Cum Laude kipeänä

Cum Lauden lauma on ollut sellainen, joka ei saa kuppiin pellettiä. Siellä on yksi läskipallero. Cum Laude ja hoikempi rouva on saaneet multa pellettejä sitten herkkuina yksi kerrallaan kalterin välistä. Eilen illalla Cum Laude oli ihan tavalliseen tapaan herkkuja kerjäämässä. Söi yhtä innolla kun ennenkin. Mika ruokki marsut aamulla ja kaikki oli ok.

Tänään siitä oli kadonnut painosta varmaan about 200g. Silmät syvällä kuopissa. Ei hievahtanutkaan, kun tulin marsulaan. Todella nuutuneen ja kipeän oloinen, liikuttelee päätään, mutta ei vaivaudu ottamaan kun korkeintaan pari askelta.

Ensiapujutut mulla on ja nyt on kaikki tehty. Ei auta muuta kun antaa Cum Lauden levätä hetki ja kohta voidaan ruokkia uudelleen. Nesteyteytystä, kipulääkettä, tukiruokaa jne.

Mä veikkaan, että on iskenyt niin raju ripuli, että koko marsu on tyhjentynyt yhtäkkisesti. Pepussa ei kyllä näy mitään, mutta suolistossakaan ei tunnu yhden yhtä papanaa. Koko maha on aivan hipihiljainen.

Nyt täytyy sanoa, ettei koskaan ole kukaan mennyt NÄIN nopeasti huonoon kuntoon. Mä vähän pelkään, että Cum Laudesta ei tule enää marsua, vaikka mitä tekisin. :(  Yksi mun suosikkipoika.

Edit.
Ja niinhän siinä kävi, että Cum Laude kuoli syliin yöllä.

Masu pipi

Mataharilla oli masu pipi toissapäivänä. Ihmettelin, kun ei tullut kerjuulle eikä heinää syömään. Tietenkin ensiksi sydäntä kylmäsi, että onko tämä nyt tässä, koska Mataharikaan ei ole ollut nuori enää pitkiin aikoihin. Kävi närkkimässä muutaman pelletin ja palasi nokka rutulla mökkiin käkkimään. Otin sen syliin ja masu tuntui kyllä turhan suurelta. Sillähän on pieni ihossa oleva kasvain masupuolella, joten pelkäsin, että josko kasvaimia siellä mahassa on sisälläkin. Masusta kuitenkin kuului pulputusta paljon runsaammin kun normaalitilanteessa eikä siellä tuntunut mitään erityistä. Mataharilla on paha tapa nyhtää Pleinin turkkia olkapäästä samalla, kun putsailee Pleinin korvat. Mun tunnustelutaidot tosin on huonot, anyway, ilmavaivoja siis toivoin. Hieroin masua varovasti ja masun pulputus vain lisääntyi, joten ajattelin antaa kipulääkettä, jos maha on kipeä. Tärkeintä on saada se kipu pois, jotta marsu innostuisi syömään, koska kun se saa ruokaa sinne masuun lisää, niin kipukin kulkeutuu pois.

Kävin hakemassa kipulääkkeen sisältä ja annoin siitä aloitusannoksen. Aamulla pelkäsin mennä marsulaan. Josko siellä on raato. No ei ollut! Ihan virkeä mummeli, jota nyt kiinnosti jo heinätkin. :) Annoin kipulääkeannokset vielä eilen aamulla ja illalla, koska pulputtelua kuului edelleen. Tänäaamuna ei saanut ja tänään illalla oli edelleen ihan normaali.

Hyvä Matahari! Jei!

Kenkälaatikosta häkkiin

Eilinen oli tosi huono päivä. Wallanderi puiputti aamulla, mutta ei enää päivällä. Aamulla maistui maito, mutta päivällä ei. Mä lähdin käymään keskustassa asioilla ja Mika tuli kotiin sillä välillä ja oli koittanut syöttää. Soitti mulle, että ei saa menemään, ku puoli milliä ja sit Wallanderi alkaa vaan pureskelemaan.

Illalla sitten, kun mä tulin kotiin, niin Wallanderi alkoi kuikuttamaan kun kuuli mun äänen! Sai iltalääkkeen ja maitoa ja oli taas tosi terhakkana. Hetken. Tänäänkin on ollut hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä.

Jokatapauksessa nyt Wallanderi sai ylennyksen. Toin sisälle mun pienen ja postimerkin kokoisen sairashäkin. Kenkälaatikossakin kyllä riitti hyvin tilaa käpsytellä, mutta onhan nyt minihäkki isompi. Kenkälaatikkomarsusta häkkimarsuksi. :D Pystyy paremmin vahtimaan, kun näkee kokoajan ja tähän saa pullon kunnolla kiinni. Ihan kun Wallanderi nyt suostuisikaan pullosta juomaan... Häkki on tässä mun tietokoneen takana.

Peukkuja tarvitaan edelleen. Paljon.

Pientä edistystä, tai ei...

Yritän pysyä positiivisena Wallanderin suhteen. Se oli viimeyön tosiaan sisällä ja aamupainohan oli 86. Tänään punnituksissa ei kuitenkaan saatu 90g rikki. Josko huomenna.

Antibiootti ei vielä pure, tänään siis vasta toinen annos. Baytriliä. Wallanderi vihaa sitä. Toivotaan, että masu kestää. Syö heinää. Pelletistä ei oikeen ymmärrä mitään. Maitoa menee ruiskulla nyt about 40ml päivässä. Pissaa ihan yhtä paljon... Ei suostu haistelemaankaan juomapulloa...

Hengitys on pumppaavaa ja kuuluu ihan selkeää kohinaa hengityksestä. Ei varsinaista napsumista. Napsumiset se on kai saanut aivasteltua sitten pois. Nenästä oon "niistänyt" joitain tippoja. Onko sitten hengitysilman kosteutta ollut vai mitä, mutta tummaan kankaaseen on jäänyt kosteat kohdat, kun nenää on painanut.

Reipas se on kyllä. Nytkin touhottaa heinänkorsi suussa tuossa laatikossa. Ei se pitkiä aikoja touhota. Se hyytyy vähän väliä ottamaan happea. Silmät sirrillään. Ja sitten se jaktaa touhottamista jälleen. Kädellä se haluaisi olla. Laatikkoon laittaminen aiheuttaa puiputusprotestin!

Mua hirvittää nostaa aina kantta pois, ku pelkään löytäväni sen sieltä kyljellään. Hengitys on sen verran huonoksi mennyt, että mua oikeesti pelottaa. Aina se toistaiseksi likimain pomppaa sieltä kimppuun onnellisena. Kyllä. Juuri siksi laatikossa on pidettävä kantta. Raollaan toki, mutta Wallanderi lähtee hiipparoimaan sieltä tutkimusretkille ilman kantta. Kaikki, jotka tätä lukee, niin pitäkää peukalot ja isovarpaatkin pystyssä, jotta pieni taistelija jaksaisi nyt hengitellä vielä pari päivää, että lääke alkaa tehoamaan...


Näin BTW, huomasitteko muuten, että näissä teksteissä on nyt uutuutena noi "arvostelu" ruksit. Pukittelua, puiputusta, kaltereiden kolinaa vai ihan täyttä papanaa. :D Se tietty on mielipiteestä kiinni, että onko tää ihan papanaa koko Wallanderin sairastelu, vai onko se pukittelun arvoista, että toinen on vaan noin käsittämättömän kesy.

Silmätulehdus

Kappas, pitkästä aikaa silmätulehdusta meillä. Camparin silmä vuoti ja punotti hieman sekä oli pinnaltaan aavistuksen harmahtava. Campsu vähän siristeli silmiään. Ei pitkään aikaan ole kukaan saanut heinästä (puhdas oletus) tökkäystä. Onneksi sattui olemaan tuore silmätippapullo kotona, joten ei tarvinnut lääkäriin lähteä. Tippoja on laitettu nyt vasta kaksi päivää ja silmä on likimain terveen näköinen jo. Jee! :)

Patteri ei vaan synnytä. Tänään sen liikuminen oli jo silminnähden hankalaa, joten eiköhän se pian synnytä. :) Jännää. Reipas ja ahne mamma. Pus.

Ripulimarsuja

Miksi ne vitsaukset iskee vain tärkeimpiin marsuihin?!?

Eukkolaumassa (=lemmikkimussukkapallukoiden valtakunta) Ohjuksella on masu ihan löysällä ja raukka on ihan apaattinen nyt toista päivää. Tukiruokinnalla on menty. Oma ruokahalu löytyy, mutta äärimmäisen vähäinen. Heinänjaossa se kyllä kipittelee kasalle muiden perässä ja närkkii vähän hissukseen jotain. Kipulääkkeellä ei huomattavaa vaikutusta, joten sitä en sitten antanut kun sen yhden testiannoksen.

Toisessa laumassa Marsesterin tyttärentyttären...tytär Feidari on myöskin ripulilla. Siitä poikueesta mulla on onneksi kaksi naarasta kotona, mutta tämä on se pikimusta kaunotar. Turkiltaankin nätimpi, kun kukaan muu Marsesterin jälkeläisistä vielä tähän mennessä. Mutta sitä linjaa mä en ole kasvattanutkaan turkin takia, vaan tunnesyistä. Feidaria nesteytin eilen 10ml, kun tuntuikin jo turhan kevyelle. Hyvin se ulvoi vastalauseita, mutta kiusaaminen kannatti, koska tänään se hyppelehti myöskin oma-aloitteisesti syömään. Syömisvauhti tosin on ihan yhtä apaattinen kun Ohjuksellakin, mutta sentään on kiinnostusta ruokaan ja syö. Tukiruokaa on Feidarillekin annettu, mutta sen tukiruokinta on lähinnä mössön roiskimista pitkin seiniä. Ei ole kauhean yhteistyöhaluinen syömään.

Bloggeri lääkärissä

Marsuhistorian (muistin) mukaan tämä on toinen kerta, kun meillä on hammasongelmia. Tai Marsesterilla ne eivät ehkä olleet hammasongelmia, vaan omistajan ylireagointia korkeasta iästä johtuvaan painonlaskuun. :D

Meillä nyt on ollut vähän muutakin murhetta marsulassa, niin en ollut ymmärtänyt liittää Bloggerin laihtumista hammasongelmiin. Muista murheista kirjoittelen joskus lisää erikseen, koska siinä on tarina enemmän kuin pitkä. Bloggerilla oli pennut ja se imetti niitä tosi ahkerasti ja hoiti hurjan hienosti. Aina syömässä tai kerjäämässä ruokaa, jos ei poikasia hoitamassa. Karvanlähdöstä mä pelkäsin, että kyseessä olisi joku reipas kapitartunta. Paitsi laikuittain lähteneen karvan alla oleva iho on ihan täysin virheetön, hilseetön, pehmeä, joustava, ei purtu, ei naarmuja. Ihan täydellinen iho. Eikä kenelläkään muulla ole vastaavaa. Eikä kukaan rapsuttele itseään. Loishäädöt on jokatapauksessa tehty kaikille pari viikkoa sitten. Viikonloppuna katsoin, että on sen syöminen melkoista turpajumppaa. Ei ihme, jos kerjää ja syö kokoajan, kun syöminen on vaikeaa. Koitettiin raspata itse, että jos on jotain pientä, niin menisi sillä. Eipä sitä itse oikein pysty, kun ei näe sinne taakse, sekä multa puuttuu se rohkeus työntää se viila sinne kurkkuun asti... Marsun takahampaat on meinaan oikeesti aika kaukana huulista.

Bloggerin suhtautuminen tukiruokaan on pelottavaa. Se rakastaa Tehovitolia (monivitamiinivalmiste). Siis suurin osa marsuista lähtee pikalaukkaa karkuun, jos mun käsi haiseekin sille mönjälle. Tosin mun tekisi mieli mennä itsekin omaa kättäni karkuun, jos Tehovitolia on mennyt sormille. Hyi olkoon!!! Olen myös antanut NutriPlussan energiageeliä. Bloggeri rakastaa sitä. Se repii sitä pahvipakkaustakin, jos se on pöydällä sen näkyvillä. Huolestuttavaa on se, että siinä on makuaineena kaikenlaisia lihaliemiä ja muuta. :D Bloggeri rakastaa myös tukiruokavelliä. Jos mä olen liian hidas täyttämään ruiskua uudelleen, niin se menee sen jauhepussin luo ja alkaa paiskomaan sitä ympäriinsä tai kiipeää kättä vasten ja alkaa näykkimään kämmenselkää. Bloggeria ei todellakaan ole ollut tarvetta pakkoruokkia. :D :D

Bloggeri oli kuulemma ensimmäinen, jonka hampaat tämä lääkäri katsoi ja raspasi ilman rauhotusta tai nukutusta. Bloggerin tämänhetkisellä elopainolla en antanut lupaa rauhoitukseen vaan sanoin, että tutkitaan nyt ensin ja mä pidän kiinni. Ell haki raspin ja Bloggeri oli ihan esimerkillisesti paikallaan, eikä edes ulvonut, vaikka muuten onkin melkoinen drama-queen. Piikkejä löytyi alhaalta ja ylhäältä ja ne saatiin kuulemma näteiksi. Marsesterin hampaat raspattiin ihan niin, että se makasi selällään paikallaan hereillä, koko operaation ajan. Ihan siihen ei Bloggeri olisi suostunut, mutta käsien tiukassa otteessa se pysyi oikein hyvin riuhtomatta paikoillaan.

Mä tosin en missään vaiheessa ajatellutkaan suostuvani Bloggerin rauhotukseen, koska jos sieltä suusta olisi löytynyt esim puuttuvia legoja tai väärään suuntaan sojottavat rivit, niin en olisi lähtenyt hoidattamaan. Bloggeri on kyllä tärkeä, koska on Marsesterin linjaa, mutta leikkaushoitoa vaativa hampaan poisto tms ei ole kannattavaa, kun punnitsee meidän jaksamista, hintaa ja paranemisennustetta. Tosiaan, kun Bloggeri on kamalan laiha.

Saatiin kipulääkettä pullo ja käsky syöttää viiden päivän kuuri, kun turpavärkki on varmaan hieman arka tuollaisen käsittelyn jäljiltä.

Odessa-parka

Edellisessä postauksessa jo totesin, että säälitti Odessan omistautuminen pennuilleen ja tuumasin, että erotan ne heti kun ovat 4 viikkoa vanhoja. Oli pakko erottaa Odessa KAIKISTA poikasistaan tänään.

Emon terveyden takia.

Sen molemmat nisät on purtu poikki, ovat todella tuveoksissa ja nuo punaiset pisteet on haavat. Toisen nisän yläpuolellakin näkyi haava, joten joku lienee kai puraisuut siitäkin. Putsausta, desinfointia, antibioottia ja kädet kyynerpäitä myöden ristiin, että turvotus laskee, haavat parantuvat, eikä tulehdu.

Poikaset ovat kohta 3 viikkoisia, osaavat juoda pullosta ja nisistä ei kuitenkaan enää tule maitoa (ainakaan noiden rupien läpi, tai sit ne pennut imee verta...) Poikaset jäivät siis vanhaan laumaan. Siellä niillä on tuttu olla. Odessa pääsi siihen laumaan, jossa se oli ennen tiineyttä ja näyttää siellä pärjäävän hyvin.

Ihan tekee jo pahaa ottaa syliinkään, ettei vaan vahingossa koske toisen tisseihin ja aiheuta kipua. Mä kun imetin Ainoa hieman yli puolitoista vuotta, niin siihen mahtui useampikin kerta, jolloin Aino koitti pureskella. Luoja miten se sattui. Kaikista kipein vaihe tosin oli ihan imetyksen aloitus, kun ei ollut nännit tottuneet siihen. Maidon nousu pisti koko tissit tosi kipeiksi ja turvonneiksi muutenkin ja se sentään on ihan tavallista. Mulla ei mennyt koskaan kunnolla rinnanpäät rikki, niinkun imetyksen aloituksessa voi mennä vain pientä "nirhaumaa". Ja se oli tosi kipee jo ihan pelkästään pitää rintsikoita päällä. Ja nyt mä mietin Odessaa, miten kipeeltä mahtaa tuntua....

Sitten harmittaa...

Päivän saldona kuusi ripuloivaa, yksi raato ja kolme orpoa viikon ikäistä pikkupentua.

Kuusi ripuloivaa ovat siis pentuja/kaksi nuorta samasta laumasta. Yksi todennäköisesti ei nää huomisaamua. Toinen saattaa selvitä. Kaksi vanhinta siis. Saman lauman abypoikaset on vähän heikkoina, mutta juoksentelivat kyllä reippaasti rinkiä, kun laittelin herkkuja. Himikset oli ihan ok. Kaikille pro-digest + lääkehiili + tukiruokamössöä naamaan. Vanhemmat kaksi nesteytin ja laittelin huonommalle kipulääkettä. Syy? Imaverol. Mulla on ollu tapana (kolme kertaa aiemmin) myyntiin laitettavia nyt pestä Imaverolilla, mutta nyt oli viimeinen kerta. Yhtään en turhaan halua noita tappaa.

Sitten se kuollut mamma eri laumasta. Kyllä pääsi kyynel kavereineen kun näin sen. Mamma makasi kyljellään kuolleena, kolme pientä pirpanaa yrittivät lämmitellä kylmenneen mamman kyljessä kiinni. Kaksi niistä epätoivoisesti vielä yritti imeä nisää, vaikka ei sieltä mitään enää tullut. :´( Raukat pienet parat huusivat kilpaa onnettomina, kun nostin mamman pois häkistä. Kuolinsyystä ei sitten pientäkään aavistusta. Yhyyy!!!

Onneksi multa tulee vielä maitoa, joten saivat nyt jokainen ihmismaitoa sitten tilalle. Voi luoja miten ne joivat. Ihan varovasti piti antaa ja sittenkin kävivät sormeen kiinni, kun ruiskusta tulee liian hitaasti! Hiippari-mummo kyllä kiltisti adoptoi pennut itsellensä. Lämmittää, puhdistaa ja hoitaa. Toivottavasti riittävästi. Imetyksestä en nyt tiedä, eilinen marsuvieras niitä siellä oli katsellut ja tohkeissaan kertoi, että siellä ne himispennut kävi tumman abyn maitobaarilla. No, vaihtoehtoja ei kyllä ole kun yksi, vaikka kaksi tummaa abya tuossa laumassa onkin. Pienet osaavat syödä heinää ja pellettiä, mutta juomapullon käyttämisestä en tiedä.

Eliksiirin tilanteen päivitys

Onkin unohtunut aivan kertoa Eliksiirin tilanne. Haava hoidettiin loppujenlopuksi avohaavana ja Siiri parka sai olla ihan yksinään pienenpienessä postimerkin kokoisessa häkissä. Haava huuhdeltiin vedellä, betadinella ja siihen laitettiin haavasumutetta sekä pohjalla oleva pyyhe vaihdettiin kaksi kertaa päivässä.

Antibioottia se sai yhteensä 22 päivää. Kipulääkettä ensimmäiset 18. Lääkkeiden loppumisen jälkeen paikalla oli pieni haava enää jäljellä. Oikeastaan rupi päällä. Ei kuitenkaan uskallettu vielä laittaa sitä laumaan, koska juoksennellessa olisi voinut vielä arka ja ohut arpi repeytyä.

Huuhdeltiin ja desinfioitiin sitä kuitenkin vielä noin viikko tuon jälkeen ja viime lauantaina koitti Siirin onnenpäivät. Se pääsi laumaan. Isoon häkkiin juoksentelemaan! Voi sitä iloa!

Pitkä operaatio ja loppujenlopuksi haava meni kuin menikin kiinni. Aika vauhdikkaasti se sitten alkoi parantumaan, kun siitä aukirepeytymisestä päästiin. Aluksi se meni huonompaan ja toisen tikkauksen jälkeen se jo-parantunut-haavankohta aukesi myös... Kauheet helteet vielä, marsulassa 25 lämmintä ja toisella on maha auki! Eikä me päästy hoitamaan sitä kolmea kertaa päivässä, kuten toisen tikkauksen jälkeen käskettiin. Mä olen kotona aamulla seitsemältä ja seuraavan kerran puoli yhdeksän. Keskellä päivää ei vaan ollut mahdollista tehdä mitään haavanhoitoja. Olin ihan varma, että Siiri ei siitä selviä, vaikka virkeä ja oloonsa yllättävän tyytyväinen se oli.

Ilmeisen tehokas antibiootti, Siirin hyvä peruskunto jo ennen leikkausta ja huolellinen hoito. Jes!

Hyvä Siiri!!!

Rahaa paloi yhteensä 400€.

Hyvää juhannusta!

Mitä yhteistä on Strongholdilla, kuohuviinillä ja koivulla?

Meidän marsula.

Marsula siivottiin kuohuviinin siivittämänä, strongholdattiin väiveiden löytymisen ansiosta sekä annettiin juhannuskoivut marsuille herkuiksi. :)

Taustatanssijat: himikset Danski ja Justin. Alakerrassa Herra X. Ihan kun koivunlehdet kiinnostaisivat? Vai sittenkin skumppaa? Sorry, Danski, sä oot tiine.

Eliksiirin haava ratkesi loppujenlopuksi täysin kokonaan auki. Myös keskeltä, josta se oli jo parantunut todella hyvin. Nyt ollaan sitä sitten huuhdeltu. Onneksi on juhannusvapaat, kun voi huuhtoa päivän aikana useampaankin kertaan. Siirin "lakanat" vaihdetaan kaksi kertaa päivässä ja ruokaa kannetaan eteen jos jonkinmoista. Onneksi se syö hyvin. Palvelu pelaa, mikäs siinä. Haava taitaa olla menossa pikkuhiljaa kiinni. Ehkä. Ruma se on. Sen kokonaan aukiratkeamisen takia en ilkeä edes kuvaa ottaa. Ew...

Huomenna rakennetaan marsulan lattia kuntoon. :)

Eliksiirin haavahoitoa

Eliksiirin haava lähti repeytymään auki ja rupesi märkimään. Eläinlääkärissä tuumattiin että on paikoin ihan hyvinkin lähtenyt parantumaan. Juu. Paikoin hyvin, paikoin huonosti. Nyt se näyttää tältä.

Eli tuolla on onkalo. Onkalosta tulee ulos pätkä sitä sulavaa lankaa. Perjantaina saatiin viisi päivää antibioottia lisää. Kipulääkettä ei jatkettu.

En ollu viikonloppuna kotosalla, joten Mika on huoltanut Siiriä. Kertoi saaneensa melkein sydänhalvauksen eilen marsulassa. Siiri oli näkynyt pylly häkin luukkua kohti, peräpää vähän kallellaan ja päälimmäinen takajalka oli sätkinyt. Nytkö se kuolee siihen?!?!? Noh, sitten oli pylly kääntynyt toisinpäin ja taas oli takajalka sätkinyt. Lähemmällä tarkastelulla Siiri oli yrittänyt raaputtaa, mutta ei ylettynyt, kun ilmeisesti masun haava on niin kipeä ja kiristävä.

Heinää nokan alle ja oli raaputteluyritykset unohdettu tykkänään.

Ajatushaaste

Kasvatusharrastuksessa törmää välillä ihan uudenlaisiin tilanteisiin. Asioihin joita ei ole tullut ajatelleeksi. Siirillä ilmaantui nisän kohdalle pieni patti, nisäkasvain. Mitä mä teen naaraalla, jolla on nisäkasvain?

Tässä ihan joutui pohtimaan, että olisiko parempaa lopettaa Siiri suoraan. Turkiltaan se kyllä on kiva, mutta onko sen arvoinen, että juoksisi sen kanssa näyttelyssä? (Näyttelysäännöt kyllä mainitsevat hylkääväksi syyksi puuttuvat ruumiinosat. Siltähän puuttuu nyt maitorauhaset ja nisä toiselta puolelta.)

Leikkaus on kallis ja anestesia epävarma.
Tunnearvoltaan Siiri ei ole yhtä tärkeä kun meidän lemmikkimussukat.
Ei sitä voi jättää kotiin mammaksi, koska ei jalostuksessa ei haluta kasvaimia.
Ei sitä voi myydä lemmikiksi, koska omistaja joutuisi sen kiikuttamaan heti lääkärille.
Ei kukaan muukaan kasvattaja sitä voi jalostukseen käyttää. (Se oli jo varattu aloittavalle kasvattajalle.)
Kuka ostaa marsun, josta pyydän leikkauksen hintaa?!?

Joku tietenkin nyt sitten sanoo, että onkohan marsuja liikaa, jos ei halua hoitaa, jos joku sairastuu. Tai että kyllä eläin täytyy hoidattaa, jos sellaisen on ottanut. Kyse ei ole siitä. Kasvattajan täytyy ajatella välillä ihan kylmällä järjellä. Mikä on järkevää. Tämäkin marsu on elänyt oikein pulskan ja mukavan elämän kavereiden keskellä, hoitanut pennut hienosti ja kaikin puolin mikään ei ole kipeänä. Anestesia on riski, eläin saattaa kuolla leikkauksen jälkeen. Kasvaimet voivat tehdä etäpesäkkeitä. Ne voivat uusiutua. Eläimen jalostusarvo tipahti nollaan kasvaimen löytymisen jälkeen. KasvatukseSSA kyseinen eläin on arvoton. Kasvattajan täytyy ajatella, että rahaa riittää myös akuutteihin henkeä uhkaaviin ensiaputapauksiin, eikä sellaiseen eläimeen jolla ei tee enää mitään. Kasvattajan täytyy ajatella omaa jaksamistaan hoitaa eläinlaumaa. Omaan jaksamiseen liittyy sairaiden eläinten hoitaminen jne. Onhan se ennakointia, ettei eläin kärsi, jos se lopetetaan kasvaimen takia.

Ymmärtääkö ihmiset mitä mä tarkoitan?

Noh. En sitten pystynyt olemaan kylmän järkevä.

Siirin nisäkasvaimen poisto maksoi 355€ ja se nyt sitten jää meille mussukaksi. Vein sen aamulla Hattulan Vethausiin. Juttelin lääkärin kanssa pikaisesti ja sovittiin, että tutkivat huolella ja jos vaikuttaa kasvaimelta, niin leikkaavat samointein pois. Jos tulee jotain sovitusta poikkeavaa, niin soittavat.

Hain sitten Siirin illalla töiden jälkeen sieltä pois ja se oli jo oikein hyvin hereillä ja skarppina. Sille oli laitettu sellainen sukkapuku päälle. Voi luoja. :D :D Siiri oli stripannut siitä irti. Puettiin se uudelleen sen hoitajan kanssa Siirin päälle ja meinasin kuolla nauruun, kun abymarsu on puettu johonkin Uuno Turhapuro -verkkopaitaan. Siis apua! :D Eipä ollut taaskaan paitaa päällä, kun saavuttiin kotiin, mutta enpä mä nyt olettanutkaan, että mikään marsu sellaista suostuisi pitämään. (Marsesteri oli ihan oma lukunsa.)

Mun varmaan tarvii ottaa siitä sukkapuvusta kuva... Saa lukijatkin päivän naurut.

Siiri saa nyt asustaa pienessä karanteenihäkissä, kunnes masupuoli näyttää paremmalta. Se syö ja juo. Vähän väsyneeltä näyttää, mutta ihan skarppi. Haavaa pitää huuhtoa pari kertaa päivässä sekä antaa kipulääke ja antibiootti. Pikkuhäkki siivotaan kans kerran päivässä. Pitäisköhän mun laittaa sille ehkä mielummin pyyhkeet kun puru?

Kallis marsu.

Neljä Ällää.

Uusia poikasia syntynyt. (Tirlittanin) Dies Irae pullautti viisi poikasta maailmaan. Yksi löytyi kuolleena, mutta nämä neljä palleroa elossa. Painoa 49-55g, joten ovat todella todella pieniä. Täytyy sanoa, ettei kyllä ole näin avuttomia rääpäleitä tainut syntyä meille ikinä. Osa ei pysy pystyssäkään. Yksi osaa kävellä... Tosin olivat varmaan aika tiiviisti tuolla masussa, joten voi mennä hetki että saa synkronoitua kaikki koivet.

Aleksin naamaa haudoin tänään betadine tupolla ja rapsuttelin ruven pois. Mätää tuli pikkuisen, eikä yläpuolelta haava enää auennut. Huuhdoin monta kertaa ja laittelin haavapulveria. Ei ole enää yhtään niin turvoksissa naama kun eilen oli. Reipas poika. Paino noussut 2g eilisiltaisesta punnituksesta.

"Tallissa haisee Betadine"

Meidän pikku himalayapoika Maailman Aleksanteri eli Aleksi on asustanut pitkään abyuroksen Maailman Ykköskillerin kanssa. Ykä ei ole koskaan ollut erityisen sopuisa, mutta pahanteko on jäänyt parin pyllynaarmun kohdalle. Viime viikonloppuna kuitenkin häkkien siivouksen aikaan siellä oli sellainen meno, että tuumasin väliverkon olevan tarpeen.

Aleksi "hymyili" hieman toispuoleisesti, vähän niinkun turpaansa saanet yleensä. Tutkiskelin poskea ja löysin ruvet. Poski oli hieman turvoksissa. Nyt sitten Aleksin toispuoleinen naama on vaan suurentunut ja tänään sitten vaihteeksi taas tutkiskelin sitä lisää. Nyt siitä päältä irtosikin iso rupi rapsuttaessa ja alta tuli jumalaton määrä mätää.

Ongelma numero yksi. Missäköhän meillä on muuton jälkeen antibiootit. Onkohan meillä ylipäätään antibioottia, kun en taas muista milloin sitä olisi viimeksi edes käytetty. Syksyllä? On aika selkeää, että tällaiseen haavaan sitä täytyy jo syöttää, joten pullon metsästykseen.

Ongelma numero kaksi. Missäköhän meillä on kipulääkkeet? Voin olla hyvin varma, että tämä naamataulu on kipeä. Todella kipeä. Viimeistään tämän puristelun, vääntämisen ja rusentamisen jälkeen turpaan sattuu. :(

Putelit löytyi ja kävin sisältä jääkaapista hakemasta Betadinen.

Puristamisen jälkeen reikä näkyy alhaalla. 

Betadinehuuhdonnan jälkeen reikiä olikin kaksi.

Työnsin laimennettua betadinea tuosta alareijästä paineella, jotta saan huuhdottua koko onkalon. Kippaskappas, Aleksi vinkaisi ja tuosta senttiä ylempää se purskahti mädänsekaisena komeassa kaaressa (housulle tottakai). En arvannyt, että tuossa ylemmässä reijässä mitään on, kun turvotus oli kaikki alhaalla. Ylempää oli vaan rupi, mistä tuli vain pikkuisen verta.

Antibiotit löytyi, kipulääkettä ei. Löytyi kyllä koiran kipulääke, mutta ei marsun.

Nyt haisee Betadine marsulassa. Oon tottunut siihen enemmän tallissa (töiden ja harrastusten puolesta vuosia sitten), joten erilaisten tuoksujen yhdistelmä toi mieleen tallin, vaikka hevosen haju puuttui. Heinä, puru, turve, kesä ja betadine... Ihan tallifiilis. Kesäisin niitä laitumen nirhaumia tuli hoideltua. Näin ihan ohimennen sanoen mulla on ihan törkeä himo tallille...

Takaisin aiheeseen. Tyrkkäsin vielä monivitamiinilitkun ja ruiskullisen tukiruokaa kyytipojaksi ja laitoin takaisin häkkiin.

Reipas poika. Ryhtyi syömään heinien jakamisen jälkeen. Porkkanakin maistui. Painoa 740g.

Pariskuntia

Tänään yhdistettiin yksi pariskunta lisää samalla kun siivoiltiin ja vaihdettiin vähän häkkijärjestyksiä. Yksittäiset urokset (Kalle ja Alfonso) pääsivät pikkukerrokseen ja pariskunnat ison häkin alakertaan. Kaikki saivat lisätilaa. Pikkukerroksen alin kerros otettiin käyttöön.

Winniepig´s Flame + Tirlittanin Yu Yu Hakusho
Piwers Gianduja + Nikean Jämä
Särmäri + Byhållans Aubergine

Flame ja Juju yhdistettiin siis tänään. Gia ja Jämä ovat olleet yhdessä nyt kohta kuukauden. Särmäri ja Arttu ovat asustelleet keskenään viisi viikkoa. Poikasia toivotaan kovasti! Kohtapuolin Elli ja Alfonsokin yhdistetään, mutta Elli saisi vielä nostaa painoaan....

Gian röhinän lääkekuuri alkaa nyt purra. Röhinää ei kuulu enää lainkaan ja kahdeksan päivää kuuria takana. Impaktori on myöskin röhinätön antibiottia viisi päivää takana. Etenkin Giasta olin huolissani, kun röhinä oli NIIN pahan kuuloinen. Aamulla röhisteli ja yski, mutta nyt illalla ihan hiljainen. :) Jee!