Haaste

Sain haasteen Wannabe hamsteriblogista.

Mitä marsuharrastus on antanut minulle?

Ystävät
Valtava kasa kavereita, tuttavia ja ystäviä. Kontakteja ei tietenkään olisi, jos en olisi harrastanut näyttelytoimintaa. Näyttelyistä ja muista tapahtumista on löytynyt monta läheistä ystävää, joiden kanssa mielellään juttelee kaikesta muustakin kun marsuista. Molempien lasten kummitädit on marsupiireissä tavattu. Osa ystävyyssuhteista on vähentynyt, jos kaveri on lopettanut kasvatuksen, mutta lämpimät muistot jää ja varmaan jos saisi organisoitua tapaamisen, niin juttu jatkuisi ihan kun ei olisi koskaan katkennutkaan. Välimatka on joskus ongelma, mutta onneksi on Skype, WhatsApp ja Facebook. Kavereita on tullut runsaasti myös kansainvälisesti ja tässä päästäänkin kielitaitoon.

Kielitaito
Pystyn keskustelemaan likimain jokaisesta marsurodusta ja niiden erilaisista ominaisuuksista englanniksi ja ymmärrän keskustelun likimain kokonaan ruotsiksi. Ruotsia en tosin pysty itse tuottamaan samalla mittakaavalla kun ymmärrystä on. Johtuu ehkä siitä, että Ruotsissa ihmiset puhuvat luontevasti englantia välittömästi, jos naama näyttää kysymysmerkiltä. Kaikki Suomeen tulevat tuomaritkin puhuvat kyllä englantia kansalaisuudesta riippumatta. Englannintaito on muutenkin kohentunut viimevuosien aikana muustakin kun marsusanastosta, koska ihmisten kanssa tulee toki rupateltua kaikkea muutakin.

Biologia
Kotieläinjalostusta, genetiikkaa, lajituntemusta, eläinten oppimista, käyttäytymistä jne. Vastuuseenkin tämä kasvattaa, mutta mä nyt olin aikuinen jo valmiiksi, kun aloitin tämän harrastuksen. Kiehtovaa pystyä vaikuttamaan siihen, minkälaisia yksilöitä tähän maailmaan syntyy.

Yhdistystoiminta
Kaikki yhdistystoiminnan hyvät ja huonot puolet. Säännöt ja syyllistäminen, sosiaalisuus ja sekopäisyys, selän takana ja suoraan puhuminen, onni ja orjuus, hyvät ja huonot tavat...

Iloja
Eläimet tuovat valtavasti iloisia asioita arkiseen elämään. Häkkien siivouksen jälkeiset riemukkaat pukittelut, että omistajalla on tukassakin purua. Heinän rapinan aiheuttama puiputus ja pukittelu. Ratkiriemukkaat poikaset heinäkasassa. Poikaset. Ne poikaset on niin söpöjä, että sydän halkeaa! Näyttelyreissujen odottaminen: näkee kavereita, toivoo parasta eläintensä osalta. Jos joskus pärjääkin, niin sehän se vasta mukavaa on! Abessiinialaiset etenkin elävät ihan täysillä ja omistaja on kyllä jotenkin mieltänyt abessiinialaisen iloisen elämänasenteen. Reippaasti pukitellen asiat sujuvat paljon mutkattomammin. Tosin aina löytyy joku hapannaama, joka ei siitä tykkää, mutta pienen kyttäämisen jälkeen pukittelua jatketaan yhtä riemukkaasti vaikka hapannaaman ympärillä. Kun asiat on hyvin, niistä on syytä nauttia. Jos asiat ei ole hyvin, niin niihin pitää vaatia muutosta, joskus kovaäänisesti puiputtaen, joskus kalteria nakertaen! Iloita pienistä asioista, kuten vaikka siitä heinän rapinasta. RUOKA! Se on tärkeä!

Suruja
Marsujen hoito vie aika ja tällä hetkellä kolmen työn, kahden lapsen ja keskeneräisen omakotitalon kanssa marsujen kanssa ei ehdi viettämään aikaa niin paljon kun tahtoisi. Perushoito tulee tehtyä: siivous viikottain, aamuruokinta ja iltaruokinta. Ylimääräinen käsittely, pusuttelu ja puuhastelun seuraaminen on jäänyt todella vähälle. Se surettaa.Rahallisestihan marsut tuottavat pelkkää papanaa, joten rahan vähyys tuottaa aina jonkin verran päänvaivaa.
Tärkeän eläimen menehtyminen on aina suuri kolaus sielulle. Etenkin tässä vaiheessa, kun alkaa näkemään jossain suosikkimarsussa niitä samoja piirteitä, joita on nähnyt useita sukupolvia aikaisemmin kyseisen yksilön vanhemmissa, isovanhemmissa tai isoisovanhemmissa. Silmissä on tietty ilme, johon olet ensimmäistä marsua ostaessa rakastunut palavasti. Sitten se silmien tuike sammuu ikuisesti. Vanhuudelle kukaan ei voi mitään. Samassa häkissä tuikkusilmän tytär oikaisee nenää kättä kohti ja nuolaisee.

Marsuharrastus antaa ja ottaa.

Haaste lähtee Karvaisten Naisten Kylään ja Koirille ja Possuille.
Kysymyksenä:  mitä eläinharrastus on antanut sinulle?

Marsunko tahdot jne...

Osallistuin Hirnu oy:n kisaan monelle harrastajalle tutulla runolla. Kilpailu täällä: http://www.hirnu.fi/kilpailu En oikein tuosta sivusta saa selvää, että mikä se palkinto on, jos siitä jotain sattuu voittamaan. Mutta eipä haitta. Onhan noista kiva haaveilla. Hirnu on meiltäpäin katsottuna ihan älyttömän kaukana, että mitään avaimenperää suurempaa tuskin lähetetäänkään. Toisaalta, mikä tahansa mitä toi firma valmistaa, voidaan mielellään ottaa vastaan avaimenperästä alkaen. Lampaita on joskus suunnitteilla, eikä haittaa, vaikka olis kanoille toinenki koppi jne jne...

Alkuperäisen runon tekijää ei tiedetä ja sitä eläinihmiset muokkaa aina kulloisenkin lajin mukaan. Hykerryttävän hauska. Goolgettakaa "koiranko tahdot" tai "kissanko tahdot". Löytyy hevosista linnuista ja monesta muustakin lajista. Mä tein oman version, jonka muokkasin meidän tilanteeseen sopivaksi. Ensimmäinen poikuehan oli Marsesterin ja Reetun risteytyspoikue. Tarkoituksena ei ollut muuta, kun toivoa, josko tulisi saman näköinen poikanen kun Marsesteri itse oli. Urostakaan ei haluttu omaksi ja saatiin self black Anemones Afterglow "Reetu" lainaksi. Voidaan siis hätäpäissään yrittää työntää Katriinan syyksi meidän marsumäärää. :D


Marsunko tahdot? No, kaksiko vaan?
Siitä se lauma lähtee kasvamaan.
Kaksi on pari, saadaan kolmesta lauma.
Neljänkin kanssa vielä riittää aika.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy marsuilla aivan tuota pikaa!
Tehdään yksi poikue, uroskin saadaan lainaksi.
Reetu on kiltti, ei siitä ole vaivaksi.

Voi Reetu, mitä teen sun kanssa,
löytyi lainasopimuksesta ansa!

"Reetun saa pitää, jos siihen kiintyy."
No siitähän se mieskin jo villiintyy.
Mites olis kasvatus, uskallanko leikkiin?
Olen löytänyt rodun, johon jäin kiikkiin.
Kyllä poikasille löytyy koti uus.
Kato jollekin lemmikiksi ihanuus!
Paitsi tämä on niin söpö, et se on pakko pitää.
Tälläkin on nätti nenä, se saa meillä elää.

Monet mulle nauraa, mut harrastus pysyy.
Montako marsua, mun kaverit kysyy?
Onhan se määrä ollut joskus nelkyt.
Lakkasin laskemasta, kun rikki meni viiskyt.
Seuraavaksi huomaan, että olenkin köyhä.
Kylillä kuiskitaan, että päästäkin löyhä.
Ei marsujen määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman olis laumani vajaa.

Ensin oli kaksio ja sitten kolmio.
Lopuksi ostettiin omakotitalo.
Tarvikkeita löytyy valtavat kasat.
Kuivikkeet, ruuat ja näyttelykamat!!!
Kuten arvata saattaa, häkeillä on kokoa.
Ei niitäkään voi laittaa keskelle peltoa.

Tuli siis hankittua työmaakoppi.
Ei apua, mikä floppi.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää.
Kyllä meitäkin pihaan ajo hävettää.
Kyljet oli tuhrittu graffiteilla.
Eikä tekijää siunattu lahjoilla.
Nykyinen koko on kahdeksan neliötä.
Eikä se tietenkään ole riittävä.
Tarvitaan jotain koristamaan pihaa.
Jotain siistiä, missä ei olisi vikaa.

Mahtavin tönö olis punainen.
Nykyinen "koriste" on likainen.
Sopivin vaihtoehto olisi L-koirala.
Kaipaa vain kylttiä: Maailman Marsula.

Terveisin Maailman marsulan palvelijat...


(Se kyltti meillä itseasiassa on, kiitos Pauliinan. Ei vaan vieläkään ole missään seinässä kiinni, vaikka suunnitelmat on kovat. Siitäkin on tulossa oma postaus. Joskus...)

Marsuaakkoset

A - Aida, Aino, Auni. Mun isän ja äidinkin sekä kahden kummin nimet alkaa A-kirjaimella. Oikeastaan Aida on mun toinen nimi, mutta se on vakiintunut kutsumanimeksi kai heti ristiäisten jälkeen.

B - Barbaari. Ensimmäinen rotupuhdas poikue oli B-poikue. Barbaari oli mun ensimmäinen valio ja voitti Pohjoismaiden mestaruuksissa 2009 rodun parhaan ja sijoittui best in showssa kymmenenneksi. Marsuja taisi olla mukana yli 400. Tällaista supertapahtumaa ei ole toistunut. Eikä toistu.

C - Chrysleri. Mun ensimmäisen auton merkki. Sen takia marsukin sen nimen sai. Nykyään mä ajelen taas Chryslerillä. Samanlainen kun se ensimmäinen, mutta punainen. Marsunäyttelyihin kuljen kuitenkin isännän Volvolla, kun se on farkku.

D - Depner. Mä tykkään mun sukunimestä. Suomalainen nimi niin pitkälle historiaan, kun on sukuselvitystä jaksettu tehdä. Jonnekin 1700-luvulle päättyi jäljet Nurmekseen. Ja ei, yhdenkään marsun nimi ei ole Maailman Depneri. Eikä tule.

E - Erikoinen näkemys kivasta abysta. Pari ekaa vuotta sain suklaa-abyprojektissa kuulla, että ei ole kauhean fiksua pilata turkkia värillä. Mä en vaan näe mitään kiinnostavaa brindlessä abyssa. Mä katselen näitä ilokseni kotona, joten mielummin mä katson suklaata pörrönaamaa. Kun niitä ei ollut, niin niitä piti tehdä. So simple. Ajan kanssa ihmiset oppi mun mielenvikaisuuteen ja nyt ei aikoihin ole kukaan enää motkottanut mun kuullen.

F - Ferrari. Sekin marsun nimi. Nää on vähän tällaisia karvaferraareita. Meillä ensimmäisessä F-poikueessa oli Fatseri. Fatseri oli suklaanvärinen, tottakai.

G - Glamouri on tämän hetken lemppareita. Marsesterin linjaa. Myöskin lilac projektin "toivot" on G-poikuetta. Tosin ikäeroa neljä vuotta.

H - Heinä. Se ainainen päänvaiva.

I - Ihania. Marsut on ihania.

J - Jee! Se fiilis, kun saa tehtyä jotain kivaa yhdistysten kanssa. Näkee kavereita näyttelyssä. Saa tuomaroida. Oma marsu voittaa jonkun palkinnon. Oma kasvatti jonkun muun omistuksessa menestyy jotenkin.

K - Kaura. KESÄ! Kaura on edullista lisäruokaa talveksi, kun marsulan lämpötila pidetään pienempänä. Mikään ei ole parempaa kun KESÄ!!!

L - Laahukset. Mulla on ollut pitkäkarvaisia aina silloin tällöin nyytityksessä. Yksi poikue peruaaneja syntynyt ja sitäkin koitin nyytittää. Ensimmäiset meni harjoitellessa ja viides marsu sai jo kolme sertiä. Kaikki tosin junnuina ja leikkelin sen ihan suosiolla 5kk iässä, kun oli kyljistä mennyt karvat poikki. Laahukset on kaikista vaikeimmat nyytittää, kun etenkin naaraat pitävät pyllyn nyytittämistä ihan kamalana. Laahus on myös helposti pissassa ja sitten sitä pesemistä ja kuivaamista ja nyytittämistä ja sitten se marsu lirauttaa juuri, kun viimeistä kertaa kampaat puhdasta ja kuivaa turkkia ennen nyyttiin käärimistä. Taas saa pestä.

M - Mika! Tähän kirjaimeen löytyy paljon kaikkea. Marsesteri! Marsu! Marsula! Maailman!

N - Näyttelytoiminta. Mun oman marsuharrastukseni tärkeimpiä asioita on nimenomaan näyttelytoiminta.

O - Oxbow pelletti. Muuhun en vaihda.

P - Papanat. Marsuväki (noh, eläinväki ylipäätään) pystyy puhumaan paskasta monta tuntia. Valitettavasti näin naisvaltainen harrastus pystyy puhumaan myös paskaa monta tuntia.

Q - Erityisen vaikea kirjain nimeämistä ajatellen.

R - ri. Mun kaikki kasvatit loppuu -ri päätteeseen.

S - Sukutaulutietokanta! Vihdoinkin marsujen sukutaulutietokanta on valmistumassa. Mun monen vuoden unelma on kohtapuolin totta. Toki se vaatii hurjan paljon työtä vielä, mutta ah ihanaa!

T - Työmaakoppi. Se on aika floppi. Kuvittelin sen olevan kamalan hyvä ratkaisu, mutta ei...

U - Ulkomuotoluokka. Kovasti tässä koitan opiskella ulkomuotoluokan tuomariksi.

V - Väliaikakisat. Valitettavan usein jää kaiken muun näyttelytohinan jalkoihin ja joskus jopa unohtuu kokonaan. Mä tykkään näistä ihan hirmuisesti ja oikeen harmittaa, että väliaikakisat on yleensä lopussa tai jossain mahdollisimman kiireisessä kohdassa. Mä olenkin tässä suunnitellut jo kirjoitusta kaikista väliaikakisoista. Syöntikisaa, yhdennäköisyyskisaa, temppukisaa...

W - Wauwat. Maasuwauwat! Ihania pieniä palleroita, joita katsellessa tuntee sulavansa täysin ja joiden valokuvaaminen lähentelee mahdottomuutta. Kasvattamisen ylivoimaisesti ihanin asia.

X - Xtra. Abyt elävät aina täysillä. Abyt pistää aina Xtravaihteen päälle mitä tahansa tekevätkään. Jos on iloinen, niin silloin on extrailoinen. Jos kiukuttaa esim näyttelyssä, niin se kyllä ilmaistaan hyvin selvästi.

Y - Yö. Valitettavan usein pääsen marsulaan vasta myöhään illalla. Toivoisin siinä vaiheessa yleensä olevani jo yöpuulla. Silti sitä katselee jokaisen häkin elämää hetken ja toivottelee marsuille hyvät yöt. Mammojen tapauksessa toivottelen hyvät yösynnytykseet. Öisin siellä yleensä niitä pentuja pakerretaan. :)

Z - Zzzzzz... Tunnelmat näyttelyn jälkeen kotiin päästyään. Monesti myös seuraava päivä menee "näyttelykrapulassa". Vai sanoisko sitä sosiaaliseksi väsymykseksi. Sitä tulee näyttelypäivän aikana juteltua niin paljon muiden kanssa, että on aivan pyörällä päästään ja menee yksi päivä tokkurassa.

Å - Åi että... Pari ekaa nimeämiskierrosta mä jaksoin askarrella Å-nimiä poikasille, mutta loppujenlopuksi tulin siihen tulokseen, että ei vaan ole enää mun aivorakenteella mahdollista keksiä nimiä tälle kirjaimelle.

Ä - Ämpäri. Marsuparkaa nimellä paiskattu. Aiempaan Y-poikueeseen tuli nimettyä Maailman Ympäri. Joten pitihän se sitten muistaakseni häkkikaveriksi syntyneeseen poikueeseen nimetä Ämpäri. Jossain näyttelyssäkin meillä oli ympäriämpäri...

Ö - Örrimörri. Ihana Mörrimussukka.


Marsuaakkosia on tehnyt aika moni, joten minäkin! Ei tää varsinainen haastetehtävä ollut, mutta voishan tän tehdä kaikki lukijat omiin blogeihinsa. :)

Movember haaste

Aiemmin mainitsin jo, että saatiin movember haaste. Tässä siis kyseinen postaus Ässä Hihassa -blogista.

Valitettavasti suurta määrää suloisia marsuviiksiä ei nyt ole. Valaistus ja kuvatarkkuus on sitä luokkaa, ettei noista saa kunnollisia kuvia. Tässä kännykkäräpsy. Marsulan viikset ja viiksen omistajan oman marsun Maailman Impaktorin viikset.

Mä nyt en ehdi haastaan enää ketään, ku tää marraskuu vähän niinkun meni jo...

Blogipalkinto

Liebster Blog -kunniamaininnan sain Pauliinalta, jonka blogi on Wannabecavies.

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen.

Suosikkiblogini, joilla on alle 200 lukijaa, ovat:

Tuhinaa ja tassunjälkiä, Say Squeak, Laamana, Homemade Nails, Pokaleblogi

Piti laittaa järjestykseen, mutta enpäs laitakaan. Varmaan täytyy hieman perustella näitä valintoja. :D Katselin vähän mitkä mun suosikit ovat jo saaneet mainintoja, Pulmu, Pauliina, Eva ja muut. En halua kierrättää tätä logoa vain ympyrää, joten jätin teidät pois.

Kynsiblogia lueskelen ihan ammatin puolesta. Kivoja ideoita ja tuotejuttuja, joita tulee hyödynnettyä. Noh, aina taitavien ihmisten tekemisiä on kiva katsella. Blogin pitäjää en tunne.

Pökäleblogin huumori uppoo muhun. Niin ihanan yliampuvaa ja mahtavia oivalluksia. Ei sovi heikkohermoisille ja rajallisen huumorintajun omaaville. Kirjoittajaa en tunne.

Muut ovat enemmän tai vähemmän marsublogeja, joita luonnollisesti seurailen suurella mielenkiinnolla, blogien kirjoittajatkin ovat tuttuja. :)

Muutama mun ihan ykkössuosikkiblogi jäi tästä pois, koska (ylläri), muutama tuhat muutakin ovat katsoneet ne hyviksi. Politiikka-blogeja en tähän listaa, koska niiden kirjoittajia varmaan kiinnostaa marsumaailman suosikipalkinto yhtä paljon kun paljullinen papanoita...

Jätin pois myös muutaman suosikkini sen takia, että päivittämisestä on kulunut hyvin kauan...

Haastetehtävä kaverin blogista.
Eva, Helmi, Pulmu, Carita ja Janiika. Ja kaikki muut. Tehkää sama. :)

1. Tältä näytimme muutama vuosi sitten.

Hissi, Hammastelija ja Marsesteri. Meillä oli joskus vain kolme marsua.

2. Toisinaan marsuni ovat hyvin edustavia.

Hissi pesee.

3. Näistä kuvista voi päätellä mitä harrastamme

Kuljetusbokseja auto täynnä. Näyttelyyn matkalla.

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle

Pikku-pikku-pikku-Marsesteri

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessani.

Mtä olisi pitänyt tehdä, että olisi saanut pienen pelastettua?

6. Tahtoisin elää tämän päivän uudelleen:

Kesä ja lämmintä! Marsut pääsi maistelemaan herkkuja suoraan pihasta.

7. Muunmuassa nämä persoonat ovat huippuja!

Viisi sukupolvea omakasvatteja.

8. Ei paljoa naurattanut.

Silloin näitä tiineysmyrkytyksiä tuli monta peräkkäin. :(

9. Tämä on minusta kaunis kuva.


10. Lopuksi paras kuva ikinä (tai ainakin yksi niistä).

Anemone´s Brianda

Marsunpoikasen pentupaketti

Haluaisin nyt ihmisiltä kommentteja minkälaisen pentupaketin marsunpennulle vois laittaa mukaan. Rekisteripaperi/sukutaulu + ruokapussi on mun mielestä ihan täysin hyvä, mut mä haluun antaa enemmän. Mä haluun sellasen hienon kivan systeemin kaikille pennuille.

Toistaiseksi mulla on ollu kansiossa marsun sukutaulu, painopäiväkirja, sairaspäiväkirja, hoito-ohje ja muovitasku. Muovitaskuun oon laittanu SMY:n ja EPJY:n alennuslaput. Mut siinä on kaikki.

Mitä muuta vois keksiä mukaan? Joskus on ollu valokuvia, jos oon kerenny teettämään niitä ennenkun pentu on muuttanut pois, harvemmin oon niin ajoissa. Vanhemmilla marsuilla on mukanaan näyttelyarvostelulaput. Tässäpä haaste lukijoille, mitä pennun matkaan laitetaan?

HUOM! Tajusin tänään vaihtaa tän blogin aikavyöhykkeen! :D Nyt siis Suomen ajassa! Jei!

Kuvahaaste

Haaste löytyi toisesta marsublogista

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Lähetä haaste neljälle bloggavalle kaverillesi.


Noh. Tässä on Marsesteri päivää ennen synnytystä. Kuva on otettu 17.4.2008 ja ladattu koneelle 18.4. Jos olis ollu viides kuva kansiosta oltais päästy synnytyskuviin. :)
Marsesterilla oli iso masu. Istun tässä kuvassa tietokoneen edessä ja syötin marsesterille jotain herkkuja, muistakseni persiljaa.

Nonniin.
Eva, Helmi, Jenni ja Kata vois vaikka tehdä saman. :) Eva vois tehdä molempiin blogeihin.