Päivitetty lista!

Yleisohjeet marsun ostoon:

Marsut myydään rekisteröitynä Suomen Marsuharrastajien rekisteriin. Marsun hinta on 80€/kpl nuoret ja 70€/kpl aikuiset.  Hintaan sisältyy hoito-ohjeet, kasvattajan tuki koko marsun eliniän ajaksi, marsulle pussi tuttua ruokaa muuttoa helpottamaan sekä ostajan halutessa myös Suomen Marsuharrastajien vuoden 2026 jäsenyys.

Marsut asuvat Hämeenlinnassa, Hauhon Eteläisissä, josta uusi omistaja noutaa lemmikin itse. Kuljetusmahdollisuus mm. Hämeenlinnaan, joskus myös Helsinkiin. Kerro yhteydenotossa hieman itsestäsi. Millaisen kodin sinä voisit tarjota näille kullannupuille. Marsut etsivät elinikäistä rakastavaa kotia (4-6v), lämpöistä syliä, voikukkapusuja ja huolenpitoa.

Marsu on laumaeläin ja tarvitsee toisen marsun seurakseen. Vastailen mielelläni kysymyksiin ja autan parhaani mukaan myös myynnin jälkeen koko marsun eliniän ajan. Omistajan velvollisuuksiin kuuluu ottaa selvää marsun perustarpeista jo ennen lemmikin hankintaa. Marsut vievät paljon tilaa ja niistä tulee käsittämätön määrä papanaa. Ne syövät heinää ja se voi aiheuttaa allergiaa. Marsuilla käytetään useimmiten alusina puruja, joka tuottaa runsaasti pölyä ympäristöön. Marsu itse on myös helposti allergiaa aiheuttava eläinlaji.

Omistajan velvollisuuksiin kuuluu viedä marsu eläinlääkäriin, jos epäilee sen elämän aikana mitään sairautta. Omistajan täytyy tietää, että marsun vieminen eläinlääkäriin maksaa reilusti enemmän, kun ostohinta on ja se ei silti saa olla esteenä eläimen hoitamiselle. Myös päätös eläimen lopettamisesta vanhuuden tai sairauden takia kuuluu omistajalle ja näiden tiedostaminen täytyy olla kristallinkirkkaana mielessä, kun omistaja ottaa vastuun uudesta pienestä elämästä, jonka hyvinvointi on ihmisen vallassa.

Laita viestiä maailmanmarsula@gmail.com tai nopeammin (lue:tykkään enemmän) whatsappina 044-3680994.
Yhteydenotot vain täysi-ikäisiltä.

Vapaita nöpöneniä!

Katso uusin myyntipäivitys.

Kiinnostaako poikaset?

Ridgeback kasvatuksesta kiinnostuneelle olisi nyt helppo alku tarjolla!

En missään tapauksessa etsi kiireellistä yhteistyötä ridgeback projektille enkä hae lupausta vuosien sitoutumisesta. Kukaan ei voi antaa lupausta vuosien sitoutumisesta marsukasvatuksessa. Elämässä tapahtuu kaikenlaista ja joskus on priorisoitava jotain muuta kun marsuja. Haluan ihmisen, joka on tällä hetkellä vilpittömästi valmis kokeilemaan ridgebackien kasvatusta (tai laajentamaan omaa marsukasvatustaan ridgebackeihin?) ja kokee tilanteensa sellaiseksi, että on todennäköistä kyetä sitoutumaan tällaiseen projektiin. Etsin ihmistä, jota kiinnostaa puhtaasti kokeilla miltä tuntuu kasvattaa poikue tai pari. Naaraiden ei tarvitse olla valmiina nyt tai edes astutusiässä parin kuukauden päästä. Sopiva naaras voi olla myös jo aiemmin synnyttänyt konkarimamma.

Miten tämä toimii käytännössä. Lisätilan tarve on uroksen kohdalta yksi häkki sekä uusille (jos sopivia ei ole ennestään) naaraille häkki tai lisätilaa aiempien marsujen aitaukseen. Et tarvitse valtavaa määrää häkkejä ja suuria tiloja.

Uros tulee siis asumaan (tulevien) naaraiden kanssa samaan talouteen. Poikasten kasvattajaksi merkitään naaraiden omistaja. Uroksen lainasta tehdään erikseen paperit, jossa sovitaan lainasta palkkioksi yksi poikanen per naaras. Käytännössä, jos poikueisiin ei synny kasvatukseen sopivaa yksilöä, en missään nimessä vaadi poikasta itselleni. Tai jos poikueeseen syntyy kasvatukseen sopiva yksilö, johon perhe rakastuu aivan päätä pahkaa, saa se poikanen jäädä asumaan tietenkin perheeseen ja käytetään sitä kasvatuksessa sitten sopivan ajan tullen siellä. :) Urokset ovat yleensä saaneet jäädä asumaan näissä tapauksissa sinne minne menivät, koska siihen on syynsä, miksi olen alunperinkin pystynyt siitä luopumaan.

Näyttelytoiminta ei ole missään nimessä pakollista. Kasvatuksen kannalta se on erittäin hyödyllistä, koska siinä voi verrata jalostuksen tuloksia muihin poikueisiin ja kasvattajiin ja näkee mihin suuntaan oma kasvatus on menossa. Näyttelyt on myös mahtava tilaisuus tehdä jalostuseläinten vaihtoa sekä vaihtaa kuulumisia ihan livenä. 

Laittakaa viestiä, jos kiinnostaa. Autan kyllä naaraiden valinnassa ja kyselemisessä, jos et ole marsumaailmassa vielä tutustunut kovin moneen.

Maailman Xadodari

Haluaisin saada meidän Xadon käyttöön, mutta meidän omissa naaraissa ei nyt ole ketään, joka sille sopisi. Pääasiassa syy on roan-värityksessä, mutta suvut käyvät liian läheisiksi niillä naarailla, jotka eivät ole roaneita. Eli Maailman Xadodari hakee ihmistä, jolla olisi sileäkarvainen naaras tai useampi sekä haaveita kokeilla marsuharrastusta kasvattamisen näkökulmasta.

Ridgeback kasvatusta edistävä naaras on siis hyväluonteinen, terve ja sille maistuu heinä erityisen hyvin. Ulkonäön puolesta värillä ja kuviolla ei ole muuta väliä, mutta roan ja dalmatialainen ei Xadodarille sovi. Turkinlaadun tulee olla kuten sileäkarvaisella, eli suora ja lyhyt. Xadodarilla on itsellään aika pitkä turkki kokonaisuudessaan, joten mitä lyhyempi turkki naaraalla on sen parempi. Naaraalla voi olla harjaa, mutta mielellään ei rusetteja. Xadolla on itsellään voimakkaat pyörteet molemmilla kyljillä, joten rusetillisen naaraan kanssa voi olla, että tulos on entistä rusetillisempi. Pääasiassa etsinnässä on sileäkarvaisia naaraita crestillä tai ilman. 

Toinen arvokas tuntomerkki on tufty-feet, eli takajalkojen varvaskarvat eivät mene sileästi kohti kynttä, vaan siellä sojottaa pyörteitä. Kaikilla rusetillisilla on tufty-feet, mutta mikäli marsu on täysin sileäkarvainen päälipuolelta ja sillä löytyy "tupsuvarpaat", se on erinomainen valinta ridgeback kasvatukseen, koska sillä on jo valmiina harjasgeeni.

Naaraan tulisi olla tyypiltään hyvä, koska Xadolla on siinä osiossa toivomisen varaa. Etenkin naaraiden korvat pitäisi olla suuret ja roikkua kauniisti alaspäin ja lyhyt pää on toki eduksi.

Kaksi muuta naaraita odottelevaa urosta ovat Maailman Umppari ja Maailman Bulbasauri. Bulballa on taustallaan erittäin hyviä sileäkarvaisia, joten sillä on hienot korvat. Pää on vähän pitkä ja rusetteja löytyy. Bulba ei ole roan, joten sille käy naaraaksi myös roanit.  Bulballe meillä on yksi naaras tulossa. Umpparilla on melko hyvä harja ja se ei ole roan, Umpparia on tosin jo käytetty useamman kerran.

Maailman Bulbasauri

 

Meillä tämän söpöliinin geenit menevät hukkaan.

Uuteen kotiin

Katso uusimmat kodinetsijät "myynnissä" tunnisteesta.

Kotia vailla

Katso uusin postaus tunnisteella "myynnissä".

Kodinetsijät

Katso kodinetsijät uusimmasta postauksesta.

Jalostusluokka

Jalostusluokan idea on hauska. Tarkoituksena on esittää kaksi jalostuksessa käytettävää toisilleen sopivaa marsua. Paria ilmoittaessa on tarkoitus kertoa mös yhdistelmän tavoite, jotta tuomarin on helpompi arvioida pareja. Luokka olisi huomattavasti hankalampi, jos pariskunnan yhdistämisellä saatavaa tavoitetta ei ole millään lailla asetettu.

Kaavakkeessa on lueteltu marsujen nimet ja yhdistelmän tavoite. Tuomari täydentää, että mikä on rotuarviossa hyvää, mikä on rotuarviossa kehitettävää sekä yhdistelmän tavoitteen toteutumiselle on yksi lokero.

Voittajahan on siis se, josta tuomari ajattelee tavoitteen täyttyvän kaikista parhaiten ja mikä yhdistelmistä vie sitä kyseistä rotua parhaiten eteenpäin. Tai mun ridgebackien kohdalla: vie vähiten metsään.

Meillä oli Tuuloksen näyttelyssä kaksi pariskuntaa esillä. Toisessa yhdistelmässä oli crest ridgeback + sileäkarvainen (Esko+Sämpylä) ja toisessa yhdistelmässä crest ridgeback + rusettiristeytys (Esko+Furri). Tässähän on siis vaihtoehtona, että kumpaa tuomari kannattaa enemmän: geneettisesti täysin sileäkarvaisen käyttöä vai rusetillisen risteytyksen käyttöä. Halusin siis tietää mitä mieltä Rare Variete Clubin tuomarit ovat, joille ridgeback on rotuna hyvinkin tuttu ja ovat sitä nähneet ja varmasti myös keskustelleet tuomareiden kanssa paljon ridgebackin kasvatuksesta.

Toinen tuomari painotti sileäkarvaisen käyttöä (molemmissa kaavakkeissa) ja sijoitti Eskon ja Sämpylän ykkössijalle. Kakkossijalle sijoitetun Eskon ja Furrin kaavakkeeseen hän kirjasi "Put saw with a solid black self, look at getting same type into the babies, then from those babies put back to ridgeback." Furrillahan on hyvä tyyppi. Eskolla ei niinkään. Jos olisi vaihtoehtoja, niin en Eskoa käyttäisi lyhyen harjan ja huonojen korvien takia, mutta kun vaihtoehtoja ei ole, niin näistä lähtökohdista mennään.

Toinen tuomari puolestaan painotti todennäköisyyttä saada sitä harjaa ja sijoitti Eskon+Furrin ykkössijalle. Tämäkään tuomari ei arvostanut Eskon korvia eikä crestiä, mutta kirjasi Furrin paperiin, että molemmilla on ridgeback geeni, joten todennäköisyys saada sitä tavoitteeksi kirjattua harjaa on kaikista parhaat. Sämpylän paperiin kirjasi erinomaisen self-tyypin eduksi, mutta "less chance for ridgeback".

Kuulin vastaavasta luokasta joltain brittituomarilta aikoinaan, kun se katseli kasvattajaluokan eläimiä läpi ja ihmetteli, että miksi teillä on samaa sukupuolta olevia pareja. Eihän niillä voi kasvattaa. Ilmeisesti briteissä on vastaavaa luokkaa, jossa arvioidaan kahden marsun sopivuutta toisilleen jalostuksen näkökulmasta. Kivaa, että tällainen luokka on tarjolla nyt meillä Suomessakin!

Kerrassaan mielenkiintoista kyllä ja harmittaa etten ehtinyt sen enempää näiden jalostusasioista keskustelemaan tuomareiden kanssa, kun näyttelypäivänä oli aika haipakkaa. Näitä samoja ajatuksia olen miettinyt itsekin, mutta jännää kuinka kumpikaan tuomari ei kirjannut Furrin ruseteista mitään. Itse ajattelisin rusettien putkahtamista ridgebackin kasvattamisessa kerrassaan ärsyttävimpänä piirteenä ikinä. Ilmeisesti ne eivät niin huoleta...

Furri on myynnissä, enkä sitä aio enää astuttaa. Se oli rusetillisena esimerkkinä tässä luokassa, koska pohdinnan aihe on kuitenki teoreettien. Sämpylän puolestaan aion laittaa abyristeytykselle, Jäämiehelle, kunhan Jäämies kotiutuu edelliseltä riiuureissultaan. :D Esko puolestaan taitaa lähteä toisen ridgeback naaraan luokse ja toivotaan crestittömiä lapsia.

Crestistä puheenollen... Olen ehkä sittenkin vähän tykkäämässä siitä ajatuksesta. Mulla oli noin 12v sitten hetken aikaa yksi crest ridgeback uros, taisi muistaakseni tehdä yhden poikueen meille (siihen aikaan lopetin ridgebackin kanssa ja jatkoin vain abykasvatuksen parissa). Sen jälkeen olen ridgebackia ajatellut vain crestittömänä, mutta Eskon ja Elohiiren syntymisen jälkeen olen miettinyt vakavissani, että miksi ei? Onhan se nyt hauska ja geneettisesti täysin mahdollinen.

Vitsikkäin pointtihan tässä on siis se, että Ruotsissa (ilmeisesti myös Briteissä ja muuallakin eurooppalaisissa standardeissa) on hylkäävä virhe, jos ridgebackilla on crest. Sit tulee joku hullu suomalainen, joka tekee crested ridgeback standardin, jotta saa sen nysäharjaisen kruunupäisen kirjavan tyypin sinne näyttelyyn... Minä!

Myydään marsuja

Katso uusimmat "myynnissä" tunnisteesta.

Poikasia ja nuoria myytävänä

Katso myytävät uusimmasta postauksesta.

Klikkaa myynnissä-tunnistetta alareunasta.

Marsun hinta 70€, mukaan saa pussin tuttua ruokaa, hoito-ohjeet sekä kasvattajan tuen koko marsun eliniän ajaksi.

Marsut asuvat Hämeenlinnassa, Hauhon Eteläisissä, josta haku.
Kuljetusmahdollisuus Hämeenlinnaan mahdollista omien menojen mukaan.

Kerro hieman itsestäsi ja mahdollisesta marsukokemuksestasi. Millaisen kodin sinä voisit tarjota näille kullannupuille. Marsut etsivät elinikäistä rakastavaa kotia (4-6v), lämpöistä syliä, voikukkapusuja ja huolenpitoa. Marsu on laumaeläin ja tarvitsee toisen marsun seurakseen. Vastailen mielelläni kysymyksiin ja autan parhaani mukaan myös myynnin jälkeen koko marsun eliniän ajan.


Laita viestiä maailmalla@gmail.com tai 044-3680994
Yhteydenotot vain täysi-ikäisiltä.

N-nappisilmät

 Emo Lara pyöräytti kolme vaaleaa todennäköisesti lilac/white poikasta isänä Flying After Eight.

Toiveena oli saada ridgebackia, kun Lara on peruaani ja After on ridgeback. Geenikeijun arpajaisissa kävi paremmin kun tässä aiemmin on käynyt ja poikasista toisella naaraalla on pörhelö tukka. Toinen naaras ja toinen uros ovat sileäkarvaisia ja tulevat myyntiin.

Risteytyshärveleitä tilattu

Maailman Eeppinen Karvahanuri on ollut sellainen ihana pörisevä ilopilleri, että mä olen katsonut sitä vaan sydämenkuvat silmissä kokoajan. Mä HALUAN siitä poikasia, koska se on niin tolkuttoman sievä. Kovasti suunnittelin laittavani sen Gigant Colorille, mutta sillä on kaveri nyt, jonka kanssa se tulee toimeen ja Överi Toveri taas oli yksinäinen. Joten Karvis ja Toveri on nyt yhdessä. Ridgeback olisi mahdollista tästä yhdistelmästä!

Marsuja 25 kpl. Marsula tuntuu tyhjältä ja se on tosi nopea siivota. Täytyy sanoa, että jopa kivaa siivota, kun saa rauhassa taas marsujen kanssa rupatella sen siivouksen aikana. Eri meininkiä, kun 90 eläimen häkkien siivous.

Marsukasvatus alkaa taas kiinnostaa. Tauko on tehnyt todella hyvää, vaikka eläimiä mulla nyt ei kasvatustarkoitukseen ole käyttää.

Ilmajoen näyttely ja pitkiä marsunkarvoja

Ilmajoen näytsi tuli ja meni. Olin aivan puhki näytsin jälkeen, mutta kivaa oli. Jaanakin oli näytsissä, mikä oli hurjan mukavaa!

Hammastelija oli PPM5, Matahari ja Glamouri sai kumat. Muutama luokkavoitto, joita en nyt tietenkään muista, kun ei laput ole tässä vieressä. Tuomari löysi kaikkien korvista likaa, eikä ylläri. Olin valmistellut kaikki korvia lukuunottamatta lauantaina. Mutta jos korvien putsaus jää näyttelypaikalle voi kyllä heti sanoa hei-hei täysille pisteille korvista... Kuka käskee ottamaan mukaan mustia kakkakorvia. :D Marsesteri voitti kurkunsyönnin ja oli Särmiksen kanssa pariluokan voittaja. Marsesteri hilseili ihan hirveesti. :( Ei tainut tykätä näyttelyistä.

Sain esittää Jaanan Edenan. Olin ihan innoissani. Oli NIIN ihanaa taas kampailla ja harjoitella Edenan kanssa näyttelyjuttuja. Ja arvatkaas mitä! Mun onnenpäivä! Jaana sanoi, että Edena voi tulla mun luokse vielä Lahden näyttelyä odotellessa! Eli mä saan hoidella ihanaa pitkätukkaa vielä pari viikkoa. Edena-parka. Joutuu miljoona kertaa päivässä kampa ja pusuhyökkäyksen kohteeksi, kun mä haltioituneena lepertelen sille kuinka ihana tukka sillä on. Abyihmiset lyökää mua jo! Tää käy kohta vaaralliseksi, kun Edena majailee täällä ja Emmyllä on pitkätukkamies... Edena oli Ilmajoen näytsissä PPM4. Likaa korvissa, mutta muuten tuomari kehui sen turkkia maasta taivaisiin, ja onhan se hyvä. Käsiteltävyyttä kehuttiin myös. Ikäisekseen kuulemma oikein hyvä. Kai se on, kun sitä on niin paljon käsitelty tän turkinhoidon merkeissä.

Näytseistä kotiutui myös ridgeback projektiin yksi upea urospoikanen. Poikasen tarina alkaa parin viikon takaa, kun Marica soitti innoissaan, että Seinäjoen Faunattaressa on myynnissä hillittömän hyvä harjaspoika. Kyselin lisää luonnollisesti kiinnostuneena. Kotona mulla on Impaktori ja N-poikueen urospoikanen, joten ei ihan hirmuisesti olisi urokselle tarvetta eikä tilaa. Marica kuvaili, että 3kk torttiuros: harja on toooosi pitkä ja vahva ja että sillä on crest. Okei jääköön, en mä crestiä kaipaa, kun projekti on jo valmiiksi haasteellinen. Maricaa harmitti, kun olisi kuulemma ollut niin hieno mies.
Meni viikko.
Mia laittaa facessa viestiä, että mikäs se on se rotu, jolla on harja. Hänen kaverinsa (ei-marsuihminen) oli saanut kaveriltaan tämmöisen ja tuonut sen Mialle. Mia ei oikeen sillä tee mitään. Jättäisi maskotiksi, jos olisi tyttö. Marsulla on piiiiiitkä ja vahva harja ja crest. Se on noin 3kk, tortti ja uros. Kaverin kaveri oli ostanut sen Faunattaresta.
Mia laittoi kuvan ja rakastuin.
Laitoin kuvan Maricalle ja Marica tuumasi, että sama poikahan se on.

Tästä päästäänkin siihen, että mitä ihmisillä pyörii mielessään, kun tuolla tavalla ostavat eläimen?!? Marsu ei kerennyt edes viikkoa olemaan niillä henkilöillä, jotka sen Faunattaresta ostivat. 60€ oli ollut hinta. Onko ihmiset oikeesti NIIN mätärikkaita, että on varaa heittää 60€ heräteostokseen ja sen jälkeen kipata heräteostos pois. Okei, jos ei ajattele rahaa, niin mitä päässä pyörii kun ostaa eläimen ja pitää sitä viikon. Mun päähän ei pälkähdä yhtäkään järjellistä syytä, että vastuuntuntoinen lemmikin ostaja pitää eläintä viikon. Takana on oltava kasoittain järjettömyyttä, vastuuntunnottomuutta ja puhdasta typeryyttä. Lemmikin ostaminen on VASTUU. Asioista pitää ottaa selvää niin, että tietää jotenkin millaista on elämä marsun omistajana. Allergia-asia on juttu erikseen, mutta jos on NIIN allerginen, ettei voi marsua pitää kun viikon, niin kyllä siitä varmasti on jotain etukäteistietoa jo ennen eläimen ostamista. Pidemmällä aikavälillä kehittyvät allergiat ei ilmene vielä viikossa.
Miksi ostaa eläin, jos pitää sitä viikon?

No, mun onni. Poitsu on hieno. Toivotaan ettei se crest periydy kovin monelle jälkeläiselle (crestin periytyminen on 50%) ja toivotaan että harja periytyy. On meinaan sen verran pätevä ridgeback. Kuvia tulee... joskus...

Oma tukka vs. marsun tukka

Monet lukijat varmaan tietää mitä mun tukalle on käynyt. No siitä leikeltiin kesäkuussa 60cm pois. Sen jälkeen tätä on leikelty ja joka kerta on ollut aina vaan lyhyempi ja lyhyempi. Jotenkin tuntuu, että samaa vauhtia kun oma tukka lyhenee, ni pitkiskuume kasvaa...

Ei tippaakaan auta se, että Jaanan black tan sheltie on ollut meillä hoidossa. Näytsireissun takia. Edena on kun enkeli. Se istuu ja tapittaa kun sitä kampaa. Välillä kääntyilee, jos harjaa pyllystä ja siellä onkin takku. Oon pessy sitä nyt kaksi kertaa, toisen kerran kokonaan toisen kerran vain peppukarvat. Se on muistaakseni nyt 4kk ja sille saa laittaa pyllynyytin lisäksi jo kylkinyytiktin! Aivan ihanaa puuhaa se nyytittäminen! Edena kertoo vastalauseita ajoittain, kun mä vasta harjoittelen, mutta oon oppinu jo paljon! Oon nyytittäny Edenaa varmaan kolme kertaa päivässä... Nyytitys on ihanaa! (abyväki, lyökää mua. NYT!)

Noh. Sitten tässä muutama päivä sitten kävi vähän hassusti. Yksi kaveri laittoi viestiä, että peruaaniuros olisi nyt vailla kotia. Häkkikavereita ei voinut olla, kun se oli höyhentänyt jokaisen pojan. Naapurihäkin tytöt vaihtoivat kotia, joten olisi tylsää, jos peruaanipoika joutuisi olemaan yksin. Voittepa kuvitella mitä mun mieleen putkahti... Mullahan on tuo Emmy-peruaani, jonka ridgebackprojektin pennut on vieroitettu jokin aika sitten.

Täytyy nyt hieman puolustautua, että en mä nyt ihan hetken mielijohteessa sitä poitsua ottanut (niin tosiaan Bartok tuli meille tänään), olin Emmylle jo suunnitellutkin hankkivani jostain lainauroksen. Joko Jaanalta tai sitten kysellä muilta, joilla peruaaneja on. Jalostustahan tämä ei nyt sitten ole missään mittakaavassa. Mä en peruaaneista tiedä mitään. Sen tiedän että Bartokilla ja Emmyllä ei ole hylkääviä virheitä, mutta muut asiat... Pyhpah järkisyille. Saattaa tulla älyihania pentuja ja sehän on tärkeintä! Ja sieltä jää mulle joku, jonka kanssa voin leikkiä taas nyytitystä. Eikä tässä vaiheessa mitään hyviä pitkiksiä kannata käsiinsä ottaa, kun mä tuhoan ne kuitenkin. Pääasia että saa kammata.

Tässä on vaan palava ensirakkaus pitkiksiin ja peruaaneilla sattuu olemaan pitkismarsujen kaunein pää. :)

N niinkuin naperoita

Silveri (Maailman Quicksilveri) oli putkauttanut maailmaan paksuja ja reippaita pentuja! Kaksi golden agoutia tyttöä ja yhden vaaleamman agouti pojan. Hävyttömän söpöjä!

Isi on Noran omistama Veksi.

Vielä ennen joulua.

Kauhia Terrieri on vieläkin hengissä. Tässä iltasella punnitsin sen ja vihdoin näyttää vaaka 60g! Iso poika! Nyt ei enää syliin pääsemisessä tärkeintä ole haukata ruiskusta (tai sormesta) kiinni vaan nyt jo mennään kurkistelemaan pitkin poikin! Sylissä myös pestään ja napataan papanoita!!! En oo kiinnittäny huomiota koskaan ton kokoisen poikasen papanan syöntiin, mutta kai ne aloittaa tuollaisen käytöksen jo tässä iässä! Oon kovasti oittanut Terrieriä komentaa syömään, ei loikkimaan pitkin häkkiä. Reipas pieni on tunnollisesti istunut pellettikupissa joko syömässä tai päikkäreillä.
Veljet ja sisko ovat jo harjoitelleet juomapulloa. Voi kun Terrieri oppis senkin pian. Ariana ei hirveesti taida Terrieristä välittää. Sillä on turkki aivan likainen. :( Sain esimerkiksi pestä sitä pissasta märällä paperilla ja nyt sillä on jotain kakkaa korvassa ja otsassa. Ja ihan erinäköinen turkki kun muilla poikasilla. Mutta kiukulla se on hengissä säilynyt!

Kaikki peukut ja varpaat pystyyn. Hiippari on ihan viimeisillään tiine ja Silverin masussa on muhkuja. Silveri on tällä hetkellä meidän marsulan ainoa ridgeback toivo. Emmystä ei ollut siihe projektiin, kun sieltä ei tällä yrittämällä tullut toivottua. Genetiikan lottovoittoa odotellessa. Emmy saa siirtyä tuonne lemmikkilaumaan. En halua siitä toista poikuetta enkä myydäkään pysty! Pitäähän sitä olla yksi pitkätukka taloudessa. Se on hurmaava.

Tänään muutti Tuuri uuteen kotiin. Tulee kyllä ikävä, kun tykkäsin siitä sen syntymän takia. Entteri muutti Tuurin kaveriksi. Pojat menivät perheen tytöille joululahjaksi. Äiti oli oikein innostunut marsuista ja marsuja oli ollut aiemminkin. Muutama "saanko marsut lapselle joululahjaksi" -viesti on tänä vuona tullut. Näistä muutamista on saanut kummallisen käsityksen siitä, että marsu on vähän samanlainen ostos kun mikä tahansa muukin joululahja. Näihin muutamiin epämääräisiin teki mieli vastata, että "Paketoinko valmiiksi? Millainen paperi? Millaiset nauhat? Postin vai matkahuollon mukaan? Kenties postiennakolla?" Jooei.
Mutta Tuuri ja Entteri saivat kyllä mukavan ja vastuuntuntoisen kodin. :)

L-poikue!

Emmy pyöräytti sileäkarvaisen golden argente tytön ja nelirusettisen lilac tan pojan! Mä halkean söpöydestä! Poikueen isä on lilac fox.

Pariskuntien päivitys

Onpas mulla ollu sivut päivittämättä. Ihan hävettää, että ne laahaa noin jäljessä. Sain päivitettyä nyt nämä pariskunnat, joita on tullut yhdistettyä


21.5.2010 Piwers Alfonso + Eternity (aby)
Suklaakantaja ja lilac kantaja. Eternityllä on tosin mahdollista kantaa myös suklaata, kun sen isä (Arttu-pappa) on jättänyt jälkeläisiä, joista on putkahtanut suklaata. Vielä(kään) ei näy vauvamasua. Alfonso muutti pois 26.7, joten 4.10 olis viimeisiä mahdollisia synnytyspäiviä. Ehkä mä en vielä vaivu epätoivoon...

29.5.2010 FIN + S MVA Nikean Jämä + Maailman Corianteri (aby)
Corianterilla on mun mielestä jo vauvamasu. Pieni sellainen. Kädet kyynerpäitä myöden ristiin kaikki! Jämä kuoli 5.8, joten tästä uroksesta ei vauvoja enää voi saada.

12.6.2010 FIN MVA Maailman Chrysleri + Maailman Gangsteri (aby)
Super-Craisu ja Bad-Gangsteri. Vielä ei vauvamasua näy, mutta pyllystä sai kyllä leikellä karvoihin takertunutta töhnää... Craisu muutti pois vasta 8.8.

12.6.2010 Eureka + Friidu (aby)
Täällä potkitaan. Ja hurjasti. Pikku-lilaceita odotellaan. Friidu loikkii vieläkin erittäin ketterästi pitkin tasoja (alas hypätessä on kyllä pieni maanjäristys). Friidulla tulee täyteen 10 viikkoa 21.8, joten sen jälkeen voi ryhtyä syömään kynsiä.

28.6.2010 FIN + S MVA Nikean Jämä + Maailman Hui-Hiippari (aby)
Hiipparin laitoin melkein heti urokselle uudelleen synnytyksen jälkeen. Toivotaan että olisi tiine, vielä on mahdoton arvailla.

30.6.2010 Wallhamra Soul + Maailman Lumppari (aby)
Sijoituspentue Jaanan luona! Kuulemma tiine on! Jänskättää! Suklaa+mahdollinen suklaakantaja. Toivotaan, että tulee hienoja pentuja!

7.7.2010 FIN MVA Maailman Chrysleri + Wallhamra Åla (aby)
Söpöjä suklaakantajia tiedossa! Vielä en osaa sanoa onko tiine.

8.8.2010 NordV-09 FIN & SWE MVA Maailman Barbaari + Maailman Ohittamaton Omppuri (aby)
Sijoituspoikue Jenskun luona. :) Barbaari oli aloittanut Tehtävän kuulemma perin suurella tarmolla.

8.8.2010 Wallhamra Soul + Maailman Lemppari (aby)
Lumpparin täyssisko samalle urokselle.

8.8.2010 Maailman Itkupotkuraivari + Maailman Raggari (aby)
Lilac projekti pääsee vihdoin etenemään. Suunnitelmissa oli pientä epätoivon makua tässä jossain vaiheessa, kun kaikki olivat sukua toisilleen, kun joko isä oli Arttu-pappa tai sitten ainoa sopiva uros (värin kannalta) olisi Arttu... Tässä siis Raggarin emä ei liity lilac-projektiin mitenkään ja isä Valnut ei ole mitään sukua Artulle! Jihuuuu!!! Potkiksen isä on siis Arttu. Ja tämän yhdistelmän lapset menee jopa rekisteriin! Nippanappa, mutta menee silti. Mun kasvatuksen tavoitteista yksi askel eteenpäin.

13.8.2010 Maailman Itkupotkuraivari + Damtorps Shaelynn (aby)
Sissin ensimmäinen sulhoehdokas oli Potkis, mutta Suuri sattui tulemaan meille visiitille samalla, niin planB käyttöön. Nyt sitten kokeiltiin vielä Sissin imettäessä ensikertaa täsmäastutusta. Sissi huristeli kovasti häkissään, joten siirsin sen yöksi Potkiksen luokse. Ja omaan laumaan aamulla. Katsotaan osuiko vai ei. Parin viikon päästä sen voi siirtää Potkiksen seuraksi ihan asumaan, kun napero on vieroitettu.

15.8.2010 Wallhamra Soul + Donna (aby)
Donna on ihan uutukainen. Se tuli meille hieman paikkaamaan näitä naarasmenetyksiä. Kuulemma erittäin hyvä mamma ja äärimmäisen hienosti hoitanut poikasensa. Toivotaan että tämänkin. Ikää on naaraalla jo melko paljon, joten kovin kauaa en pidä uroksella. Jos ei tiinehdy, niin sitten ei ole tarkoitus enää mammailla.


Tämän vuoden puolella vielä tulevia suunnitelmia:

Flashforward + Maailman Quicksilveri (ridgeback)
Ridgeback projekti etenee. Silveri on vielä aavistuksen nuori, joten saa luvan hetken verran vielä odotella sulhoaan. Toivotaan hyvää harjasta ja hyvin vähän rusetteja. Veksillä rusetteja on, mutta Silveri on kaikinpuolin mallikelpoinen.

Maailman Kaarle Suuri + Ariana (aby)
Ariana on Donnan tytär ja sillä on Tanskalainen isä. Ihan erisukuinen. Suuri tulee meille taas visiitille. Jee. :) Mukava herra.

Charmtrollets Orion + Maailman Matahari (aby)
Tämä on kanssa sekoilujen sekoilu. Tarkoitus oli ottaa Orion meille nyt jo lainaan, kun Mataharilla on jo riittävästi ikää ja kokoa. Sattui kuitenkin olemaan todella todella todella superkuuma näyttelypäivä ja totesin, että enhän mä voi Orionia Matahrille laittaa, kun molemmat on roaneita. Mut joo. Matahari ei oo roan. Jostain syystä helle pehmitti pään ja näin mielessäni vain Artun. Huvittavinta tässä on se, että Arttu ei ole edes mitään sukua Mataharille, että mistä se mun päähän pulpahti. Huoooh. Pitäisi vain uskoa muistiinpanoja, niin tämäkin pariskunta olisi jo yhdistetty. :D

Pääsen tällä määrällä miettimään M-nimiäkin uudelleen!!!
Miksi näin monta poikuetta ja miksi näin monta naarasta uudelleen uroksille? Mun kasvatusta seuranneet arvaavat kyllä. Tiineysmyrkytyksiä on ollut niin paljon, että jalostuksellisia takapakkeja on tullut paljon. Voi olla, että kaivan verta nenästäni, koska kakkospoikueet ovat meillä tupanneet epäonnistua kahta poikkeusta lukuunottamatta. Mä teen kaikkeni, että nämä onnistuisivat. Voi olla, että hukun poikasiin. Voi olla, että hukun eläinlääkärin lopetuslaskuihin. Haukkaanko nyt liian ison palan, kun on näin paljon yhdistettyjä pareja? Mulla on vielä nyt kesällä syntynyt hyviä urospoikasia niin, että on ollut pakko jättää uroksiakin kotiin isosti. Jos jompaankumpaan vaihtoehtoon täytyy hukkua, niin mieluiten siihen ensimmäiseen. Sillon olen sentään iloinen hukkuessani. XD

Tämän urakan jälkeen marsulassa pistetään talvilevolle ja tyhjennetään marsulaa kevättä varten. Ainakin Corianteri, Gangsteri, Friidu, Oona, Lemppari, Sissi ja Ariana tulee myyntiin poikueidensa jälkeen. Näyttelyistä kiinnostuneelle Corianteri ja Sissi olis tosi hyvät valinnat. Miksei Gangsterikin, kun se on ensimmäisen tiineyden jälkeen karkeutunut hurjasti. Se on vain kovin pieni, ettei tuomarit oikein tykkää sellaisesta.

Å-poikue

Å-poikue
Fasu synnytti!
Tulin marsulaan aamuruokkimaan ja siellä nurkassa oli Fasu synnytysasennossa supistelemassa. Gia-mamma oli vieressä valmiina henkisenä tukena. Jokaisen supistuksen kohdalla Gia tökkäisi nenällään Fasua. Muuten Gia tähyili/nuuhki pyllyä ja mahan alle.
Ensimmäistä poikasta molemmat mammat nuoli ihan onnessaan! Ihana, että Fasukin nuoli poikasta, kun eka poikue löytyi kalvoissa keväällä. Toista poikasta supistellessa Gia taisi nuolla Fasun kylkeä, tai töykki nenällä. Jotenkin tosi söpöä. Jossain vaiheessa sinne työnsi oman auttavan nenänsä myös Sissi. Kahta poikasta nuolemassa kolme mammaa. Kunnon mammaklubi! Sissin avun keskeytti sen oma poikanen, joka tuli vaatimaan aamupalaa. :D Sissin oli pako siirtyä imettämään muualle.
Kolmas, neljäs ja viides poikanen tuli myöskin ongelmattomasti ja Gia on NIIIIN tohkeissaan auttamassa. Sillä vaan pyllyrusetit hytkyy, kun se nuolee niin tomerasti. Mun saapuminen marsulaan = ruokaa, joten Gia kävi ajoittain kalterin luona kerjäämässä ruokaa. Tai sit se kysyi "Enkö mä ookin hieno!"
Sain kännykän videokameralle jotain, onkohan niistä mihinkään, kun kalterin läpi koitin.

Mä oon kans ihan innoissani. Nyt en oo häkin reunalla kattomassa huolissani, vaan innoissani. Ne on niin söpöjä. Nyt Fasu tosin antoi jo vähän huomautusta Gian tunkeilusta. :D On se kiittämätön. XD

Viisi poikasta. En oo vielä pyöritelly käsissä, mutta näyttää siltä, että siellä on black, brindle, tortti ja kaksi black/white poikasta. Möngertäviä, kummastuneita, piippaavia pieniä.
Tyttö, black/golden 109g
Tämä mussukka jää kotiin.




Tyttö, tortti 103g
Tulee myyntiin.






Poika, tortti 110g
Tulee myyntiin.




Tyttö, tortti 81g
Tämä menee Lenielle tai Noralle. Kumpi tahtoo, yksi pikkuinen rusetti, mutta muuten saattaa tulla hyväkin harja.




Poika, black/white 109g
Tulee myyntiin.




Ja sit Å-nimiä, jotka loppuu -ri.
Siinä sitten keksimään viisi samantyylistä nimeä tälle poikueelle.
Jompikumpi pojista on Åliveri.

Mun paljon hehkuttamasta Emmy-peruaanista ei ole vielä kuvaa! Sen turkki on kasvanut hurjasti siitä kun se tuli. Nyt tuntuu jo järkevältä kammata sitä, kun siellä löytyy jo takkuja. Emmy on kiltti. Hurjan kiltti. Oon pessy sitä jo muutaman kerran kokonaan ja pyllykarvoja pari kertaa. Se ottaa pesun tosi tyynesti ja hiustenkuivaajaankin se reagoi lähinnä nakertamalla porkkanaa. On se varmaan vähän jännää, kun se pissii kuivauksen aikana noin kymmenen kertaa... Ja papanaa pukkaa. Mutta ei rimpuile eikä säpsy kuivaajaa tai yritä pötkiä pakoon.

Tein elämäni (ja Emmyn elämän) ensimmäisen nyytin jo! Turkki on vaan niin onnettoman lyhyt, ettei se pysynyt kiinni muutamaa minuttia pidempään, kun laskin sen häkkiin. Tai sitten se otti sen itse irti.




Mut eikös olekin suloinen. <3

Peruaani!

Nyt mulla on peruaani! Emmy-peruaani.
Pieni pörröinen palleroinen hieman yli luovutusikäinen ihana golden agouti / golden / white peruanityttö. Laittelen kuvia jossain vaiheessa, kun saan itse sitä kuvattua.
Emmyä koitan pitää turkissaan ja voisihan sitä vaikka ulkomuodossakin käydä. :) Pääasiassa Emmyn tarkoitus olisi ridgeback projekti. Etsinnässä olisi sille vaikkapa sk lilac tan uros... Emmy kun on lilac kantaja, niin sieltä voisi tulla kivoja pieniä harjallisia tanteroita näteissä väreissä.

Marsuliikennettä
Emmy tuli Jaanalta Jurvasta ja samalla Jaanalle muutti pysyvästi Sprintteri ja sinne lainaan meni Eki ja Potkis. Eki meni mieheksi Lumpparille (Jaanalla sijoituksessa siis) ja Potkis Jaanan ruotsintuontinaaraalle. Eli toivotaan hyviä suklaita ja kivoja lilac kantajia. Tosin Lumpparin suklaakantajuudestahan ei voi olla 100 varma, kun se on kantajavanhemmista. Mut anyway suklaakantajia tulee, kun Eki on suklaa. :)