Brittiprinsessojen kuvat

 Meillehän saapui syksyllä isosta brittiläisestä näyttelystä kaksi marsua. En ollut varannut mitään marsuja etukäteen tai ottanut kontaktia kasvattajiin. Ajattelin että en mä tällä kertaa nyt kuitenkaan sieltä mitään osta ja maksa kuljetuksia. Kuitenkin sitten kävi niin, että kaksi kaveria oli mennyt sinne näyttelyyn turistin ominaisuudessa ja sitten päivää ennen vahvistin eläimiä kuljettavalta yritykseltä, että mahtaisko olla tilaa autossa vielä marsuille. No olihan sitä tilaa.

Näyttelypaikalla on ilmeisesti tapana, että myytäviä marsuja vaan tuodaan paikalle myyntihäkkeihin. Siellä on sitten yhdistyksen aktiiveita hoitamassa myyntihäkkejä niin, että siellä on sitten ikäänkuin asiakkaiden jono, joita yksi kerrallaan sitten kuunnellaan. Yhdistyksen aktiivi tuo marsuja näytille sitä mukaa, kun ostaja pyytää ja häkeissä pystyy niitä etukäteen katselemaan. Kysäisin näiltä kavereilta, että jos sattuu olemaan abynaaraita myynnissä, niin vilkaiskaa vähän että millaisia on ja jos on kivoja, ni pistäkää mulle matkaan. Molemmat ovat itse tuomareita, joten heillä on silmää nähdä mikä on hyvä aby, jos sellainen myyntihäkissä vastaan tulee. Sain viestin, että on täällä ja kohta alkaa ostajien jono purkautua.

Tämän myyntihäkki-jonotus-esittely-härdellin voitte kuvitella olevan melkoista härdelliä. Otettiin siinä ihan videopuhelu ja whatsapin videolaadulla ja tarkkuudella siinä härdellin keskellä näkyi sievä goldenagouti/golden-pallero sekä kaunis golden-pallero. Jäin innoissani odottamaan sitten marsuja, kun tiistai-iltana olisivat sitten Suomessa ja saisin tuliaiset mukaan.

Tässä Queen Emma. Nimi on omakeksimä, myyntihäkissä oli lappu, jossa kasvattajan nimi sekä marsun syntymäpäivä. En ole saanut kasvattajaan itseensä yhteyttä, vaikka facesta hänet löysinkin. Onhan Emma nyt aika kuninkaallinen. Aina pää pystyssä ja tarkkana katselemassa ympäristöä. Turkin tiheys kiva, rusettien ja harjojen asettelu oikein mukava.

Tässä Cavy Palace Mia. Tällä marsulla oli myyntihäkissä kaikki tarvittavat tiedot ja kasvattajankin kanssa ollaan rupateltu jo sekä sain sen sukutaulunkin ihan kysymättä, kun juteltiin. Mia on eläväinen ja kuvien ottaminen on... lennokasta. Sama juttu kun Emmalla, että turkin tiheys kiva ja rusettien sekä harjojen asettelu on hyvä.

Ovat siis erittäin hyvä lisä meidän marsulan geeneihin kumpainenkin. Olivat muutaman viikon ikäreolla about 3kk vanhoja meille tullessaan, joten talvi on heiltä mennyt opetellessa Suomea ja kasvaessa isoksi. Nyt on molemmat yhdistetty uroksille ja jäädään odottelemaan mitä suloisuuksia sieltä geenikeiju meille tarjoaa.

Virtuaalinäyttelyt

 Olen osallistunut ahkerasti facessa kansainvälisten marsuryhmien virtuaalinäyttelyihin. Nyt viimeisimpänä oli brittiläinen ja aiheena oli tietenkin kuninkaalliset.

Sarjassa best royal family. Ei tullut sijoituksia. Hivenen vaikeaa kuvata näitä kolmea yksin ja kun kuvassa on täysin musta marsu sekä poikasella vitivalkoinen naama. 

Sarjassa best king. Ei tullut sijoitusta, kyllähän marsulan kuninkaalle olisi pitänyt antaa vaikka mitä palkintoja! :D Ilmoittautumisia oli luokkiin yhteensä mun ymmärtääkseni 80, joten voittajakuvat oli kyllä upeita.

Sarjassa best queen consort. Eikö tää nyt oo ihan selkee Camilla? Sillon kun sen tukka ei ollut harmaa vaan blondi. :D Sijoituksia ei tullut, tosin vähän epäilinkin, että kruunun puuttuminen pudottaa sijoituksilta automaattisesti.

Sarjaan best prince. Kolmas sija! Ainoa mun kuvista, joka sijoittui ja täytyy sanoa että omasta mielestä tää on kaikista surkein kuva, jonka lähetin. Ikivanha, resoluutio rakeinen, marsun asento ja ilme huonompi kun missään muussa... Laitoin pari muutakin vanhaa kuvaa, prinsessa ja kuningasluokkiin, mutta tää vanhin ja huonoin kaikista oli ainoa sijoittunut. Söpöhän tämäkin on!

Oon osallistunut siis rotuluokkiin aiemmin mm. Abyssinian Cavy Clubin näyttelyyn, muutamaan paikallisen yhdistyksen rotuluokkiin. Nyt viimeisimpänä on ollut näitä teemaluokkia, joissa pääsiäisenä mun vanha kuva voitti pääisäismunametsästysluokan. Ruusuke on tulossa postilla ja juuri tuli tullista viesti, että mulla on tullattava lähetys. Hmm.. En mä oo tilannut briteistä mitään tullatavaa, mutta ainiin - se näyttely. Kyllä vähän naurattaa tehdä tullausilmoitusta, että ruusukkeessa ei ole mitään tullattavaa. (Voitte kuvitella tähän silmienpyörityshymiöitä, koska onhan toi nyt valtavaa ajanhukkaa postin ja tullin virkamiehiltä. Ja mun ajanhukkaa, koska yhden tullausilmoituksenkin askartelussa menee mun ikivanhalla läppärillä ehkä sata vuotta. Kaikenlisäksi ne sieltä tulevat ruusukkeet tulee tavallisena kirjepostina ja ne menee silti Ihan. Joka. Kerta. Tulliin...)