Ja vertailun vuoksi tässä Särmärin poikaskuva.
Molemmilla on (tai Särmärillä oli) valkoinen "helma" vasemman takajalan kohdalla ylöspäin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Särmäri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Särmäri. Näytä kaikki tekstit
lauantaina, kesäkuuta 27, 2015
B-pienokaiset!
Maailman Zoolanderi teki suloisen viisikon viimeyönä. Isänä on Maailman Tsaari, ja se on siis myynnissä. Olisin tietty mielelläni jäänyt niitä paijaamaan vaikka koko päiväksi, mutta työt kutsui. Kaksi chocolate brindleä, yksi chocolate, yksi tsw ja yksi black/white. Se mustavalkoinen on kun ilmiselvä kopio edesmenneestä Särmäristä. Kerkesin yhden kuvan ottamaan ennen töihinlähtöä, kun piti Mikalle laittaa viesti, että nyt syntyi reinkarnaatio!
torstaina, lokakuuta 09, 2014
RIP: Hymy ja EPET Maailman Särmäri
Tänään aamulla jakelin heiniä ja pellettejä ja Hymy kipitteli iloisen kiireisenä kohti kuppia. Pomppasi jotenkin hassusti (varmaan koitti pukitella) ja muksahti kyljelleen. Eikä päässyt ylös. Pari kertaa. Se oli sitten se merkki, että tänään on päivä, jolloin Hymyn tulee poistua. Se oli laihtunut ja alkanut kulkemaan vähän selkä köyryssä, joten osattiin odottaa tätä päivää.
Särmäri puolestaan oli kevään pellettiepisodin jälkeen huonossa kunnossa, mutta tuore heinä korjasi kaikki krempat. Olin niin onnellinen, että Särmäri sai maistaa kesän vielä kuudennenkin kerran. Se oli jo sokea, mutta kulki uskollisesti nenä Hissin perskarvoissa. Nyt syksyllä Särmiksen karvat harvenivat ja se pureskelikin karvojaan pois. Epäilen tämänkin liittyvän pellettiepisodiin, että siitä on joku jäänyt vaikuttamaan vielä elimistöön, koska se joi ihan hirmuisen paljon.
Särmäri ja Hymy olivat kaverit. Mielellään makoilivat lähekkäin, vaikka molemmilla oli jo syksyllä omat "henkivartijat" unta lämmittämässä. Hymyn henkivartijana toimi Pleini ja Särmiksellä Matahari.
Samalla kertaa rauhallisesti porkkanaa rouskutellen nukahtivat pois. Harmi, että Hymystä ei tullut koskaan otettua mitään yksittäiskuvia tai mitään kovin edustavaa.
Särmäri puolestaan oli kevään pellettiepisodin jälkeen huonossa kunnossa, mutta tuore heinä korjasi kaikki krempat. Olin niin onnellinen, että Särmäri sai maistaa kesän vielä kuudennenkin kerran. Se oli jo sokea, mutta kulki uskollisesti nenä Hissin perskarvoissa. Nyt syksyllä Särmiksen karvat harvenivat ja se pureskelikin karvojaan pois. Epäilen tämänkin liittyvän pellettiepisodiin, että siitä on joku jäänyt vaikuttamaan vielä elimistöön, koska se joi ihan hirmuisen paljon.
Särmäri ja Hymy olivat kaverit. Mielellään makoilivat lähekkäin, vaikka molemmilla oli jo syksyllä omat "henkivartijat" unta lämmittämässä. Hymyn henkivartijana toimi Pleini ja Särmiksellä Matahari.
Samalla kertaa rauhallisesti porkkanaa rouskutellen nukahtivat pois. Harmi, että Hymystä ei tullut koskaan otettua mitään yksittäiskuvia tai mitään kovin edustavaa.
Hymy kesällä 2013.
Hymy viime syksynä.
Tästä se kasvatus alkoi 18.4.2008
Pikku-Särmis
Kuka tunnistaa kansikuvatytön?
BFF: Särmis ja Hissi
Sisko ja sen veli.
Särmärin tytär ja tyttärentytär ja ja ja... Tosi ISO mummu. :)
Hyvää matkaa Särmis. Kerro äitilles (Marsesterille) terkkuja!
sunnuntaina, toukokuuta 04, 2014
Kuukauden marsu: Maailman Särmäri
Särmäri syntyi meillä 18.4.2008 aamuyöllä noin klo 5. Häkistä kuului kummallista ääntä joka herätti meidät ja kun kurkattiin taskulampun kanssa, niin pieni pallero makasi Marsesteri-emon vieressä. Hetken kuluttua kaikki neljä pienokaista oli syntynyt. Särmärin syntymäpaino oli vaatimattomat 74g. Vähemmän kun moni karkkipussi! Särmäri maisteli heinää jo vuorokauden ikäisenä ja järsi porkkanaakin jo syntymäänsä seuraavana iltana.
Särmärillä on useita lempiruokia ja hyvin harvoin se on nirso. Se tykkää eniten persiljasta ja pelleteistä. Särmäri on erittäin vaativa ruoka-aikaan. Se puiputtaa kovaäänisesti ja nostaa kalteria hampaillaan. Joskus on jopa pudottanut kalterin lattialle!
Luonteeltaan Särmäri on kiltti, ystävällinen ja reipas. Äitinsä tavoin se rakastaa leuan alta rapsuttelua ja hartioiden möyhentämistä. Syliin ottaminen on Särmäristä pelottavaa, mutta tulee yleensä kiltisti. Särmäri on ollut laumajärjestyksessä pohjimmaisena aika kauan, mutta nyt vanhemmiten Särmistä kiinnostaa muiden nokittelut kun kilo papanaa. Hän ei jaksa heilahtaa muiden mielenliikkeiden mukaan, mutta ei myöskään jaksa pompotella muita.
Syksyllä 2009 omistaja matkasi Ruotsiin saakka hakeakseen Särmärille sopivan puolison. Harvinaisen värinen (lilac) neljä vuotta vanha abessinialaisuros Byhålans Aubergine saapui syyskuun lopulla Särmärin seuraksi. Pariskunta rakastui toisiinsa ja viihtyivät yhdessä erityisen hyvin. Marsut nukkuivat vierekkäin, putsailivat toistensa korvia ja turkkeja.
Särmäri piti meitä jännityksessä. Maha kasvoi ja liikkuminen kävi silminnähden tukalaksi. Olimme aivan varmoja, että vauvat syntyvät jo ennen joulua, viimeistään jouluna. 2.1.2009 aamuyhdentoista aikaan Särmäri pyöräytti oman poikueensa.
Särmärillä on useita lempiruokia ja hyvin harvoin se on nirso. Se tykkää eniten persiljasta ja pelleteistä. Särmäri on erittäin vaativa ruoka-aikaan. Se puiputtaa kovaäänisesti ja nostaa kalteria hampaillaan. Joskus on jopa pudottanut kalterin lattialle!
Luonteeltaan Särmäri on kiltti, ystävällinen ja reipas. Äitinsä tavoin se rakastaa leuan alta rapsuttelua ja hartioiden möyhentämistä. Syliin ottaminen on Särmäristä pelottavaa, mutta tulee yleensä kiltisti. Särmäri on ollut laumajärjestyksessä pohjimmaisena aika kauan, mutta nyt vanhemmiten Särmistä kiinnostaa muiden nokittelut kun kilo papanaa. Hän ei jaksa heilahtaa muiden mielenliikkeiden mukaan, mutta ei myöskään jaksa pompotella muita.
Syksyllä 2009 omistaja matkasi Ruotsiin saakka hakeakseen Särmärille sopivan puolison. Harvinaisen värinen (lilac) neljä vuotta vanha abessinialaisuros Byhålans Aubergine saapui syyskuun lopulla Särmärin seuraksi. Pariskunta rakastui toisiinsa ja viihtyivät yhdessä erityisen hyvin. Marsut nukkuivat vierekkäin, putsailivat toistensa korvia ja turkkeja.
Särmäri piti meitä jännityksessä. Maha kasvoi ja liikkuminen kävi silminnähden tukalaksi. Olimme aivan varmoja, että vauvat syntyvät jo ennen joulua, viimeistään jouluna. 2.1.2009 aamuyhdentoista aikaan Särmäri pyöräytti oman poikueensa.
Särmis ja lapset: Aino-Sankari, Aito-Artturi ja Aina-Ritari.
Yhdennäköisyyttä Marsesteri-emon kanssa?
Marsesteri, Särmäri, Aino-Sankari, Matahari ja Glamouri. Suoraa emälinjaa viisi sukupolvea.
Näyttelyura Särmiksellä meni tosi hienosti. Loppujenlopuksi tuli se Eliitti-Pet titteli, mutta kovan työn takana se oli. Särmis matkusti meidän kanssa tosi paljon ihan joka puolella. Jossain vaiheessa kuljetettiin näyttelyissä vain Marsesteria, mutta Marsesterin jäädessä pois Särmis sai ottaa sen paikan. Äitinsä näyttelylautaa se ei sentään perinyt.
Särmis on toiminut myös MarsuMagazinen kansikuvatyttönä muistaakseni 2012.
Nykyään Särmis on tosiaan laumassa toiseksi vanhin. Vanhin on Hissi (Wallstreet´s Leah). Särmiksellä taitaa olla molemmat silmät pikkuhiljaa sokeutumassa. Kuljee mielellään Hissin perässä, mutta nenä toimii oikein hyvin, jos marsulaan tuo säkillisen tuoreheinää. Kevät on ollut vaikea. Mä olen niin onnellinen, että Särmis vielä näin 6v saa maistaa taas tuoretta heinää.
lauantaina, toukokuuta 03, 2014
Kasvatuksen alku
Tässä on ollut niin paljon kiireitä, että mä olen aivan unohtanut, että meidän ensimmäisestä poikueesta on kulunut jo kuusi vuotta. Ekapoikueen emoa Marsesteria ei enää ole, mutta molemmat kotiin jääneet lapset ovat kyllä. :) Impaktori ja Särmäri täyttivät siis 18.4. kuusi vuotta!
Merkataan Impsu ja Särmis vaikka molemmat kuukauden marsuiksi tällä kertaa. :)
Poikueen oma sivu on tässä.
Impaktori on jo talvesta asti säikytellyt mua monta kertaa viikossa. Ottaa torkkuja niin, että pelästyn sen olevan kuollut. Taitaa olla kuuro, koska ei kovin usein herää siihen, jos mä tulen marsulaan. Havahtuu kuitenkin heti, kun avaan häkin luukkua. Makoilutyyli siis likimain kyljellään kerällä. Pukitteluita tulee vielä silloin tällöin siivouksen aikaan. Nuorempana ei kannattanut siivota Impsun häkin alahäkkiä Impsun jälkeen, koska oli taatusti tukka täynnä purua. Impsu pukitteli ja spurttaili niin railakkaasti, ettei purut meinanneet lainkaan pysyä sisäpuolella. Satunnaisesti siis ilohyppyjä tulee edelleen. :) Impsu on alkanut myös talvesta asti pitämään päätä aavistuksen vinottain. Paino on reilun kilon, joten vanhukseksi se on säilyttänyt massansa ihan erinomaisesti. Ruokahalussa ei siis koskaan ole ollut mitään vikaa. :)
Särmärillä on molemmat silmät ovat harmahtavat, joten kaihia taitaa olla. Särmis on hieman laihtunut ja masussa turkki on pehmentynyt ja kihartunut vanhemmiten. Jännää. Torkkuja Särmis ottaa paljon, kuten veljensä, mutta asento ei ole yhtä säikäyttävä kun veljellään. Enemmän mahallaan ja etutassut ojossa. Särmis tykkää kulkea häkkiä ympäri likimain nokka jonkun toisen perskarvoissa. Hissi, Ohjus ja Hymy ovat parhaimmat "veturit" tässä Särmiksen junassa. Mikäli pellettien, iltatuoreiden tai nyt juuri pikkuhiljaa alkavan tuoreruohojen jaon aika koittaa, Särmis ei tarvitse kyllä ketään avukseen. Vielä nykypäivänäkin se on niin vahva, että saa häkin kalterin nousemaan pois paikaltaan ja noin kerran kuussa jopa tippumaan lattialle. Muut marsut saa slaagin, mutta Särmistä ei moinen kolina jaksa juurikaan heilauttaa. Tavoite saavutettu, herkkuja tulee.
Tästä poikueestahan se kaikki sitten lähti. Seuraavana kesänä saapui jo kasvatuseläimiä Suomen lisäksi Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta.
Tästä poikueestahan se kaikki sitten lähti. Seuraavana kesänä saapui jo kasvatuseläimiä Suomen lisäksi Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta.
torstaina, joulukuuta 05, 2013
Ovelia ahmatteja
Meillä on muutama todella ovela malttamaton ahmatti. Mulla on sellainen litran mitta, jolla mä jaan pellettejä. Saan sillä mitalla jaettua moneen häkkiin aina. Pelletinjako herättää valtaisan kannustushuutomyrskyn ja marsut keksivät mitä jännempiä tapoja saada pellettejä joko ennen muita tai mahdollisimman paljon.
Näiden vinkkien takaa löytyy yhteistyössä Maailman Hui-Hiippari, Dies Irae, Maailman Voikukkapuimuri (muuttanut jo uuteen kotiin), Maailman Särmäri ja Wallstreet´s Leah. Kuutoskohtaa koittaa melkein joka toinen marsu alle 2kk ikäisenä.
1. Pellettejä täynnä olevaan litran mittaan on hyvä rojahtaa nojaamaan kesken sen matkan pellettikupin päälle. Ihmiskäden tasapaino on sen verran huono, että kun sitä päin törmää kilo marsua, niin väistämättä pellettiä putoaa iso kasa maahan. Ihminen on sen verran helläsydäminen, että se kuitenkin kaataa normaalin määrän pellettiä vielä kuppiin kuitenkin.
2. Jos massasi ei riitä kaatamaan ihmisen kädessä pitelemää mittaa, niin siihen mittaan on hyvä hypätä. Saat syötyä enemmän pellettejä, kun aloitat niiden ahmimisen muutaman sekunnin ennen muita.
3. Tiedätkö sen päänheilautusliikkeen, jonka voi tehdä ihmisen silittäessä pään päältä? Sellainen sopiva nykäys ylöspäin? Tämä samainen liike toimii erittäin hyvin pelletinlennättäjänä, kun sen kohdistaa mittakauhan pohjaan. Kohdassa 1 kerrotut faktat ihmisen helläkätisyydestä pätevät myös tässä kohdassa.
4. Mikäli ihminen vitkastelee pellettien antamisessa ihan sietämättömästi (esimerkiksi MINUN laumani ei saa ensimmäisenä näitä taivaallisia herkkuja), niin aina voi sitten ojentaa pienellä näykkäisyllä. Kärsimättömän huomautuksen ajankohta on tosin äärimmäisen tarkoin määritelty. Juuri sillä hetkellä, kun mittakippo kallistuu ja pellettiä alkaa kolisemaan kippoon on hyvä aika hampaiden koskettaa kämmenselkää. Tällöin ihminen säpsähtää ja pellettiä valahtaa kallellaan olevasta astiasta paljonkin tavallista enemmän.
5. Hupaisaa laumatovereissa on se, että kaikki jonottavat häkin luukulla. TOTTAKAI, se ruoka tulee sieltä, mutta missä se syödään? Ruokakupista tietenkin. Paras paikka saada pelletit ensimmäisenä on istua nököttää etutassut kupin reunalla. Kaikki muut säntäilevät ja sinkoilevat onnesta soikeana siinä vaiheessa kun pelletti tulee kuppiin, mutta avainpaikalla istuessasi olet varmasti oikeassa paikassa, etkä ruuhkassa missaa yhtäkään herkkupalaa.
6. Ollessasi äärimmäisen kärsimätön ja varmasti nälkäkuoleman partaalla kannattaa häkin oveen ehdottomasti nojata painopiste mahdollisimman ylhäällä. Oven auetessa tasapaino horjuu ja tipahdat reunan yli. Ihminen on hyvin nopearefleksinen ja tarkka ottamaan kopin (liekö harjoitellut sitä jonkin verran), milläs muulla kun sillä litran mitalla. Ihan mahtavaa pudota naama edellä pellettikuppiin!! Suu auki vaan ja valmistaudu hyppyyn!
7. Pellettien jako on ohi, kuppi on täynnä. Silti kannattaa vielä puiputtaa surkeana, nojata kalteriin ja kurkotella ylöspäin. Ihminen viihtyy jostain syystä varsin hyvin syöttämässä meille pellettejä yksi kerrallaan. Samalla voi antaa ihmiselle luvan raaputtaa hieman korvan takaa.
Näiden vinkkien takaa löytyy yhteistyössä Maailman Hui-Hiippari, Dies Irae, Maailman Voikukkapuimuri (muuttanut jo uuteen kotiin), Maailman Särmäri ja Wallstreet´s Leah. Kuutoskohtaa koittaa melkein joka toinen marsu alle 2kk ikäisenä.
1. Pellettejä täynnä olevaan litran mittaan on hyvä rojahtaa nojaamaan kesken sen matkan pellettikupin päälle. Ihmiskäden tasapaino on sen verran huono, että kun sitä päin törmää kilo marsua, niin väistämättä pellettiä putoaa iso kasa maahan. Ihminen on sen verran helläsydäminen, että se kuitenkin kaataa normaalin määrän pellettiä vielä kuppiin kuitenkin.
2. Jos massasi ei riitä kaatamaan ihmisen kädessä pitelemää mittaa, niin siihen mittaan on hyvä hypätä. Saat syötyä enemmän pellettejä, kun aloitat niiden ahmimisen muutaman sekunnin ennen muita.
3. Tiedätkö sen päänheilautusliikkeen, jonka voi tehdä ihmisen silittäessä pään päältä? Sellainen sopiva nykäys ylöspäin? Tämä samainen liike toimii erittäin hyvin pelletinlennättäjänä, kun sen kohdistaa mittakauhan pohjaan. Kohdassa 1 kerrotut faktat ihmisen helläkätisyydestä pätevät myös tässä kohdassa.
4. Mikäli ihminen vitkastelee pellettien antamisessa ihan sietämättömästi (esimerkiksi MINUN laumani ei saa ensimmäisenä näitä taivaallisia herkkuja), niin aina voi sitten ojentaa pienellä näykkäisyllä. Kärsimättömän huomautuksen ajankohta on tosin äärimmäisen tarkoin määritelty. Juuri sillä hetkellä, kun mittakippo kallistuu ja pellettiä alkaa kolisemaan kippoon on hyvä aika hampaiden koskettaa kämmenselkää. Tällöin ihminen säpsähtää ja pellettiä valahtaa kallellaan olevasta astiasta paljonkin tavallista enemmän.
5. Hupaisaa laumatovereissa on se, että kaikki jonottavat häkin luukulla. TOTTAKAI, se ruoka tulee sieltä, mutta missä se syödään? Ruokakupista tietenkin. Paras paikka saada pelletit ensimmäisenä on istua nököttää etutassut kupin reunalla. Kaikki muut säntäilevät ja sinkoilevat onnesta soikeana siinä vaiheessa kun pelletti tulee kuppiin, mutta avainpaikalla istuessasi olet varmasti oikeassa paikassa, etkä ruuhkassa missaa yhtäkään herkkupalaa.
6. Ollessasi äärimmäisen kärsimätön ja varmasti nälkäkuoleman partaalla kannattaa häkin oveen ehdottomasti nojata painopiste mahdollisimman ylhäällä. Oven auetessa tasapaino horjuu ja tipahdat reunan yli. Ihminen on hyvin nopearefleksinen ja tarkka ottamaan kopin (liekö harjoitellut sitä jonkin verran), milläs muulla kun sillä litran mitalla. Ihan mahtavaa pudota naama edellä pellettikuppiin!! Suu auki vaan ja valmistaudu hyppyyn!
7. Pellettien jako on ohi, kuppi on täynnä. Silti kannattaa vielä puiputtaa surkeana, nojata kalteriin ja kurkotella ylöspäin. Ihminen viihtyy jostain syystä varsin hyvin syöttämässä meille pellettejä yksi kerrallaan. Samalla voi antaa ihmiselle luvan raaputtaa hieman korvan takaa.
tiistaina, toukokuuta 01, 2012
EPET Maailman Särmäri
Meidän Särmis kulkee emonsa tassunjälkiä. Eliitti-pet arvonimi on myönnetty tänään. :)
Pus!
maanantaina, helmikuuta 20, 2012
Lahti 18.2.
Lahden näyttelyssä käytiin ja tällä kertaa tulokset löi oikein ällikällä.
Meidän suklaapoika Camelot Castle sai sertin! Suklaa-aby saa sertin! WTF!?! Mutta totta se on. Onhan se Castle hieno uros, mutta jotta serti ihan annetaan... Wow. Ja kaiken lisäksi se sijoittui sillä tuomarilla vielä luokan toiseksi ja Hiippari oli kolmas. Hiipparikin sai sertin, joten ei voi olla mikään "nice-try-chocolate" sääliserti, koska se kehui Hiippariakin tosi paljon. Suklaaserti! Huh.
Mitään tekemistä Castlen kasvatuksen kanssahan mulla ei ole, koska Castle ei ole mun kasvatti alkuunkaan vaan se on brittituonti. Viimenäyttelyssä kuma omakasvattisuklaalle ja nyt serti suklaalle. Pitäisköhän uskaltautua noita omakasvattisuklaita roudaamaan näyttelyihin enemmän? Katsonkohan mä noita suklaita kriitisemmin kun näitä muita? Olen esittänyt näyttelyissä suklaita nyt yhteensä neljässä näyttelyssä. Eki vuosi sitten, Mörri ja Aamori vuosi sitten, Arpakaveri kuukausi takaperin ja nyt Castle. Olin ilmottanu Amatöörinkin, mutta Impaktori oli päättänyt laajentaa Amatöörin takarusetin keskustaa hampaillaan sillain nätisti 2cm raidan sivuttain. Amatööri jäi kotiin kasvattamaan perskarvojaan takaisin.
Mutta muut tulokset vielä. Mestari ja Disasteri oli ekaa kertaa näyttelyissä ja eivät kyllä olleet edukseen. Pelotti ja pyörivät ja Mestarikin on vähän turhan hoikka näyttelyitä ajatellen. Mestari menikin nyt urokselle, että ihan tarkoituksella sitä ei ole lihotettu näyttelymassaan. Disasterinkin massankasvatus on kesken pentujen jäljiltä, mutta jotenkin harmi, että se on jäänyt niin pienikokoiseksi näin muuten. Isompi olisi näyttävämpi.
Herra X sai sertin ja oli ROP2+kuma toisella tuomarilla ja ROP1+serti+BIS4 toisella. Jihuu! Herra X käyttäytyi nyt huomattavasti paremmin kun aiemmissa näyttelyissä. :)
Hiippari oli ROP1+serti toisella ja luokan kolmas+serti toisella.
Diileri oli ROP2+serti. Diilerillä onkin nyt kolme sertiä kasassa, mutta se on vielä baby, joten odotellaan että kasvaa avoimiin luokkiin. Diileri on meidän suurin toivo Juhlanäyttelyyn, jossa on Junnuille oma BIS.
Särmäri oli pet luokassa ja sai 100p! Tosin brittisedät antoivat pisteitä rennon letkeästi likimain kaikille sata. Mutta PPM pöydässä Särmis-mussu oli ykkönen!!! Särmäri PPM1 ja tämähän tarkoittaa sitä, että meidän marsula sai toisen Eliitti-petin! Särmärin emä Marsesteri on näyttelyistä eläköitynyt GP EPET, joten Särmis seuraa emän tassunjälkiä.
Marsesteri näytti mustasukkaiselta kun Särmäriä ja Camparia valmisteltiin perjantaina näyttelyyn. Marsesteri kuuli kun kuljetusbokseja laiteltiin valmiiksi ja se tähysti mökin päällä ja vuorotellen kerjäsi häkin reunalla huomiota. Särmäri ja Campari pestiin, niin Marsesteri haisteli niitä ja tuli kerjäämään huomiota häkin reunalle. Kynsiä, tassuja ja korvia puunatessa Marsesteri taas hengaili häkin reunalla. Joka kerta kun mä pyydystin Särmistä tai Camparia häkistä, ni Marsesteri oli tiellä. Se koitti kovasti ängetä sieltä syliin. (Särmis ja Campsu ei halunneet tulla.) Sama näyttelyaamuna, häkin mustavalkoisista kaikki muut hipsii karkuun ja jatkaisivat uniaan, mutta Marsesteri yrittää päästä syliin. Marsesteri jäi roikkumaan siihen häkin reunalle ja puiputteli vielä perään, kun poistuin marsulasta.
Se olisi halunnut mukaan.
Koitin selittää, että sä olet nyt ansaitulla eläkkeellä.
EPJY-PET11 GP EPET Marsesteri
Meidän suklaapoika Camelot Castle sai sertin! Suklaa-aby saa sertin! WTF!?! Mutta totta se on. Onhan se Castle hieno uros, mutta jotta serti ihan annetaan... Wow. Ja kaiken lisäksi se sijoittui sillä tuomarilla vielä luokan toiseksi ja Hiippari oli kolmas. Hiipparikin sai sertin, joten ei voi olla mikään "nice-try-chocolate" sääliserti, koska se kehui Hiippariakin tosi paljon. Suklaaserti! Huh.
Mitään tekemistä Castlen kasvatuksen kanssahan mulla ei ole, koska Castle ei ole mun kasvatti alkuunkaan vaan se on brittituonti. Viimenäyttelyssä kuma omakasvattisuklaalle ja nyt serti suklaalle. Pitäisköhän uskaltautua noita omakasvattisuklaita roudaamaan näyttelyihin enemmän? Katsonkohan mä noita suklaita kriitisemmin kun näitä muita? Olen esittänyt näyttelyissä suklaita nyt yhteensä neljässä näyttelyssä. Eki vuosi sitten, Mörri ja Aamori vuosi sitten, Arpakaveri kuukausi takaperin ja nyt Castle. Olin ilmottanu Amatöörinkin, mutta Impaktori oli päättänyt laajentaa Amatöörin takarusetin keskustaa hampaillaan sillain nätisti 2cm raidan sivuttain. Amatööri jäi kotiin kasvattamaan perskarvojaan takaisin.
Mutta muut tulokset vielä. Mestari ja Disasteri oli ekaa kertaa näyttelyissä ja eivät kyllä olleet edukseen. Pelotti ja pyörivät ja Mestarikin on vähän turhan hoikka näyttelyitä ajatellen. Mestari menikin nyt urokselle, että ihan tarkoituksella sitä ei ole lihotettu näyttelymassaan. Disasterinkin massankasvatus on kesken pentujen jäljiltä, mutta jotenkin harmi, että se on jäänyt niin pienikokoiseksi näin muuten. Isompi olisi näyttävämpi.
Herra X sai sertin ja oli ROP2+kuma toisella tuomarilla ja ROP1+serti+BIS4 toisella. Jihuu! Herra X käyttäytyi nyt huomattavasti paremmin kun aiemmissa näyttelyissä. :)
Hiippari oli ROP1+serti toisella ja luokan kolmas+serti toisella.
Diileri oli ROP2+serti. Diilerillä onkin nyt kolme sertiä kasassa, mutta se on vielä baby, joten odotellaan että kasvaa avoimiin luokkiin. Diileri on meidän suurin toivo Juhlanäyttelyyn, jossa on Junnuille oma BIS.
Särmäri oli pet luokassa ja sai 100p! Tosin brittisedät antoivat pisteitä rennon letkeästi likimain kaikille sata. Mutta PPM pöydässä Särmis-mussu oli ykkönen!!! Särmäri PPM1 ja tämähän tarkoittaa sitä, että meidän marsula sai toisen Eliitti-petin! Särmärin emä Marsesteri on näyttelyistä eläköitynyt GP EPET, joten Särmis seuraa emän tassunjälkiä.
Marsesteri näytti mustasukkaiselta kun Särmäriä ja Camparia valmisteltiin perjantaina näyttelyyn. Marsesteri kuuli kun kuljetusbokseja laiteltiin valmiiksi ja se tähysti mökin päällä ja vuorotellen kerjäsi häkin reunalla huomiota. Särmäri ja Campari pestiin, niin Marsesteri haisteli niitä ja tuli kerjäämään huomiota häkin reunalle. Kynsiä, tassuja ja korvia puunatessa Marsesteri taas hengaili häkin reunalla. Joka kerta kun mä pyydystin Särmistä tai Camparia häkistä, ni Marsesteri oli tiellä. Se koitti kovasti ängetä sieltä syliin. (Särmis ja Campsu ei halunneet tulla.) Sama näyttelyaamuna, häkin mustavalkoisista kaikki muut hipsii karkuun ja jatkaisivat uniaan, mutta Marsesteri yrittää päästä syliin. Marsesteri jäi roikkumaan siihen häkin reunalle ja puiputteli vielä perään, kun poistuin marsulasta.
Se olisi halunnut mukaan.
Koitin selittää, että sä olet nyt ansaitulla eläkkeellä.
EPJY-PET11 GP EPET Marsesteri
maanantaina, maaliskuuta 21, 2011
Tärkein marsu ikinä... Marsesteri!
Vanha kuvaa joulukuulta.
Maailman Aino-Sankari tuli meille kylään sillon ja otettiin kuvat Marsesterin "linjasta". Glamourin emä on Matahari, Mataharin emä on Sankari, Sankarin emä on Särmäri ja kaikki tiet vievät Marsesteriin.
EPET GP Marsesteri, Maailman Särmäri, Maailman Aino-Sankari, Maailman Matahari ja Maailman Glamouri
Kuka on paras? Kuka?
MARSESTERI!!!
Marsesteri on olemassaolollaan valaissut marsumaailmani. :)
Ja luonnollisesti mokoma otus on syypää tähän kasvatukseenkin, kuten kuvasta näkyy...
Maailman Aino-Sankari tuli meille kylään sillon ja otettiin kuvat Marsesterin "linjasta". Glamourin emä on Matahari, Mataharin emä on Sankari, Sankarin emä on Särmäri ja kaikki tiet vievät Marsesteriin.
EPET GP Marsesteri, Maailman Särmäri, Maailman Aino-Sankari, Maailman Matahari ja Maailman Glamouri
Kuka on paras? Kuka?
MARSESTERI!!!
Marsesteri on olemassaolollaan valaissut marsumaailmani. :)
Ja luonnollisesti mokoma otus on syypää tähän kasvatukseenkin, kuten kuvasta näkyy...
sunnuntaina, elokuuta 08, 2010
Megashow 8.8.
Tupla-arvostelut ulkomuodossa SEKÄ tupla-arvostelu petissä! JEEE!
Darren Fieldhouse - ulkomuoto
Maailman Uskomaton Tuuri - 2/4
Maailman Barbaari - 3/6
Emmy 1/1
Maailman Quicksilveri - 2/2, KUMA
Mun kasvatit:
Maailman Suihkari - 1/4, serti
Maailman Chrysleri - 4/6
Lena Wilhelmsson - ulkomuoto
Maailman Uskomaton Tuuri - 3/4
Maailman Barbaari - 2/6, serti, ROP2
Emmy - 1/1
Mun kasvatit:
Maailman Suihkari - 1/4
Maailman Chrysleri - 1/6, serti, ROP1
Pulmu Waitinen - Pet
Maailman Matahari 94p
Maailman Särmäri 94p
Wallstreet´s Leah 93,5p
Marsesteri 94,5p + KuMa
Petra Hautanen - Pet
Maailman Matahari 92,5p
Maailman Särmäri 92,5p
Wallstreet´s Leah 93p
Marsesteri 93,5p + PPM1
Mun kasvatti Maailman Floweri sai kans KuMan. :)
Darren Fieldhouse - ulkomuoto
Maailman Uskomaton Tuuri - 2/4
Maailman Barbaari - 3/6
Emmy 1/1
Maailman Quicksilveri - 2/2, KUMA
Mun kasvatit:
Maailman Suihkari - 1/4, serti
Maailman Chrysleri - 4/6
Lena Wilhelmsson - ulkomuoto
Maailman Uskomaton Tuuri - 3/4
Maailman Barbaari - 2/6, serti, ROP2
Emmy - 1/1
Mun kasvatit:
Maailman Suihkari - 1/4
Maailman Chrysleri - 1/6, serti, ROP1
Pulmu Waitinen - Pet
Maailman Matahari 94p
Maailman Särmäri 94p
Wallstreet´s Leah 93,5p
Marsesteri 94,5p + KuMa
Petra Hautanen - Pet
Maailman Matahari 92,5p
Maailman Särmäri 92,5p
Wallstreet´s Leah 93p
Marsesteri 93,5p + PPM1
Mun kasvatti Maailman Floweri sai kans KuMan. :)
sunnuntaina, heinäkuuta 11, 2010
Kesä!
Hammastelija, Marsesteri, Särmis, Reetu ja Hissi laiduntamassa. Minä makoilen ja Mika istui pihakeinussa.
sunnuntaina, kesäkuuta 13, 2010
PiNa 13.6
Pinan näyttely oli Ikurin Virelässä. Muistelin paikan olleen superpaljon ahtaampi, mutta johtuu kenties siitä, että tällä kertaa sieltä puuttui kanit.
Meni ihan mukavasti.
Arttu sai kuman.
Särmis sai kuman.
Särmis oli tuomarin suosikki. :) Se on sellainen söpöstelijä.
Hissi oli PPM2!!
Mukaan meinasi tarttua myös katalta suloinen hamsteri... <3
Mukana oli myös Helmin Chrysleri ja sekin sai huippupisteet, 98p! Mussukka oli PPM5!
Taas oli kasvattaja iloinen pikkuisistaan.
Meni ihan mukavasti.
Arttu sai kuman.
Särmis sai kuman.
Särmis oli tuomarin suosikki. :) Se on sellainen söpöstelijä.
Hissi oli PPM2!!
Mukaan meinasi tarttua myös katalta suloinen hamsteri... <3
Mukana oli myös Helmin Chrysleri ja sekin sai huippupisteet, 98p! Mussukka oli PPM5!
Taas oli kasvattaja iloinen pikkuisistaan.
sunnuntaina, toukokuuta 16, 2010
Pet Show Lapua
Käytiin Lapualla näyttelyssä 15.5. Täytyy sanoa, että vähän hävetti kun näin ilmoittautumislistan... Muut oli ilmoittaneet marsuja noin 11kpl. Minä toin näyttelyyn 12 marsua. Hups.
Byhålans Aubergine "Arttu" 94,5p LKV1
Wallstreet´s Leah "Hissi" 94,5p LKV1
Marsesteri 93,5p LKV3
Mira´s Imelda "Hammastelija" 93p
Maailman Särmäri "Särmis" 94p
Maailman Matahari "Matahari" 93,5p LKV1
Maailman Itkupotkuraivari "Potkis" 94p
Maailman Quicksilveri "Silveri" 94p LKV1
Piwers Gianduja "Gia" 94p KuMa LKV1
Maailman Impaktori "Impaktori" 94p KuMa
Tirlittanin Yu Yu Hakusho "Juju" 94,5p KuMa
Maailman Kaarle Suuri "Suuri" 93p
Lisäksi kolme erikoispalkintoa.
Ihanin punasilmäinen tyttömarsu: Matahari
Mieleenpainuva naaras: Marsesteri
Niiskuneiti-palkinto: Matahari - Kuuluu päivän romanttisimmalle eläimelle, joka omaa kauniin ja hyvinhoidetun otsatukan. Eläin on kaikin puolin hyvin hoidettu ja pirteä ilmesyts. :) Aww...
(Nyt vasta rupesin miettimään, että Särmishän sai enemmän pisteitä kun Marsesteri ja Marsesteri oli LKV3 ja Särmis ei saanu mitään.) Mut ei voi mitään. En huomannu sillon, eikä sillä niin väliä. Lapualla on aina mukavaa käydä. Uskokaa tai älkää. Mulla ei ollu kiire lainkaan, vaikka oli noin monta eläintä mukana.
Marsesteri ja Särmis osallistui pariluokkaan ja voitti. Toisena parina oli Juju sekä Hannan Bartsi. Marsesteri ja Juju osallistuivat myös kurkunsyöntiin. Marsesteri söi kiltisti, mutta hitaasti ja Juju ei edes haistanut koko kurkkua. XD Marsesterikaan ei aluksi suostunut syömään, kun oli "väärällä laudalla". Eli Juju oli Marsesterin laudalla ja Marsesteri Jujun. Oma haju on paras haju tuumasi Marsesteri. Kummallisia noi marsut.
Myytävää tavaraa mulla oli mukana ja olin edelliseen yöhön valvonut ja vääntänyt niitä pajusiltoja vielä hätäpäissäni, kun niitä on aina mennyt niin ettei olis riittänytkään. Nyt ei kukaan ostanut multa yhtään mitään. Siis ei koruja, ei kangasvirikkeitä eikä pajusiltoja. Pöh.
Kävin välillä kävelemässä siinä Lapuan keskustassa, kun siellä oli markkinat menossa. Aika hupaisaa tuollainen markkinajuttu. Hyvin kerkesin pyörimään sielläkin. Kuuma päivä. Keräsin marsuille voikukkiakin siitä näyttelypaikan takana olevalta nurmikolta.
Päivän kruunasi vielä kaikkien lajien BIS. Hissi oli BIS2!!
Tsiisus. :)
Byhålans Aubergine "Arttu" 94,5p LKV1
Wallstreet´s Leah "Hissi" 94,5p LKV1
Marsesteri 93,5p LKV3
Mira´s Imelda "Hammastelija" 93p
Maailman Särmäri "Särmis" 94p
Maailman Matahari "Matahari" 93,5p LKV1
Maailman Itkupotkuraivari "Potkis" 94p
Maailman Quicksilveri "Silveri" 94p LKV1
Piwers Gianduja "Gia" 94p KuMa LKV1
Maailman Impaktori "Impaktori" 94p KuMa
Tirlittanin Yu Yu Hakusho "Juju" 94,5p KuMa
Maailman Kaarle Suuri "Suuri" 93p
Lisäksi kolme erikoispalkintoa.
Ihanin punasilmäinen tyttömarsu: Matahari
Mieleenpainuva naaras: Marsesteri
Niiskuneiti-palkinto: Matahari - Kuuluu päivän romanttisimmalle eläimelle, joka omaa kauniin ja hyvinhoidetun otsatukan. Eläin on kaikin puolin hyvin hoidettu ja pirteä ilmesyts. :) Aww...
(Nyt vasta rupesin miettimään, että Särmishän sai enemmän pisteitä kun Marsesteri ja Marsesteri oli LKV3 ja Särmis ei saanu mitään.) Mut ei voi mitään. En huomannu sillon, eikä sillä niin väliä. Lapualla on aina mukavaa käydä. Uskokaa tai älkää. Mulla ei ollu kiire lainkaan, vaikka oli noin monta eläintä mukana.
Marsesteri ja Särmis osallistui pariluokkaan ja voitti. Toisena parina oli Juju sekä Hannan Bartsi. Marsesteri ja Juju osallistuivat myös kurkunsyöntiin. Marsesteri söi kiltisti, mutta hitaasti ja Juju ei edes haistanut koko kurkkua. XD Marsesterikaan ei aluksi suostunut syömään, kun oli "väärällä laudalla". Eli Juju oli Marsesterin laudalla ja Marsesteri Jujun. Oma haju on paras haju tuumasi Marsesteri. Kummallisia noi marsut.
Myytävää tavaraa mulla oli mukana ja olin edelliseen yöhön valvonut ja vääntänyt niitä pajusiltoja vielä hätäpäissäni, kun niitä on aina mennyt niin ettei olis riittänytkään. Nyt ei kukaan ostanut multa yhtään mitään. Siis ei koruja, ei kangasvirikkeitä eikä pajusiltoja. Pöh.
Kävin välillä kävelemässä siinä Lapuan keskustassa, kun siellä oli markkinat menossa. Aika hupaisaa tuollainen markkinajuttu. Hyvin kerkesin pyörimään sielläkin. Kuuma päivä. Keräsin marsuille voikukkiakin siitä näyttelypaikan takana olevalta nurmikolta.
Päivän kruunasi vielä kaikkien lajien BIS. Hissi oli BIS2!!
Tsiisus. :)
tiistaina, lokakuuta 20, 2009
Mattoprojekti jatkuu
Matot vaihtuivat takaisin pikkumetallihäkkiin. Ne oli parisen viikkoa pois pesun takia. Tai pesun takia olis ollu vaan muutama päivä, mutta ne istu odottamassa ravistelua ja pesukoneeseen laittoa sen 2 viikkoa... Mutta voi sitä riemun määrää. Matto taitaa tuntua oikein mukavalta pienten tassujen alla.
Impaktori oli niinkin riemuissaan, että veteli pukkilaukkaa ympäri häkkiä heti kun laitoi sinne maton. En vielä kerennyt virikkeitä tai pissalaatikkoakaan laittamaan. Päässä viiraa. :D Molemmilla. Musta se oli niin kivaa katsottavaa!
Barbaarikin oli iloinen. Hieman hillitympää pukittelua ja lyhyempiä laukkapätkiä. Kallekin tykkäsi, mutta lähinnä pulputti ja viskeli päätään. Valnut ja Aino oli kauhuissaan aluksi, mutta nyt kilpailevat uudesta putkestaan. Tekstiiliputkia on niin paljon mukavampaa pitää näissä häkeissä missä ei ole purua.
Vaihdoin pissalaatikkosysteemin myös eukkolaumaan, tosin jo lauantaina. (Marsesteri, Hammastelija, Hissi, Reetu ja Särmäri) Ne ei ensimmäisen päivän aikana osoittaneet minkäänlaista oivaltamista, kun pissoja oli maton päällä olevat pyyhkeet täynnä. :( Ja sitä papanan määrää. Kaikki viisi papanoi matolle. Nyt tarkastin pissalaatikko/heinäpuolen, niin yllätyinkin iloisesti. Siellähän oli siivottavaa! Ehkä ne oivaltaa, ehkä ne oivaltaa... Onneksi on tuo rikkaimuri. Tosin tähän ison lauman häkkiin tuli hankittua jotenkin huono matto. Ihan venkura ja jotai venyvää, joka tietenkin tahtoo imuriin, kun ei ole painoa riittävästi...
Jos joltain löytyy aaltomuovin palasia, niin olisin kiinnostunut ostamaan ne pois. Pissalaatikoita tahdon lisää noihin häkkeihin ja muovista on niin paljon helpompi taitella niitä, kun etsiä jotain (kuitenkin epäsopivaa) muovilaatikkoa kaupasta.
Voisi kirjoitella samalla eukkolauman kuulumisia. Ne kun on eniten meidän lemmikkejä.
Mira´s Imelda eli Hammastelija on keränyt hienoista vararavintoa vatsanseudulle. Nykyiseltä nimeltään voisi sanoa Nuoleskelijaksi, kun pureminen hävisi sitten poikasajan. Aina kun laittaa käden häkkiin, niin se nuolee hurjasti. Suolakivi oli liian pop, joten se on vain käynyt välillä tässä häkissä. Hammastelija on melkolailla lauman pomo. Kaikkia se komentaa, mutta Reetupa komentaa takaisin. Lempipaikkana kulmariippumatto vaikka pylly ja leukaläskit pursuaa ylitse. Otsasta on paras rapsutuspaikka.
Marsesteri on saanut eliitti-pet arvon ja nyt mietitään viitsitäänkö me kiusata Marsesteria enää näyttelyillä. Se ottaa kyllä tosi lungisti kaikki. Ruotsiin se lähtee vielä mukaan pet luokkaan saadakseen viimeisen silver tarran ja Guld Pet arvon. Marsesteri on NIIN mussukka. Se tulee rapsuteltavaksi häkin reunalle, vaikka kerjää tietenkin ruokaa. Jos ruokaa ei tipu, niin rapsutus saa jatkua kuitenkin. Sylipossu tää on. Juoksentelee eniten lattiallakin. Keittiössä vapaana ja tulee kutsusta luokse melkein aina. :D
Wallstreet´s Leah eli Hissi on syypää siihen miksi tämä lauma ei saa pellettiä lainkaan. Hissin silmät reagoivat keräämällä rasvaa jo ihan pienestäkin pellettimäärästä. Hissi älypäälikkö rakastaa myöskin kulmariippukeinua ja välillä ne nahistelee siitä Hammastelijan kanssa. Hissi on suuri ja muhkea (löysä) ja rennonletkeä ötökkä. Syliin se ei tahdo. :D
Anemone´s Afterglow eli Reetu on lauman eunukki-Mies. Hurinallaan se taltuttaa näiden naisten mielialavaihteluita ja pitää rauhan yllä tasaisella charmillaan. Välillä sen yllättää keikuttelemasta mökissä itsekseen, kun joku tytöistä on juuri mennyt ohitse. Lempparipaikkana Reetu tähystää mökin katolla ylvään näköisenä. Toinen kuvittelee omistavasa suurenkin valtakunnan. <3
Särmäri on aika huligaani. Aina jotain tahtoessaan (eli aina) se nappaa häkin kalterista kiinni ja nostaa. Muutaman kerran se on tipauttanut häkin luukun alas, ei sentään mun niskaan. Vielä. Särmiskin on hurja nuoleskelija. Reetun ja Marsesterin tytär ja aikalailla välimuoto niiden luonteistakin. Särmiksen lempipaikka on korkein taso häkissä.
Impaktori oli niinkin riemuissaan, että veteli pukkilaukkaa ympäri häkkiä heti kun laitoi sinne maton. En vielä kerennyt virikkeitä tai pissalaatikkoakaan laittamaan. Päässä viiraa. :D Molemmilla. Musta se oli niin kivaa katsottavaa!
Barbaarikin oli iloinen. Hieman hillitympää pukittelua ja lyhyempiä laukkapätkiä. Kallekin tykkäsi, mutta lähinnä pulputti ja viskeli päätään. Valnut ja Aino oli kauhuissaan aluksi, mutta nyt kilpailevat uudesta putkestaan. Tekstiiliputkia on niin paljon mukavampaa pitää näissä häkeissä missä ei ole purua.
Vaihdoin pissalaatikkosysteemin myös eukkolaumaan, tosin jo lauantaina. (Marsesteri, Hammastelija, Hissi, Reetu ja Särmäri) Ne ei ensimmäisen päivän aikana osoittaneet minkäänlaista oivaltamista, kun pissoja oli maton päällä olevat pyyhkeet täynnä. :( Ja sitä papanan määrää. Kaikki viisi papanoi matolle. Nyt tarkastin pissalaatikko/heinäpuolen, niin yllätyinkin iloisesti. Siellähän oli siivottavaa! Ehkä ne oivaltaa, ehkä ne oivaltaa... Onneksi on tuo rikkaimuri. Tosin tähän ison lauman häkkiin tuli hankittua jotenkin huono matto. Ihan venkura ja jotai venyvää, joka tietenkin tahtoo imuriin, kun ei ole painoa riittävästi...
Jos joltain löytyy aaltomuovin palasia, niin olisin kiinnostunut ostamaan ne pois. Pissalaatikoita tahdon lisää noihin häkkeihin ja muovista on niin paljon helpompi taitella niitä, kun etsiä jotain (kuitenkin epäsopivaa) muovilaatikkoa kaupasta.
Voisi kirjoitella samalla eukkolauman kuulumisia. Ne kun on eniten meidän lemmikkejä.
Mira´s Imelda eli Hammastelija on keränyt hienoista vararavintoa vatsanseudulle. Nykyiseltä nimeltään voisi sanoa Nuoleskelijaksi, kun pureminen hävisi sitten poikasajan. Aina kun laittaa käden häkkiin, niin se nuolee hurjasti. Suolakivi oli liian pop, joten se on vain käynyt välillä tässä häkissä. Hammastelija on melkolailla lauman pomo. Kaikkia se komentaa, mutta Reetupa komentaa takaisin. Lempipaikkana kulmariippumatto vaikka pylly ja leukaläskit pursuaa ylitse. Otsasta on paras rapsutuspaikka.
Marsesteri on saanut eliitti-pet arvon ja nyt mietitään viitsitäänkö me kiusata Marsesteria enää näyttelyillä. Se ottaa kyllä tosi lungisti kaikki. Ruotsiin se lähtee vielä mukaan pet luokkaan saadakseen viimeisen silver tarran ja Guld Pet arvon. Marsesteri on NIIN mussukka. Se tulee rapsuteltavaksi häkin reunalle, vaikka kerjää tietenkin ruokaa. Jos ruokaa ei tipu, niin rapsutus saa jatkua kuitenkin. Sylipossu tää on. Juoksentelee eniten lattiallakin. Keittiössä vapaana ja tulee kutsusta luokse melkein aina. :D
Wallstreet´s Leah eli Hissi on syypää siihen miksi tämä lauma ei saa pellettiä lainkaan. Hissin silmät reagoivat keräämällä rasvaa jo ihan pienestäkin pellettimäärästä. Hissi älypäälikkö rakastaa myöskin kulmariippukeinua ja välillä ne nahistelee siitä Hammastelijan kanssa. Hissi on suuri ja muhkea (löysä) ja rennonletkeä ötökkä. Syliin se ei tahdo. :D
Anemone´s Afterglow eli Reetu on lauman eunukki-Mies. Hurinallaan se taltuttaa näiden naisten mielialavaihteluita ja pitää rauhan yllä tasaisella charmillaan. Välillä sen yllättää keikuttelemasta mökissä itsekseen, kun joku tytöistä on juuri mennyt ohitse. Lempparipaikkana Reetu tähystää mökin katolla ylvään näköisenä. Toinen kuvittelee omistavasa suurenkin valtakunnan. <3
Särmäri on aika huligaani. Aina jotain tahtoessaan (eli aina) se nappaa häkin kalterista kiinni ja nostaa. Muutaman kerran se on tipauttanut häkin luukun alas, ei sentään mun niskaan. Vielä. Särmiskin on hurja nuoleskelija. Reetun ja Marsesterin tytär ja aikalailla välimuoto niiden luonteistakin. Särmiksen lempipaikka on korkein taso häkissä.
sunnuntaina, tammikuuta 11, 2009
Poikasia, näyttely, uusia marsuja
Poikasia
Noniin. Särmäri suvaitsi vihdoin päästää meidät piinasta ja synnytti aamupäivästä perjantaina 2.1. Juuri samana päivänä, kun oli lähtä Ruotsiin näyttelyyn.
Black / white uros on Aito-Artturi, 83g, arviolta uros
Black roan / white naaras on Aino-Sankari, 108g, arviolta naaras
Black roan / white uros on Aina-Ritari, 85g, arviolta uros
Kuolleena löytyi white/lilac 100g todennäköisesti uros. Snif. Huojentavaa tietää, että Särmis tosiaan on lilac kantaja.
Aino-Sankari
Aina-Ritari
Aito-Artturi
Näyttelytuloksia
Ulkomuotoluokissa ei huimia menestyksiä. Ullkomuotoluokkatuomareita oli kaksi sekä viisi osallistuivat pet-luokkaan
Apupala uml 2/3 + 2/3 pet 6/13
Aniara´s Kelpo Kiia uml 3/5 + 3/5 CK Jens Lingreniltä. :) pet 8/9
Tirlittanin Yu Yu Hakusho uml 7/9 + 2/9 Serti Jens Lingreniltä. :) pet 3/6
Piwers Alfonso uml 9/9 + 8/9
Impaktori pet 3/10
Marsesteri pet 1/4, silver-tarra, Bästa Pet 10.
Oli rankka reissu. Lähdettiin perjantaina ja palattiin Suomeen maanantaina.
Lainauros Ruotsista.
Ruotsiin jäi Piwers Alfonso ja vastalainaan sain tällaisen nuoren söpöläisen.
Ro on nimi.
Suloisuus on luonne.
Olen rakastunut.
Noniin. Särmäri suvaitsi vihdoin päästää meidät piinasta ja synnytti aamupäivästä perjantaina 2.1. Juuri samana päivänä, kun oli lähtä Ruotsiin näyttelyyn.
Black / white uros on Aito-Artturi, 83g, arviolta uros
Black roan / white naaras on Aino-Sankari, 108g, arviolta naaras
Black roan / white uros on Aina-Ritari, 85g, arviolta uros
Kuolleena löytyi white/lilac 100g todennäköisesti uros. Snif. Huojentavaa tietää, että Särmis tosiaan on lilac kantaja.
Aino-Sankari
Aina-Ritari
Aito-Artturi
Näyttelytuloksia
Ulkomuotoluokissa ei huimia menestyksiä. Ullkomuotoluokkatuomareita oli kaksi sekä viisi osallistuivat pet-luokkaan
Apupala uml 2/3 + 2/3 pet 6/13
Aniara´s Kelpo Kiia uml 3/5 + 3/5 CK Jens Lingreniltä. :) pet 8/9
Tirlittanin Yu Yu Hakusho uml 7/9 + 2/9 Serti Jens Lingreniltä. :) pet 3/6
Piwers Alfonso uml 9/9 + 8/9
Impaktori pet 3/10
Marsesteri pet 1/4, silver-tarra, Bästa Pet 10.
Oli rankka reissu. Lähdettiin perjantaina ja palattiin Suomeen maanantaina.
Lainauros Ruotsista.
Ruotsiin jäi Piwers Alfonso ja vastalainaan sain tällaisen nuoren söpöläisen.
Ro on nimi.
Suloisuus on luonne.
Olen rakastunut.
torstaina, tammikuuta 01, 2009
Hyvää uutta vuotta!
Eipä saatu 2008 vauvoja enempää. Särmäri voi edelleen erittäin paksusti.
Gian mahassa potkitaan. Tosin Gia onnistui meitä koko syksyn huijaamaan, että mä uskon tiineyden todeksi vasta kun poikaset tapittavat vastaan. :)
Flamen mahassa potkitaan. :)
Reetun kastrointi 18.12 sai aikaan mojovan paiseen, jota edelleen hoidellaan. Jouluaattona olivat tikit auenneet ja mätää suorastaan pulppusi. Käytiin 27.12 eläinlääkärin auettua näyttämässä sitä, mutta siinäkin todetiin vain, että jatkakaa puhdistusta (puristetaan tyhjäksi, työnnetään ruiskulla laimeaa betadinea ja puristetaan) ja antibiottia. Reetu parka. Joka kerta kun sen ottaa syliin, se on juuri sen näköinen, että kohta satutetaan taas. Mutta kai se siitä. Joka kerta tulee mätää vähemmän. Ruokahalu toimii kuitenkin, onhan poitsu laihtunut, mutta sentään syö. Ovat asustaneet pyyhkeillä leikkauksesta saakka ja sen huomaa pyykkimäärässä...
Impaktorille haettiin samalla lääkärireissulla silmätipat. Jonkinsorttinen tulehdus sillä silmässä näytti olevan.
Jouluna käytiin sukulaisvierailulla ja otettiin Marsesteri, Hammastelija ja Hissi mukaan käymään. Pienistä tykättiin niin kovin, että jäivät hoitoon. Haettiin pois vasta nyt uutena vuotena.
Huomenna 2. perjantaina lähden Ruotsiin näyttelyyn. Palataan elukoiden kanssa suomeen vasta 5. maanantaina. Jänskättää. :)
Gian mahassa potkitaan. Tosin Gia onnistui meitä koko syksyn huijaamaan, että mä uskon tiineyden todeksi vasta kun poikaset tapittavat vastaan. :)
Flamen mahassa potkitaan. :)
Reetun kastrointi 18.12 sai aikaan mojovan paiseen, jota edelleen hoidellaan. Jouluaattona olivat tikit auenneet ja mätää suorastaan pulppusi. Käytiin 27.12 eläinlääkärin auettua näyttämässä sitä, mutta siinäkin todetiin vain, että jatkakaa puhdistusta (puristetaan tyhjäksi, työnnetään ruiskulla laimeaa betadinea ja puristetaan) ja antibiottia. Reetu parka. Joka kerta kun sen ottaa syliin, se on juuri sen näköinen, että kohta satutetaan taas. Mutta kai se siitä. Joka kerta tulee mätää vähemmän. Ruokahalu toimii kuitenkin, onhan poitsu laihtunut, mutta sentään syö. Ovat asustaneet pyyhkeillä leikkauksesta saakka ja sen huomaa pyykkimäärässä...
Impaktorille haettiin samalla lääkärireissulla silmätipat. Jonkinsorttinen tulehdus sillä silmässä näytti olevan.
Jouluna käytiin sukulaisvierailulla ja otettiin Marsesteri, Hammastelija ja Hissi mukaan käymään. Pienistä tykättiin niin kovin, että jäivät hoitoon. Haettiin pois vasta nyt uutena vuotena.
Huomenna 2. perjantaina lähden Ruotsiin näyttelyyn. Palataan elukoiden kanssa suomeen vasta 5. maanantaina. Jänskättää. :)
keskiviikkona, joulukuuta 10, 2008
Mammaklubi
Särmärin masussa potkitaan.
Ellin masu paisuu siihen malliin, että kohta potkitaan sielläkin.
Ehanaa!
Ellin masu paisuu siihen malliin, että kohta potkitaan sielläkin.
Ehanaa!
lauantaina, marraskuuta 08, 2008
Pariskuntia
Tänään yhdistettiin yksi pariskunta lisää samalla kun siivoiltiin ja vaihdettiin vähän häkkijärjestyksiä. Yksittäiset urokset (Kalle ja Alfonso) pääsivät pikkukerrokseen ja pariskunnat ison häkin alakertaan. Kaikki saivat lisätilaa. Pikkukerroksen alin kerros otettiin käyttöön.
Winniepig´s Flame + Tirlittanin Yu Yu Hakusho
Piwers Gianduja + Nikean Jämä
Särmäri + Byhållans Aubergine
Flame ja Juju yhdistettiin siis tänään. Gia ja Jämä ovat olleet yhdessä nyt kohta kuukauden. Särmäri ja Arttu ovat asustelleet keskenään viisi viikkoa. Poikasia toivotaan kovasti! Kohtapuolin Elli ja Alfonsokin yhdistetään, mutta Elli saisi vielä nostaa painoaan....
Gian röhinän lääkekuuri alkaa nyt purra. Röhinää ei kuulu enää lainkaan ja kahdeksan päivää kuuria takana. Impaktori on myöskin röhinätön antibiottia viisi päivää takana. Etenkin Giasta olin huolissani, kun röhinä oli NIIN pahan kuuloinen. Aamulla röhisteli ja yski, mutta nyt illalla ihan hiljainen. :) Jee!
Winniepig´s Flame + Tirlittanin Yu Yu Hakusho
Piwers Gianduja + Nikean Jämä
Särmäri + Byhållans Aubergine
Flame ja Juju yhdistettiin siis tänään. Gia ja Jämä ovat olleet yhdessä nyt kohta kuukauden. Särmäri ja Arttu ovat asustelleet keskenään viisi viikkoa. Poikasia toivotaan kovasti! Kohtapuolin Elli ja Alfonsokin yhdistetään, mutta Elli saisi vielä nostaa painoaan....
Gian röhinän lääkekuuri alkaa nyt purra. Röhinää ei kuulu enää lainkaan ja kahdeksan päivää kuuria takana. Impaktori on myöskin röhinätön antibiottia viisi päivää takana. Etenkin Giasta olin huolissani, kun röhinä oli NIIN pahan kuuloinen. Aamulla röhisteli ja yski, mutta nyt illalla ihan hiljainen. :) Jee!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)