version, jossa lukee standarditoimikunnan kohdalla "etsii halukkaita". Toimikunta koostuu tällä hetkellä SMY:n omasta hyväsiskoverkostosta.

Tällä tavalla potkitaan aktiivisia ihmisiä yhdistyksestä ulos.

Vinkkiviitonen tasa-arvoisesta ja kutsuvasta yhdistystoiminnasta:
-pyydetään aiemmin toiminnassa mukana olleita mukaan
-ilmoitetaan rehellisesti, ettei jonkun henkilön mukanaoloa toivota

Jäsenmaksujen pilkunviilausta

Nyt kun on aloitettu, niin eihän näitä lainsyrjää kulkevien toimien listaa voi lopettaa ilman pilkunviilausta. Syyskokous päättää jäsenmaksun suuruuden ja siitä ei voi poiketa ilman jäsenkokouksen päätöstä. Esimerkiksi 2021 syyskokous päättää vuoden 2022 jäsenmaksun hinnat. Joten jos jäsenmaksu on 25€, niin hallitus ei voi päättää marraskuussa 2022, että marras-joulukuussa jäsenmaksun saakin hintaan 20€. Tällainen tarjous oli myös SMY:llä viime loppuvuodesta ja kun asiasta huomauttaa, saa ympäripyöreää vastausta, että "hyshysnyt anna olla". Ymmärrän kyllä tämän logiikan, että loppuvuoden jäsenmaksua halutaan keventää, jotta loppuvuoden aikana olisi uusien jäsenten mielekästä liittyä jäseneksi. Valitettavasti se vain on yhdistyslain vastaista. Jäsenmaksujen suuruuden päättää jäsenkokous, ei hallitus. Hallituksella ei ole valtaa jäsenkokouksen päätösten yli. Yhdistystoiminnassa tärkein, korkein ja VAHVIN päättäjä on jäsenkokous. Hallituksen tulee totella kaikkea, jota jäsenkokous päättää. Koska jäsenistö = yhdistys.

Vinkkiviitonen, jotta loppuvuosi saadaan houkuttelevaksi, laillisin keinoin:
-jäsenmaksun suuruuden suunnittelu vaikka puolivuosittain ja sen päättäminen ja hyväksyttäminen jäsenkokouksessa
-loppuvuoden uusille jäsenille voi lahjana antaa jotain kylkiäisiä, ja jäsenmaksu on sama kun alkuvuonna.

Loppupäätelmä

Joku saattaa tästäkin sanoa, että se Depnerinperkele haluaa vaan olla nyt hankala. Valitettavasti kyse ei ole hankaluudesta vaan lakia ja tasa-arvoista kohtelua. Voi tuntua pahalta, että joku huomauttaa asioiden olevan väärin, mutta tämäkin oikaiseminen on vain halu muuttaa SMY:n toimintaa paremmaksi, koska OLEN jäsen, kasvattaja ja tuomari joka edustaa myös SMY:tä. Haluaisin voida puhua yhdistyksestä pelkkää hyvää. Haluaisin liittää kasvattini ostajat SMY:n jäseneksi. Haluaisin tarjota kaiken aktiivisuuteni SMY:lle. HALUAISIN uskoa marsuyhteisön järkevyyteen, hyvyyteen ja yhteenkuuluvuudentunteeseen.

SMY:n halu muuttaa toimintaa paremmaksi on täysi nolla. Kirjoitin asiasta tosaan 2.6. mutta vastauksena on täyttä hiljaisuutta. Informoin heitä asiasta myöhemminkin 16.7. samalla viestillä, eli heillä on TIETO epäkohdista koskien ikijäsenten lehtiä. SILTI heidän ainoa reaktio oli lähettää sitten 19.7. kuitenkin ikijäsenille tieto, että jäsenlehti on peruttu. Kaiken tiedon valossa he päättävät, että mielummin jatkavat kuin eivät mitään olisi kuulleet, kun myöntävät virheensä.

Viimeinen vinkkiviitonen:
-kaikki tekee virheitä ja ne voi aina korjata, kun myöntää että oho-hups

Yhdistyspolitiikan junnaava sitko

Hyvä Maailman Marsulan blogin lukija.

Olen poistanut kasvattajanimeni näkyvistä SMY:n kasvattajalistalta. 

Kasvattajanimisäännöt

"Kasvattajalistassa julkaistaan aina vähintään etu- ja sukunimi. Mikäli kasvattaja ei halua tietoja julkaistavan, tietoja ei julkaista missään muodossa."

Syy on seuraava:

Olen järkyttynyt tavasta, jolla sertifioidun kasvattajan arvonimi on muotoiltu ja viety läpi. Täysin ilman keskustelua kasvattajien kanssa. Kasvattajalista on jo yhdistyksen hyväksymien kasvattajien lista! Tämä ei kuitenkaan arvoisalle hallitukselle riittänyt, vaan piti saada tapa, jolla halukkaat voivat nostaa itseään jalustalle. Olen järkyttynyt, kuinka vahvana vallantunteen asenne istuu marsuväessä, koko tapahtumaketju kielii kaikessa karuudessaan siitä, että tavallista rivijäsentä ei tarvitse kuunnella ja yhdistykseksi nimitetään vain niitä, jotka ovat samaa mieltä vallankahvassa olevien kanssa. Kaikki muut ovat vain vastustajia ja sivustahuutajia. Minäkin olen osa yhdistystä, vaikka nyt satun olemaan hieman eri mieltä joistakin asioista.

Mikäli Sinä - lukija - luet tekstin loppuun asti pituudesta huolimatta, saat toivottavasti käsityksen, että tämä on (ei edes yhden) kasvattajan hätäthuuto sille, että yhdistys on kokonaisvaltaisesti juuri nyt matkalla väärään suuntaan. Toivon sydmestäni, että tilanne muuttuu ja avoimen vihamielisyyden puute ei nyt riitä.

Minä en kirjoita suutuspäissäni ja ovet paukkuen, että siitäs saitte.

Kirjoitan, koska hallitus ei ole ottanut kuuleviin korviinsa kasvattajien itsensä puhetta.

Hallitus ei osoittanut edes teeskenneltyä mielenkiintoa tai kunnioitusta toista mielipidettä kohtaan.

Kasvattajanimen piilottaminen listalta on askel ennen yhdistyksestä eroamista. Tämä ei ole uhkailua, vaan tämä on kasvattajan, lemmikkituomarin, ulkomuototuomarin, standarditoimikunnan ja pohjoismaisen yhteistyön vastuuhenkilön hätähuuto tasavertaisuuden puolesta.

Kasvattajanimeni on siis toistaiseksi voimassa, vaikka ei näkyvissä.

Seuraavaksi asian lähempi tarkastelu.

Sertifioidun kasvattajan titteli. 

Aloitetaan siitä ajatusleikistä, että sinä lukija tiedät, että sinua koskevia päätöksiä tehdään parhaillaan, mutta et oikein tiedä mitä. Lukijana pystyt samaistumaan meidän kasvattajien tunteeseen paremmin, jos en heti kerro mistä on kyse.

Kasvattajanimeen liittyvistä asioista kuuluu keskustella kasvattajien kanssa. Kasvattajanimeen liittyvistä asioista tulee keskustella myös kasvattajanimikäsittelijän kanssa. Mikäli hallitus koskaan kysyi keneltäkään kasvattajalta, niin iso osa kasvattajista jätettiin kyselyn ulkopuolelle. Hallitus halveksuu tällä tavalla kasvattajien panostusta marsuharrastukselle. Hallitus ei ole pahoitellut ylimielistä asennettaan kasvattajia kohtaan. Tiedän, ettei kenenkään ole ollut tarkoitus olla halveksuva ja ylimielinen, mutta tiedon pitäminen omalla itsellään on henkisen väkivallan pahimpia muotoja. Se on ylimielistä ja halveksuvaa. Tapa, jolla sääntöä vedettiin läpi oli ala-arvoinen vailla avointa keskustelua.

Kevätkokouksessa 2020 tämä (tuolloin tähtikasvattaja) kohta luki käsiteltävissä asioissa, mutta harva pääsi kokoukseen eikä kokouksen sisältöä sen tarkemmin tiedetty. Pientä mainintaa MarsuMagazinessa oli havaittavissa, muttei se kertonut mitään oikeasti kenellekään. Kevätkokouksen 2020 pöytäkirjaa ei ollut missään luettavissa, kuultiin vain huhupuheita kyseisen tittelin sisällöstä ja tarkoituksesta.

Syyskokouksen ajankohta oli valittu niin, että paikalle pääseminen myös etäyhteydellä on täysi mahdottomuus suurimmalle osalle ihmisistä. On erittäin huono ajatus tehdä tietoisesti osallistumisesta mahdollisimman haastava. Yhdistyksen hallituksen voisi kuvitella ajattelevan myös ei-niin-omistautuneen-jäsenistön mahdollisimman vaivatonta osallistumista kokousta kutsuessa. Hankalaan ajankohtaan survoutuu väkisin vain harva. Vaikea osallistuminen aiheuttaa juuri sitä, josta (moni muukin) yhdistys on viimeaikoina kärsinyt: jäsenten ja vastuuhenkilöiden katoaminen. Kaikki teeskentely, että ajankohta oli ainoa mahdollinen, on juuri sitä - teeskentelyä.

Kokouspöytäkirjaa ei julkistettu pitkään aikaan. Taas saatiin olla kuulopuheiden varassa.

Kotisivuille kevätkokouksen 2020 ja syyskokouksen 2020 pöytäkirjat tulivat joitain päiviä ennen joulukuun 2020 Marsu Magazinen ilmstymistä. 

Kokouksessa läsnä olleet henkilöt eivät tuolloin edustaneet riittävän suurta määrää niitä henkilöitä, joita tämä asia koskee - eli kasvattajia. Päätöksen teko tällaisessa asiassa on välinpitämätöntä, koska asianosaisia ei oltu kuultu riittävällä mittakaavalla. (Lue: lainkaan.)

Kevätkokouksessa 2021 kyseenalaistettiin sertifioidun kasvattajan tittelin vastustajien ajatuksia, että jos tämä on teille niin tärkeä, niin miksi te vasta nyt havahdutte vaikuttamaan. Mahdollisesti juuri siksi, ettei vaikutusmahdollisuutta ole annettu kommunikaation täydellisen puuttumisen johdosta! Kevätkokous oli nimenomaan ensimmäinen kokous sen jälkeen, kun asiasta oli päätetty. Olisiko meidän titteliä vastustavien pitänyt vaatia uusi jäsenkokous koolle hetimiten tammikuussa? (Ei sillä, että asia todella kävi mielessä.)

Mikä sertifioitu kasvattaja?

Arvonimen saa, kun toimittaa yhdistykselle valvontaeläinlääkärin todistuksen laajamittaisen eläintenpidon suoritetusta tarkastuksesta. Kuulostaa yksinkertaiselta. Paitsi.

-laajamittainen eläintenpito ei välttämättä täyty kasvatuseläinten lukumäärän kohdalla, jolloin kukaan ei tule tarkastusta tekemään ja pysyt huonojen kategoriassa vain siksi, että kasvatat pienimutoisesti (marsuyhdistyksen kasvattajanimen ylläpidon sääntö vaatii kaksi poikuetta vuodessa, joten kasvatusta voi hoitaa hyvinkin pienellä mittakaavalla)

-laajamittainen eläintenpito ei välttämättä täyty edes eläinmäärän kohdalla lemmikkipuiputit mukaan lukien, jolloin kukaan ei tule tarkastusta tekemään ja pysyt huonojen kategoriassa vain siksi, että omistat liian vähän eläimiä

-laajamittaisen eläintenpidon ilmoitus on eri asia, kun eläinlääkärin lausunto

-laajamittaisen eläintenpidon ilmoituksen tekeminen ei takaa sitä, että se eläinlääkäri saapuu, koska tarkastusta ei välttämättä tulla suorittamaan ilman säännöllistä kaupallista myyntiä

-vaikka väitetään, että valvontaviranomaisen kriteerit tarkastukselle ja tarkastukseen saapumiselle ovat samat, niin tämä ei pidä paikkansa. Tiedetään kristallinkirkkaasti, että viranomaiset ovat ihmisiä, joilla jokaisella on omat tulkintansa asioista. Laki kertoo yksiselitteisesti tässä kohtaa hyvin vähän, joten tulkintamahdollisuudet ovat laajat ja riippuvat runsaasti mielipiteistä.

-viranomaisen tekemä lausunto on salassapidettävää tietoa ja näinollen on kyseenalaista vaatia sitä lähetettäväksi yhdistyksen kirjanpitoon

-pääasiassa tarkastukset kodissa tapahtuvaan kasvatukseen tapahtuvat eläinsuojeluilmoituksen takia

-yhdistysten kokousten pöytäkirjat liitteineen on julkisia. Mahdollisuus on toki erittäin teoreettinen, että kukaan ulkopuolinen koskaan niitä haluaa tarkastella myöhemmin.

-jokainen noudattaa lakia kyseisen ilmoituksen kohdalla (kasvattajanimestä ja eläinlajista riippumatta) ja se on jokaisen ykstyisasia

Hallitus painottaa, että eihän se ole missään nimessä PAKOLLINEN. Yhdistys ei VAADI sitä.

Eikö? Mietitään hetki.

Jos on kasvattajalista, jossa toiset ovat sertifioituja (hyväksyttyjä) ja toiset eivät. Väistämättä tulee mieleen, että miksi osa kasvattajista on sertifioituja (hyväksyttyjä) ja miksi toiset eivät ole hyväksytty? Paitsi että listalla kaikki on Suomen Marsuyhdistyksen hyväksymiä kasvattajia, joten miksi nämä toiset kasvattajat ovat hyväksytympiä=parempia, kun niillä on erillinen sertifiointi. Aina sanan 'parempia' parina tulee mieleen sana 'huonompia'. Mielikuva, jota kukaan ei voi väistää, vaikka sen pukisi millaiseen ulkoasuun. Miksi listalla osa kasvattajista on huonompia?

Sertifiointi ei ole PAKOLLINEN, mutta haluatko sinä olla sillä huonommalla listalla?

Kyllä se vaan on pakollinen, mikäli ei halua julkista nolausta oman yhdistyksen, oman suojelijansa taholta.

Ilmapiiri kävi hyvin esille nyt kevätkokouksessa 2021. Likimain suora lainaus eräältä arvonimen puolestapuhujalta: "Minä olen saanut lähes pelkästään positiivista palautetta asiasta. Harrastajat ovat olleet ihmeissään, että miksi nämä asiat eivät ole olleet kasvattajilla jo kunnossa, jos asiasta täytyy nyt nostaa näin suuri möly."

Käytännössä tämä henkilö syyllistää sertifioidun kasvattajan arvonimen vastustajia muutamassa hengenvedossa sekä lain rikkomisesta että salailusta mutta myös antaa ymmärtää että eläinten hyvinvointi ei olisi näille henkilöille tärkeää tulevaisuudessa eikä takautuvasti. Täysin väärä oletus, mutta kierolla tavalla todella taitavasti ilmaistu. Kaikin puolin kokouksessa vähäteltiin asiasta syntynyttä kohua.

Kuten jo aiemminkin kirjoitin, että syitä kyseisen dokumentin julkisen vilauttelun vähyydelle on useita. Asia on kasvattajan ja viranomaisen välinen asia sekä tarkastusta ei pienimuotoisuuden takia välttämättä saa.

Suurin ongelma on kahtiajako. Jaottelu kahteen eläinlääkärin lausunnon perusteella ei tee hyvää.

Sertifioidun kasvattajan arvonimi ei alunperinkään ole tarkoitettu kaikille. Tittelin säännöissä ei ollut mitään mainintaa siitä, kuinka titteli olisi mahdollista saavuttaa, mikäli kasvattaja ei tätä tarkastusta pienimuotoisuuden johdosta saa. Arvonimen suunnittelussa on virhe ja se pitäisi vetää takaisin suunnittelupöydälle mahdollisimman pian. Mielellään jo vuosi sitten.

Asioiden ollessa nykytolalla (Koronan näyttelytauko) uskallan väittää seuraavaa: kasvattajalista on nykyisessä tilassa yhdistyksen sydän ja peruskivi. Se on sivu, josta marsuista kiinnostuneet etsivät yhteystietoja. Se on se sivu, jota eniten haetaan ja se sivu, joka herättää eniten kysymyksiä. Se on sivu, joka saa suurimman yleisön. Me kasvattajat (nimelliset tai ilman nimeä) teemme sitä työtä, jonka satoa yhdistys on niittänyt aiemmin esimerkiksi tapahtumanjärjestämisessä tai jäsenhankinnassa ja nyt yhdistys kamppaa ne henkilöt, jotka tekevät yhdistykselle sitä tärkeää eturintaman työtä. Me kasvattajat olemme lemmikkimarsun ostajille ensimmäinen kontakti yhteiseen toimintaan yhdistyksessä. Arvatkaapa haluanko mainostaa minulta poikasen ostaneille, että liittykää tekin, yhdistyksessä on kivaa!

Sertifiointilistan jaottelu hyviin ja huonoihin (aion jatkossakin käyttää hyvät/huonot ilmaisua) ei tee kasvattajalistasta tasaveroista ja houkuttelevaa. Nykyiselläänkin meitä kasvattajanimellisiä on kovin vähän ja ilman kasvattajanimeä kasvattajat elävät mielikuvassa, että kasvattajanimen saaminen on tähtitiedettä. (News flash: ei ole. Kaksi katselmointia ja jalostussuunnitelma.) Mikäli näitä jaotteluita hyvään ja huonoon tehdään, houkutteleeko se lisää kasvattajia tällaisen yhdistyksen katon alle? Tarvitaanko me todellakin näitä kriteereitä vielä lisää? Yhdistyksen täytyy olla avoin, houkutteleva ja saada kaikki harrastajat kasvattamaan Marsuyhdistyksen nimen alla tuntien yhteenkuuluvuutta muiden samahenkisten kesken. Kasvattajalistan kahtiajako EI NOSTA kasvattajanimen houkuttelevuutta.

Eläinlääkärin hyväksymä status antaa väärän kuvan hyvästä ja huonosta, koska arvonimen pohja tällä yhdellä tarkastuksella on yksipuolisempi ja epäterveempi kun mun ruokavalio. Avaan tätä hieman myöhemmin.

Marsuista olen blogannut vuosia sitten todella ahkerasti. Marsuilla mulla on instagram sekä facebookissa oma sivu. Marsuharrastajien keskuudessa someruodinta on tähän mennessä ollut hyvin maltillista. Mikäli joku on tehnyt jotain kyseenalaista, siitä on lähinnä kavereiden kanssa keskusteltu, mutta marsuharrastajien keskuudesta ONNEKSI puuttuu nykyään se epäterve anonyymi paskanjauhanta kasvattajia kohtaan esimerkiki instagramsissa ja tellonymissä, jota monessa muussa harrastuspiirissä näkee. Aiemmin marsuharrastajilla oli foorumi, jossa anonyymisti pystyi huutelemaan, mutta katsoisin, että tilanne on nykyään melko hyvä. Itse olen useamman hevos-/ponisomettajan seuraaja ja on tullut nähtyä kaikenlaista. Meillä on siis marsuissa hyvä tilanne, mutta mahtaako hyviin ja huonoihin kasvattajiin jakaminen tehdä hyvää somejulkisuudelle. VAIKKA kävisikin niin onnellisesti, että somepaskaa ei varsinaisesti kenellekään tulisi, niin mietitään edelleen sitä julkikuvaa, jonka yhdistys antaa sivuilla vierailijoille. Miksi listalla on kahden eri kategorian kasvattajia? Ihmiset eivät tiedä, että eläinlääkärin tarkastus on yksipuolinen kuva eikä sitä noinvain voi tilata paikalle. Kysymys julkikuvasta ja huonoista kasvattajista jää lemmikkimarsua etsivien ihmisten mieleen silti.

Toisaalta valvontaeläinlääkärin käynti ei ole kovin imarteleva. Olen työssäni ollut avustamassa valvontaeläinlääkäriä muutamia kertoja ja aiheet eivät ole olleet kovin positiivisia. Ulkopuolinen voisi kysyä, miksi yhdistyksellä on lista eläinlääkärikäynneistä kasvattajien tiloissa? Auttaako marsuharrastuksen ja marsukasvatuksen imagoa positiiviseen suuntaan tämäkään näkökulma?

Olen varma, että jokainen teistä tietää, onko tällainen kahtiajakautunut kasvattajalista ja sen aiheuttama keskustelu oikeasti hyväksi sille kokonaistavoitteelle, jota (toivottavasti) yhdistyksellä on = lisää väkeä marsuharrastuksen pariin.

Tasavertaisuus muihin kasvattajiin on minulle tärkeämpä marsujen ykkösluokan kasvattajan ritarimerkki. Yli kymmenen vuoden kiintymys kasvattajanimeen on suuri, mutta luottamus yhdistykseen murenee näin ja saa arvostuksen kasvattajanimeä kohtaan murenemaan kuivan hiekkalinnan tavoin. Pystyn myös kasvattamaan marsuja varsin hyvin ilman SMY:n kasvattajanimeä, vaikka yhteisöllisyys on ollut tärkeää. Moni on tämän päätöksen tehnyt aiempien hallitusten möhläyksien johdosta ja nykyinen hallitus jatkaa silmälaput päässä ja korvatulpat korvissa omaa/samaa uraa. Ensimmäinen askel kasvattajanimestä luopumiseen on sen piilottaminen kasvattajalistalta ja sen olen nyt tehnyt. Sieluun sattuu jo tämäkin.

En ole ainoa ajatusteni kanssa ja haluankin lukijoiden miettivän onko asia niin, että SMY ei halua säilyttää nykyisiä tai houkutella uusia kasvattajia? Yhdistystoiminta harrastuksena on menossa kovaa vauhtia alamäkeen ihan lajista riippumatta, joten kannattaako käyttää tarmonsa uusiin sääntöihin ja rajoituksiin vai pyrkiä keksimään houkuttelevampia tapoja saada ihmiset kääntymään yhdistyksen puoleen. Nykyinen politiikka pakottaa monet kääntämään selkänsä.

Korona-ajat ovat kovia ja edesauttavat sitä yhteenkuuluvuuden tunteen murentumista. Ihmisistä tulee toisilleen etäisiä, jos niitä ei tapahtumissa näe säännöllisesti. Yhteisen harrastuksen päämäärät eivät pysy kirkkaina, kun niitä ei pääse yhdessä toteuttamaan. Yhteenkuuluvuuden tunne haihtuu, kun ei pääse nauramaan porukassa sille jännitykselle, joka purkautuu, kun jonkun marsu pissii tuomarin syliin. Hallituksen tulisi ensisijaisesti keskittyä kehittämään kaikkia mahdollisia keinoja YHDISTÄÄ marsukansa. Marsujen kysyntä on koronan takia räjähtänyt. Onko marsutietouden levittäminen räjähtänyt samassa mittakaavassa? Sometoiminta on ollut erinomaista kyllä, mutta tuskin riittävää. Mä en osaa antaa vastausta, mitä pitäisi tehdä yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi, jos osaisin, olisin jossain muussa ammatissa tällä hetkellä kun ompelija. Sen tiedän, että uusien kategorioiden keksiminen ei yhdistä ihmisiä vaan jakaa porukkaa erilleen.

Suomen Marsuyhdistyksen hyväksymänä virallisena kasvattajana olen syvästi loukkaantunut, ettei arvoisa hallitus vaivautunut edes teeskentelemään kiinnostunutta oman kivijalkansa - kasvattajiensa, tuomareidensa, näytteilleasettajiensa ja jäsentensä - mielipiteestä. Koko kyhäelmä pidettiin piilossa kasvattajien lisäksi myös koko muulta jäsenistöltä.

Hyvinvoinnin tärkeys valokeilaan

Täytyy tähän sanoa, että AJATUS tämän arvonimen takana on kyllä täyttä kultaa. Nykyään on paljon puhetta lemmikkieläinten kasvatuksen eettisyydestä sekä ylipäätän siitä onko oikein pitää minkäänlaisia lemmikkieläimiä. On mahtavaa, että yhdistys haluaa osallistua ja osallistaa kasvattajiaan ja jäseniään tähän hyvinvoinnin keskusteluun ja aktivoida ihmisiä näyttämään julkisesti, että eläinten hyvinvoinnin kannalta on tehty töitä. Eläinlääkäreillä on arvovaltaa ja suurin osa meistä tavallisista kuolevaisista pitä eläinlääkäriä puolijumalana ja valvontaeläinlääkäri on jotain vielä parempaa. Yhdistys tekee kauniisti, kun nostaa esille, että eläinlääkäreidenkin mielestä marsunkasvatus on ok.

Näyttää nyt siltä, että yhdistys ratsastaa trendin aallonharjalla, vaikka todellisuudessa justiinsa se aalto heittää surffaajan kumoon, koska lauta lahoaa alta.

Toteutus olisi ollut parempi, jos hallitus olisi avoimesti kommunikoinut KOKO jäsenistönsä kanssa, että kuinka hyvinvoinnin, lemmikinpidon ja kasvatuksen eettisiä puolia voisi nostaa esille. Vaikkapa muodostamalla avoin eläinten hyvinvoinnin sekä eettisen julkisuuskuvan parantamisen työryhmä. Olisiko ollut #onnellinenmarsu tai #marsunonni ollut tehokkaampi kampanja valottamaan marsunpidon positiivista puolta? Olisiko yhdistyksen paimenkirje "mikäli kriteerit täyttyvät, muista tehdä ilmoitus aluehallintovirastoon" ollut sittenkin rauhanomaisempi ratkaisu?

Miksi ilmoitus laajamittaisesta eläintenpidosta on yksipuolinen

Sertifioidun kasvattajan arvonimi luo mielikuvan kasvattajasta, joka on erittäin hyvä marsujen kasvattaja. Se antaa kuvan, että kasvattaja on ekspertti marsujen kanssa eläinlajina sekä ekspertti oman rotunsa parissa. Sertifioitu kasvattaja antaa mielikuvan, joka kertoo kasvattajan tekevän moitteetonta jalostustyötä. Näinhän ei ole, koska nykyinen titteli perustuu vain eläinlääkärin käyntiin.

Sertifioitu kasvattaja, voi olla henkilö, joka:

-ei tunne marsujen genetiikkaa, mahdollisesti edes omasta rodustaan

-ei näyttelytä omaa rotuaan, tai ei edes osaa valmistella omaa rotuaan esille

-laiminlyö vastuunsa eläintensä sukuihin, eli ei välttämättä edes tiedä mikä eläin on kukakin

-väärentää eläintensä sukutauluja

-lisäännyttää marsuja vain myyntimielessä

Lisäksi suurin epäkohta on se, että eläinlääkärin poistumisen jälkeen kasvattaja voi tehdä tiloillaan jälleen mitä tahansa, joten hyvinvointi ja tilat ja eläinmäärät eivät välttämättä vastaa sitä, mikä on eläinlääkärille esitelty. Eläinlääkäri käy paikalla jokusen vuoden välein, mutta se ei takaa sitä, että käyntien välillä asiat olisivat hyvin. Eläinlääkärin tarkastuskäynti ei millään tavalla kerro kasvattajan kokonaisvaltaisesta hyvästä tavasta kasvattaa valitsemaansa rotua.

Kasvattajasäännöissä on mielestäni riittävän hyvin ilmaistu, että jo hakuvaiheessa tulee olla nuhteeton tausta eläinsuojeluasioissa sekä mikäli kasvattaja saa näistä tuomioita, hän menettää kasvattajanimensä. Tämä sääntö on nykyisellään täysin riittävä ja laajamittaisesta kasvatuksesta tehty ilmoitus on siis täysin kasvattajan yksityisasia.

Epäkohtia sallitun ja todellisuuden välillä on esimerkiksi marsun tilan tarve, joka on eläimen hyvinvoinnin kannalta selkäpiitä karmiva. Lain mukaan saat marsua 70x45cm kokoisessa häkissä. Tällainen tila riittää hyväksyttyyn tarkastukseen. Onko tämänkokoinen tila marsuille sellainen, josta yhdistys haluaa leveillä sen olevan hyvä ja laillinen? Riittääkö tämä tila yhdistykselle, jotta kasvattaja saa kiillottaa rintamerkkiään, että nyt olen hyvä kasvattaja?

Hyvä lukija. Arvostatko eläinlääkärin tarkastusta edelleen yhtä paljon kuin mielikuvissasi arvostit aluksi? 

Sertifioidun kasvattajan arvonimi ei todellisuudessa anna minkäänlaista taetta kasvatuksen hyvälle laadulle. Sertifioidun kasvattajan arvonimi tuo automaattisesti mielikuvan laadukkaasta kasvattajasta kaikilla kasvatuksen osa-alueilla. Mielikuva on virheellinen ja tämänkin takia sertifioitu kasvattaja -titteli täytyy poistaa.

Luottamus

Marsuyhdistyksen toiminta on aina perustunut luottamukseen, joka monelta muulta eläinlajilta puuttuu.  Jäsenten ja vastuuhenkilöiden henkilöllisyystodistuksia ei ole koskaan tarkistettu (pankkiasiat on asia erikseen), mutta silti luotamme siihen, että ihmiset ovat kertoneet totuudenmukaisesti nimensä. Marsuilla ei ole tunnistusmerkintöjä (tatuoinnit, sirut, korvamerkit), näyttelyyn voi viedä minkä tahansa eläimen ja luotamme, että se on juuri se yksilö mitä marsun omistaja kertoo. Marsujen polveutumisesta ei tehdä geenitestejä suvun "puhtauden" varmistamiseksi. Marsunomistaja voi kirjoittaa minkälaisen sukutaulun tahansa rekisteröintiä varten ja sen luotetaan olevan oikein. Kasvattaja voi ilmoittaa rekisteröivänsä poikasia kasvattajanimensä ylläpitoon ja poikasten oletetaan olevan olemassa. Yhdistyksen kassa on ollut tapahtumissa käytännössä aina yhteisöllisessä valvonnassa.

Me olemme aina luottaneet toisiimme.

Miksi hallitus nyt yhtäkkiä ei enää luota, että kasvattajat toimivat lain puitteissa?

Perusteet tittelin puoltajilta kuuluvat esimerkiksi näin: lain mukaan kuuluu tehdä ilmoitus

Jokainen huolehtii lain ja asetusten täyttymisestä omalta kohdaltaan aivan itse. Eläinmäärien kasvaessa kasvattaja ei ole velvollinen raportoimaan yhdistykselle, että kävikö eläinlääkäri vai ei. Minä en tee ilmoitusta poliisille, että ajoin tänään nopeusrajoitusten mukaan (enkä myöskään leveile sillä somessa). Mikäli haluatte edellyttää kasvattajilta tällaista, se tulee vaatia kaikilta jo hakuvaiheessa sekä se tulee esittää säännöllisin väliajoin pakollisena. Näinollen jo hakuvaiheessa tuleva kasvattaja tietää mihin ryhtyy. Tässä oli se ongelma, että kasvatuksen pienimuotoisuudesta johtuen kaikki eivät sitä ilmoitusta voi tehdä. Kasvattajia kuuluu kohdella tasavertaisesti, jotta yhdistys voi asettaa kasvattajat samalle viivalle. Edellytykset ja vaatimukset eläintenpidon perusteista ja kasvatuksen eettisyydestä täytyy olla jokaiselle samat. Mikäli yhdistys haluaa antaa kasvattajanimen vain niille, jotka täyttävät laajamittaisen eläintenpidon kriteerit, niin... ollaan syvällä suossa.

Kasvattajia vertailaan jo valmiiksi esimerkiksi näyttelymenestyksen perusteella.

Kasvatuksen tuloksista kilpaileminen on tyystin eri asia kun eläinten hyvinvoinnin sertifikaatti ja kuten monelta kantilta on nyt esitetty, kyseinen sertifikaatti ontuu. Kasvatuksen tulokset näyttelyistä ovat julkisia ja näyttelyissä pärjääminen on julkista. Laajamittaisen eläintenpidon ilmoitus ei ole tasavertainen, jos eläintenpito ei ole laajaa.

Jos ei ole mitään salattavaa, niin miksi ei kutsuisi tarkastuskäyntiä?

Minä pidän julkisilla paikoilla vaatteet päällä, vaikka minulla ei ole vartalossani mitään salattavaa. Perustelun logiikka on jo kolmijalkainen jo ennen kun se on edes lausuttu loppuun. Aika monta asiaa PITÄISI tehdä ihan vain jotta tämä logiikka säilyisi. Never have I ever...

Ei sitä sertifiointia tarvitse niin näkyvästi ilmoittaa

Miksi pitää sertifioida ketään, jos sitä ei sitten näy? Mitä merkitystä tällä arvonimellä on? Miksi luoda arvonimi, jos se on tarkoitus merkitä pienellä alaviitteellä? Miksi sertifiointi pitää runnoa näin väkipakolla läpi, jos sen on tarkoitus olla näkymätön? Jos sen ei ole tarkoitus näkyä, eikö sitä voisi poistaa kokonaan? Kasvattajalista on marsuja etsivän mielestä riittävän vaikea rotulistojen takia jo valmiiksi, joten onko todellakin tarvetta lisätä hieroglyfejä ja niitä selventäviä pikkupränttejä.

Se on ihan helppo.

Ei kyse ole helppoudesta/vaikeudesta, vaan siitä, että me emme halua jakoa hyviin ja huonoihin kasvattajiin. Me emme halua sertifioitua kasvattajaa titteliksi. Me emme vastusta laajamittaisen eläintenpidon ilmoitusta. Me vastustamme sitä, kuinka yhdistys asettaa kasvattajat eriarvoiseen asemaan tähän raporttiin vedoten. Raporttiin, jolle erään alueen valvontaeläinlääkäri nauroi pissat housussa "ei se koske marsuja". Jokainen noudattaa lakia omalta kohdaltan ja se on yksityisasia.

Ilmoitus täytyy tehdä, jotta voit näyttää että eläimillä on hyvät olot.

Päästään takaisin siihen, että onko tarkastuksella riittävään monipuolinen pohja kertoa hyvistä oloista?Ei ole. Kannattaako esitellä sitä, että tilat täyttävät lain minimin, joka on hyvin vaatimaton eläimen todelliseen tarpeeseen nähden.

Hännänhuippuna kevätkokouksen yhteydessä tapahtunutta:

-Hallitus kielsi osaa ihmisiä osallistumasta.

-Hallitus uhkaili toiminnantarkastajia.

-Valtakirjapeli oli masinoitu myös niihin mittoihin, joissa valtakirjojen määrä reippaasti läsnäolijoiden henkilömäärän.

-Luottamuspulaa herättää myös jälkipelin spekulointi todellisten osallistujien määrästä.

-Anonyymi äänstysmahdollisuus puuttui, vaikka sitä tarjottiin puolueettomalta taholta kokouksen aluksi.

Näistä oman avauksensa on tehnyt jo Stöpselnäsans ja varmasti jatkaa Almond's.

Helppo se on huudella, tee itte paremmin!

Taidan kirjoitaa tästä oman tekstin, mutta voin sanoa, että yritin, en osannut. Toimin hallitustehtävissä nykyään hieman rauhanomaisemmissa piireissä.