torstaina, syyskuuta 14, 2023

Kotia vailla

Katso uusin postaus tunnisteella "myynnissä".

tiistaina, heinäkuuta 25, 2023

Marsujen "työehtosopimus"

1 § Sopimuksen soveltamisala

Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin lemmikkeinä eläviin marsu-nimisen eläinlajin edustajiin paikkakuntaan, turkinväriin, rotuun ja ikään katsomatta. Tottelemattomuudesta on säädelty sanktiona yleistä paheksuntaa ja puraisuja. Sopimus syntyy automaattisesti työntekijöiden muuttaessa uuteen työpaikkaan.


2 § Työolosuhteet

1. Työntekijöitä saa hankkia vain pitkän ja vakaan harkinnan jälkeen. On huomioitava, että meistä aiheutuu ylimääräistä vaivaa ja rahanmenoa.

2. Työntekijälle on hankittava kunnollinen työpiste oheistarvikkeineen. Työnantajan on tiedostettava, että työhyvinvoinnin edistämiseksi tilaa on syytä olla enemmän kuin laissa määritelty pienin mahdollinen pinta-ala.

3. Työntekijälle on annettava sopivassa suhteessa niin rauhaa kuin huomiotakin, mutta työntekijää ei tule jättää pitkiksi ajoiksi ilman valvontaa.

4. Työntekijöiden kuuluu työskennellä ryhmässä. Vähintään pareittain, sillä marsu on laumaeläin.

5. Työnantajan tehtäviin kuuluu työpisteemme puhtaanapito vähintään viikoittain.


3 § Palkkaus

1. Palkanmaksu suoritetaan päivittäin. Työnantajan niin tahtoessa, voidaan sopia myös useammasta palkanmaksuerästä päivässä.

2. Työstä ihmisten lemikkinä säädetään toimitettavaksi laadukasta heinää niin paljon, ettei kaikkea jaksa syödä. Ylimääräinen heinä käytetään työpaikan virkistystoiminnassa esimerkiksi päivittäisen lepoajan alustana.

3. Vihanneksia,muuta tuoreruokaa sekä pellettejä tulee tarjota työntekijän terveyden edistämiseksi sekä sen sallimissa rajoissa.

4. Raikasta vettä tulee toimittaa työpisteelle riittävästi päivittäin.

5. Sopimukseen kuuluu riittävän c-vitamiinnin saannin turvaaminen.

6. Työntekijät eivät pidä työstä varsinaista lomaa, joten loma-ajan palkkan voi toimittaa pieninä herkkupaloina jokaisen palkan yhteydessä.


4 § Sairaslomat

1. Työnantaja toimittaa huonovointisen työntekijän välittömästi asianmukaiseen hoitoon ja vastaa kaikilta osin tästä syntyneistä kuluista.

2. Sairausajan palkka on vähintään samansuuruinen kuin normaaliajaltakin. Lisäksi on toimitettava tarpeen vaatimat lääkkeet ja muut paranemista edistävät tuotteet viipymättä.

3. Työnantajan velvollisuus on kaikin mahdollisin tavoin välttää sairastumiseen johtavia tekijöitä.


5 § Työsuhteen päättyminen

1. Työsuhde on voimassa aina oletusarvoisesti toistaiseksi. Sopimusvapauden nojalla voidaan kuitenkin sopia edellä mainittua lyhemmistä kausista jos siihen on pätevä syy.

2. Työnantaja voi myöskin irtisanoa sopimuksen pätevästä syystä, mutta tällöin on varmistettava uuden sopimuksen välitön jatkuminen uudella, hyväksi ja luotettavaksi tunnetulla työnantalla.

3. Työsuhteen normaalipituus on noin 4-8 vuotta ja se päättyy ilman eri ilmoitusta työntekijän poistuessa paremmille porkkanamaille.

torstaina, heinäkuuta 20, 2023

Yhdistyksen jäsenten kohtelu?

Suomessa on siis kaksi marsuyhdistystä: Suomen Marsuharrastajat SMH sekä Suomen Marsuyhdistys SMY. SMY on vanhempi ja SMH on tuoreempi. Itse olen molemmissa jäsen, kasvattaja, ulkomuototuomari sekä pet tuomari. Tällä hetkellä SMH:ssa hallituksen jäsen sekä rekisteröijä.

Satuin lukemaan toukokuussa Suomen Marsuyhdistyksen hallituksen kevätkokouksen pöytäkirjaa, kun se ilmestyi kotisivuille. En päässyt kokoukseen itse paikalle, joten tapahtumien päätösten seuraaminen tapahtuu luonnollisesti sitten vain pöytäkirjojen kautta. Sen kummempaa informaatiota kokouksesta ei hallitus jäsenille tarjoile. Kokouksen tapahtumista kysyttäessä paikallaolleilta hallituslaisilta, vastaus on yleisesti "lue sitten pöytäkirjasta". Ihan kun se olisi salaista tietoa kunnes pöytäkirja saadaan siivottua sellaiseen kuntoon, joka on hallitukselle mieleinen. Jäsenistöä tulisi informoida ahkerasti ja yrittää mielenkiintoisilla viesteillä saada jäsenet kiinnostumaan toiminnasta. Jäseniä pitäisi vetää kuin magneettia, ei toisinpäin. Tämä asenne "ihan omasta aktiivisuudesta kiinni" ei kanna mitään yhdistystä kovin pitkälle, koska omaa aktiivisuutta suunnataan sitten niille tahoille, jotka haluavat ottaa koppia.

Jokatapauksessa kokonaisuudessaan pöytäkirjojen lukeminen liitteineen on lukemisen arvoista. Nyt en löydä edes syyskokouksen 2022 pöytäkirjasta talousarviota liitteenä. (Eikös liitteet tulisi olla pöytäkirjan kaverina nähtävillä.)

Kevätkokous -23

Puheenjohtajan vaihto

Lain mukaan varapuheenjohtajasta ei tule automattisesti puheenjohtajaa, jos puhenjohtaja eroaa. Varapuheenjohtajan tehtävä on hallituksen kokouksissa toimia puheenjohtajana, jos puheenjohtaja on estynyt. Mikäli puheenjohtaja eroaa, kuuluu jäsenkokouksessa valita uusi puheenjohtaja. Kevätkokouksessa puheenjohtaja siis vaihtui ja varapuhiksesta tuli puhis. Pöytäkirjassa lukevat merkinnät eivät vaikuta siltä, että puheenjohtajan valintaa olisi millään tavalla tehty. Itseasiassa tämä erillinen olisi pitänyt hoksata jo työjärjestyksessä. Jos käsitellään puheenjohtajan ero, täytyy käsitellä uuden puheenjohtajan valinta. Lopputulos varmaan olisi ollutkin sama ja yksimielinen, vaikka asia olisi mennyt lakipykälien mukaan, mutta toivotavasti tämä oppi menee muistiin mahdollisesti vastaavien tapahtumien kohdalla. Minä itseasiassa opin tämän asian vasta viime syksynä, vaikka olin ollut yhdistystoiminnassa mukana vuosia. En tiennyt asiaa aiemmin ja mua ei hävetä kertoa, että olen oppinut jotain uutta!


Paperilehden poisto

Kokouksessa päätettiin, että ikijäsenet eivät ole oikeutettuja paperiseen jäsenlehteen, kun kymmenen vuotta jäsenyyttä on tullut täyteen. Asia on siis päätetty 29.4.2023 ja pöytäkirjaan on merkitty, että jäseniä informoidaan asiasta. Lähetin yhdistykselle viestiä 2.6.2023 ja siellä on oltu täysin mykkiä. Noh, parempi myöhään kun ei milloinkaan, koska tällä viikolla tuli hallitukselta vasta informaatio.

Tässä tulee mieleen kolme asiaa, jonka perusteella päätös on lain- ja sääntöjen vastainen.
1. Yhdistyksen omat säännöt sekä tasa-arvon julkilausuma
2. Gpdr
3. Yhdistylaki

1. SMY:n sivuilla on oikein painotettu tasa-arvoista kohtelua kaikille ja heillä on hienosti kopioitu ja muokattu Reilu Peli -säännöt. Se on kaunista sanahelinää oleva sivu, jota hallituksen ei ole tarkoituskaan noudattaa. Monessa muussakin asiassa kun tässä, on henkilöitä, jotka vain ovat tervetulleempia ja tasa-arvoisempia kuin toiset.

Ollennaisinta tässä on yhdistyksen omien sääntöjen rikkominen. Yhdistyksen omissa säännöissä vain perhejäsenen kohdalla mainitaan jäseneduissa jotain poikkeavaa (varsinainen jäsen perheessä sekä lehti). Näin muutoin kaikki jäsenlajit ovat tasa-arvoisia keskenään jäsenetujen kanssa. Jos jäsenkokouksessa halutaan tehdä muutoksia jäsenetuihin, ne kuuluu käsitellä yhdistyksen säännöissä jäsenkokouksessa ja sen jälkeen uudet sännöt pitää vielä hyväksyttää PRH:lla.

Väittäisin tämän perusteella ainaisjäsenyyden muutosta koskevan päätöksen olevan sääntöjenvastainen sekä yhdistyksen arvojen vastainen.

2. GPDR:n kanssa saatan olla väärässä, koska yhdistyksen rekisteriselosteessa lukee säilytettäväksi tiedoksi liittymisvuosi, mutta uskoakseni mitään jäsenrekisterin tietoja aiemmilta vuosilta ei saisi säilyttää. Rekisterin pitäisi olla tyhjä, kun uusi jäsenmaksukausi alkaa. Näinollen yhdistyksellä ei pitäisi olla tiedossaan milloin kukakin jäsen on jäsenmaksunsa aloittanut ja kuinka monta vuotta kukakin on ollut jäsen tai ainaisjäsen. 

Jokatapauksessa jäsensihteerin olisi mahdoton tietää, koska ainaisjäsenellä on tullut 10v täyteen, koska minäkin maksoin monta vuotta vuosijäsenmaksua ennen ainaisjäsenmaksun maksamista ja rekisteriselosteesta ymmärtäisin, että mun kohdalla rekisterissä lukee ehkä vuosi 2007, jolloin en kahden marsun omistajana maksanut ainaisjäsenmaksua. Mistä jäsensihteeri voi tarkistaa ainaisjäsenmaksun maksamisvuoden varmaksi? Minä en itse muista sitä enää lainkaan.

Käytännössä liittymisvuosi on täysin tarpeeton tieto säilyttää rekisterissä (ja gpdr:n mukaan jäsenrekisterissä ei saisi säilyttää mitään toiminnan kannalta tarpeetonta tietoa), mutta VASTA tämän päätöksen myötä liittymisvuoden säilyttäminen tiedoissa olisi perustetua. Mä en pysty asiaa esimerkiksi enää tarkistamaan, koska olen vaihtanut pankkia ja vanhaa tiliä ja sen tiliotteita ei ole mahdollista enää metsästää. Kummalla on todistusvastuu ainaisjäsenen jäsenmaksun alkamispäivästä?

3. Yhdistyslain mukaan päätös on mitätön, jos se vähentää jäsenen oikeuksia tai loukkaa jäsenten yhdenvertaisuutta.
"Yhdistyslaki 33 § Päätöksen mitättömyys
Päätös on moitekanteesta riippumatta mitätön, jos se loukkaa sivullisen oikeutta.
Mitätön on myös päätös, joka vähentää yhdistyksen jäsenellä sääntöjen mukaan olevaa erityistä etua yhdistyksessä taikka sisällöltään tai päätöksentekotavaltaan olennaisesti loukkaa jäsenen yhdenvertaisuutta, jollei 27 §:n 3 momentista muuta johdu.
Yhdistyksen jäsen, hallitus tai hallituksen jäsen sekä se, joka katsoo päätöksen loukkaavan oikeuttaan, voi nostaa kanteen yhdistystä vastaan sen vahvistamiseksi, että yhdistyksen päätös on mitätön."

Tähän nojaten on useampikin kanne nostettu muista aiheista muissa yhdistyksissä, joissa jäsen on voittanut hallituksen sokeuden ja omavaltaisuuden. Marsuasiassa yhden lehden takia kukaan sitä tuskin tekee ja siihen hallitus luottaa tehdessään tällaista.

Vinkkiviitonen, jos halutaan säästää rahaa lehden postituksista ja tehdä se rikkomatta useampaa lakia ja omia sääntöjä yhdellä kertaa:
-ilmoitetaan, että jatkossa on jäsenille tarjolla vain sähköinen lehti
-lisämaksusta jäsen saa painetun lehden postitettuna kotiin.


Case toiminnantarkastaja syyskokous 2022

Ensin (lue:viime syksynä) ajattelin, että antaa olla, koska mä en voi asialle mitään yksin, kun hallituksen kivakaveripiiri haluaa leikkiä keskenään. Enkä haluaisi mustamaalata toista yhdistystä, kun SMY:stä on harrastus aloitettu ja pidän Marsuyhdistystä kuitenkin tärkeänä ja rakkaana alkuperäisenä kotina. Pakko nyt on silti kirjoittaa, koska tämäkin on niin räikeää meininkiä ettei tosikaan.

Sivu 2, kohta 7. Syyskokous Yhdistyslain mukaan toiminnantarkastaja ei saa olla hallituksen jäsenten perhettä tms. henkilö, jolla olisi jotain etuja siitä asemasta, että arkastaa yhdistyksen toimintaa. Toiminnantarkastajan pitäisi olla objektiivinen taho. Hallitus itse ei saisi ehdottaa toiminnantarkastajaa, vaikka pienissä yhdistyksissä usein ulkopuolisia vapaaehtoisia toiminnantarkastajia harvoin putkahtaa sattumalta jonoksii, joten hallitus kyselee itse joko aiempia toimiinnantarkastajia tai muita, jotka siihen olisivat kykeneviä. Pääasia on kuitenkin siinä, että hallitus ei saa osallistua toiminnantarkastajan valintaan. Ei puoltamalla, ei kieltämällä, ei millään puheenvuoroilla, ei edes äänestää asiasta.

SMY:n syyskokouksessa paikalla oli istuva hallitus, uusi hallitus (plus heidän lukuisat valtakirjat) sekä kaksi hallituksen ulkopuolista. Kokouksen lopputulos oli se, että hallitus valitsi itse itsensä etsimään itsellensä toiminnantarkastajan. Sihteeri ja pöytäkirjantarkastajat hyväksyivät, että pöytäkirjassa ei mainittu asiassa käytyä keskustelua.

"7.Kahden toiminnantarkastajan ja heidän varamiestensä valinta
Ehdolla pöytäkirjantarkastajiksi: Sanni Taimioja, Jaana Alila ja Aida Depner. Valittiin Sanni Taimioja ja Jaana Alila, sekä varalle Ninni-Maria Rantala. Hallitus valtuutettiin etsimään toinen varamies. "

Kirjoitusvirheen lisäksi voisi oikaista, että mitenkäs se sitten oikeasti eteni.

Minä tarjouduin varatoiminnantarkastajaksi, koska olisin ainakin erittäin ulkopuolinen. Haluaisin olla mukana toiminnassa ja haluaisin toiminnantarkastajan ominaisuudessa olla parantamassa kokonaisuutena yhdistyksen kommunikaatiota ja toimintaa. Perehtyneen toiminnantarkastajan lausunto on kuitenkin aika arvokas, jos sen opit ottaa hyöytkäyttöön. Kyseessä kuitenkin VARAtoiminnantarkastaja, joten käytännössä ei mitään pelkoa, että pääsisi tehtävää suorittamaan, koska varsinaiset toiminnantarkastajat kuitenkin hoitavat homman kunnialla ja varahenkilöitä äärimmäisen harvoin tarvitaan.

Vapaaehtoisuuden ilmoittamisen jälkeen etäyhteydellä tuli pieneksi hetkeksi jäätynyt hiljaisuus ja sen jälkeen kuului kuiskaus "eturistiriita". Seurasi hyvin vaivaantunut ja välttelevä keskustelu. Kyselin syitä, miksi minulle olisi mahdollisesti muodostunut eturistiriita, kun en ole vuosiin ollut hallituksessa, enkä missään päättävässä asemassa yhdistyksen muissakaan asioissa. Kysyin muutenkin, että miksi minä en kelpaa? Tiedustelin, että onko syynä tämä uusi hiljattain perustettu toinen yhdistys? Vai kenties joku muu syy, miksi mun VARAtoiminnantarkastajuus aiheuttaa muille ahdistusta? Mua ällöttää ihmiset, jotka ei voi sanoa asioita suoraan, kun tässäkin tarjosin kyllä avointa keskustelua. Vaivaantuneisuuden kesken kuitenkin kohosi pian seuraava lause "ei meidän tarvitse perustella mitään, kun me voidaan vaan äänestää". Äänestyksen tulos (kuten voitte arvata läsnäolijoina istuva hallitus, tuleva hallitus ja kaksi ulkopuolista) ei puoltanut mun valintaa. Äänestykseen osallistuivat siis ne henkilöt, joilla LAIN MUKAAN EI OLE OIKEUTTA äänestää toiminnantarkastajasta. 

Joku voi taas tätä lukiessa todeta, että niin se Aida taas siellä ulisee, kun pikkulapsi karkkihyllyllä kiellon jälkeen, mutta valitettavasti tämä on osoitus tietoisesta lain rikkomisesta. Mitä sellaista hallitus puuhastelee, jotta ne haluavat itse valita toiminnantarkastajansa omista suosikeistaan jäsenten selän takana?

Vinkkiviitonen, jos halutaan tehdä tämä asia laillisesti: rehellisyys ja suora puhe. Olisin kiittänyt rehellisyydestä ja sanonut etten sittenkään halua olla toiminnantarkastaja ja asiasta ei olisi tarvinnut järjestää lainvastaista äänestystä. Tosin ongelmaksi olisi silti jäänyt se, että kokouksessa olisi laillisesti pitänyt valita -joku- varatoiminnantarkastaja. Jäsenkokous ei saa valtuuttaa hallitusta löytämään itsellensä toiminnantarkastajaa.


Pöytäkirjaylläreitä syyskokous 2022

Ja toinen asia, jota en tosiaan aikonut marmattaa, mutta kuuluu samaan syyskokoukseen. Informaatiota yhdistykseltä jäsenille ja aktiiveille ei tosiaan tipu takaisin lainkaan. Juuri kun puhutaan jäsenten tasa-arvoisuudesta, niin voidaan jatkaa samaa rataa. Yhtälailla joku voi todeta, että se kakara karkkikaupassa ulvoo taas, kun on tikkari kielletty. (Sama syyskokous, kohta 6, mutta sivun 2 puolella). Minut on näköjään potkaistu pois myös stantarditoimikunnasta minulle ilmoittamatta. Kokouksessa käytiin läpi vastuutehtäviä ja toimikuntia ja sanoin etten jatka Nordic toimikunnassa enää SMY:n puolelta, vaan hoidan sitä asiaa SMH:n kautta. Samaan puhevuoroon sanoin, että jatkan mielelläni standarditoimikunnassa, koska se on lähellä sydäntä. Näppärästi on sihteeri ja pöytäkirjantarkastajat hyväksyneet version, jossa lukee standarditoimikunnan kohdalla "etsii halukkaita". Toimikunta koostuu tällä hetkellä SMY:n omasta hyväsiskoverkostosta.

Tällä tavalla potkitaan aktiivisia ihmisiä yhdistyksestä ulos.

Vinkkiviitonen tasa-arvoisesta ja kutsuvasta yhdistystoiminnasta:
-pyydetään aiemmin toiminnassa mukana olleita mukaan
-ilmoitetaan rehellisesti, ettei jonkun henkilön mukanaoloa toivota

Jäsenmaksujen pilkunviilausta

Nyt kun on aloitettu, niin eihän näitä lainsyrjää kulkevien toimien listaa voi lopettaa ilman pilkunviilausta. Syyskokous päättää jäsenmaksun suuruuden ja siitä ei voi poiketa ilman jäsenkokouksen päätöstä. Esimerkiksi 2021 syyskokous päättää vuoden 2022 jäsenmaksun hinnat. Joten jos jäsenmaksu on 25€, niin hallitus ei voi päättää marraskuussa 2022, että marras-joulukuussa jäsenmaksun saakin hintaan 20€. Tällainen tarjous oli myös SMY:llä viime loppuvuodesta ja kun asiasta huomauttaa, saa ympäripyöreää vastausta, että "hyshysnyt anna olla". Ymmärrän kyllä tämän logiikan, että loppuvuoden jäsenmaksua halutaan keventää, jotta loppuvuoden aikana olisi uusien jäsenten mielekästä liittyä jäseneksi. Valitettavasti se vain on yhdistyslain vastaista. Jäsenmaksujen suuruuden päättää jäsenkokous, ei hallitus. Hallituksella ei ole valtaa jäsenkokouksen päätösten yli. Yhdistystoiminnassa tärkein, korkein ja VAHVIN päättäjä on jäsenkokous. Hallituksen tulee totella kaikkea, jota jäsenkokous päättää. Koska jäsenistö = yhdistys.

Vinkkiviitonen, jotta loppuvuosi saadaan houkuttelevaksi, laillisin keinoin:
-jäsenmaksun suuruuden suunnittelu vaikka puolivuosittain ja sen päättäminen ja hyväksyttäminen jäsenkokouksessa
-loppuvuoden uusille jäsenille voi lahjana antaa jotain kylkiäisiä, ja jäsenmaksu on sama kun alkuvuonna.


Loppupäätelmä

Joku saattaa tästäkin sanoa, että se Depnerinperkele haluaa vaan olla nyt hankala. Valitettavasti kyse ei ole hankaluudesta vaan lakia ja tasa-arvoista kohtelua. Voi tuntua pahalta, että joku huomauttaa asioiden olevan väärin, mutta tämäkin oikaiseminen on vain halu muuttaa SMY:n toimintaa paremmaksi, koska OLEN jäsen, kasvattaja ja tuomari joka edustaa myös SMY:tä. Haluaisin voida puhua yhdistyksestä pelkkää hyvää. Haluaisin liittää kasvattini ostajat SMY:n jäseneksi. Haluaisin tarjota kaiken aktiivisuuteni SMY:lle. HALUAISIN uskoa marsuyhteisön järkevyyteen, hyvyyteen ja yhteenkuuluvuudentunteeseen.

SMY:n halu muuttaa toimintaa paremmaksi on täysi nolla. Kirjoitin asiasta tosaan 2.6. mutta vastauksena on täyttä hiljaisuutta. Informoin heitä asiasta myöhemminkin 16.7. samalla viestillä, eli heillä on TIETO epäkohdista koskien ikijäsenten lehtiä. SILTI heidän ainoa reaktio oli lähettää sitten 19.7. kuitenkin ikijäsenille tieto, että jäsenlehti on peruttu. Kaiken tiedon valossa he päättävät, että mielummin jatkavat kuin eivät mitään olisi kuulleet, kun myöntävät virheensä.

Viimeinen vinkkiviitonen:
-kaikki tekee virheitä ja ne voi aina korjata, kun myöntää että oho-hups

sunnuntaina, heinäkuuta 16, 2023

Kodinetsijät

Katso kodinetsijät uusimmasta postauksesta.

lauantaina, heinäkuuta 15, 2023

Usein kysyttyjä kysymyksiä marsunäyttelyihin liittyen!

Miksi marsunäyttelyyn kannattaa osallistua?

Marsunäyttelyyn on hyvä suhtautua kuin marsun terveystarkastukseen. Pet luokissa tarkastellaan marsun terveyteen liittyviä asioita ja omistajan on siinä erittäin helppo kysyä mieltä askarruttavat asiat, kun tuomarina on koulutettu pitkäaikainen kokenut marsuharrastaja.


Voiko minun marsuni osallistua näyttelyyn?

Marsu voi osallistua pet luokkaan, jos se on terve ja yli 2 kk ikäinen. Marsu ei saa olla tiineenä tai imettää. Selvästi aggessiiviset yksilöt eivät sovellu näyttelyyn. Pet luokkaan osallistuva marsu voi olla minkä rotuinen tahansa, tai risteytys. Sillä ei tarvitse olla papereita. Marsusi voi osallistua ulkomuotoluokkaan, jos se täyttää oman rotunsa rotumääritelmää. Mikään marsu ei täytä rotumääritelmää täydellisesti, joten jos kasvattaja suosittelee – Tervetuloa! 


En ole koskaan ollut näyttelyssä - uskallanko osallistua?

Totta kai uskallat, kerta se on ensimmäinekin. Näyttelyissä jokaista marsua arvostetaan ja kaikki tuomarit tietävät, että se oma lemmikki on jokaiselle se paras ja rakkain. Ketään ei näyttelyissä haukuta. Siellähän se sitten selviää, että onko kyseessä sellainen "mun juttu" vai ei. Muilta marsuilijoilta voi aina kysyä neuvoa näyttelypaikalla, jos on jotain epäselvää. Parasta marsunäyttelyissä on se, että siellä saa puhua marsuista ihan koko päivän ja tietää ettei kukaan ympärillä kyllästy. Kaikki näyttelyssä olevat ovat ihan hurahtaneita marsuihin.


Mikä on pet luokka tai lemmikkiluokka?

Suomen Marsuyhdistyksellä on lemmikkiluokka. Suomen Marsuharrastajilla vastaavan nimi on pet-luokka ja lisäksi pet-kasvatusluokka. Ne on suunnattu ihan kaikille marsuille. Pet luokassa tarkastellaan sitä, miten marsu voi ja kuinka hyvin marsu on hoidettu. Arvostelukohtina on yleiskunto, käsiteltävyys, silmät, korvat, hampaat, kynnet, tassunpohjat, turkki ja rasvarauhanen. Pet-luokkaan valmistaudutaan hoitamalla marsua hyvin, mikä tarkoittaa mm. oikeaa ruokintaa ja liikuntaa sekä marsun totuttamista käsittelyyn. Ennen näyttelyä marsu puunataan siistiin kuntoon: kynnet leikataan, tassunpohjat siistitään, rasvarauhanen ja korvat puhdistetaan. Joskus marsun voi myös pestä, jos tuntuu että sen turkki on likainen. Pitkäkarvaiset marsut tulee pitää normaalistikin takuttomina, mutta näyttelyssä takuista tulee miinusta.


Mikä on ulkomuotoluokka?

Ulkomuotoluokassa eli virallisessa luokassa tarkastellaan sitä, miten hyvin marsu vastaa kirjoitettuja rotustandardeja. Jokaisella rodulla on omat rotumääritelmät, jossa on yksityiskohtaisesti kerrottu eri ominaisuuksia, jota rodulta erityisesti halutaan. Ulkomuotoluokka sopii harrastajalle vaikka eniten sitä hyödyntävät marsujen kasvattajat.


Mistä saan tietooni, missä ja milloin näyttelyitä on?

Marsunäyttelyistä saat tietoa Suomen Marsuharrastajien sekä Suomen Marsuyhdistyksen tapahtumakalentereista. Lisäksi paikallisyhdistykset (Pirkanmaan Nakertajat, Kaakon Kani- ja Jyrsijäyhdistys ja monet muut) järjestävät näyttelyitä usein yhdessä rotuyhdistysten kanssa.


Miten näyttelyyn ilmoittaudutaan ja mitä se maksaa?

Näyttelykutsussa lukee ohjeet siitä, miten näyttelyyn ilmoittaudutaan ja mitä se maksaa. Yleensä ilmoittautuminen tapahtuu sähköpostitse tai nettilomakkeella ja näyttelymaksu maksetaan ennakkoon järjestäjän tilille tiettyyn päivämäärään mennessä. Näyttelyissä on usein  myös jälki-ilmoittautumismahdollisuus näyttelypäivän aamuna paikan päällä. Ennakkoilmohinnat ovat edullisempia kuin jälki-ilmohinnat. Ennakkoon ilmoittautuminen auttaa järjestäjää hankkimaan oikean määrän palkintoja sekä suunnittelemaan aikataulutusta.


Mitä näyttelypaikalla tapahtuu?

Näyttelypaikalle tullessasi sinun tulee ensin viedä marsut eläintentarkastukseen. Eläintentarkastuksen tarkoitus on ehkäistä tarttuvien tautien ja ulkoloisten leviämistä näyttelyssä. Tarkastaja tutkii marsun läpi oireiden varalta ja päästää terveet yksilöt mukaan näyttelyyn. Onneksi hyvin harvoin sattuu tapauksia, jossa marsu hylätään eläintentarkastuksessa. Näyttelyluettelot on lähetetty ilmoittautuneille sähköpostissa, mutta joskus luetteloita on tulostettuna näyttelypaikalla, josta voi tarkistaa omien eläintensä tiedot. Jos huomaat virheitä, kerro niistä esimerkiksi sihteerille.

Tuomarit arvostelevat eläimiä kukin oman pöytänsä ääressä sihteerin avustamaina. Odottele omaa vuoroasi ja ole tarkkana, että tiedät, missä vaiheessa oman marsusi on aika mennä pöydälle. Marsujen näyttelyttämisessä omistajat hoitavat itse omat eläimensä arvosteluun. Kaneilla ja muilla jyrsijöillä käytetään assistentteja näyttelyissä, mutta marsujen kohdalla tätä tapaa ei ole käytetty.

Kun kaikki marsut on arvosteltu ja tuomari on päättänyt palkinnoista, seuraa palkintojen jako. Mikäli tuntuu että oman marsun pisteet olivat huonot, niin ei kannata lähteä pois. Tuomarit usein näkevät marsuissa paljon hyviä ominaisuuksia, joista he palkitsevat ja kokonaispistemäärä ei ole ainoa palkitsemisperuste. Näyttelyt ovat useamman tunnin tapahtumia, joten kannattaa varautua siihen, että näyttelyyn voi vierähtää aikaa aamusta iltaan ajomatkoineen.


Mitä näyttelyyn pitää ottaa mukaan?

Itsesi ja marsusi lisäksi mukaan täytyy ottaa kuljetuskoppa, jossa marsulla on hyvä olla, jossa sillä on heinää ja juotavaa sekä kuivikkeita allansa. Mahdollisesti myös marsunhoitotarvikkeita kannattaa ottaa mukaan viime hetken puunauksia varten. Itselle kannattaa ottaa evästä (ja vara-akku), jos paikalla ei ole buffettia. Marsulla olisi hyvä olla näyttelylauta. Se ei ole pakollinen, mutta marsun kannalta miellyttävä, koska pöytäpinta on marsun tassuilla liukas. Myös pyyhe käy tassujen alle näyttelylaudan sijaan. Marsun voi myös kotona opettaa herkkujen kanssa siihen, että näyttelylauta/alusta on kiva paikka olla. Käteistä rahaa on syytä ottaa mukaan myös, koska näyttelypaikalla on myytävänä kaikenlaista pientä kivaa ja buffetista voi olla mukava käydä ostamassa jotain mutusteltavaa. Nykyään onneksi monella järjestäjällä on mobilepay mahdollisuudet, kun kuitenkin se käteinen unohtuu.


maanantaina, heinäkuuta 10, 2023

Dunkin Hartley -marsurotu

 Kirjoitus on alunperin Lea Rahtu-Korpelalta marsut.info sivustolta. (Joka btw, kannattaa lukea muutenkin. Koko sivusto täynnä hyödyllisiä artikkeleita.)
https://marsut.info/news/dunkin-hartley-marsut/

Dunkin Hartley -marsurotua on aivan hiljattain mainostettu etsimässä uusia koteja yhteistyössä eläinsuojeluyhdistysten kanssa. Näillä marsuilla esiintyy kipua aiheuttavaa nivelrikkoa ja lihasmassan katoamista jo nuorena. Rotu kuulostaa hienolta ja varmasti voi innostaa lemmikin hankkijoita hankkimaan erikoisen rotuisen marsun ja jollakin voi tulla mieleen poikasten teettäminenkin. Marsuista kerrotaan, että ne ovat eläinlääkärin tarkistamia ja normaalisti kehittyneitä ja elävät pitkään. Eläinsuojeluyhdistysten mainostamina kuulostaa marsun etsijöille hyvältä eettiseltä vaihtoehdolta pelastaa nämä marsut. 

Mutta mitä Dunkin Hartley marsun omistajan tulisi tietää?

Rotu kuulostaa hienolta ja voi tuntua kivalta saada erikoisen rotuinen marsu käsiin, jota ei ole muualla saatavissa. Nämä eivät kumminkaan ole mikä tahansa lemmikkimarsurotu, vaan laboratoriokäyttöön tehty marsukanta. Marsuja käytetään koe-eläiminä sairauksien mallinnuksessa ja tekevätkin näin tärkeää työtä lääketieteessä ja ihmisten sairauksien tutkimisessa. On tärkeää, että on erilaisia koe-eläin kantoja, jotta sairauksia voidaan tutkia. Tämäkin linja on korvaamaton nivelrikon mallinnuksessa. Koe-eläinlaitoksissa eläimiä hoitaa koulutetut eläintenhoitajat yhteistyössä eläinlääkärien kanssa. Jos koe-eläimellä havaitaan kipuja, niitä hoidetaan tehokkailla kipulääkkeillä ja eläinlääkärin apu on heti saatavilla. Jokaisella koe-eläinlaitoksella on tiedossa tarkoin kaikki linjojen ominaisuudet. Laki esimerkiksi Suomessa on hyvin tarkka siitä kuinka paljon kipua koe-eläin saa kärsiä ja niille on aina tarpeellista lääkitystä saatavilla. Tarvittaessa myös vahvempia lääkkeitä mitä eläinlääkärit eivät kotiin edes määrää.

Tämän linjan yksi ominaisuuksista on nivelrikon kehittyminen ja siksi näitä marsuja on käytetäänkin nivelrikkotutkimukssissa. Dunkin Hartley marsuilla nivelrikko on samankaltaista kun vanhenevilla ihmisillä. Nivelrikon varhaiset vaiheet alkavat näillä marsuilla kehittymään jo 4kk iässä, jonka takia ne ovatkin erittäin tarpeellinen ja hyödyllinen nivelrikkomalli. Kaikilla koe-eläinmarsuilla ei ole tämmöistä ominaisuutta, että niillä kehittyy nivelrikko, vaan tämä on Dunkin Hartley linjan ominaisuuksia. Vaikka nivelrikkomalli on hyödyllinen koe-eläimillä ja tutkimuksiessa, niin tämä ei päde lemmikin elämässä. Marsut on erittäin hyviä peittelelmään kipuja, lemmikkikodissa ei ole välttämättä vuosien marsuihin tottunutta silmää ja kokeneita eläintenhoitajia. Lemmikkinä marsuja pidetään paljon kauemmin, kun koe-eläimet lopetetaan kun niitä ei enää tarvita. Monesti jo muutaman kuukauden iässä. Lemmikkinä marsut siis elävät pidempään ja joutuvat kärsimään pidempään nivelrikosta. Dunkin Hartley marsuilla ollaan eläinkokeissa havaittu 3-4 kk iässä varhaisia nivelrikon muutoksia, 9kk iässä liikkumisessa ongelmia ja n.18kk iässä liikkuminen on vaikeaa.

Nivelrikon lisäksi näiden marsujen lihaksisto vanhenee tai toisin sanoen alkaa surkastumaan nopeampaa. Lihaksiston massa vähenee nopeampaa kuin normaalimarsuilla. Tätä samaa tapahtuu ihmisten ja eläinten vanhetessa, mutta näillä marsuilla tämä tapahtuu jo nuorella iällä. Lihasmassan katoaminen huonontaa nivelien saamaa tukea ja lisää nivelrikosta johtuvaa kipua marsun vanhetessa. Lihaksistossa havaitaan muutoksia jo 10kk iässä. Hiirimalleilla tämä tapahtuu aikaisintaan 20kk iässä, jonka takia marsut ovat tärkeitä tutkimuskäytössä, mutta lemmikkinä tämä ominaisuus ei ole hyvä.

Marsut kokevat nivelrikosta ja lihaksiston muutoksista aiheutunutta kipua jo nuorena. Eettisyys tämmöisten eläinten lemmikkinä pitämiseen on kaukana.

Marsuja markkinoidaan terveinä ja ovatkin varmasti patogeeni vapaampia kuin yhdetkään myytävänä olevat lemmikkimarsut. Myös tästä voi tulla ongelmia ja voivat olla herkempiä normaaleille ympäristön patogeeneillä kuin normaalit marsut. Laboratorioilla on tiukkaan vaaditut standardit mitä viruksia ei saa esiintyä ja linjat ovat kasvaneet vuosia laboratorio olosuhteista. Marsut on eläinlääkärin tarkastamia, mutta valitettavasti eläinlääkärin tarkastus ei paranna näitä marsuja linjaan jalostetulta ominaisuudelta, eikä tee niiden elämästä kivutonta. Niillä on tärkeä rooli tutkimuksessa, mutta lemmikkinä väärissä käsissä marsut voivat joutua kärsimään pitkään kivuista. Kyse ei ole siitä, että jos joku marsu pysyykin terveenä, koska ei pysy. Tästä on useita tutkimustuloksia. Jos marsuilla ei olisi näitä ominaisuuksia ja nivelongelmiin sairastuminen olisi satunnaista, ei näitä tutkimuksessa käytettäisi. Koe-eläinlinjat ovat geneettisiltä ominaisuuksilta hyvin samalaisia, koska sisäsiitosprosentti on hyvin korkea. Joten tietyt ominaisuudet esiintyvät kaikilla linjan eläimillä. Tietenkin vaihtelua esiintyy eläimittäin missä iässä nivelrikko on edennyt pitkälle, mutta jokaisella eläimellä se etenee kokoajan. Dunkin Hartley marsu on sairauden mallintamiseen kehitetty rotu, ei lemmikkimarsu rotu. Rakastava koti ja vaikka jatkuvat eläinlääkäri tarkastukset eivät tee tästä rodusta tervettä. Niiden ominaisuus on sairaus.

Kirjoittanut:
Filosofian maisteri biokemia, Filosofian tohtori lääketieteen ala, tutkija tohtori, erikoistuva kemisti, Lea Rahtu-Korpela

Lähteet:

Musci et al, The Dunkin Hartley Guinea Pig Is a Model of Primary Osteoarthritis That Also Exhibits Early Onset Myofiber Remodeling That Resembles Human Musculoskeletal Aging, Front. Physiol., 29 October 2020 Sec. Striated Muscle Physiology Volume 11 – 2020

Santangelo, K. S., Pieczarka, E. M., Nuovo, G. J., Weisbrode, S. E., and Bertone, A. L. (2011). Temporal expression and tissue distribution of interleukin-1beta in two strains of guinea pigs with varying propensity for spontaneous knee osteoarthritis. Osteoarthritis Cartilage 19, 439–448. doi: 10.1016/j.joca.2011.01.004

P A Jimenez 1, S S Glasson, O V Trubetskoy, H B Haimes, Spontaneous osteoarthritis in Dunkin Hartley guinea pigs: histologic, radiologic, and biochemical changes, Lab Anim Sci 1997 Dec;47(6):598-601.

tiistaina, heinäkuuta 04, 2023

Näyttelyreissun kustannukset

Rahallisesti reissu koostuu seuraavista asioista

1. Laivamatka Ruotsiin ja takaisin. Ajallisesti kannattaa ajaa Turkuun ja mennä sieltä, koska Helsingistä lähtevät laivat eivät ole kovin hyviä. Vuodenajasta riippuen hinnat vaihtelevat hieman. Viikonloppuisin ja yölaivalla kulkien hinta on myöskin korkeampi. Nyt kun katsoo Viking Linen hintoja syyskuun Nordicia varten, niin iltalaivoilla meno-paluu on kaksi aikuista ja kaksi lasta 300€.

2. Näyttelyilmoittautuminen. Keskimäärin hinnat on samoja tai hivenen edullisempia Ruotsissa kun Suomessa. Ruotsissa ei toisaalta ole paljousalennusta, mikä taas Suomessa on useammalla yhdistyksellä käytössä. Eli yhden marsun ilmoittaminen on noin 50-80kruunua eli 6-9€ luokasta riippuen. Juuri tällä hetkellä kruunun ja euron suhde on meille euroa käyttäville oikein hyvä.

3. Ruokailut. Jokainen meistä kyllä syö kotonakin, joten ruokailun laskeminen tällaiseen on vähän niin ja näin. Ruotsissakin löytyy tavallisia ruokakauppoja eväiden ostamiseen. Toisaalta buffet ruokailut laivalla on ja myös hintavia.

Mikäli kyseessä on pidempi näyttely, on kustannuksena sitten hotelliyöpyminen näyttelypaikkakunnalla ja useapia aterioita. Jos nyt puhutaan Nordicista, niin Eskilstunassa löytää hyviä vuokramökkejä 50€ tai 4hlö huoneen 100€. Mun kohdalla Nordicista tulee kustannuksia siinä, että olen jo saanut puhuttua pe-ma vapaata töistä, Tiedän, että mulla olisi töitä myös sunnuntaina, kun kyseessä on ennakoitu projektihomma, mutta onneksi on joustava työyhteisö, joka suhtautuu huumorilla mun marsuihin.

Olisko kukaan tulossa meidän mukana Ruotsiin? Reissuun on tulossa iso kasa ihania suomalaisia marsuihmisiä, joten et ole näyttelypaikalla yksin! Tässä on upea tilanne myös lapsille ja nuorille päästä kokeilemaan englannin tai ruotsin puhumista. Oma vanhin lapsi on nyt 11 ja sai viime kesänä Svenska Mästerskapenista saman ikäisen ystävän, jonka kanssa jutteli syksyllä puhelimessa ja viesteillä. Molemmat puhuivat englantia omalla ikätasollaan ja käyttivät ahkerasti googlekääntäjää. Tytöillä meni lauantai ja sunnuntai rattoisasti yhdessä leikkiessä ja nyt syksyn Nordiciin on jo suunniteltu uusi tapaaminen. Marsuväen mukana on turvallista päästää oma lapsi kulkemaan vapaasti siellä alueella.

Tuleeko jotain kysymyksiä mieleen? Vastailen mielelläni!

Laivaan menossa 2019!

maanantaina, heinäkuuta 03, 2023

Pohjoismaiden mestaruudet = Nordic championships!

Kuulostaa pramealta.

Superhienoja marsuja? Poikkeuksellisen upea tapahtuma? Tavalliset kuolevaiset vain kuolaavat ja haaveilevat osallistumisesta? Vain parhaat yksilöt paikalla?

Totta JA TARUA!

Paikalla on tosiaan superhienoja marsuja ja se on mittakaavassaan poikkeuksellinen tapahtuma, jonne on kutsuttu KAIKKI marsuyhteisöt Pohjoismaista. Toisinsanoen marsuyhdistykset ja niiden jäsenet hoitavat vuorotellen näyttelyn järjestämiset ja kutsuvat toisensa sitten mukaan kilpailemaan Pohjoismaiden parhaiden titteleistä. Marsukansan suussa tapahtuman nimi on Nordic, mutta käytännössähän se on helpommin selitetty marsuharrastuksen ulkopuolisille Pohjoimaiden Voittajanäyttelynä tai Pohjoismaiden mestaruusnäyttelynä.

Paikalla on samat kasvattajat kun muissakin näyttelyissä, se on suuri vain siksi, että sinne tulee niin paljon väkeä. Eli samoja marsuja on Nordicissa esillä kun muissakin näyttelyissä. Erillisiä osallistumislupia tai karsintoja ei ole, vaan sinne saa ilmoittautua ihan kuka tahansa. Siellä kaikki osallistujat marsuineen on tavallisia harrastajia ja kasvattajia. Toiset voittaa, toiset ei, kuten kaikissa muissakin näyttelyissä.

Siellä on mahtavaa katsella näyttelyhäkeissä kaikenlaisia eri rotuja, joita meillä ei Suomessa näe tai näkee harvoin. Arvostelupöydillä on mahtava nähdä tuomareiden työskentelyä sekä eri rotujen ulkonäköä ja sitä millaidet yksilöt voittavat. Erilaisia tapoja näyttelyttää ja esittää omat eläimet. Tuomareita on ollut tapahtumasta riippuen 6-8kpl, koska eläimiäkin on se 400 tai jopa enemmän. Jonkin verran Ruotsissa paikalla on myyntipöytiä ja se jopa harmittaa, ettei useampi firma ole innostunut lähtemään tapahtumaan myymään tuotteitaan. Homma on siis suurta, mutta ei juurikaan kaupallista. Yhdistystoimintaa, joka on käytännössä kokonaan vapaaehtoisvoimin rakennettu. Mulla on ollut Ruotsiin lähtiessä melkein aina siellä myyntipöytä mun marsukoruille sekä marsupehmoleluille riippumatta siitä onko se ollut sitten Nordic, Svenska Mästerskapen tai pienempi näyttely.

Perinteinen on myös lauantai-illan juhlaillallinen, jossa jokainen maa vuorollaan järjestäisi jotain ohjelmanumeroita. Mä olen ollut mm.esittämässä itämaista tanssia. :D Hauska muisto siltä ajalta, kun olin treenannut paljon ja heittänyt keikkaa etenkin pikkujouluaikaan Suomessa runsaasti. Oi niitä aikoja, tanssi ei olisi tällä hetkellä ehkä yhtä irtonaista ja joustavaa kun aikoinaan (tai miellyttävää katseltavaa).

Mä olen ollut sen verran monessa Nordicissa, että en enää lukumääriä muista. Olisiko ehkä seitsemännet, jonne suunnittelen osallistuvani ensi syyskuussa Ruotsissa. Meikäläinen on tavallinen kuolevainen ja voi luoja, millaisella avauksella mun "Nordic harrastus alkoi" vuonna 2009. Nuorten abyjen rop1 (rodun paras), rop2 sekä pari sertiä. Aikuisten abyjen tuomari sijoitti noin 30 abessiinialaisen joukosta kymmenen, ja niistä 7 oli mun (mulla taisi olla 8 aikuista ilmoitetuna). Rop1 oli ihana Maailman Barbaari, joka kaikenlisäksi pääsi Best In Show sijoituksien vikalle sijalle monen muun upean eläinen ohi kymmenenneksi. Sen jälkeen vastaavaa Nordic onnea ei kyllä ole ollut. Muutamia sertejä, mutta muistaakseni ei yhtäkään ROP sijaa tämän jälkeen ole niissä kinkereissä tullut. Mutta jäin koukkuun koko ajatukseen ja pakkohan sinne on mennä taas, kun se on Ruotsissa syyskuussa 2023, Eskilstunassa Vilstahallenissa.

Näyttelyhän on käytännössä ihan lähellä. Ajan 2h, nukun yön ja ajan 1h ja olen näyttelypaikalla. :D Eli Turusta laivaan ja siitä Ruotsiin. (Kävin tässä hiljattain erään koulutuksen lähiviikonloput Savonlinnassa ja sinne on meiltä yli 4h ajo per suunta. Lähempänä on siis marsunäyttely Ruotsisa.)

Palkintoseinä Nordicista 2019

sunnuntaina, heinäkuuta 02, 2023

Marsumatkailua

Matkailu marsujen kanssa on tehty enemmän kuin hankalaksi lentoliikenteessä. Se rajoittaa suuresti näyttelyharrastusta ulkomaille sekä ennenkaikkea kasvatuseläinten saamista kauempaa. Onneksi meillä on hyvin marsuaktiivinen länsinaapuri helposti tavoitettavissa laivalla. Ruotsi!

Näyttelymatka on kohtuullisen edullinen ja sitä voi hyvin käyttää koko perheen reissuna. Vaikka yksi viettäisi päivän marsunäyttelyssä, muu perhe voi kiertää Tukholmaa. "Päivä Tukholmassa" -tarjoukset ovat juuri niitä, joita marsuharrastajat käyttävät lähtiessään Ruotsiin näyttelyyn.

Illalla perjantaina Turussa laivaan (autolla tai ilman) ja vähän karkkia taxfreestä. Aamulla ajoissa ylös, jotta ehtii mättämään aamupalaa buffetissa niin, että pärjää pitkälle päivään näyttelypaikalla ennen kun tulee seuraavan kerran nälkä. Illalla taas Tukholmassa laivaan syömään buffetissa masun pullolleen herkkuja, jotta aamullakaan ei vielä ole nälkä. Helppoa ja mukavaa. Autolla kulkiessa hinta on suurempi, mutta on helpompaa kulkea näyttelypaikoille. Muutama reissu on tullut tehtyä ilman autoa, kun on tiennyt näyttelypaikan sijaitsevan helposti junayhteyden päässä. Laiva on niin aikaisin Tukholmassa, että lähialueelle ehtii hyvin helposti myös julkisilla. Ruotsalaiset marsuihmiset ovat myös niin ihania, että ymmärtävät kyllä, jos joku suomalainen ei ole ajoissa paikalla laivan aikataulun takia.

Toisille laiva on ryyppäyspaikka, mutta jotenkin mä en ole koskaan onnistunut näkemään ruotsinlaivoja tai risteilyitä minään muuna kun yksi kulkuneuvo muiden joukossa. Toki lentäisin mielummin.

Ruotsin näyttelyihin ilmoittaudutaan aina etukäteen. Siellä ei ole tapana järjestää minkäänlaisia jälki-ilmoittautumisia mihinkään. Nyt kun oikein ajattelen, niin ei ole muistikuvan mukaan koskaan tullut vastaan sellaista. Ulkomuotoluokkaan siellä tarvitaan rekisterinumero, pet-luokkaan ei.

Marsujen ylittäessä rajaa, meiltä ei ole koskaan kysytty mitään marsujen papereita ja virallisesti tällä välillä niitä ei edes tarvita. Marsut eivät tarvitse rokotuksia, siruja tai eläinlääkärintodistuksia kulkiessaan maasta toiseen EU:n alueella. Norjaan kulkiessa tilanne on täysin eri ja se hankaloittaa Pohjoismaiden yhteisiä jättinäyttelyitä. Kerran Ruotsista tullessa porukan autot pysäytettiin, mutta kyseessä oli Ruotisssa koirien parissa riehunut tauti ja samana viikonloppuna oli ollut iso koiranäyttely jossain Tukholman liepeillä. Autot päästettiin liikkeelle heti, kun kuulivat että meillä on vain marsuja.

Perjantaina laivaan, lauantaina näyttely, sunnuntaina aamulla taas Turussa. Helppoa ja mukavaa. 

Nordicin palkintoja vuodelta 2019

sunnuntaina, toukokuuta 14, 2023

Virtuaalinäyttelyt

 Olen osallistunut ahkerasti facessa kansainvälisten marsuryhmien virtuaalinäyttelyihin. Nyt viimeisimpänä oli brittiläinen ja aiheena oli tietenkin kuninkaalliset.

Sarjassa best royal family. Ei tullut sijoituksia. Hivenen vaikeaa kuvata näitä kolmea yksin ja kun kuvassa on täysin musta marsu sekä poikasella vitivalkoinen naama. 

Sarjassa best king. Ei tullut sijoitusta, kyllähän marsulan kuninkaalle olisi pitänyt antaa vaikka mitä palkintoja! :D Ilmoittautumisia oli luokkiin yhteensä mun ymmärtääkseni 80, joten voittajakuvat oli kyllä upeita.

Sarjassa best queen consort. Eikö tää nyt oo ihan selkee Camilla? Sillon kun sen tukka ei ollut harmaa vaan blondi. :D Sijoituksia ei tullut, tosin vähän epäilinkin, että kruunun puuttuminen pudottaa sijoituksilta automaattisesti.

Sarjaan best prince. Kolmas sija! Ainoa mun kuvista, joka sijoittui ja täytyy sanoa että omasta mielestä tää on kaikista surkein kuva, jonka lähetin. Ikivanha, resoluutio rakeinen, marsun asento ja ilme huonompi kun missään muussa... Laitoin pari muutakin vanhaa kuvaa, prinsessa ja kuningasluokkiin, mutta tää vanhin ja huonoin kaikista oli ainoa sijoittunut. Söpöhän tämäkin on!

Oon osallistunut siis rotuluokkiin aiemmin mm. Abyssinian Cavy Clubin näyttelyyn, muutamaan paikallisen yhdistyksen rotuluokkiin. Nyt viimeisimpänä on ollut näitä teemaluokkia, joissa pääsiäisenä mun vanha kuva voitti pääisäismunametsästysluokan. Ruusuke on tulossa postilla ja juuri tuli tullista viesti, että mulla on tullattava lähetys. Hmm.. En mä oo tilannut briteistä mitään tullatavaa, mutta ainiin - se näyttely. Kyllä vähän naurattaa tehdä tullausilmoitusta, että ruusukkeessa ei ole mitään tullattavaa. (Voitte kuvitella tähän silmienpyörityshymiöitä, koska onhan toi nyt valtavaa ajanhukkaa postin ja tullin virkamiehiltä. Ja mun ajanhukkaa, koska yhden tullausilmoituksenkin askartelussa menee mun ikivanhalla läppärillä ehkä sata vuotta. Kaikenlisäksi ne sieltä tulevat ruusukkeet tulee tavallisena kirjepostina ja ne menee silti Ihan. Joka. Kerta. Tulliin...)




keskiviikkona, maaliskuuta 01, 2023

Keppone



Sama marsu, mutta välissä noin 7 viikkoa. Mokoma pieni pallero on mennyt heittämään kaikki valkoiset ihanat karvat pois naamasta. Toivotaan, että grizzly/dapple kuvio palaa takaisin, kun herra aikuistuu. 
 

torstaina, tammikuuta 05, 2023

Jalostusluokka

Jalostusluokan idea on hauska. Tarkoituksena on esittää kaksi jalostuksessa käytettävää toisilleen sopivaa marsua. Paria ilmoittaessa on tarkoitus kertoa mös yhdistelmän tavoite, jotta tuomarin on helpompi arvioida pareja. Luokka olisi huomattavasti hankalampi, jos pariskunnan yhdistämisellä saatavaa tavoitetta ei ole millään lailla asetettu.

Kaavakkeessa on lueteltu marsujen nimet ja yhdistelmän tavoite. Tuomari täydentää, että mikä on rotuarviossa hyvää, mikä on rotuarviossa kehitettävää sekä yhdistelmän tavoitteen toteutumiselle on yksi lokero.

Voittajahan on siis se, josta tuomari ajattelee tavoitteen täyttyvän kaikista parhaiten ja mikä yhdistelmistä vie sitä kyseistä rotua parhaiten eteenpäin. Tai mun ridgebackien kohdalla: vie vähiten metsään.

Meillä oli Tuuloksen näyttelyssä kaksi pariskuntaa esillä. Toisessa yhdistelmässä oli crest ridgeback + sileäkarvainen (Esko+Sämpylä) ja toisessa yhdistelmässä crest ridgeback + rusettiristeytys (Esko+Furri). Tässähän on siis vaihtoehtona, että kumpaa tuomari kannattaa enemmän: geneettisesti täysin sileäkarvaisen käyttöä vai rusetillisen risteytyksen käyttöä. Halusin siis tietää mitä mieltä Rare Variete Clubin tuomarit ovat, joille ridgeback on rotuna hyvinkin tuttu ja ovat sitä nähneet ja varmasti myös keskustelleet tuomareiden kanssa paljon ridgebackin kasvatuksesta.

Toinen tuomari painotti sileäkarvaisen käyttöä (molemmissa kaavakkeissa) ja sijoitti Eskon ja Sämpylän ykkössijalle. Kakkossijalle sijoitetun Eskon ja Furrin kaavakkeeseen hän kirjasi "Put saw with a solid black self, look at getting same type into the babies, then from those babies put back to ridgeback." Furrillahan on hyvä tyyppi. Eskolla ei niinkään. Jos olisi vaihtoehtoja, niin en Eskoa käyttäisi lyhyen harjan ja huonojen korvien takia, mutta kun vaihtoehtoja ei ole, niin näistä lähtökohdista mennään.

Toinen tuomari puolestaan painotti todennäköisyyttä saada sitä harjaa ja sijoitti Eskon+Furrin ykkössijalle. Tämäkään tuomari ei arvostanut Eskon korvia eikä crestiä, mutta kirjasi Furrin paperiin, että molemmilla on ridgeback geeni, joten todennäköisyys saada sitä tavoitteeksi kirjattua harjaa on kaikista parhaat. Sämpylän paperiin kirjasi erinomaisen self-tyypin eduksi, mutta "less chance for ridgeback".

Kuulin vastaavasta luokasta joltain brittituomarilta aikoinaan, kun se katseli kasvattajaluokan eläimiä läpi ja ihmetteli, että miksi teillä on samaa sukupuolta olevia pareja. Eihän niillä voi kasvattaa. Ilmeisesti briteissä on vastaavaa luokkaa, jossa arvioidaan kahden marsun sopivuutta toisilleen jalostuksen näkökulmasta. Kivaa, että tällainen luokka on tarjolla nyt meillä Suomessakin!

Kerrassaan mielenkiintoista kyllä ja harmittaa etten ehtinyt sen enempää näiden jalostusasioista keskustelemaan tuomareiden kanssa, kun näyttelypäivänä oli aika haipakkaa. Näitä samoja ajatuksia olen miettinyt itsekin, mutta jännää kuinka kumpikaan tuomari ei kirjannut Furrin ruseteista mitään. Itse ajattelisin rusettien putkahtamista ridgebackin kasvattamisessa kerrassaan ärsyttävimpänä piirteenä ikinä. Ilmeisesti ne eivät niin huoleta...

Furri on myynnissä, enkä sitä aio enää astuttaa. Se oli rusetillisena esimerkkinä tässä luokassa, koska pohdinnan aihe on kuitenki teoreettien. Sämpylän puolestaan aion laittaa abyristeytykselle, Jäämiehelle, kunhan Jäämies kotiutuu edelliseltä riiuureissultaan. :D Esko puolestaan taitaa lähteä toisen ridgeback naaraan luokse ja toivotaan crestittömiä lapsia.

Crestistä puheenollen... Olen ehkä sittenkin vähän tykkäämässä siitä ajatuksesta. Mulla oli noin 12v sitten hetken aikaa yksi crest ridgeback uros, taisi muistaakseni tehdä yhden poikueen meille (siihen aikaan lopetin ridgebackin kanssa ja jatkoin vain abykasvatuksen parissa). Sen jälkeen olen ridgebackia ajatellut vain crestittömänä, mutta Eskon ja Elohiiren syntymisen jälkeen olen miettinyt vakavissani, että miksi ei? Onhan se nyt hauska ja geneettisesti täysin mahdollinen.

Vitsikkäin pointtihan tässä on siis se, että Ruotsissa (ilmeisesti myös Briteissä ja muuallakin eurooppalaisissa standardeissa) on hylkäävä virhe, jos ridgebackilla on crest. Sit tulee joku hullu suomalainen, joka tekee crested ridgeback standardin, jotta saa sen nysäharjaisen kruunupäisen kirjavan tyypin sinne näyttelyyn... Minä!