Usein kysyttyjä kysymyksiä marsunäyttelyihin liittyen!

Miksi marsunäyttelyyn kannattaa osallistua?

Marsunäyttelyyn on hyvä suhtautua kuin marsun terveystarkastukseen. Pet luokissa tarkastellaan marsun terveyteen liittyviä asioita ja omistajan on siinä erittäin helppo kysyä mieltä askarruttavat asiat, kun tuomarina on koulutettu pitkäaikainen kokenut marsuharrastaja.

Voiko minun marsuni osallistua näyttelyyn?

Marsu voi osallistua pet luokkaan, jos se on terve ja yli 2 kk ikäinen. Marsu ei saa olla tiineenä tai imettää. Selvästi aggessiiviset yksilöt eivät sovellu näyttelyyn. Pet luokkaan osallistuva marsu voi olla minkä rotuinen tahansa, tai risteytys. Sillä ei tarvitse olla papereita. Marsusi voi osallistua ulkomuotoluokkaan, jos se täyttää oman rotunsa rotumääritelmää. Mikään marsu ei täytä rotumääritelmää täydellisesti, joten jos kasvattaja suosittelee – Tervetuloa! 

En ole koskaan ollut näyttelyssä - uskallanko osallistua?

Totta kai uskallat, kerta se on ensimmäinekin. Näyttelyissä jokaista marsua arvostetaan ja kaikki tuomarit tietävät, että se oma lemmikki on jokaiselle se paras ja rakkain. Ketään ei näyttelyissä haukuta. Siellähän se sitten selviää, että onko kyseessä sellainen "mun juttu" vai ei. Muilta marsuilijoilta voi aina kysyä neuvoa näyttelypaikalla, jos on jotain epäselvää. Parasta marsunäyttelyissä on se, että siellä saa puhua marsuista ihan koko päivän ja tietää ettei kukaan ympärillä kyllästy. Kaikki näyttelyssä olevat ovat ihan hurahtaneita marsuihin.

Mikä on pet luokka tai lemmikkiluokka?

Suomen Marsuyhdistyksellä on lemmikkiluokka. Suomen Marsuharrastajilla vastaavan nimi on pet-luokka ja lisäksi pet-kasvatusluokka. Ne on suunnattu ihan kaikille marsuille. Pet luokassa tarkastellaan sitä, miten marsu voi ja kuinka hyvin marsu on hoidettu. Arvostelukohtina on yleiskunto, käsiteltävyys, silmät, korvat, hampaat, kynnet, tassunpohjat, turkki ja rasvarauhanen. Pet-luokkaan valmistaudutaan hoitamalla marsua hyvin, mikä tarkoittaa mm. oikeaa ruokintaa ja liikuntaa sekä marsun totuttamista käsittelyyn. Ennen näyttelyä marsu puunataan siistiin kuntoon: kynnet leikataan, tassunpohjat siistitään, rasvarauhanen ja korvat puhdistetaan. Joskus marsun voi myös pestä, jos tuntuu että sen turkki on likainen. Pitkäkarvaiset marsut tulee pitää normaalistikin takuttomina, mutta näyttelyssä takuista tulee miinusta.

Mikä on ulkomuotoluokka?

Ulkomuotoluokassa eli virallisessa luokassa tarkastellaan sitä, miten hyvin marsu vastaa kirjoitettuja rotustandardeja. Jokaisella rodulla on omat rotumääritelmät, jossa on yksityiskohtaisesti kerrottu eri ominaisuuksia, jota rodulta erityisesti halutaan. Ulkomuotoluokka sopii harrastajalle vaikka eniten sitä hyödyntävät marsujen kasvattajat.

Mistä saan tietooni, missä ja milloin näyttelyitä on?

Marsunäyttelyistä saat tietoa Suomen Marsuharrastajien sekä Suomen Marsuyhdistyksen tapahtumakalentereista. Lisäksi paikallisyhdistykset (Pirkanmaan Nakertajat, Kaakon Kani- ja Jyrsijäyhdistys ja monet muut) järjestävät näyttelyitä usein yhdessä rotuyhdistysten kanssa.

Miten näyttelyyn ilmoittaudutaan ja mitä se maksaa?

Näyttelykutsussa lukee ohjeet siitä, miten näyttelyyn ilmoittaudutaan ja mitä se maksaa. Yleensä ilmoittautuminen tapahtuu sähköpostitse tai nettilomakkeella ja näyttelymaksu maksetaan ennakkoon järjestäjän tilille tiettyyn päivämäärään mennessä. Näyttelyissä on usein  myös jälki-ilmoittautumismahdollisuus näyttelypäivän aamuna paikan päällä. Ennakkoilmohinnat ovat edullisempia kuin jälki-ilmohinnat. Ennakkoon ilmoittautuminen auttaa järjestäjää hankkimaan oikean määrän palkintoja sekä suunnittelemaan aikataulutusta.

Mitä näyttelypaikalla tapahtuu?

Näyttelypaikalle tullessasi sinun tulee ensin viedä marsut eläintentarkastukseen. Eläintentarkastuksen tarkoitus on ehkäistä tarttuvien tautien ja ulkoloisten leviämistä näyttelyssä. Tarkastaja tutkii marsun läpi oireiden varalta ja päästää terveet yksilöt mukaan näyttelyyn. Onneksi hyvin harvoin sattuu tapauksia, jossa marsu hylätään eläintentarkastuksessa. Näyttelyluettelot on lähetetty ilmoittautuneille sähköpostissa, mutta joskus luetteloita on tulostettuna näyttelypaikalla, josta voi tarkistaa omien eläintensä tiedot. Jos huomaat virheitä, kerro niistä esimerkiksi sihteerille.

Tuomarit arvostelevat eläimiä kukin oman pöytänsä ääressä sihteerin avustamaina. Odottele omaa vuoroasi ja ole tarkkana, että tiedät, missä vaiheessa oman marsusi on aika mennä pöydälle. Marsujen näyttelyttämisessä omistajat hoitavat itse omat eläimensä arvosteluun. Kaneilla ja muilla jyrsijöillä käytetään assistentteja näyttelyissä, mutta marsujen kohdalla tätä tapaa ei ole käytetty.

Kun kaikki marsut on arvosteltu ja tuomari on päättänyt palkinnoista, seuraa palkintojen jako. Mikäli tuntuu että oman marsun pisteet olivat huonot, niin ei kannata lähteä pois. Tuomarit usein näkevät marsuissa paljon hyviä ominaisuuksia, joista he palkitsevat ja kokonaispistemäärä ei ole ainoa palkitsemisperuste. Näyttelyt ovat useamman tunnin tapahtumia, joten kannattaa varautua siihen, että näyttelyyn voi vierähtää aikaa aamusta iltaan ajomatkoineen.

Mitä näyttelyyn pitää ottaa mukaan?

Itsesi ja marsusi lisäksi mukaan täytyy ottaa kuljetuskoppa, jossa marsulla on hyvä olla, jossa sillä on heinää ja juotavaa sekä kuivikkeita allansa. Mahdollisesti myös marsunhoitotarvikkeita kannattaa ottaa mukaan viime hetken puunauksia varten. Itselle kannattaa ottaa evästä (ja vara-akku), jos paikalla ei ole buffettia. Marsulla olisi hyvä olla näyttelylauta. Se ei ole pakollinen, mutta marsun kannalta miellyttävä, koska pöytäpinta on marsun tassuilla liukas. Myös pyyhe käy tassujen alle näyttelylaudan sijaan. Marsun voi myös kotona opettaa herkkujen kanssa siihen, että näyttelylauta/alusta on kiva paikka olla. Käteistä rahaa on syytä ottaa mukaan myös, koska näyttelypaikalla on myytävänä kaikenlaista pientä kivaa ja buffetista voi olla mukava käydä ostamassa jotain mutusteltavaa. Nykyään onneksi monella järjestäjällä on mobilepay mahdollisuudet, kun kuitenkin se käteinen unohtuu.

Näyttelyreissun kustannukset

Rahallisesti reissu koostuu seuraavista asioista

1. Laivamatka Ruotsiin ja takaisin. Ajallisesti kannattaa ajaa Turkuun ja mennä sieltä, koska Helsingistä lähtevät laivat eivät ole kovin hyviä. Vuodenajasta riippuen hinnat vaihtelevat hieman. Viikonloppuisin ja yölaivalla kulkien hinta on myöskin korkeampi. Nyt kun katsoo Viking Linen hintoja syyskuun Nordicia varten, niin iltalaivoilla meno-paluu on kaksi aikuista ja kaksi lasta 300€.

2. Näyttelyilmoittautuminen. Keskimäärin hinnat on samoja tai hivenen edullisempia Ruotsissa kun Suomessa. Ruotsissa ei toisaalta ole paljousalennusta, mikä taas Suomessa on useammalla yhdistyksellä käytössä. Eli yhden marsun ilmoittaminen on noin 50-80kruunua eli 6-9€ luokasta riippuen. Juuri tällä hetkellä kruunun ja euron suhde on meille euroa käyttäville oikein hyvä.

3. Ruokailut. Jokainen meistä kyllä syö kotonakin, joten ruokailun laskeminen tällaiseen on vähän niin ja näin. Ruotsissakin löytyy tavallisia ruokakauppoja eväiden ostamiseen. Toisaalta buffet ruokailut laivalla on ja myös hintavia.

Mikäli kyseessä on pidempi näyttely, on kustannuksena sitten hotelliyöpyminen näyttelypaikkakunnalla ja useapia aterioita. Jos nyt puhutaan Nordicista, niin Eskilstunassa löytää hyviä vuokramökkejä 50€ tai 4hlö huoneen 100€. Mun kohdalla Nordicista tulee kustannuksia siinä, että olen jo saanut puhuttua pe-ma vapaata töistä, Tiedän, että mulla olisi töitä myös sunnuntaina, kun kyseessä on ennakoitu projektihomma, mutta onneksi on joustava työyhteisö, joka suhtautuu huumorilla mun marsuihin.

Olisko kukaan tulossa meidän mukana Ruotsiin? Reissuun on tulossa iso kasa ihania suomalaisia marsuihmisiä, joten et ole näyttelypaikalla yksin! Tässä on upea tilanne myös lapsille ja nuorille päästä kokeilemaan englannin tai ruotsin puhumista. Oma vanhin lapsi on nyt 11 ja sai viime kesänä Svenska Mästerskapenista saman ikäisen ystävän, jonka kanssa jutteli syksyllä puhelimessa ja viesteillä. Molemmat puhuivat englantia omalla ikätasollaan ja käyttivät ahkerasti googlekääntäjää. Tytöillä meni lauantai ja sunnuntai rattoisasti yhdessä leikkiessä ja nyt syksyn Nordiciin on jo suunniteltu uusi tapaaminen. Marsuväen mukana on turvallista päästää oma lapsi kulkemaan vapaasti siellä alueella.

Tuleeko jotain kysymyksiä mieleen? Vastailen mielelläni!

Laivaan menossa 2019!

Pohjoismaiden mestaruudet = Nordic championships!

Kuulostaa pramealta.

Superhienoja marsuja? Poikkeuksellisen upea tapahtuma? Tavalliset kuolevaiset vain kuolaavat ja haaveilevat osallistumisesta? Vain parhaat yksilöt paikalla?

Totta JA TARUA!

Paikalla on tosiaan superhienoja marsuja ja se on mittakaavassaan poikkeuksellinen tapahtuma, jonne on kutsuttu KAIKKI marsuyhteisöt Pohjoismaista. Toisinsanoen marsuyhdistykset ja niiden jäsenet hoitavat vuorotellen näyttelyn järjestämiset ja kutsuvat toisensa sitten mukaan kilpailemaan Pohjoismaiden parhaiden titteleistä. Marsukansan suussa tapahtuman nimi on Nordic, mutta käytännössähän se on helpommin selitetty marsuharrastuksen ulkopuolisille Pohjoimaiden Voittajanäyttelynä tai Pohjoismaiden mestaruusnäyttelynä.

Paikalla on samat kasvattajat kun muissakin näyttelyissä, se on suuri vain siksi, että sinne tulee niin paljon väkeä. Eli samoja marsuja on Nordicissa esillä kun muissakin näyttelyissä. Erillisiä osallistumislupia tai karsintoja ei ole, vaan sinne saa ilmoittautua ihan kuka tahansa. Siellä kaikki osallistujat marsuineen on tavallisia harrastajia ja kasvattajia. Toiset voittaa, toiset ei, kuten kaikissa muissakin näyttelyissä.

Siellä on mahtavaa katsella näyttelyhäkeissä kaikenlaisia eri rotuja, joita meillä ei Suomessa näe tai näkee harvoin. Arvostelupöydillä on mahtava nähdä tuomareiden työskentelyä sekä eri rotujen ulkonäköä ja sitä millaidet yksilöt voittavat. Erilaisia tapoja näyttelyttää ja esittää omat eläimet. Tuomareita on ollut tapahtumasta riippuen 6-8kpl, koska eläimiäkin on se 400 tai jopa enemmän. Jonkin verran Ruotsissa paikalla on myyntipöytiä ja se jopa harmittaa, ettei useampi firma ole innostunut lähtemään tapahtumaan myymään tuotteitaan. Homma on siis suurta, mutta ei juurikaan kaupallista. Yhdistystoimintaa, joka on käytännössä kokonaan vapaaehtoisvoimin rakennettu. Mulla on ollut Ruotsiin lähtiessä melkein aina siellä myyntipöytä mun marsukoruille sekä marsupehmoleluille riippumatta siitä onko se ollut sitten Nordic, Svenska Mästerskapen tai pienempi näyttely.

Perinteinen on myös lauantai-illan juhlaillallinen, jossa jokainen maa vuorollaan järjestäisi jotain ohjelmanumeroita. Mä olen ollut mm.esittämässä itämaista tanssia. :D Hauska muisto siltä ajalta, kun olin treenannut paljon ja heittänyt keikkaa etenkin pikkujouluaikaan Suomessa runsaasti. Oi niitä aikoja, tanssi ei olisi tällä hetkellä ehkä yhtä irtonaista ja joustavaa kun aikoinaan (tai miellyttävää katseltavaa).

Mä olen ollut sen verran monessa Nordicissa, että en enää lukumääriä muista. Olisiko ehkä seitsemännet, jonne suunnittelen osallistuvani ensi syyskuussa Ruotsissa. Meikäläinen on tavallinen kuolevainen ja voi luoja, millaisella avauksella mun "Nordic harrastus alkoi" vuonna 2009. Nuorten abyjen rop1 (rodun paras), rop2 sekä pari sertiä. Aikuisten abyjen tuomari sijoitti noin 30 abessiinialaisen joukosta kymmenen, ja niistä 7 oli mun (mulla taisi olla 8 aikuista ilmoitetuna). Rop1 oli ihana Maailman Barbaari, joka kaikenlisäksi pääsi Best In Show sijoituksien vikalle sijalle monen muun upean eläinen ohi kymmenenneksi. Sen jälkeen vastaavaa Nordic onnea ei kyllä ole ollut. Muutamia sertejä, mutta muistaakseni ei yhtäkään ROP sijaa tämän jälkeen ole niissä kinkereissä tullut. Mutta jäin koukkuun koko ajatukseen ja pakkohan sinne on mennä taas, kun se on Ruotsissa syyskuussa 2023, Eskilstunassa Vilstahallenissa.

Näyttelyhän on käytännössä ihan lähellä. Ajan 2h, nukun yön ja ajan 1h ja olen näyttelypaikalla. :D Eli Turusta laivaan ja siitä Ruotsiin. (Kävin tässä hiljattain erään koulutuksen lähiviikonloput Savonlinnassa ja sinne on meiltä yli 4h ajo per suunta. Lähempänä on siis marsunäyttely Ruotsisa.)

Palkintoseinä Nordicista 2019

Marsumatkailua

Matkailu marsujen kanssa on tehty enemmän kuin hankalaksi lentoliikenteessä. Se rajoittaa suuresti näyttelyharrastusta ulkomaille sekä ennenkaikkea kasvatuseläinten saamista kauempaa. Onneksi meillä on hyvin marsuaktiivinen länsinaapuri helposti tavoitettavissa laivalla. Ruotsi!

Näyttelymatka on kohtuullisen edullinen ja sitä voi hyvin käyttää koko perheen reissuna. Vaikka yksi viettäisi päivän marsunäyttelyssä, muu perhe voi kiertää Tukholmaa. "Päivä Tukholmassa" -tarjoukset ovat juuri niitä, joita marsuharrastajat käyttävät lähtiessään Ruotsiin näyttelyyn.

Illalla perjantaina Turussa laivaan (autolla tai ilman) ja vähän karkkia taxfreestä. Aamulla ajoissa ylös, jotta ehtii mättämään aamupalaa buffetissa niin, että pärjää pitkälle päivään näyttelypaikalla ennen kun tulee seuraavan kerran nälkä. Illalla taas Tukholmassa laivaan syömään buffetissa masun pullolleen herkkuja, jotta aamullakaan ei vielä ole nälkä. Helppoa ja mukavaa. Autolla kulkiessa hinta on suurempi, mutta on helpompaa kulkea näyttelypaikoille. Muutama reissu on tullut tehtyä ilman autoa, kun on tiennyt näyttelypaikan sijaitsevan helposti junayhteyden päässä. Laiva on niin aikaisin Tukholmassa, että lähialueelle ehtii hyvin helposti myös julkisilla. Ruotsalaiset marsuihmiset ovat myös niin ihania, että ymmärtävät kyllä, jos joku suomalainen ei ole ajoissa paikalla laivan aikataulun takia.

Toisille laiva on ryyppäyspaikka, mutta jotenkin mä en ole koskaan onnistunut näkemään ruotsinlaivoja tai risteilyitä minään muuna kun yksi kulkuneuvo muiden joukossa. Toki lentäisin mielummin.

Ruotsin näyttelyihin ilmoittaudutaan aina etukäteen. Siellä ei ole tapana järjestää minkäänlaisia jälki-ilmoittautumisia mihinkään. Nyt kun oikein ajattelen, niin ei ole muistikuvan mukaan koskaan tullut vastaan sellaista. Ulkomuotoluokkaan siellä tarvitaan rekisterinumero, pet-luokkaan ei.

Marsujen ylittäessä rajaa, meiltä ei ole koskaan kysytty mitään marsujen papereita ja virallisesti tällä välillä niitä ei edes tarvita. Marsut eivät tarvitse rokotuksia, siruja tai eläinlääkärintodistuksia kulkiessaan maasta toiseen EU:n alueella. Norjaan kulkiessa tilanne on täysin eri ja se hankaloittaa Pohjoismaiden yhteisiä jättinäyttelyitä. Kerran Ruotsista tullessa porukan autot pysäytettiin, mutta kyseessä oli Ruotisssa koirien parissa riehunut tauti ja samana viikonloppuna oli ollut iso koiranäyttely jossain Tukholman liepeillä. Autot päästettiin liikkeelle heti, kun kuulivat että meillä on vain marsuja.

Perjantaina laivaan, lauantaina näyttely, sunnuntaina aamulla taas Turussa. Helppoa ja mukavaa. 

Nordicin palkintoja vuodelta 2019

Nordic 2014 Norjassa

FI MVA Maailman Aleksanteri

Maailman marsulasta lähti tänään yksi marsutin Norjaan Katjan mukana. Komia poika, mutta pentuja meillä Aleksista on jo riittävästi. Toivottavasti tekee hienoja poikasia sielläkin. :)

Siinä se meidän pikkukunkku matkustaa. 

Blogin sisällöstä kysymys

Mulla kun on täällä marsujen lisäksi näitä kanajuttuja, niin mites olis yksi pikkujuttu lisää? Mulla on tapana kaikessa hiljaisuudessa kiduttaa kasvit hengiltä ja sitten pettyä, kun niistä ei tullutkaan mitään. Mun kasvien tappaminen suuntautuu pääasiassa hyötykasveihin, mutta on mulla kaikenlaista muutakin. Esikasvatukseen tulee joka vuosi hommattua erilaisia siemenpusseja, alustoja, multaa, kippoa ja kuppia ja muuta vastaavaa. Kuitenkaan ei koskaan juuri mitään sitten loppujenlopuksi selviä hengissä. Muutama vuosi on mennyt jopa niin, että kaikista ostoksista huolimatta en ole sitten edes istuttanut mitään. Mikä pettymys ettei ne hyppää multaan itsekseen!

Ensimmäiset ikiomat viritelmät oli joskus Ikaalisissa asuessa. Mulla oli koulussa tehty superhieno kaukalo, jonka tungin täyteen multaa ja sinne sitten persiljan siementä hienoihin riveihin. Harmi ettei ne rivit juuri tulleet näkyviin. Ehkä 1/50 siemenestä nousi ja vaikka kylvö oli alkukesästä tehty, niin loppukesällä mun huippupersiljat oli ehkä 2cm korkeita. Hautasin puutarhurihaaveet moneksi vuodeksi.

Sisäkasveja tässä välissä on tullut tapettua useita. Yksi Nordicista 2010 saatu palkintorehu on vielä hengissä. Sekin tosin Mikan avustuksella. Mä en oo siihe koskenut pariin vuoteen, kun se oli oikeesti tosi huonossa kunnossa. :D Mika sai sen henkiin ja kasvamaan tosi hyvin. Harmi. Se on aika ruma rehu.

Jokatapauksessa viime kesänä sain muuton ansiosta ihan iiiiiiison kasvimaan. Joka loppujenlopuksi kasvoi komeasti... rikkaruohoja. :D Anoppi ja mies saivat aikaiseksi hyvät perunat, mutta mun onnistui saada pari kurpitsaa ja muutamia herneitä. Alkukesästä retiisit oli hyviä, mut porkkanat ei menestyneet. Kaikki salaatit, kukkakaalit, yrtit ja muut ei selviytyneet. Pari auringonkukaa ja joitain maisseja. Tosin kesän lämpötilaoloja mä syytän siitä, ettei maissi kerennyt. Lyhyeksi ja kitukasvuiseksi ne jäi, mutta tähkiä oli kyllä. Ei vaan ehtinyt kypsyä.

Tänä vuona mulla on aiempaakin laajempi kirjo tuhottavia kasveja.

Haluatteko te lukea Suomen Surkein Puutarhuri -ehdokkaan päivityksiä?

Nordicin jälkipuinnit

Nordic tuli ja meni. Olin niin uuvuksissa koko viikonlopusta, etten jaksanut kirjoittaa. Järjestelyt taisi suurimman osan mielestä mennä ihan mukavasti ja sujuvasti. Omalta osaltani istuin sihteerinä molemmat päivät kynä sauhuten. Oli mukavaa. Jotain kuulutuksiakin piti hoitaa sekä palkintojenjako. HUI! En sitten tiedä miten paljon niistä marmatettiin jälkeenpäin, mutta ihmiset taisivat pääosin saada selvää mun puheesta. Kai se tärkeintä on.

Kiva viikonloppu sai paskan maun suuhun sunnuntain loppupuolella. Liiasta aktiivisuudesta sain heti palautetta, ja ihan vaan sen takia ettei informaatio ollut kulkenut "rikkinäisessä puhelimessa" täydellisesti mulle asti. Löytyi myöskin henkilöitä, jotka eivät olleet tyytyväisiä eläintensä kohteluun. Yhdet olivat totaalisen loukkaantuneita, koska heidän eläimensä ei ollut saanut roppia ja sertiä: "muttakun toi sai, miksei mulla ole leimaa, mitä se tarkoittaa???" Koita siinä sitten selittää huonolla englannilla englantia ymmärtämättömälle, että ihan sääntöjen mukaan mentiin ja tuomari päättää antaako palkintoja vai ei. Toiset tuutelevat suureen ääneen keskenään (ja ulkomaita myöden), kuinka ikäviä, lapsellisia ja tyhmiä me SMY:läiset ollaan, sattumalta vaan niin että joku järjestäjistä kuulee, tällä kertaa mä olin lähimpänä. Noh, jälkimmäisessä tapauksessa kyseessä on ihmiset joiden mielipiteille en juurikaan laita painoa, mutta ajoitus oli sattumalta sellainen, että väkisinkin pisti harmittamaan. Etenkin kun marmatuksen aihe oli sellainen, ettei mulla ole mitään tekemistä asian kanssa. Aihe kiinnosti kun kilo paskaa, mutta kun olen hallituksessa, niin siinä sitten uidaan kiinnostaa tai ei. Valitettavasti paha mieli jäi. Lapsi oli ollut hoidossa äitin luona ja jättänyt päikkärit pois, joten suoraa huutoa Vantaalta Hämeenlinnaan. Puolitoista vuotiaasta natiaisesta sitä ääntä lähtee. Luoja...

Omat eläimet ei saaneet mitään, kuten arvelin. Pikkuhimmylle olisin toivonut edes "smiley face"-kumaa, koska se on mun ymmärtääkseni lupaava pikkuneiti. Mutta tietenkin kun on 2kk, niin eihän niitä merkkejä vielä kovin kummoisesti ole, kun pentuvalkoista karvaa on niin paljon joka puolella. Abyt on aina kova pala, kun tulee ruotsalaisia ja nythän parhaat mulla on juuri synnyttäneet. Ja tuomari kiinnittää huomiota juuri niihin asioihin, missä mulla on suurimmat puutteet. Pitkiksen kanssa... ruotsalaisia vastaan... no, se siitä.

Elämä jatkuu.

Poikasia on Nordicin jälkeen syntynyt lisää (niistä joskus myöhemmin). Arvatkaa vaan oonko jaksanut kuvata niitä. No en. Koulu loppuu ensi viikon perjantaina, joten onneksi nämä pitkät koulupäivät matkustuksineen loppuu siihen.

Nordic trimmi tehtynä!

Luoja, miten olisi helpompaa, jos noita himiksiä olisi trimmannut vaikka kaksi viikkoa sitten? No ei Kaverissa ja Inkerissä niin paljoa tekemistä ole, kun ne on vielä junnuja. Ja Inkerin edellisestä trimmistä on se neljä viikkoa. Mutta Aleksi. Voi Aleksi. Mä trimmasin sitä ihan ikuisuuden ja karvamäärästä päätellen mä tein siitä jo kaljun. Mutta TA-DAA! Aleksi on aivan karvainen ja täynnä pitkiä karvoja. Paljon. Vedin sen varmaan sataan kertaan läpi ja nyt sai luvan riittää, kun alkoi jo silmiäkin painamaan. Ihan varmaan se kasvattaa sitä pitkää turkkia samaa vauhtia takaisin, kun mä nyhdän irti.

Huomenna viimeiset pesut ja ihan varmaan trimmailen kyllä vielä lisääkin. Himikset pääsee valkoshamppookylpyyn ja Tinttaliisa (tekselipökseli) elämänsä ensimmäiseen kylpyyn. Abyille nyt annan vaan pusuja. Koko köörille vielä kynnenleikkuu. Hiukka jänskättää! Yövyn Vantaalla itse, joten mun reissu alkaa jo huomenna.

Nordic lähenee

Ilmoitin perin poikkeuksellisen valikoiman arvottuja eläimiä tuonne Pohjoismaiden mestaruuksiin. Kolme eri sorttista himalayaa (baby, junnu ja avoin), junnuabyn, avoimen abyn sekä baby texelin.

Himiksissä ei oo toivoa ropeista, koska nonselfeissä on niin paljon muita muunnoksia, jotka on paljon hienompia kun joku kuvioiden pahimmassa kehittymisvaiheessa oleva pikkuhimmy... No, haluan noista kuitenkin jonkinlaista arviota, koska tämä on sitten vasta kolmas näyttely ikinä, jossa mulla on himmyjä. Harmi että oon sihteerinä, etten itse kuule mitä toinen tuomari niistä tykkää. (Sihteröin siis joko avointen tuomarilla tai junnujen tuomarilla, joten väkisin jää toinen kuulematta.)

Texelissä ei oo toivoa, kun siellä on nää ruotsalaispitkishuiput. No positiivista on se, että mä en ole kovin suurta tuhoa ehtinyt sen turkille vielä tekemään, kun se on 2kk. :D

Abyissa taas... Hovimestari on kyllä hyvä junnu, saattaa sijoittua ehkä serteille asti (on niitä kerännyt jo pari ihan vauvana), mutta miten sitten palkitaan. Ei aavistustakaan. Avointen lilac-Eliminaattori on sitten se suurempi kysymysmerkki. Jurvassa se löi kaikki ällikällä (jopa tuomarin) ja sijoittui ROP1 ja sai sertin. Sekin on kiva, mutta onko NIIN kiva.

Jännää. Mutta sen takia sinne näyttelyihin mennään, että katsotaan mikä on työn tulos.

Kaikenlisäksi ilmoitin kaksi kasvattajaluokkaa. Himmyt ja abyt. Nyt toivotaan, että mussut pysyy terveinä. Ruokitaan ne kauniin pyöreiksi hyödyntäen vielä pellolla kasvavaa heinää. Vähän saavat juoksuttaa toisiaan, jotta saavat lihasta, mutta ei hampaanjälkiä kuitenkaan.

Enkä mä ollu ees myöhässä ilmojen kanssa. Ihan reilu tuntia ennen kun ilmoaika päättyy! :D :D

Katiska melkein valmiina

Oon tässä pikkuhiljaa rakennellut marsujen ulkohäkkiä rappausverkosta. Näyttää ihan katiskalta tuolla ladossa. Kovin paljoa sitä ei voi tehdä kerralla, koska joko on niin myöhä, että haluaa nukkumaan tai on miljoona muutakin asiaa tehtävänä. Tai sitten hyttyset syö mut elävältä.

Se on kaksiosainen, että saan sinne kaksi laumaa yhtäaikaa ruohoa mussuttamaan. Toinen puoli on valmis, joten en millään malttanut odottaa ja tehdä sitä loppuun, vaan heti tyrkkäsin sen ruohikkoon ja Särmiksen lauman sinne. Kyllä rouske kävi. Kuvat unohtui ottaa, koska mä säntäsin välittömästi marsulan siivoukseen.

Kotisivuja on vihdoin päivitetty poikueiden kohdalta. Ei kaikkia tietenkään (sehän olisi jo ennenkuulumatonta), vaan osa.

Nordic lähenee ja se se vasta jännää on! Neljä vuotta sitten odotuksia ei ollut lainkaan ja tuloksina junnu-rop1, rop1 sekä BIS10. Tällä kertaa kun odotuksia sentään on, niin en varmaankaan saa edes sertiä. :D :D

Rekisterpapereita

Rekkarit saapuivat takaisin. :) Taas on iso kasa saatu rekisteröityä ja puolet tosta pinosta pitäisi lähettää omistajille... Josko mä yrittäisin edes saada sen aikaiseksi tässä elokuun aikana.

AbbyLines Billy Bear M381-11
Vadelmatarhuri M380-11
Voikukkapuimuri M379-11
Wauhtiviiri M378-11
X-factori M377-11
Ympäri M376-11
Yömöykkäri M375-11
Yrttitarhuri M374-11
Yöuimari M373-11
Zuppari M372-11
Zetori M371-11
Zeveri M370-11
Ämpäri M369-11
Ämyri M368-11
Älppäri M367-11
Äyskäri M366-11

Vadelma, Voikukka, XF, Zuppari ja Ämpäri pääsee näyttelyihin vielä, toivottavasti menestymään. Mun silmään näyttävät oikein kivoilta. Mussut. :)


Nordicista
Lähettelin tänään loppujenlopuksi varmaan kymmeneen eri paikkaan tarjouspyyntöä ryhmämatkasta Nordiciin. Kun periaatteessa, jokainen saa itsensä ja eläimensä Turkuun, me tarvitaan bussi vain Tukholma Hässelholm välille. Toivottavasti sieltä vastataan pian, kun vika ilmopäivä kolkuttelee jo reilun viikon päästä. Parempi myöhään kysellä ryhmämatkaa kun ei ollenkaan. Ilman ryhmäreissua en tiiä kyllä lähdenkö vai en... Ei huvittais ajella sitten tippaakaan, kun Tukholmasta menee se viis tuntia näyttelypaikalle.

Eli kaikki ketä kiinnostaa Nordicin yhteiskyyti, niin ottakaa yhteyttä!

Lilac projektin loppu

Varmaan on lukijoille käynyt selväksi, että suklaa on se mulle tärkein väri. Lilaceista en ole puhunut aikoihin. Lilacien tuleva ongelma osattiin ennakoida yhteistyökavereiden kanssa jo aiemmin, kun meillä oli alunperin kaksi erisukuista lilacia: vanha naaras, jolla tehtiin vain yksi poikue sekä yksi uros. Eli suvut loppuvat hyvin pian ja sukusiitosprosentit kipuavat hävyttömän korkealle. Satuttiin onneksi löytämään yksi risteytystaustainen rusettipörrö, joka sopi projektiin hyvin. Jaksettiin toivoa kavereiden kanssa, että löytyisi edes abyristeytyksiä lilacina tai jotain muuta mitä kannattaisi edes käyttää. Tuuri ei ollut myöden. Kolme vuotta on nyt menty ja on saatu rekisterikelpoisia lilaceita ulos vain yksi... Lilac periytyy siis resessiivisesti eli värigeeni on saatava molemmilta vanhemmilta sekä väriä voi kantaa. Todennäköisyydet ei ole olleet meidän puolella ja yhdistelmistä ei ole suostunut putkahtelemaan lilacia juuri lainkaan. Jotenka...

Mä lakkasin ajattelemasta lilacia yhdistelmissä ja keskityin vain suklaaseen. Viimeinen lilac pariskunta lähtee siis tästä. Maailman Itkupotkuraivari tuli meille kylään Maailman Glamourille. Glamourin emä on Matahari ja Matahari on lilac. Tämä yhdistelmä saadaan rekisteriin, joten vimppa mahdollisuus putkauttaa lilacia ilmoille. Turkillisesti näistä ei sitten taas tiedäkään. Glamourilla on turkkivirhettä vaikka muille jakaa, Potkis on esimerkillinen.

Onhan meillä vielä omana täällä lilaceista Arttu-papparainen. Täyttää muutaman kuukauden päästä 7v.

Nordicin viimeinen ilmopäivä on parin viikon päästä... Ketä mä ilmotan? Iiiks.

Nordic 2011

Nordic on Ruotsissa 17-18.9! Mä oon NIIN menossa.

Matkasuunnitelmia

Laivamatka Ruotsiin on jälleen varattu ja maksettu. Näytely on 13.8. Tämän päivän suunnitelmissa on sitten viimeisen ilmoittautumispäivän pohdinnat. Mitkä eläimet mä otan mukaan ja mitkä en... Boksitilaa mulla on 14 eläimelle. Matkakavereilla on eri rodut ja toinen ei ota omia näyttelytettäviä mukaan ollenkaan eli mulla olis apukäsiä kyllä riittävästi.

Nyt on näitä nuoria ja lupaavia monta kappaletta, ni tekis mieli ottaa mukaan ihan kaikki näyttelykelpoiset ja siihen ei riittäis edes 14, hups... Järkeviä vaihtoehtoja olis 11, jos miettii, että esim. Dantis ja Disa ei oo vielä sillon näyttelykunnossa, kun niillä on vasta nyt pennut vierotettu. 2kk pennun roudaaminen Ruotsiin tuntuu lähinnä kiusaamiselta, eli josko jätäisin nämä ihan nuorimmat kotiin. Muutamat suklaat mä jätän kotiin kyllä ihan tarkoituksella, vaikka Eki sai viimeksi CK:n niin se on kyllä nähty. Castlea en viiti viedä, kun vaikka se on hyvä, niin se ei ole riittävän hyvä Ruotsiin saakka.

Pohjoismaiden voittajanäyttely Nordic on peruttu Tanskassa ilmeisesti yhdistystoiminnan erimielisyyksiin. Yhyy. Ruotsin yhdistys pohti, josko järjestäisi Tanskan puolesta sen, mutta ei ole ollut mitään infoa siitä aiheesta.

JOS se järjestetään Ruotsissa, niin mä teen kaikkeni päästäkseni sinne! Muuten voi olla mahdollista, että tämä tuleva näyttely on mun viimeinen pitkään aikaan. Jälkikasvun laskettu aika on 13.12, joten Lemmikkimessujen aikaan kuukautta aiemmin voi olo olla niin tukala, etten mä pysty matkustamaan Ikaalinen-Helsinki väliä. Ei tiedä. Helsingissä on kyllä kätilöopisto lähellä. :D

Brittimarsut

Noniin. En oo kovin paljoo vielä kirjottanut noista Englannista tulleista marsuista. Nää tuli siis Nordicista kotiin. Sieltä tuli siis yksi naaras ja kaksi urosta. Joku virhe oli käynyt jossain päässä, kun olin pyytänyt kahta naarasta ja yhtä urosta. Hukun uroksiin muutenkin. Toisaalta ei harmita, kun noi on hyviä.

Urokset on veljeksiä ja ny 9vko. Naaras on 4kk ja aika kivan kokoinen. Mietin josko laittaisin sen urokselle jo vielä tänä syksynä... Hmm...

Niillä ei ole sukutauluja eikä nimiä. Englannissa siis sukutauluista ei (harmi) pidetä juuri mitään kirjaa. Niitä ei vaadita kai missään. Eikä rekisteröintiäkään ilmeisesti harrasteta... Harvat kasvattajat tekevät sukutauluja, joten sentään joku asia jossa suomalaiset marsuihmiset ovat brittejä edellä. Hih. No sukutaulujen puute harmittaa, mutta sinänsä sillä ei ole juuri väliä mun päätöksiin tällä hetkellä. En kuitenkaan ollut suunnitellut laittavani niitä yhteen, vaan ennemminkin sekoittelen niitä näiden suomalaisten ja ruotsalaisten suklaiden kanssa mitä mulla täällä on jo valmiina.

Kaikki ovat väreiltään cholate brindle. Ihania kerrassaan. Toinen uros on naaraan kanssa melko saman näköinen, mutta urokset on keskenään erinäköiset. Rusetit on niillä kaikki tallella (eli mun pääasiallinen toive toteutui), ne on selkeät ja harjat on selkeät. Rusetit ei oo ihan linjassa, mutta niillä ei ole tuplia. Turkki on etenkin pojilla vielä tosi lyhyt, mutta voi johtua iästä. Kaikki on myös tosi pehmeitä, mutta en mitään piikkisikoja odottanutkaan. Nää täyttää mun odotukset miljoonakertaisesti! Asettelemalla kaikkien turkeista saa tosi hyvät!

Mä saan keksiä näille myöskin siis nimet... Ehdotuksia otetaan vastaan, mutta tässä on muutamia pohdintoja. Vähän mytologiateemaa kenties, keskiaikaa, ritariglamouria jne.
Chamber Jewel, naaras
Kingdom Knight, uros
Kingdom Fight, uros

Hmm... En oo vielä viittinyt kiusata niitä kuvaamisella. Enkä oo käpälöiny hirveesti, kun ne on vielä seurannassa ja "karanteenissa".

Osaavat kyllä hienosti jo kiroilla suomeksi... Mitäs muuta se aby opettelisi ensimmäisenä? ;)

Nordic 2010, sunnuntai

Sunnuntaiaamuna aamupala oli hotellissa ihan uskomaton, vaihteeksi.

Näyttelypaikalla ryhdyttiin jännittämään sitä virallista osuutta. Nordic arvosteluja. Edellisenä päivänä oltiin taidettu arvostella ei-standardit, koe-sandardit sekä joitain pitkiksiä ja selfejä varmaan kans. Mut mun jänskä päviä oli tänään. Abyjen arvostelut.

Maailman X-elent Elmeri alias Herra X oli tosi tuhma. Se ei pysynyt paikallaan sitten sekunttiakaan. Oli himppasen vaikee asetella mitään turkkia ja edes yrittää esittää marsua, kun toinen pyöri värkkäränä. Tuomari tykkäsi siitä ja kehui rusettien asettelua jne. Xällä on tosin lyhyt turkki vielä tässä vaiheessa ja sillä on ilmaantunut yksi ylimääräinen rusetti keskelle sivuharjaa. Tuomari ei huomannut sitä!!! No se ei mua haittaa. Xä ei siis pärjännyt, koska siellä oli paljon paremmin kehittyneempiä nuoria junnuissa. Mut hävetti Xän käytös... Tuomarikin sanoi "the naughty one"...

Barbaari oli isossa luokassa ja herranjestas: sehän kuuluu Ruotsissakin jo valioluokkaan! Barbaari on pehmeä ja aika hoikassa kunnossa (suoraan naaraan luota näyttelyyn). Eli ei näyttävä lainkaan, joten ei me pärjätty siinäkään. Tämä tuomari arvosti siis turkin pituutta, karkeutta ja tiheyttä kaikista eniten.

Kasvattajaluokassa Barbaari käyttäytyi kelvollisesti, mutta X oli ihan kamala. Vaihteeksi. X halusi käydä Barbaarin kimppuun. Siinä on ISO ego kolmekuiselle pikkupojalle! Barbaari käyttäytyi siis hyvin olosuhteisiin nähden, kun pikkuaby isottelee vieressä. Sain ihan tosissani pitää niitä erossa toisistaan. Huoooh. Hävetti. Kaikki muut käyttäytyi lähellä niin kovin nätisti.

Taidehuutokauppa pidettiin kans niistä edellisen päivän osallistujista. Laitoin siihen mukaan kaikki valokuvat ja yhden grafiikan. Mä en ihan oikeesti halunnu päästä niistä eroon, joten pistin valokuville lähtöhinnaksi 60€ ja grafiikalle 70€. Eipä niitä kukaan sillä hinnalla huutanutkaan. Mut Briandakuvalla on paikka makkarissa, Reetu asuu olkkarissa ja Flame on keittiössä. Grafiikka on olkkarissa hyllyllä. Ostin itse siitä huutokaupasta yhden mökin. Mökin normihinta olis ollu 25€, mut mä sain sen 18€. Ja hieno mökki onkin. Tosi siisti ja kiva. Pitää laittaa siitä kuva. :)

Päivällä metsästin sitten niitä ihmisiä keneltä mun piti saada muita marsuja Suomeen vietäväksi. Tän päivän korumyyntisaldo oli hurjat yksi sormus ja yksi marsukoru. Jei. :( Mutta jäin ainakin 15€ voitolle pöytävuokran suhteen. Hurjat tienistit. Ihan pyörryttää kun menee niin hyvin. Blah.

Eilisestä vielä, että ruokailut siinä päivällä oli kans seisovasta pöydästä siitä viereisestä ravintolasta. Ruoka, salaatti, juomat ja leivät 7€. Ei paha ei. Molempina päivinä sitten syötiin siinä. Söin jopa kalaa!! Mua viiraa varmasti.

Vaikka osa arvosteluista oli tehty jo lauantaina, ni silti sunnuntain arvostelut meni niin pitkälle, että ei keretty näkemään palkintojenjakoa. Sinne jäi vielä BIS pöydän arvostelut siinä vaiheessa kun lähdettiin. Onneksi ei ollu vaaraa, että olis tarvinnu itse siellä olla. Hih.

Bussissa kuultiin että Tukholmassa oli joku onnettomuus ja jännitettiin että keretäänkö ajoissa. Bussikuski meni pikkuteitä jotain kiertoreittiä ja päästiin ajoissa terminaaliin. Ei meidän kauaa tarvinnut odottaa, mut ei kiire tullut kuitenkaan. Olin bussissa lukenut kirjaa Braking Dawn. Neljättä osaa siis siitä Twilightista. Olin siinä bussissa ulosastuessa vielä ihan siinä kirjassa ja jotenkin hajamielisenä hajotin sen taidekisan kukkapalkinnon ruukun. Keräsin niitä siruja siitä maasta ja sain vasemman käden peukalon hankaan haavan. Voitte kuvitella mikä oli fiilis: vampyyrikirjaa juuri lukeneena ja haava kädessä mistä pulppuaa punaista herkul... öö, verta siis. :D No ei ollu iso haava ja bussikuskilla oli paperia. Harmi sitä ruukkua, mutta kukka on ehjänä. Katotaan miten kauan se on hengissä, kun mun viherpeukaloo ei oo vielä löytynyt.

Otettiin hauskoja kuvia siinä terminaalissa. Meidän tavaramäärä oli hurja! Ahtauduttiin taas hyttin ja huollettiin elukoille vesiä ja herkkuja ja sit mentiin ite sinne buffaan syömään. Tää mun matkakertomus on aikalailla täynnä ruokaa. :D Mennentullen laivassa illallinen ja aamupala. Nordicissa se illanvieton ruoka ja seisova pöytä molempina päivinä päivällä. Hotellissa se superhieno aamupala. Ruokaa, ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Mä oon lihonnu varmaan kymmenen kiloa tässä matkalla. Oli kiva kun sunnuntain illallisella meitä oli koko kööri paikalla. Kaikki jännitys ja univelka purkautui siellä. :D Oltiin ihan hysteerisiä, kun joku sanoi jotain pikkuisen hauskaa. Kikatettiin vedet silmissä vatsalihakset kipeinä varmaan kymmenen minuuttia. Oli mukavaa. Sen jälkeen vietettiin vielä varmaan tunti tax freessä ostoksia tehden. Mulle tuli mukaan karkkia varmaan 50€ edestä.

Marsuja, kavereita, marsukavereita, kaverin marsuja, marsujen kavereita.

Oli mukavaa. Kiitos matkaseurasta.

Nordic 2010, lauantai

-Herätys laivassa ja aamupala siellä. En oo koskaan aiemmin syönyt laivassa aamiaista. Oli hyvää.
-Bussikyyti näyttelypaikalle.
-Eläintentarkastus.

Tänään oli vuorossa nuorten omistajien ulkomuoto, nuorten omistajien pet sekä Nordic 2010 Pet. Myös taidekilpailu oli.

Täytyy nyt heti antaa pahaa palautetta. Kaikki kuulutukset ruotsiksi. Ei kuulutuksia englanniksi. Minä ymmärrän ruotsia huonosti. Tuli todella epätoivottu olo - persona non grata - kun ei kieliasiaa oltu huomioitu mitenkään. Tällaisessa tapahtumassa olisi todella tärkeää, että kaikki eläinten omistajat ja näyttelyvieraat tietävät mitä tapahtuu, missä tapahtuu ja koska. Paikalla oli vieraita espanjasta, englannista, saksasta ja taisin kuulla myös venäjää. Tanskalaiset pystyivät kuitenkin ymmärtämään ruotsia, mutta MINUN mielestä oli erittäin epäkohteliasta olla puhumatta englantia.

Nolointa ikinä ruotsalaisille oli se, että palkintojenjaossa lauantai-iltana jaetaan palkintoja pitkään niin, että suomalaiset ei ymmärrä sanaakaan. Palkintoja vaan jaetaan ja jaetaan ja jaetaan ja ruotsalaiset ja tanskalaiset taputtaa. Ja taas jaetaan lisää palkintoja. Kyllä meistä jokainen ymmärtää mitä "första, andra, tredje" tarkoittaa, mutta siihen se jäikin. Kuka sai palkinnon? Miksi joku sai palkinnon? Minkä luokan palkintoja tässä jaetaan? Miti käydä sanomassa, että puhu englantia myös. Hävetkää ruotsalaiset!!!

Järjestelyt oli muuten todella hienot. Marsuille oli paljon porkkana, kurkkua, kaalia, pellettejä, myslisekoitusta, kauraa ja heinää. Näyttelyhäkeissä oli purua valmiina. Kuulutukset oli hienot (paitsi se kieliongelma). Siellä oli siis juontaja, joka kulki langattoman mikrofonin kanssa ympäri näyttelypaikkaa ja kuulutti siellä aina ajoittain, että missä vaiheessa näyttely etenee ja kuka tuomari tuomaroi mitäkin. "Seuraavaksi pet luokassa naaraat 5-8 kuukautta". Wow! Tykkäsin paljon. Ja mä tykkään niistä ruotsalaisten näyttelyhäkeistä, joissa on se katto+pohja. Ne on ihania. Barbaari ja Marsesteri pääsi niihin, mutta HerraX joutui toisenlaiseen. Marsuja oli niin paljon, että varmaan siks siellä oli niin montaa erilaista näyttelyhäkkiä näkösällä. Tuloksetkin pyörivät valkokankaalla! Alkupäivän lauantaia valkokankaalla pyöri valokuvia aiemmista nordiceista ja sit kun tuloksia alkoi tulemaan, niin siellä luki kaikki luokkavoittajat, sertilliset jne. Hienoa! Näyttelypaikalla oli ihanan paljon myyjiä. Pulubokseja, puisia kuljetusbokseja ja mökkejä ja muita virikkeitä oli ihan hirveesti myynnissä. Ja tosi halvalla! Hemmetti ettei ollu tilaa ostaa mitään. En olis saanu kannettua niitä kotiin mitenkään. Olisin ostanut koko näyttelypaikan tyhjäksi! Hih.

Rex Matthews toi monille marsuja Englannista. Auto täynnä marsuja! Mulle tuli kaksi urosta ja yksi naaras. Hienoja abessiinialaisia! Tosi hienoja! Paljon parempia kun uskalsin toivoa. Kaikki rusetit ovat mun mielestä oikein kivasti asettuneet. Selkeät. Turkki oli pehmeä ja aika lyhyt. Ovat vielä nuoria, joten kehittyvät. Ihania! Mulle piti tulla kyllä kaksi naarasta ja yksi uros, mutta joku väärinymmärrys oli käynyt, kun tuli kaksi urosta ja yksi naaras. Toisaalta ei haittaa. Urosta käyttää pidempään ja useammin. Kuitenkin jos olisin saanu kaks naarasta, ni molemmat olis kuollu vaikka tiineysmyrkytykseen tai jotain ja sit ne olis tehny vaan ihan turhan ja kalliin reissun Suomeen. Mut sormet ristiin kyynerpäitä myöden, että näistä tulee hyvää jälkeä! Ne on ihania!

Nuorten omistajien näyttelyssä Helmi esitti kunniakkaasti Maailman Abessiinialaisia. Helmin Chrysleri ja Suihkari osallistui molemmat ulkomuotoon ja pettiin. Suihkari oli ulkomuodossa junnujen ROP1 (ainoa, heh). Chrysleri oli avointen ROP1 (niitä oli sentään kaksi). Molemmat sai kutsun BIS pöydälle, mutta ei sitten sijoittuneet. Höh. Petissä en muista miten ne sijoittui omissa luokissaan, mutta hyvin, koska molemmat oli PPM valinnoissakin mukana. Eivät sitten sijoittuneet siinäkään. Höh.
Olisin niin toivonu, et Helmi olis joutunu roudaamaan niit VALTAISIA palkintoja kotiin selkä vääränä. :D

Nordicin palkinnot oli tosi hienoja! Super.

Virallinen Nordic 2010 Pet luokka oli suuri, 160 marsua oli muistaakseni ilmoittautunu sinne mukaan! Suomalaiset pärjäs hienosti kokonaisuudessaan. Caritan marsuista moni oli luokkavoittajina, Marsesteri oli luokkavoittaja, Annukan marsu oli luokkavoittaja, Pulmunkin marsu oli. Pulmu, Carita ja Annukka keräs silver-tarroja. PPM pöydässä meitä suomalaisia oli useampi, mut varsinaisia PPM sijoja tuli vain yksi. Annukka oli PPM9. Ei muista marsun nimeä.

Marsesteri oli luokkavoittaja ja sai 90p, mut sitä silver-tarran metsästystä jatketaan edelleen. Harmittaa kyl. Mut Marsesteri sai täydet yleiskunnosta! Se on teräsmummo!

Winner of the art competition:
Anemone´s Brianda at Valentines Day, picture: Aida Depner




Mulla oli myös koruja myynnissä siellä ja arvatkaapa huvikseen mikä oli päivän saldo? Yksi vinkki: pännii ja isosti sitten kans... Yksi arvaus.
-200kr eli -20€ pöytävuokraa
kukaan ei ostanut yhtään mitään. Ei sitten mitään.
Mur.
Oli tosi huono fiilis hetkittäin just tän myynnin takia. Kauhee vaiva roudata kaikkee ja kauhee stressi saada siihen pöydän taakse joku istumaan kokoajan, kun itellä oli kuitenkin jotain kummallista juoksemista kokoajan jossain. Huono omatunto, kun joutuu melkeen köyttämään ihmisiä siihen pöytään kiinni... Ei olis pitäny. Olis ollu paljon helpompaa. Tavaroiden kannalta, mun kannalta ja muiden kannalta. Vika kerta kun ikinä myyn mitään missään. Piste.

Mut illaksi fiilis nousi ja jänskätti.
Mulla oli huono olo, kun jännitti niin paljon. Jänskätti, koska olin mennyt avaamaan valtaisan leipäläpeni taas väärässä paikassa väärään aikaan. Olin luvannut hoitaa Suomen osuuden iltaohjelmasta ja tanssia itämaista. Iiiiks. Mut siinä ruokailun jälkeen (tanssia itämaista maha täynnä, burp) sitten vähän aikaa odoteltiin, kun Tanskalaiset laulatti meitä ryyppylauluilla marsusanoilla ja Ruotsalaisilla tais olla lauluesitystä.

Yksi ruusu on kasvanut laaksossa sävel:
"Yksi loinen on kasvanut marsussa,
ja se vikkelästi vilistää.
Yksi eläintentarkastaja löysi sen,
eikä voi sitä unohtaa."
Tai jotain sinnepäin. Ei muista enää.

Mun tanssi meni loppujenlopuksi tosi hyvin. En kerenny lämmittelemään kunnolla. Vaan joku 10min. Pikameikki=sotamaalaus, vaatteet päälle. Hyvä että mahtui, kun oli maha täynnä.
Harvoin ihmiset taputtaa alusta loppuun, oikeesti tosi harvinaista. Yleensä tahdissa taputus hiipuu tän koreografian kohdalla puolessa välissä ja sit lopussa ne alkaa uudelleen. Nää taputti ihan innoissaan alusta loppuun. Oli tosi hyvä fiilis tanssia. Kyllä sen muistaa miten mukavaa oli sillon, kun kävi keikkailemassa säännöllisesti. Kunto on mulla kyllä ihan pohjassa, meinasin kuolla hengästykseen. Fiilis oli tosi hyvä. Ihmiset tuli kiittelemään illalla. Monet tuli ihan halaamaan, tosin kenties viinilasillisella oli vaikutusta asiaan. Venyttelin illalla hotellissa kyl, mut olin ihan jumissa.

Ja voi mikä hotelli!!!
Aivan ihana, luxus. Super. Ihanan siisti ja tilava!
Oli ihan sellainen olo, että Nyt Ollaan Hotellissa Yötä.

Pariskuntapäivitystä + vuosisiivousta + Nordic

Vuosisiivous osa 2
Tänään on pesty ja desinfioitu puuhäkki ja pikkuinen metallihäkki virikkeineen. Olipa urakka. Ihan kun ei olis muuta tekemistä, mut hermostuttaa Nordic reissulle lähtö. Aloitin marsulan siivouksen kahdeksalta ja olin noin yhdeltä valmis.

Pariskunnat
Viimeisiä pareja yhdistellään ja mietitään kuumeisesti mikä olis parasta kenellekin. Etenkin kun näitä on nyt jäänyt tiinehtymättä.

10.9.2010 Charmtrollets Orion + Maailman Matahari (aby)
10.9.2010 Charmtrollets Orion + Maailman Hui-Hiippari (aby)
10.9.2010 Maailman Itkupotkuraivari + Maailman Wanilijapipari (aby)
10.9.2010 Wallhamra Soul + Damtorps Shaelynn (aby)
10.9.2010 Maailman Ovela Pomppuri +Wallhamra Åla (aby)

Selkeästi tiineet Eternity (Alfonsosta), Corianteri (Jämästä) sekä Omppuri (Barbaarista).

13.8 bongasin Sissillä kiiman ja laitoin sen sillon pikaisesti Potkikselle. (Tästä kirjoitin jo aiemmassakin merkinnässä.) Toivottavasti ei tärpännyt, koska Potkis osoittautui roaniksi. Potkikselle syntyi pentue Jaanan luona jossa on yksi selkeääkin selkeämpi ylisuloinen black roan naaras. Ja emo ei oo nähnykään roania, joten... Dääm.

Noh. Voitte kuvitella, että marsulassa on kaikenmaailman vikinää, hurinaa, purinaa, kiljahduksia, ja purua lentelee, kun nää urokset on onnessaan uusista naaraista. Etenkin kun näin monta on nyt yhdistetty samaan aikaan.
Nordicin jälkeen tulee sitten lisää marsuja, joille pitää pohtia paikat ja parit. Ei mitään hajua minkälaisia ja minkä ikäisiä marsuja sieltä tulee. "Tilasin" kaksi naarasta ja yhden uroksen suklaa-abyja.

Nordic
Niin. Nordic.
JEEEE!!!! Tänään lähtö Turkuun.

Laivalle, joka lähtee klo 21. Siellä ruokailu ja nukkumaan.

Nordic 2010

Ilmoittautumiset lähetetty!

Barbaari ulkomuotoon, kasvattajaluokkaan ja pettiin.
Herra X ulkomuotoon ja kasvattajaluokkaan.
Marsesteri pettiin.

Jänskättää

X-poikue syntyi!

Hiippari synnytti vihdoinkin!! Juhannusaattona noin 23.20 alkoi synnytys.
Huhhuh.

Eka oli ihan täydellinen naaras. Se oli (Hiipparin kokoon nähden) ihan järkyttävän iso. 117g ei kuulosta pahalle, mutta kun Hiipparin normaalipaino on 800g. Se supisteli, supisteli, supisteli ja supisteli. Tajusin, että nythän se on jo isosti pihalla ja tartuin poikasesta kiinni. Hiippari pomppas vähän eteenpäin ja sit poikanen tuli lopultakin ulos. Se hengitti. HUH. Nappasin Jämän pois häkistä ja vein sen Mikalle. Sillä välin tää poikanen oli lakannut hengittämästä ja haukkoi vaan henkeä. Yritin elvyttää (puhaltaa ja ), mutta näköjään sen Jämän kuskaamisen verran liian myöhään.

Toisen poikasen kanssa kävi melkeen sama juttu, mutta nyt en puhaltanu ensiks, vaan imasin pikkuisen ja sit se alkoi röhisemään ja rohisemaan. Heiluttelin ja hieroin vielä hetken ja sit kun se rupesin tokenemaan, niin annoin sen Hiipparille, joka tohkeissaan nuoli mun sormet ennekun tajus, että se poikanen oli vieressä. Tää toinen on ihan yhtä suuren tuntuinen kädessä, en punninnu vielä.

Eli toistaiseksi kaksi maailmassa ja yksi elossa. Hiippari on uupunut, mutta nuolee poikasta tosi tohkeissaan. Ja pieni mönkii.

Mä tärisin pitkään.

Mut onko tämä nyt sitten X vai Y poikanen? Jazzarin olis ollu X poikue, mut nehän ei koskaan syntyneet. Lasketaanko se X poikueeksi, kun oli kuitenkin ihan päivistä kiinni niiden syntyminen... Hmm... Tein päätöksen, että X tämä on, koska Jazzarin poikaset ei syntyneet. Se tiineys päätyy epäonnistuneiden tiineyksien tilastoon vain...

Aamutuimaan sitten katselin poikasta tarkemmin, kun se oli kuivanut. TSIISUS! Toi poikanenhan on ihan täydellinen! Mä oon ihan liekeissä! Se on niin upea ettei mitään rajaa. Nyt ainakin on kaikki rusetit ihan linjassa, harjat on ihan piikkisuorassa ja jokaisen harjan välissä on runsaasti turkkia. Korvat on hyvät jo nyt. Suuret hämmentyneet silmät (nätit kun mitä) ja sievä pyöreä pää. NIIIIIIN hieno. WOW. Siis huhhhuh!

Poitsu lähtee Nordiciin mukaan, kun on se vaan niin... hieno... Wooouu. Laitoin aamulla facebookiinkin tilapäivityksen, että Nordic abys should be shaking now. :D Toivotaan, etten iloitse nyt liian aikaisin. Mut lupaava pentu tuo on.