Nyt syntyi ihania pieniä abypentuja VIISI kappaletta! Emo Maailman Piipari ja isä Maailman Eliminaattori. Ovat lilac kantajia kaikki. Yksi brindle uros, kaksi brindleä naarasta ja kaksi suklaabrindleä naarasta.
Sitä en tiedä mitkä tulee myyntiin, koska nyt on jo kyselty abyja niin paljon, että voi olla ettei näistä pääse kukaan mihinkään myynti-ilmoitukseen asti.
P-poikue kyseessä.
Marsujen kasvatusta Hämeenlinnassa kasvattajanimellä Maailman. Marsukaksikko Marsesteri ja Hammastelija saapuivat talouteen 2007 ja siitä se lähti. Kasvattajanimestä tuli virallinen tammikuussa 2010. Sydämen ovat vieneet abessiinialaiset, mutta tilaa on myös ridgebackeillä, himalayalla ja peruaaneilla. Marsujen palvelijana Aida. Eläinperheeseen kuuluu myös, kaksi koiraa ja kolme shetlanninponia.
sunnuntaina, kesäkuuta 29, 2014
torstaina, kesäkuuta 26, 2014
Lisää myyntikuvia
Nämä nyt on löytyneet facebookistakin jo jonkin aikaa, mutta laitetaan nyt tännekin. Jos joku lukijoista ei vielä tiedä tai muista, niin meidät löytää facebookista www.facebook.com/MaailmanMarsula
Juli
abessiinialainen golden/white, syntynyt 4.7.2012, yhden poikueen emo
Maailman Kuplavolkkari
abessiinialainen brindle naaras, syntynyt 30.4.2013, yhden poikueen emo.
Myynnissä myös Kupliksen sisko Kirjuri, joka myös on yhden poikueen saanut. Kuplis ja Kirjuri on hienoja, jos vaikka kiinnostais näyttelyt tai kenties toinen poikue.
FI MVA Maailman Oikeuslääkäri
abessiinialainen, naaras, brindle, syntynyt 15.5.2012
Ylipainoinen, hyväntahtoinen ja leppoisa mamma näyttelykotiin.
sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2014
lauantaina, kesäkuuta 21, 2014
Hyvää juhannusta!
Viime vuonna marsulan juhannukseen kuului loishäädöt, mutta me ollaan myrkytetty jo tässä keväällä kaikki. Tällä kertaa mä istuskelin eilen illalla pitkään marsulassa niin, että otin ihan radionkin pois päältä. Siivottiin Mikan kanssa marsula ja lakaistiin lattiakin oikein huolellisesti.
Tän kevään vastoinkäymisten jälkeen on kyllä todettava, että parasta marsuissa on puhtailla puruilla tuoreheinää rouskuttavien marsuen ääni. "On niin hyvää ettei sanotuksi saa." Kukaan ei vinetä, purise tai liiku. Tässä marsumäärässä nyt aina ruokinnankin jälkeen löytyy joku, joka ei ole tyytyväinen osaansa tai paikkaansa laumassa. Vähän kuuluu jotain nurinaa jostain, kun joku koittaa päästä lähemmäksi ja paremmille apajille. Tuoreheiniä jakaessa tähän aikaan vuodessa kenelläkään ei ole mitään valittamista aterian ääressä. Kaverin kanssa ei yksinkertaisesti ehdi nahistelemaan. Miksi vaihtaa edes paikkaa, jos nenän edessä (pään yläpuolella/alapuolella) on riittävästi niin hyvää ruokaa että on jopa valinnanvaikeus. Edes huristelu naapurille tai omalle naaraalle ei ole niin tärkeää kun syöminen.
Ja tosiaan nää vastoinkäymiset. Mähän sillon pelkäsin sitä eriskummallista hiljaisuutta, kun marsut ei juuri jutelleet. Mutta tämä hiljaisuus on eri asia. Oikeastaan eihän tämä ole hiljaisuutta, vaan aikamoinen rouskutus.
Kaikki syö. Kaikki on tyytyväisiä.
Tämä iso IKEA-kassi on marsujen päivän annos. Oikeastaan iltapala. Aamupalaksi tästä jää vain pienet kouralliset jokaiselle laumalle. Rousk, rousk... Ei varmaan tarvii lisäillä tähän enää c-vitamiinia?
Hyvää juhannusta kaikille!
Tän kevään vastoinkäymisten jälkeen on kyllä todettava, että parasta marsuissa on puhtailla puruilla tuoreheinää rouskuttavien marsuen ääni. "On niin hyvää ettei sanotuksi saa." Kukaan ei vinetä, purise tai liiku. Tässä marsumäärässä nyt aina ruokinnankin jälkeen löytyy joku, joka ei ole tyytyväinen osaansa tai paikkaansa laumassa. Vähän kuuluu jotain nurinaa jostain, kun joku koittaa päästä lähemmäksi ja paremmille apajille. Tuoreheiniä jakaessa tähän aikaan vuodessa kenelläkään ei ole mitään valittamista aterian ääressä. Kaverin kanssa ei yksinkertaisesti ehdi nahistelemaan. Miksi vaihtaa edes paikkaa, jos nenän edessä (pään yläpuolella/alapuolella) on riittävästi niin hyvää ruokaa että on jopa valinnanvaikeus. Edes huristelu naapurille tai omalle naaraalle ei ole niin tärkeää kun syöminen.
Ja tosiaan nää vastoinkäymiset. Mähän sillon pelkäsin sitä eriskummallista hiljaisuutta, kun marsut ei juuri jutelleet. Mutta tämä hiljaisuus on eri asia. Oikeastaan eihän tämä ole hiljaisuutta, vaan aikamoinen rouskutus.
Kaikki syö. Kaikki on tyytyväisiä.
Tämä iso IKEA-kassi on marsujen päivän annos. Oikeastaan iltapala. Aamupalaksi tästä jää vain pienet kouralliset jokaiselle laumalle. Rousk, rousk... Ei varmaan tarvii lisäillä tähän enää c-vitamiinia?
Hyvää juhannusta kaikille!
torstaina, kesäkuuta 19, 2014
Verkkokauppa-asiaa
Täysin marsuihin liittymätön päivitys. Tosiaan, kun tässä on muutto tulossa, ni olis kiva saada kaikki tämmöiset pois muuttokuormasta...
maanantaina, kesäkuuta 16, 2014
Hyvät ja huonot uutiset
Huonoja uutisia on se, että L-poikueen suklaabrindle aby ei vaan selviytynyt, oli tänään kuollut, vaikka aamulla oli vielä virkeä ja reipas. Yritin sitä pitää aamuin illoin tosiaan tunnin mamman kanssa kahdestaan ja hyvin nousi paino aina sen parin tunnin aikana noin 4g. Saman verran se oli aina laskenutkin päivän aikana. Pentu joi vettä pullosta ja söi pellettiä ja tuoretta heinääkin jo. Mutta muut olivat vahvempia. :( Pyh.
Iloisia uutisia on se, että vihdoinkin viimeinen himmymamma sai poikaset 15.6. ja ne ovat jo ihan sen kokoisia, kun marsunpoikasten kuuluukin olla. 97, 89 ja 100g painoiltaan. Emo Maailman On Kaveri ja isä FI MVA Maailman Aleksanteri. Kaksi poikaa ja yksi tyttö. Molemmat pojat tulee myyntiin.
Iloisia uutisia on se, että vihdoinkin viimeinen himmymamma sai poikaset 15.6. ja ne ovat jo ihan sen kokoisia, kun marsunpoikasten kuuluukin olla. 97, 89 ja 100g painoiltaan. Emo Maailman On Kaveri ja isä FI MVA Maailman Aleksanteri. Kaksi poikaa ja yksi tyttö. Molemmat pojat tulee myyntiin.
Tänään meno näytti jo tältä:
Yksi nauttii, kun maitobaari pysyy paikallaan, toinen harjoittelee jo tuoreheinän syöntiä ja kolmas viipeltää toisella puolella häkkiä.
sunnuntaina, kesäkuuta 15, 2014
Myytävien kuvia
Muutamia vanhoja pentuja. Vai nuoria aikuisia kuitenkin?
Maailman Dynamomittari
Maailman Erkkari
Maailman Gigant Colori
Maailman Great Kahviparoni
Maailman Ysäri
lauantaina, kesäkuuta 14, 2014
Kuvapäivitys
Silloin tällöin saan kommentteja kuvien puutteesta. Mä koitan nyt tsempata. Tässä vauvakuvia!
J-himalayat
(ovat sitten jääneet mamman tai jonkun muun alle, kun on pissitty, ovat ihan laikukkaita...)
K-himalayat
L-abypennuilla on jotain salaisuuksia selkeesti
L-abyvaavit
M-himmyt
N-abyt
perjantaina, kesäkuuta 13, 2014
torstaina, kesäkuuta 12, 2014
Poikueita pukkaa.
J-himmyt 2.6. voivat hyvin kaikki kolme ja mamma. Asuivat hetken omassa yksiössä, mutta parin päivän päästä olivat jo laumassa. Osaavat tomerasti jo syödä tuoretta heinää. Kaikki kolme ovat uroksia, joten ainakin kaksi urosta tulee myyntiin sekä emo Maailman Onnen Jemmari.
K-himmyt 6.6. voivat myös kaikki melko hyvin. Emo Marenki (Maailman Vaihtoehtonuori) on ottanut samana iltana syntyneistä abypoikasistakin "imetysvastuun", joten kahdessa tississä roikkuu kuusi kakaraa. Nonselfejä kaksi naarasta ja yksi uros sekä yksi crest uros. Molemmat urokset ovat myynnissä. Emo ei.
L-abyt 6.6. asuvat samassa häkissä K-himmyjen kanssa. Kaksi naarasta on hengissä. Se kolmas mini tosiaan ei selviytynyt ja näistäkin toinen voi hyvin ja toisen paino ei meinaa millään lähteä nousuun. Se tuumasi jo neljän päivän ikäisenä, että maito on vauvojen ruokaa, hän syö heinää ja juo pullosta vettä. Muuten hyvä, mutta ei se paino ihan kauheen hyvin vielä sen ikäisellä nouse, jos jättää maidon pois... Olen nyt pitänyt sitä aamuin illoin noin pari tuntia Marengin kanssa. Marengilta tulee niin paljon paremmin maitoa, että nyt on jo pahimman pudotuksen ohi päästy. Emo Huippukondiittori imettää kyllä sitten himmyvauvoja Marengin ollessa poissa. Himmyvayvat on niin tomeria sitä maitoa vaatimaan. Abyjen isä FI MVA Maailman Narinari
M-himmyt 7.6. Kaikki kolme voivat hyvin. Yksi naaras ja kaksi urosta. Molemmat urokset tulevat myyntiin sekä emo. Vanhemmat ovat FI MVA Maailman Iloinen Inkeri sekä FI MVA Maailman Aleksanteri.
N-abyt syntyivät M-himmyjen kanssa samaan häkkiin 10.6. Kolme pientä ja terhakkaa torttivauvaa. Mun mielestä yksi uros ja kaksi naarasta. Emo Maailman Kirjuri ja isä FI MVA Maailman Narinari.
Olisi vielä yksi himmymamma ja yksi abymamma. Kaksi naarasta on nyt uroksilla.
Uskaltaisikohan sitä yhdistää pariskuntia vielä muutaman, kun vähän pelkään, että naaraat on menneet jo "vanhaksi". Siis että onkohan se synnytys turvallinen enää, jos liian vanhana synnyttää. Noh, ainakaan nämä eivät ole lihavia ja onneksi saavat nyt tuoreheinää. Tuolta meidän uudelta talolta saa hurjan hyvää heinää kerättyä pellosta.
K-himmyt 6.6. voivat myös kaikki melko hyvin. Emo Marenki (Maailman Vaihtoehtonuori) on ottanut samana iltana syntyneistä abypoikasistakin "imetysvastuun", joten kahdessa tississä roikkuu kuusi kakaraa. Nonselfejä kaksi naarasta ja yksi uros sekä yksi crest uros. Molemmat urokset ovat myynnissä. Emo ei.
L-abyt 6.6. asuvat samassa häkissä K-himmyjen kanssa. Kaksi naarasta on hengissä. Se kolmas mini tosiaan ei selviytynyt ja näistäkin toinen voi hyvin ja toisen paino ei meinaa millään lähteä nousuun. Se tuumasi jo neljän päivän ikäisenä, että maito on vauvojen ruokaa, hän syö heinää ja juo pullosta vettä. Muuten hyvä, mutta ei se paino ihan kauheen hyvin vielä sen ikäisellä nouse, jos jättää maidon pois... Olen nyt pitänyt sitä aamuin illoin noin pari tuntia Marengin kanssa. Marengilta tulee niin paljon paremmin maitoa, että nyt on jo pahimman pudotuksen ohi päästy. Emo Huippukondiittori imettää kyllä sitten himmyvauvoja Marengin ollessa poissa. Himmyvayvat on niin tomeria sitä maitoa vaatimaan. Abyjen isä FI MVA Maailman Narinari
M-himmyt 7.6. Kaikki kolme voivat hyvin. Yksi naaras ja kaksi urosta. Molemmat urokset tulevat myyntiin sekä emo. Vanhemmat ovat FI MVA Maailman Iloinen Inkeri sekä FI MVA Maailman Aleksanteri.
N-abyt syntyivät M-himmyjen kanssa samaan häkkiin 10.6. Kolme pientä ja terhakkaa torttivauvaa. Mun mielestä yksi uros ja kaksi naarasta. Emo Maailman Kirjuri ja isä FI MVA Maailman Narinari.
Olisi vielä yksi himmymamma ja yksi abymamma. Kaksi naarasta on nyt uroksilla.
Uskaltaisikohan sitä yhdistää pariskuntia vielä muutaman, kun vähän pelkään, että naaraat on menneet jo "vanhaksi". Siis että onkohan se synnytys turvallinen enää, jos liian vanhana synnyttää. Noh, ainakaan nämä eivät ole lihavia ja onneksi saavat nyt tuoreheinää. Tuolta meidän uudelta talolta saa hurjan hyvää heinää kerättyä pellosta.
lauantaina, kesäkuuta 07, 2014
Normalisoituuko elämä?
Aamulla Mika tuli sanomaan, että keräsi yhden kuolleen pois alahäkistä.
-Mistä häkistä? Eilen syntyneessä abypentueessa oli yksi tosi pikkuinen, joten oliko se?
-Ei kun siellä toisella puolella. Vasemman metallihäkin alakerta.
-Siellä on vaan kolme tiinettä, että himis vai aby?
-Himis.
-No se oli se valiohimmy Inkeri sitten, joka on heittänyt henkensä. :(
-Ei kun poikanen.
-Ai onko siellä poikasia?
-No kolme elävää siellä viipelsi.
Ei sitten heti sanonut, että siellä oli tuoreita pentuja ja se kuollut oli todennäköisesti synnytyksessä kuollut. Perhana, kun meinasin taas saada sydärin! Tuli kiire marsulan. :D
Näin positiivisesti mä suhtaudun näihin nyt. Ihan varaudun jo, että kaikki kuolee... Varmuuden vuoksi.
Eilen aamulla oli syntynyt neljän himiksen pentue Marengille (Maailman Vaihtoehtonuori) ja illalla neljä abya Huippikselle (FI MVA Maailman Huippukondiittori). Huippiksen pennuista yksi oli kuollut ja yksi tosi minipieni. En uskonut tämän superpikkuisen selviävän aamuun, mutta en käskenyt Mikaa lopettamaan sitä vielä illalla, kun oli niin kovin tomera kuitenkin. Kokoeroa isompiin sisaruksiin 30g ainakin, joten selviämismahdollisuudet... Noh, pieni koko ei tarkoita sitä selviämistä, vaan se vireystaso. Toki jos tissit on aina varattu isommille sisaruksille, niin ei pienimmällä vaan ole voimaa välttämättä tyrkkiä itsellensä tilaa. Jokatapauksessa tämä pieni ei selviytynyt vahvempien kavereiden rinnalla.
Marengilla kaksi urosta ja kaksi naarasta, toisella uroksella crest, muilla ei. Huippiksella kaikki naaraita, yksi kokosuklaa ja yksi suklaabrindle. Huippiksen yhdistelmä on muistaakseni kolmas suklaa+suklaa koko tän projektin aikana. Hyvin on päästy kantajilla ja kantajia tekemällä eteenpäin, mutta ihanaa saada yhdistettyä niin, että ei tarvii arvata ja toivoa, että tuleekohan suklaata vai ei. Tosin muutaman vastaavan pohditun yhdistelmän kohdalla vois miettiä, että tuleeko suklaata, lilacia vai kenties jopa beigeä. Noh, näitä yhdistelmiä ei oo toteutettu. Vielä.
Tänä aamuna sitten löytyi syntyneenä tämä Inkerin (FI MVA Maailman Iloinen Inkeri) pentue. Inkerillä näytti olevan yksi tyttö ja kaksi poikaa.
Vielä odotellaan muutamaa. Vaikka viimepäivityksessä (ja muutenkin tässä keväällä) olen narissut, ettei nää tiinehdy, niin muutamat on joo tiinehtyneet. Ne pari ekaa, jotka teki kuolleet pennut, ei edes näyttäneet tiineiltä vielä. Vatsan pyöristymisen ajattelin johtuvan siitä, että ovat vihdoin alkaneet syömään kunnolla, kun ovat kuukauden nyt sitä Oxbowta saaneet ja melkeen saman ajan tuoreitakin. Tosin vasta tässä pikkuhiljaa oon uskaltanut antaa reilummin, että vaikutus ruokinnassa on jo jotain.
Vaan en mä sittenkään jaksa vielä suhtautua rennosti, kevyesti ja iloisesti tähän harrastukseen vielä. Sydän syrjällään sitä miettii, että kohta sieltä saa niitä penturaatoja keräillä kuitenkin. Tiineysmyrkytyksiä mä odotan kauhulla. Vaikka nää on laihtuneet ton pellettijutun takia nyt keväällä, ni ei pitäis ainakaan olla ylipainosta kiinni myrkytysten kehittyminen.
-Mistä häkistä? Eilen syntyneessä abypentueessa oli yksi tosi pikkuinen, joten oliko se?
-Ei kun siellä toisella puolella. Vasemman metallihäkin alakerta.
-Siellä on vaan kolme tiinettä, että himis vai aby?
-Himis.
-No se oli se valiohimmy Inkeri sitten, joka on heittänyt henkensä. :(
-Ei kun poikanen.
-Ai onko siellä poikasia?
-No kolme elävää siellä viipelsi.
Ei sitten heti sanonut, että siellä oli tuoreita pentuja ja se kuollut oli todennäköisesti synnytyksessä kuollut. Perhana, kun meinasin taas saada sydärin! Tuli kiire marsulan. :D
Näin positiivisesti mä suhtaudun näihin nyt. Ihan varaudun jo, että kaikki kuolee... Varmuuden vuoksi.
Eilen aamulla oli syntynyt neljän himiksen pentue Marengille (Maailman Vaihtoehtonuori) ja illalla neljä abya Huippikselle (FI MVA Maailman Huippukondiittori). Huippiksen pennuista yksi oli kuollut ja yksi tosi minipieni. En uskonut tämän superpikkuisen selviävän aamuun, mutta en käskenyt Mikaa lopettamaan sitä vielä illalla, kun oli niin kovin tomera kuitenkin. Kokoeroa isompiin sisaruksiin 30g ainakin, joten selviämismahdollisuudet... Noh, pieni koko ei tarkoita sitä selviämistä, vaan se vireystaso. Toki jos tissit on aina varattu isommille sisaruksille, niin ei pienimmällä vaan ole voimaa välttämättä tyrkkiä itsellensä tilaa. Jokatapauksessa tämä pieni ei selviytynyt vahvempien kavereiden rinnalla.
Marengilla kaksi urosta ja kaksi naarasta, toisella uroksella crest, muilla ei. Huippiksella kaikki naaraita, yksi kokosuklaa ja yksi suklaabrindle. Huippiksen yhdistelmä on muistaakseni kolmas suklaa+suklaa koko tän projektin aikana. Hyvin on päästy kantajilla ja kantajia tekemällä eteenpäin, mutta ihanaa saada yhdistettyä niin, että ei tarvii arvata ja toivoa, että tuleekohan suklaata vai ei. Tosin muutaman vastaavan pohditun yhdistelmän kohdalla vois miettiä, että tuleeko suklaata, lilacia vai kenties jopa beigeä. Noh, näitä yhdistelmiä ei oo toteutettu. Vielä.
Tänä aamuna sitten löytyi syntyneenä tämä Inkerin (FI MVA Maailman Iloinen Inkeri) pentue. Inkerillä näytti olevan yksi tyttö ja kaksi poikaa.
Vielä odotellaan muutamaa. Vaikka viimepäivityksessä (ja muutenkin tässä keväällä) olen narissut, ettei nää tiinehdy, niin muutamat on joo tiinehtyneet. Ne pari ekaa, jotka teki kuolleet pennut, ei edes näyttäneet tiineiltä vielä. Vatsan pyöristymisen ajattelin johtuvan siitä, että ovat vihdoin alkaneet syömään kunnolla, kun ovat kuukauden nyt sitä Oxbowta saaneet ja melkeen saman ajan tuoreitakin. Tosin vasta tässä pikkuhiljaa oon uskaltanut antaa reilummin, että vaikutus ruokinnassa on jo jotain.
Vaan en mä sittenkään jaksa vielä suhtautua rennosti, kevyesti ja iloisesti tähän harrastukseen vielä. Sydän syrjällään sitä miettii, että kohta sieltä saa niitä penturaatoja keräillä kuitenkin. Tiineysmyrkytyksiä mä odotan kauhulla. Vaikka nää on laihtuneet ton pellettijutun takia nyt keväällä, ni ei pitäis ainakaan olla ylipainosta kiinni myrkytysten kehittyminen.
Tunnisteet:
E-F-G-H-poikueet,
Himalaya,
I-J-K-L-poikueet,
Poikasia,
Suklaaprojekti
keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2014
Huhtikuun helvetti
Mysteerivaivat jatkuivat siis huhtikuussa.
Pääsiäisen aikoihin lähdin lomareissulle viikoksi ja sieltä palatessa oli taas karu aamuruokinta marsulassa. Puiputusta ihan muutaman marsun suusta. Kaikki abyt ja himmyt näyttivät samalle, pönöttivät karvat pörhöllään. Ihan kasoissa kiinni toisissaan. Ei niitä juurikaan kiinnostanut tulla katsomaan mua. Kyllä ne liikkuivat, jos oli pakko. Jonkin verran käyskentelivät katsomassa häkin reunalla, että onkohan mulla jotain hyvää. Osalla rähmi silmät, mutta pääasiassa kaikki vaan nököttivät silmät viiruina. Laiskasti pureskellen ottivat vastaan aamuheinät. Ei pukittelua. Ei puiputtelua. Ei edes tappelua heinäkasan parhaasta paikasta!!! Siis kaikin puolin passiivista olemista. Normaalisti käyttäytyvät marsut pystyi laskemaan yhden käden sormilla.
Kaksi väliverkolla erotettua urosta, jotka normaalitilassa haluavat tappaa toisensa nököttivät ihan kyljikkäin naamat kiinni toisissaan. Myös kaksi urosparia (aikuinen+pentu) olivat samanlaisia. Nököttivät väliverkon kohdalla kiinni toisissaan. Kaikki tietää, että jos naaraslaumassa on neljä naarasta, niin jokainen nukkuu tasan tarkkaan omassa kulmassa ylhäisessä yksinäisyydessä. Nyt kaikki naaraat olivat pakkautuneet jokaisessa häkissä aina yhteen kulmaan. Ihan kun kaikilla olisi ollut todella todella kylmä. Lämpötila kuitenkin se normaali 15. Talvella oli viileimmillään 8 astetta, eikä mitään ongelmaa. Yleensä talvellakin tuuletin muutaman minuutin marsulan ovi ihan auki ja kylmä ilma aiheutti ilopukkiloikkia eikä nököttämistä.
Koko eläinlauma. n.70 marsua tässä kunnossa. Aika shokki. Mä pyörin kun pieru saharassa siinä varmaan tunnin ennekun tajusin että oli tarkoitus alkaa siivoilemaan. En mä tiennyt mihin suuntaan mä katsoisin. Pari marsua mun silmiin ihan lopetuskunnossa, kun eivät tulleet edes syömään ja normaalisti häkissä kättä karkuun menevä ei hievahtanutkaan, kun sen nosti syliin ja olemus muutenkin likimain vetelä. Ei sen puoleen, siinä kohtaa kun oivalsin, että se ei oo painajaista, vaan ihan todellisuutta, ni en nähnytkään hetkeen yhtään mitään, kun vollotin niin vuolaasti.
Missään nimessä mä en syytä ruokkijaa näistä muutoksista. Samat ruuat, samat ohjeet, samat määrät kokoajan. Ja jos vaisummaksi muuttuu koko lauma pikkuhiljaa, niin sitä muutosta ei välttämättä huomaakaan. Etenkin kun tässä vaiheessa ruokkija kävi 3-5 kertaa päivässä ruokkimassa ja punnitsemassa Bloggeria. Huomio oli kaikki siinä yhdessä sairaassa marsussa.
Taas kirjoitin hätäpäissäni tälle toiselle eläinlääkärille, jonka kanssa olin ollut yhteyksissä. Todettiin yhteistuumin, että ainoat mitkä vaikuttaa näin kokonaisvaltaisesti koko marsulaan on ne yleiset olosuhteet eli lämpötila, kuivikkeet, juomavesi, ruoka, jne. Ainoa asia, mikä tässä oli vaihtunut oli pelletti.
Pelletti. Tosiaan. Olin syöttänyt Freddyä reilut kolme viikkoa hitaasti määrää nostaen kolmisen viikkoa ennen ekoja oireita. Sairastuneiden kohdalla jätin pelletit pois ja siitä viikon päästä aloin antamaan sitä uudelleen. Pienemmällä annostuksella ja varovaisemmin. Tätä oli mennyt nyt taas sen noin kolme viikkoa ja tuli nämä oireet. Kipulääkettä olin saanut Bloggerin hoitamiseen tällä välillä, joten testasin heti muutamaan, että onko kyse kivusta, jonka takia kaikki nököttää. Kipulääkkeellä ei ollut minkäänlaista vaikutusta marsun käytökseen.
Viikossa osa marsuista palautui jo likimain normaaleiksi. Kahdessa viikossa muutamaa marsua lukuunottamatta käytös oli normaalia. Nämä lopetuskuntoiset mä säästin hengissä viikonlopun yli siksi, että saisin näytteet Eviraan mahdollisimman "tuoreena". Tukiruokin ja juotin ja virkistyivätkin niin, että lykkäsin lopetusta edelleen ja lopputuloksena on sittenkin ihan hyvinvoivat marsut. Vaikkakin laihat, mutta ihan hyvinvoivat. Kuolleita koko tämän kriisin aikana oli viisi, joista kaksi nuorta aikuista, yksi 3kk ja muut alle 2kk poikasia.
Puhelinrinki ja facebook on käynyt kuumana marsukavereiden keskuudessa. Arvauksia on heitelty suuntaan ja toiseen sekä erilaisia kokemuksia. Eri eläinten rehuissahan on silloin tällöin pilaantuneita eriä. Koiranruuassa yhdellä tuttavalla oli ongelmaa, että sitä syöneet koirat oksensivat likimain heti syömisen jälkeen. Toisen eränumeron pussissa ei ollut ongelmaa. Sikojen rehuissahan oli ihan uutisotsikoitakin pilaantuneesta erästä joskus mun lukioaikana. Muutama vuosi sitten marsunruuassakin oli yhdellä merkillä huono erä. Tähän tartun nyt enemmän, koska eläinlaji on sama. Sen merkin maahantuoja tutkitutti erän ja totesi, että pilalla, mutta ei sitten kertonut tarkemmin mikä on pilalla ja miksi. Omistaja oli huomannut marsujen pissan haisevan todella pahalle ja muutamia kuolleitakin oli tainut tulla. Eviran avauksissa oli löytynyt viljojenhomemyrkkyjä, joten nämä olivat todennäköiset syyt sitten pelletin pilaantumiseen. Sitä en tiedä tarkoitettiinko homemyrkyillä homeiden erittämää myrkkyä vai homeiden torjuntaan tarkoitettua kemikaalia.
Pilaantunutta erää puoltaa myös se, että kasvattaja kenelle mä myin tätä samaa on tuumannut, etteivät marsut suostu koskemaan koko sapuskaan. Viimeksi heillä oli samaa pellettiä noin vuosi sitten 10kg ja marsut mussuttivat sen oikein mielellään. Nyt ei. Toinen kenelle myin tätä on tehnyt sekoitusta muutamasta eri pellettimerkistä ja tämä jää aina viimeiseksi. Ja tosiaan, mun firma jälleenmyy tätä ja tilasin silloin sen 140kg josta omat marsut söivät jo noin 60kg.
Ongelmahan tässä on nyt se, että oireet eivät ole samat molemmilla kerroilla. Tosin mä en voi sanoa satavarmaksi, että oliko meillä marsuissa passiivisia pönöttäjiä halvausten aikoihin, koska mä putkinäköisenä tietenkin tuijotin ja hoidin vain näitä halvaantuneita.
Olen täällä blogissa valittanut tiinehtymisongelmista. Uskoisin, että tässä on nyt se syy. Hedelmällisyyteenkin vaikuttaa isosti se mitä eläin syö. Kuukausi sitten meillä piti olla valtava babyboom. Eipä ole kuulunut. Kolme naarasta on nyt synnyttänyt, joista kaksi tosiaan elinkelvottomia minipieniä raukkoja ja kolmas poikue vähän pieniä ruippanoita, mutta hengissä ja oletuksiin nähden oikein reippaita.
Freddyn maahantuoja otti asian vakavasti, kun näistä kerroin. Lähetin avaamattoman laatikon sinne ja lähti labraan tutkittavaksi. Vielä ei ole kuulunut sieltä tuloksia.
Voisin oikeastaan sanoa, että viimeviikkon asti vedenkulutus on ollut äärimmäisen runsasta. Viiden naaraan lauma on saattanut tyhjentää litran pullon aamuin illoin. Yksi huonovointisimmista yksin asuvista uroksista on juonut puoli litraa päivässä (tai en testannut miten paljon joisi, kun täytin sen vaan iltaisin ja aamulla kuitenkin oli noin puoli pulloa jäljellä). Jo pelkkä puoli litraa päivässä kahteen marsuun on mun mielestä reilusti. Mutta yksittäinen 800g painoinen marsu juo puoli litraa päivässä on sairasta. Jotain nämä eläimet ovat yrittäneet elimistöstään puhdistaa. Mutta nyt alkaa jo helpottamaaan sen osalta.
Hammasvaivoistaan kirjoiteltu Bloggeri lopetettiin viikonloppuna. Ei siitä tullut marsua, vaikka miten koitettiin ruokkia. Bloggeri söi kyllä reippaasti myös itse, kun liotettiin pellettejä. Mutta jotain vikaa marsussa on, jos ei tällä ajalla jo tokene.
Pellettinä on syötetty nyt Oxbowta sillä törkeällä kilohinnalla, mutta eipä tässä kai muu auta. En mä voi sanoa, että Oxbown kanssa ei olisi KOSKAAN ollut mitään ongelmaa, mutta ei mitään mikä olisi vähääkään edes lähellä tätä helvettiä, mikä on tänä keväänä käyty läpi.
Kasvatus on ihan oikeasti vaakalaudalla. Naaraat on vanhentuneet, kun en tietenkään ole uskaltanut ketään yhdistää mihinkään tämän aikana. Ja ne jotka ei ole tiinehtyneet, niin ei ole tiinehtyneet. Tiinehtymisen vika voi myös olla uroksessakin. Yhtälailla tämä mahdollinen oletettu viallinen ruoka vaikuttaa uroksenkin sukusoluihin. Joka kerta marsulaan mennessä pelkää, että saa laskea raatoja. Ei ole kivaa. Marsulaan meno on ikävää. Marsulassa puuhastelu ei ole ollut mukavaa loppukeväänä. Harrastuksesta ei ole nauttinut. Toivottavasti tämä into tästä parantuu. Meillähän on taloprojekti meneillään ja muutto olisi syksyllä, mutta uuden rakennettavan marsulan kohdalla ei jaksa ajatus kulkea ollenkaan. Koko marsujuttujen ajattelukin tuntuu valtavan raskaalta.
Onneksi on tuoretta heinää jo tarjolla. Marsulassa tulee äkkiä elämää, kun tuon kassillisen heinää ja marsut hoksaavat hyvän tuoksun!
maanantaina, kesäkuuta 02, 2014
H, I ja J -poikaset
H-poikueen kävi huonosti. Kaksi päivää myöhemmin I-poikue samalla tavalla. Mä en olettanut lainkaan tämän naaraan olevan tiine, kun vasta ihan ihan vähän aikaa sitten katsoin vatsan hieman alkaneen pyöristyä. Poikasten paino oli 40g tienoilla, joten nekin syntyivät liian aikaisin selkeesti. Hengittäminen ei onnistunut ja yksi poikasista oli takapäästään hyvin epämuodostunut. Ilmeisesti oli syntynytkin vielä selkä edellä. Ei pylly, vaan selkä. Siinä kohtaa, jossa marsuvauvan selkä päättyy ja pylly alkaa, niin siellä jatkuikin kroppa vielä taittuneena vatsan alle ja takajalkojen kärjet oli suoraksi venytetyn nenän kohdilla.
Meillä tosiaan on ollut ongelmaa pelletin kanssa, joten mä uskon, että tämäkin on nyt sen jälkimaininkeja. Kehityksen alkuvaiheessa tapahtunut epämuodostuma ajoittuu pellettikriisin kohdille. Oli sitten G-poikue. Emo Maailman Kuplavolkkari ja isä Maailman Eliminaattori.
Mutta siis positiivista, että ylipäätään meillä on kukaan tiinehtynyt! Mä olin ihan varma jo että ei. Tosin en tiedä onko parempi olla tiinehtymättä, kun käy näin.
Tänään näkyi himalaya poikasia kolme kappaletta. Ovat pieniä ruippanoita, mutta sentään ihan marsunpennun kokoisia verrattuna aiempiin. Ja elossa. Tasakokoisia suurinpiirtein. Eikä muita raatoja. Olivat kuivia ja liikkuivat ja mamma kävi putsailemassa siinä. K-himiksille sitten peukkuja.
Meillä tosiaan on ollut ongelmaa pelletin kanssa, joten mä uskon, että tämäkin on nyt sen jälkimaininkeja. Kehityksen alkuvaiheessa tapahtunut epämuodostuma ajoittuu pellettikriisin kohdille. Oli sitten G-poikue. Emo Maailman Kuplavolkkari ja isä Maailman Eliminaattori.
Mutta siis positiivista, että ylipäätään meillä on kukaan tiinehtynyt! Mä olin ihan varma jo että ei. Tosin en tiedä onko parempi olla tiinehtymättä, kun käy näin.
Tänään näkyi himalaya poikasia kolme kappaletta. Ovat pieniä ruippanoita, mutta sentään ihan marsunpennun kokoisia verrattuna aiempiin. Ja elossa. Tasakokoisia suurinpiirtein. Eikä muita raatoja. Olivat kuivia ja liikkuivat ja mamma kävi putsailemassa siinä. K-himiksille sitten peukkuja.
sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2014
Maaliskuun mysteeri näin jälkikäteen pohdittuna
Maalis-huhtikuussa meillä oli marsulassa ensimmäistä kertaa ikinä aika karu lauantaiaamu. Mä kirjottelin Bloggerin laihtumisesta ja hammasvaivoista aiemmin ja mainitsin, että on ollut marsulassa murheita, jonka takia en osannut yhdistää Bloggerin laihtumista hammasvaivoihin.
Lauantaiaamu
- kolme marsua ei käytä takajalkojaan liikkumiseen lainkaan. Takapää täysin halvaantunut. Eivät hievahdakaan vapaaehtoisesti. Teatteri 9kk naaras, Wilma 8kk naaras, Cum Laude 3kk uros. Oireilevilla ei ole poikasia, ei tiineyksiä, ei sukulaisuussuhteita, eivät ole keskenään edes laumatovereita.
- Vain Teatterilla on tassut turvonneet, hilseiset ja karvoja ja ihoa nakerrettu osittain verille asti. Tämän huomasin jo edellisenä päivänä ja putsailin betadinella ja huuhtelin kylmällä vedellä sekä rasvailin vähän.
- Lauantaina illalla myös kaikki meidän pennut 3, 4 ja 5 viikkoiset eivät käytä takajalkojaan vuorotahtia, vaan loikkivat kuten kanit. Liikkuvat kyllä, osa enemmän osa vähemmän, mutta eivät mielelläänl
- Harvoin meillä enää edes 4 viikoiset haluavat makoilla kasassa kuten pikkupennut, mutta nyt noi kaikki 5 viikkoisetkin haluavat olla mahdollisimman läjässä. Makailevat mieluusti osa vinossa, osa suoraan kaikkien jalkojen päällä, useimmat hieman kyljellään ja pyrkivät saamaan takatassut suoraksi mahan alle, eli peruuttavat etutassuillaan pepun päälle pönöttämään. Raaputusta yrittäessään epäonnistuvat ja kellahtavat kyljelleen. Peseytyminen ei onnistu.
- Pennut mukaanluettuna viidessä eri laumassa on siis ongelmaa. Pennuissa yksi poikue on täysin eri rotuinen. - ruokahalu kaikilla hyvä, juovat oma-aloitteisesti, papana normaalia, eivät kuolaa tai pudottele ruokaa suustaan, Cum Laudella jopa paino nousee.
Lauantaina ihmettelin tilannetta koko päivän, mutta en lähtenyt lääkärille viikonloppuaikana lainkaan, koska katsoin näiden halvaantuneiden syövän ja juovan oma-aloitteisesti ja mielellään. Puhtaat aluset vaihdoin kaksi kertaa päivässä, koska tietenkin makasivat siinä pissa+kakka läjän päällä. Asettelin ne puhtaiden heinien päälle juomapullon välittömään läheisyyteen. Jos niistä olisi ottanut lyhyttä videopätkää tai valokuvan, niin kuvatekstiksi olisi voinut laittaa vaikkapa "tyytyväinen marsu rouskuttelee heinäkasan päällä". Yleisilme virkeä ja reipas. Seurasivat ympäristöä valppaina heinää mutustellen. Vaikutti siltä, että kipuja ei ollut. En voinut kokeilla kipulääkkeen kanssa, koska olin lääkekaapin inventaarion tehnyt ja heittänyt kaikki vanhat pois. Jokatapauksessa marsuharrastajat tietää, että jos marsuun sattuu, se ei syö. Soitin kuitenkin maanantaiksi lääkäriajan.
Maanantaina lääkärissä samat huomiot kun kotona.
- ell tuumasi heti alkuunsa, ettei hän ole kovinkaan paljon marsuja hoitanut
- takatassujen takajänteet ja lihakset kireät.
- tuntoaisti toimii.
- tassut liikkuvat, kun niitä kääntelee, mutta marsu itse ei liikuta niitä.
- marsu ei korjaa takapään asentoa juuri millään tavalla. Jos takajalat ojentaa taakse, marsu ei saa niitä takaisin vartalon alle.
- selältä kääntyminen muistutti (etupäästä) sätkivää kalaa, mutta marsu pääsi vatsalleen takaisin. Takapää ei edes sätkinyt.
- Cum Laudella löytyi kipupiste lapojen välistä, mutten tunnustelemalla ei ollut selkärangassa mitään.
- Ell ei ollut vakuuttunut, että Cum Laudea olisi tarvinnut tämän kipupisteen takia kuvata. Tosin en minäkään. Niin lujaa lapojen välistä jos painaa, niin kyllä kuka tahansa marsu vinkaisee. Cum Lauden tapauksessa yritti myös purra.
- viralliseen diagnoosiin tämä eläinlääkäri kirjoitti C-vitamiinin puutoksen. (tästä kirjoitan lisää alempana)
Myöhemmin viikolla:
- kaksi uutta tapausta hieman eri aikaan ja paljon lievempinä. Toinen nuori aikuinen naaras ja toinen 1,5v uros.
- en ollut ihan tyytyväinen tämän eläinlääkärin vastauksiin, joten onnekkaan sattuman kautta sain yhteyden toisaalle, jossa tiedetään marsuista oikeasti paaaaaljon enemmän. Oltiin tosin sielläkin ihan haavi auki aluksi, mutta puutokset laskettiin pois juuri yhdenaikaisuuden ja oireiden samankaltaisuuden takia.
Olosuhteiden vaikutuksesta:
- ruokinnan muutoksia tammikuun jälkeen useita, Oxbow Performance poistui saatavuusongelmien takia ja korvattiin hitaasti kauralla. Helmikuun puolessa välissä pelkkää kauraa. Noin kolme viikkoa ennen oireita aloitettiin Freddy Premium, jota tällä hetkellä syötettiin jo täysipainoisesti. Pelletin osuus meillä ruokinnassa on kuitenkin pieni ja maistuvuus Oxbowta heikompi.
- lakkasin syöttämästä pellettiä heti lauantaina. Tapana kun on, että jos tulee joku ongelma, niin marsut saavat automaattisesti vain heinää, kunnes tilanne normalisoituu.
- Heinä tullut puolitoista vuotta samasta paikasta. Laatu kuitenkin vaihtelee paaleittain jonkin verran karkeaa/pehmeää, mutta marsut rakastaa sitä.
- Käyn näyttelyissä ahkerasti. Edellinen tapahtuma oli 15.3. Muilta marsuharrastajilta ei ole tullut mitään tietoa, että olisi vastaavia oireita, mutta marsupiirit eivät ongelmistaan nykypäivänä kovin avoimesti huutele. Valitettavasti. Uskoisin, että mikäli halvausoireita näyttelyharrastajilla olisi, se olisi kyllä levinnyt muidenkin tietoon.
- Sairastuneista vain Cum Laude oli näyttelyssä. Muiden sairastuneiden laumoissa löytyy näyttelyssä käyneitä.
- Sairastuneiden laumoissa on myös vanhuksia 3-6v, mutta vanhukset ovat täysin normaaleita.
- Kaikilla sairastuneilla papana on ihan normaalia, eikä kukaan muukaan ripuloi.
Viikkoa aiemmin
- löytyi yksi kuollut, jolla ei ollut mitään ennakko-oireita. Ulkoisia merkkejä oli pieni tassujen tahriintuminen löysästä papanasta, mutta edellisellä aamuruokinnalla ei tosiaan ollut mitään ongelmaa, söi, joi ja pukitteli, kuten muutkin kaverit. Naaras, ikää oli 9kk.
-pelkäsin kauhulla samaa epidemiaa, joka oli puolitoista vuotta sitten. Toistui 3-4 kertaa (olen aktiivisesti koittanut unohtaa sen) päivälleen neljän viikon välein ja meni aina samalla kaavalla. Aamulla löytyy raato ilman mitään ennakko-oireita tai ulkoisia merkkejä mistään vaivasta. Seuraavana päivänä koko lauman nuoret aikuiset ripuloivat selkeissä vatsakivuissa. Kukaan ei kuole ripuliin, vaan selviävät tukiruokinnalla ja toisesta laumasta otetuilla terveiden marsujen papanoilla. Viimeisellä kerralla lähetin avattavaksi Eviraan ja vastauksena oli yhden normaalin suolistobakteerin runsas määrä. Mitään syytä yhden bakteerin villiintymisen syyksi ei luonnollisesti voi arvata. Tämä ongelma alkoi ja loppui kuin tyhjästä.
Omistajan diagnoosibingo:
- Se, mitä mä pelkäsin eniten oli se virusperäinen halvaus. Myöhemmin toiselta eläinlääkäriltä kuulin, että se marsuhalvaus on oikeasti todella harvinainen myös muualla maailmalla ja sielläkin yleisempi muilla lajeilla kun marsulla.
- traumasta ei voi olla kyse, koska nämä eivät ole yhtaikaisesti pudonneet mistään. Tällä hetkellä ei ole häkeissä edes tasoja, koska kaikki ovat desinfiointipesussa. Traumaa tämä ensimmäinen eläinlääkäri tarjosi, mutta kyllä marsujen pudottelu tässä mittakaavassa olisi aika erikoista.
- C-vitamiinipuutosta en kyllä ihan usko, kun voisi kuvitella, että C-puutoksen muitakin oireita meillä olisi. Kaikki hampaiden irtoamiset, kaljuuntumiset, laihtumiset, apaattisuudet ja jopa ripulikin on mun ymmärtääkseni todennäköisempi oire kun halvaus. Ja kun oon lauantai-illasta näitä vitaminoinut, niin puutoksen korjaus vaikuttaa myöskin mun ymmärtääkseni sen verran nopeasti, ettei nämä tässä kunnossa olisi vielä monta päivää tapahtuman jälkeen. C-vitamiinipuutos on valitettavan helppo yksinkertainen ja helppo diagnoosi. Puhdasta askorbiinihappoa meillä kuluu 500g/3kk/n.70eläintä, joten mun mielestä ne on aika vitaminoituja. Purkki ei tosiaan avaamisen jälkeen ehdi menemään vanhaksi. Enemmän mä pelkään sen liikasaantia, etten rasita virtsateitä ja juurikin niitä munuaisia sen ylimääräisen vitamiinin puhdistamisella.
- Muu vitamiinivaje? Monenkin eri vitamiinin puutokset ja liikasaannit vastaavat kuvausta halvausoireista. Tämä jälkimmäinen eläinlääkäri pohti D- ja E-vitamiineja.
- magnesiumin tai seleenin puutos? Aiheuttaa kramppeja ja lihasjumeja (Cum Lauden niska), tosin marsuista kukaan ei kramppaa, eikä tärise. Vajeet eivät myöskään iske yhtäkkisesti 15 eläimeen kuin kirkkaalta taivaalta. Mikä tahansa puutostila aiheuttaisi laajemman kirjon erilaisia oireita ja pidemmällä aikavälillä.
- myrkytys, joka aiheuttaa munuaisille ongelmaa? Munuaisten vajaatoiminnastakin voi tulla halvausoireita?
- myrkytys, joka vaikuttaa keskushermostoon.
- kapi? Edellisistä loishäädöistä on aikaa, tehty juhannuksena, kun mä en harrasta niitä mitenkään rutiininomaisesti. Bloggerillahan oli karvanlähtöä (joka aiheutui siis huonosta syömisestä ja siitä johtuvasta laihtumisesta). Bloggerilla itsellään ei ollut halvausoireita lainkaan, mutta tämän takia sitä kapiakin epäilin.
Ja mikä tahansa tauti onkaan, niin miksi se ei iske meidän vanhuksiin? Miksi vain nuoriin ja hyväkuntoisiin aikuisiin? Pikkupennut sentään ymmärtää, mutta miksi ei saman lauman vanhukset, joissa selkeästi jo ikä näkyy, vauhti hidastuu, osalla kaihia ja yksi tuntuu olevan kuuro. Vanhuksille tämmöinen voisi mennä ihan vaan iän piikkiin.
Vajaan viikon päästä oireista:
- yksi kuollut pentu löytyi viikolla.
Vähän yli viikko:
- muut oireelliset parantuivat pikkuhiljaa, pennut pukittelivat ensimmäisenä ja loput olivat likimain ennallaan.
Suostuin luovuttamaan muutamia marsuja uusiin koteihin, kun porukka palautui normaaliksi. Uskalsin mennä näyttelyyn. Ylipäätään uskalsin huokaista helpotuksesta.
FAIL!!!
Homma mutkistui vajaa kuukautta myöhemmin. Mutta siitä lisää toisella kerralla..
Lauantaiaamu
- kolme marsua ei käytä takajalkojaan liikkumiseen lainkaan. Takapää täysin halvaantunut. Eivät hievahdakaan vapaaehtoisesti. Teatteri 9kk naaras, Wilma 8kk naaras, Cum Laude 3kk uros. Oireilevilla ei ole poikasia, ei tiineyksiä, ei sukulaisuussuhteita, eivät ole keskenään edes laumatovereita.
- Vain Teatterilla on tassut turvonneet, hilseiset ja karvoja ja ihoa nakerrettu osittain verille asti. Tämän huomasin jo edellisenä päivänä ja putsailin betadinella ja huuhtelin kylmällä vedellä sekä rasvailin vähän.
- Lauantaina illalla myös kaikki meidän pennut 3, 4 ja 5 viikkoiset eivät käytä takajalkojaan vuorotahtia, vaan loikkivat kuten kanit. Liikkuvat kyllä, osa enemmän osa vähemmän, mutta eivät mielelläänl
- Harvoin meillä enää edes 4 viikoiset haluavat makoilla kasassa kuten pikkupennut, mutta nyt noi kaikki 5 viikkoisetkin haluavat olla mahdollisimman läjässä. Makailevat mieluusti osa vinossa, osa suoraan kaikkien jalkojen päällä, useimmat hieman kyljellään ja pyrkivät saamaan takatassut suoraksi mahan alle, eli peruuttavat etutassuillaan pepun päälle pönöttämään. Raaputusta yrittäessään epäonnistuvat ja kellahtavat kyljelleen. Peseytyminen ei onnistu.
- Pennut mukaanluettuna viidessä eri laumassa on siis ongelmaa. Pennuissa yksi poikue on täysin eri rotuinen. - ruokahalu kaikilla hyvä, juovat oma-aloitteisesti, papana normaalia, eivät kuolaa tai pudottele ruokaa suustaan, Cum Laudella jopa paino nousee.
Lauantaina ihmettelin tilannetta koko päivän, mutta en lähtenyt lääkärille viikonloppuaikana lainkaan, koska katsoin näiden halvaantuneiden syövän ja juovan oma-aloitteisesti ja mielellään. Puhtaat aluset vaihdoin kaksi kertaa päivässä, koska tietenkin makasivat siinä pissa+kakka läjän päällä. Asettelin ne puhtaiden heinien päälle juomapullon välittömään läheisyyteen. Jos niistä olisi ottanut lyhyttä videopätkää tai valokuvan, niin kuvatekstiksi olisi voinut laittaa vaikkapa "tyytyväinen marsu rouskuttelee heinäkasan päällä". Yleisilme virkeä ja reipas. Seurasivat ympäristöä valppaina heinää mutustellen. Vaikutti siltä, että kipuja ei ollut. En voinut kokeilla kipulääkkeen kanssa, koska olin lääkekaapin inventaarion tehnyt ja heittänyt kaikki vanhat pois. Jokatapauksessa marsuharrastajat tietää, että jos marsuun sattuu, se ei syö. Soitin kuitenkin maanantaiksi lääkäriajan.
Maanantaina lääkärissä samat huomiot kun kotona.
- ell tuumasi heti alkuunsa, ettei hän ole kovinkaan paljon marsuja hoitanut
- takatassujen takajänteet ja lihakset kireät.
- tuntoaisti toimii.
- tassut liikkuvat, kun niitä kääntelee, mutta marsu itse ei liikuta niitä.
- marsu ei korjaa takapään asentoa juuri millään tavalla. Jos takajalat ojentaa taakse, marsu ei saa niitä takaisin vartalon alle.
- selältä kääntyminen muistutti (etupäästä) sätkivää kalaa, mutta marsu pääsi vatsalleen takaisin. Takapää ei edes sätkinyt.
- Cum Laudella löytyi kipupiste lapojen välistä, mutten tunnustelemalla ei ollut selkärangassa mitään.
- Ell ei ollut vakuuttunut, että Cum Laudea olisi tarvinnut tämän kipupisteen takia kuvata. Tosin en minäkään. Niin lujaa lapojen välistä jos painaa, niin kyllä kuka tahansa marsu vinkaisee. Cum Lauden tapauksessa yritti myös purra.
- viralliseen diagnoosiin tämä eläinlääkäri kirjoitti C-vitamiinin puutoksen. (tästä kirjoitan lisää alempana)
Myöhemmin viikolla:
- kaksi uutta tapausta hieman eri aikaan ja paljon lievempinä. Toinen nuori aikuinen naaras ja toinen 1,5v uros.
- en ollut ihan tyytyväinen tämän eläinlääkärin vastauksiin, joten onnekkaan sattuman kautta sain yhteyden toisaalle, jossa tiedetään marsuista oikeasti paaaaaljon enemmän. Oltiin tosin sielläkin ihan haavi auki aluksi, mutta puutokset laskettiin pois juuri yhdenaikaisuuden ja oireiden samankaltaisuuden takia.
Olosuhteiden vaikutuksesta:
- ruokinnan muutoksia tammikuun jälkeen useita, Oxbow Performance poistui saatavuusongelmien takia ja korvattiin hitaasti kauralla. Helmikuun puolessa välissä pelkkää kauraa. Noin kolme viikkoa ennen oireita aloitettiin Freddy Premium, jota tällä hetkellä syötettiin jo täysipainoisesti. Pelletin osuus meillä ruokinnassa on kuitenkin pieni ja maistuvuus Oxbowta heikompi.
- lakkasin syöttämästä pellettiä heti lauantaina. Tapana kun on, että jos tulee joku ongelma, niin marsut saavat automaattisesti vain heinää, kunnes tilanne normalisoituu.
- Heinä tullut puolitoista vuotta samasta paikasta. Laatu kuitenkin vaihtelee paaleittain jonkin verran karkeaa/pehmeää, mutta marsut rakastaa sitä.
- Käyn näyttelyissä ahkerasti. Edellinen tapahtuma oli 15.3. Muilta marsuharrastajilta ei ole tullut mitään tietoa, että olisi vastaavia oireita, mutta marsupiirit eivät ongelmistaan nykypäivänä kovin avoimesti huutele. Valitettavasti. Uskoisin, että mikäli halvausoireita näyttelyharrastajilla olisi, se olisi kyllä levinnyt muidenkin tietoon.
- Sairastuneista vain Cum Laude oli näyttelyssä. Muiden sairastuneiden laumoissa löytyy näyttelyssä käyneitä.
- Sairastuneiden laumoissa on myös vanhuksia 3-6v, mutta vanhukset ovat täysin normaaleita.
- Kaikilla sairastuneilla papana on ihan normaalia, eikä kukaan muukaan ripuloi.
Viikkoa aiemmin
- löytyi yksi kuollut, jolla ei ollut mitään ennakko-oireita. Ulkoisia merkkejä oli pieni tassujen tahriintuminen löysästä papanasta, mutta edellisellä aamuruokinnalla ei tosiaan ollut mitään ongelmaa, söi, joi ja pukitteli, kuten muutkin kaverit. Naaras, ikää oli 9kk.
-pelkäsin kauhulla samaa epidemiaa, joka oli puolitoista vuotta sitten. Toistui 3-4 kertaa (olen aktiivisesti koittanut unohtaa sen) päivälleen neljän viikon välein ja meni aina samalla kaavalla. Aamulla löytyy raato ilman mitään ennakko-oireita tai ulkoisia merkkejä mistään vaivasta. Seuraavana päivänä koko lauman nuoret aikuiset ripuloivat selkeissä vatsakivuissa. Kukaan ei kuole ripuliin, vaan selviävät tukiruokinnalla ja toisesta laumasta otetuilla terveiden marsujen papanoilla. Viimeisellä kerralla lähetin avattavaksi Eviraan ja vastauksena oli yhden normaalin suolistobakteerin runsas määrä. Mitään syytä yhden bakteerin villiintymisen syyksi ei luonnollisesti voi arvata. Tämä ongelma alkoi ja loppui kuin tyhjästä.
Omistajan diagnoosibingo:
- Se, mitä mä pelkäsin eniten oli se virusperäinen halvaus. Myöhemmin toiselta eläinlääkäriltä kuulin, että se marsuhalvaus on oikeasti todella harvinainen myös muualla maailmalla ja sielläkin yleisempi muilla lajeilla kun marsulla.
- traumasta ei voi olla kyse, koska nämä eivät ole yhtaikaisesti pudonneet mistään. Tällä hetkellä ei ole häkeissä edes tasoja, koska kaikki ovat desinfiointipesussa. Traumaa tämä ensimmäinen eläinlääkäri tarjosi, mutta kyllä marsujen pudottelu tässä mittakaavassa olisi aika erikoista.
- C-vitamiinipuutosta en kyllä ihan usko, kun voisi kuvitella, että C-puutoksen muitakin oireita meillä olisi. Kaikki hampaiden irtoamiset, kaljuuntumiset, laihtumiset, apaattisuudet ja jopa ripulikin on mun ymmärtääkseni todennäköisempi oire kun halvaus. Ja kun oon lauantai-illasta näitä vitaminoinut, niin puutoksen korjaus vaikuttaa myöskin mun ymmärtääkseni sen verran nopeasti, ettei nämä tässä kunnossa olisi vielä monta päivää tapahtuman jälkeen. C-vitamiinipuutos on valitettavan helppo yksinkertainen ja helppo diagnoosi. Puhdasta askorbiinihappoa meillä kuluu 500g/3kk/n.70eläintä, joten mun mielestä ne on aika vitaminoituja. Purkki ei tosiaan avaamisen jälkeen ehdi menemään vanhaksi. Enemmän mä pelkään sen liikasaantia, etten rasita virtsateitä ja juurikin niitä munuaisia sen ylimääräisen vitamiinin puhdistamisella.
- Muu vitamiinivaje? Monenkin eri vitamiinin puutokset ja liikasaannit vastaavat kuvausta halvausoireista. Tämä jälkimmäinen eläinlääkäri pohti D- ja E-vitamiineja.
- magnesiumin tai seleenin puutos? Aiheuttaa kramppeja ja lihasjumeja (Cum Lauden niska), tosin marsuista kukaan ei kramppaa, eikä tärise. Vajeet eivät myöskään iske yhtäkkisesti 15 eläimeen kuin kirkkaalta taivaalta. Mikä tahansa puutostila aiheuttaisi laajemman kirjon erilaisia oireita ja pidemmällä aikavälillä.
- myrkytys, joka aiheuttaa munuaisille ongelmaa? Munuaisten vajaatoiminnastakin voi tulla halvausoireita?
- myrkytys, joka vaikuttaa keskushermostoon.
- kapi? Edellisistä loishäädöistä on aikaa, tehty juhannuksena, kun mä en harrasta niitä mitenkään rutiininomaisesti. Bloggerillahan oli karvanlähtöä (joka aiheutui siis huonosta syömisestä ja siitä johtuvasta laihtumisesta). Bloggerilla itsellään ei ollut halvausoireita lainkaan, mutta tämän takia sitä kapiakin epäilin.
Ja mikä tahansa tauti onkaan, niin miksi se ei iske meidän vanhuksiin? Miksi vain nuoriin ja hyväkuntoisiin aikuisiin? Pikkupennut sentään ymmärtää, mutta miksi ei saman lauman vanhukset, joissa selkeästi jo ikä näkyy, vauhti hidastuu, osalla kaihia ja yksi tuntuu olevan kuuro. Vanhuksille tämmöinen voisi mennä ihan vaan iän piikkiin.
Vajaan viikon päästä oireista:
- yksi kuollut pentu löytyi viikolla.
Vähän yli viikko:
- muut oireelliset parantuivat pikkuhiljaa, pennut pukittelivat ensimmäisenä ja loput olivat likimain ennallaan.
Suostuin luovuttamaan muutamia marsuja uusiin koteihin, kun porukka palautui normaaliksi. Uskalsin mennä näyttelyyn. Ylipäätään uskalsin huokaista helpotuksesta.
FAIL!!!
Homma mutkistui vajaa kuukautta myöhemmin. Mutta siitä lisää toisella kerralla..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)