29.9.2011 Maailman Karvaturri + Maailman Disasteri (aby)
22.9.2011 Camelot Castle + Maailman Jaguaari (aby)
14.8.2011 Maailman Citymaasturi + Botox (aby)
5.8.2011 Maailman Itkupotkuraivari + Maailman Glamouri (aby)
3.8.2011 Camelot Castle + Maailman Örrimörri (aby)
3.8.2011 S MVA AbbyLines Billy Bear + Maailman Kaari (aby)
Kaari on selkeästi tiine, samoin Mörri. Glamourin masu näyttää myös pyöristyvän, mutta ei vielä yhtään niin selkeästi kun Kaari ja Mörri. Botoxista en ole vielä lainkaan varma. Tässä pohdiskelin pitäisikö se siirtää toisen uroksen seuraksi vai ei...
Jaguaari asuu sijoituksessa Tampereella ja vietiin Castle sinne vierailulle. :)
Meidän majakka ja perävaunu kaverukset erotettiin tänään eli Impaktori muutti viereiseen yksiöön, kun poikamiespäivät päättyivät yläkerran kaksiossa. Karvaturri sai morsiammekseen Disasterin.
Marsujen kasvatusta Hämeenlinnassa kasvattajanimellä Maailman. Marsukaksikko Marsesteri ja Hammastelija saapuivat talouteen 2007 ja siitä se lähti. Kasvattajanimestä tuli virallinen tammikuussa 2010. Sydämen ovat vieneet abessiinialaiset, mutta tilaa on myös ridgebackeillä, himalayalla ja peruaaneilla. Marsujen palvelijana Aida. Eläinperheeseen kuuluu myös, kaksi koiraa ja kolme shetlanninponia.
torstaina, syyskuuta 29, 2011
tiistaina, syyskuuta 13, 2011
Varmistus eläinlääkäriltä
Soittelin varmuuden vuoksi eläinlääkärille. Siinä oli hoitajalla muutaman kerran hiljainen hetki (wtf?!?), kun kerroin tapahtunutta. "Siis mitä sielä tapahtui?" "Niin siis mitä sille annettiin?" Tuumasi myöskin, että oli onni että oltiin paikalla. Eläinlääkäri arveli, että on hyvä antaa antibioottikuuri varmuuden vuoksi.
Mä en näitä "varmuuden vuoksi" -kuureja oo juurikaan antanut. Mun Ditrimit oli jo kaikki menneet vanhaksi toinen kaksi vuotta sitten (miksi mä olen säilyttänyt edes sitä pulloa?) ja toinen puoli vuotta sitten. Eläinlääkäri on onneksi meidän vakiopaikka, joten suostuivat sen reseptin meille kirjoittamaan tuohon Ikaalisten apteekkiin.
Mä en näitä "varmuuden vuoksi" -kuureja oo juurikaan antanut. Mun Ditrimit oli jo kaikki menneet vanhaksi toinen kaksi vuotta sitten (miksi mä olen säilyttänyt edes sitä pulloa?) ja toinen puoli vuotta sitten. Eläinlääkäri on onneksi meidän vakiopaikka, joten suostuivat sen reseptin meille kirjoittamaan tuohon Ikaalisten apteekkiin.
maanantaina, syyskuuta 12, 2011
Marsesteri meinasi kuolla!!!
Meinasin saada kirjaimellisesti sydänpysähdyksen tänään. Janiika oli meillä kylässä ja oltiin just laitettu häkkeihin lehtiä ja oksia. Kunnon herkuttelua. Juteltiin siinä niitänäitä ja justiinsa oltiin antamassa voikukanlehtiä ja huutelin Marsesteria. Marsesteri ei tullut vaikka monta kertaa huusin. Se on niitä harvoja marsuja, jotka juoksujalkaa saapuvat häkin luukulle oman nimen kuullessaan. Putken takaa näkyi vaan kun niskatukka väpätti ja kiemurteli. Kiemurteli?!?
Otin luukun irti ja katselin tarkemmin. Se sätkähteli kyljelleen ja veti veltoksi! Samointein nostin sen syliin. Janiika hoksasi sanoa, että onko suussa jotain, no suusta pursusi vihreää nielemätöntä pureskeltua töhnää. Oli velttona ja sätkähteli. Mikakin tuli marsulaan kun kuuli meidän hätääntyneet päivittelyt. Käänsin pyllyn ylös ja pääpuolen alas. Loppujenlopuksi muutama ravistelu ja Marsesteri köhäisi muutaman kerran ja loppujenlopuksi hengitteli sitten itsekseen. Todennäköisesti koko homma kesti ehkä 30 sek, mutta kyllä tuntui monelta minuutilta. Siinä se katseli sitten silmät aivan teevadin kokoisina ja vähän räpytteli silmiään. Kerkesi siinä tulemaan jo itkukin, että nytkö tämä Marsulan Tärkeys kuolee syliin...
Huhhuh... Hetken pidettiin sitä siinä sylissä ja laitettiin häkkiin. Tarjoiltiin pieniä voikukanpaloja siinä häkin ahneimmille ja arvatkaa vaan kuka siinä on nenä pisimmällä? No Marsesteri tietenkin... Jatkoi syömistä ihan virkeänä.
Nyt pari tuntia tapahtuman jälkeen, niin sillä vähän vuotaa silmät. Pitäisköhän aloittaa antibioottikuuri, jos sitä ruokaa on oikeesti mennyt pahastikin henkeen? Ettei tule mitään tulehduksia? Kyllä on Marsesteri nyt tehotarkkailussa hetken aikaa...
Otin luukun irti ja katselin tarkemmin. Se sätkähteli kyljelleen ja veti veltoksi! Samointein nostin sen syliin. Janiika hoksasi sanoa, että onko suussa jotain, no suusta pursusi vihreää nielemätöntä pureskeltua töhnää. Oli velttona ja sätkähteli. Mikakin tuli marsulaan kun kuuli meidän hätääntyneet päivittelyt. Käänsin pyllyn ylös ja pääpuolen alas. Loppujenlopuksi muutama ravistelu ja Marsesteri köhäisi muutaman kerran ja loppujenlopuksi hengitteli sitten itsekseen. Todennäköisesti koko homma kesti ehkä 30 sek, mutta kyllä tuntui monelta minuutilta. Siinä se katseli sitten silmät aivan teevadin kokoisina ja vähän räpytteli silmiään. Kerkesi siinä tulemaan jo itkukin, että nytkö tämä Marsulan Tärkeys kuolee syliin...
Huhhuh... Hetken pidettiin sitä siinä sylissä ja laitettiin häkkiin. Tarjoiltiin pieniä voikukanpaloja siinä häkin ahneimmille ja arvatkaa vaan kuka siinä on nenä pisimmällä? No Marsesteri tietenkin... Jatkoi syömistä ihan virkeänä.
Nyt pari tuntia tapahtuman jälkeen, niin sillä vähän vuotaa silmät. Pitäisköhän aloittaa antibioottikuuri, jos sitä ruokaa on oikeesti mennyt pahastikin henkeen? Ettei tule mitään tulehduksia? Kyllä on Marsesteri nyt tehotarkkailussa hetken aikaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)