Olin ekaa kertaa pet-tuomarina Lahdessa. Oli jänskää. Tykkäsin hurjasti ja jännitys kyllä lakkas äkkiä. Mä taisin olla hurjan nopea, kun vähän väliä pidin taukoa, kun piti viedä omia pikkuabyja tuomareille. Ulkomuoto kun oli tuplana. Arvostelin naaraita ja niitä oli alle 30. Mukava määrä. Palkintoja olis halunnu jakaa kaikille. PPM pöytä oli ihan kamalan vaikea päättää. Etenkin näyttelykävijänä itse tietää, että jokainen haluaa että oma marsu on paras ja pohjimmillaan kuitenkin tietää tehneensä parhaansa oman marsunsa hyvinvoinnin eteen. Jokainen omistaja olisi ansainnut PPM palkinnon. :)
Omakasvatti Maailman Chrysleri sai sertinkin ja oli ROP2 muistaakseni. Komistuu poika joka kerta kun sen näytseissä näkee.
Lisäksi näyttelyissä oli eräs abynaaras, jota muistan kuolanneeni toissakesänä. Winniepig´s Flamen ostin Ruotsista ensimmäisten kasvatuseläinten joukossa ja Flamen siskoa Festivaa kuolasin myös. Festiva oli näyttelyssä ja etäisesti tunnistin ulkonäöstä, mutta nimi ja syntymäaika sitten paljasti Flamen ja Festivan siskoksiksi. Hauskaa siis myös se, että Flamekin oli näyttelyssä.
sunnuntaina, maaliskuuta 07, 2010
sunnuntaina, helmikuuta 28, 2010
Q-poikue
Ridgeback poikue syntyi Leenalla sijoituksessa.
Onnellinen emo Maailman Ferraari. Isänä Leenan omakasvatti Bravo. Poikaset sai nimeksensä Maailman Quicksilveri, Maailman Quizmasteri ja Maailman Quakeprooferi.
Onnellinen emo Maailman Ferraari. Isänä Leenan omakasvatti Bravo. Poikaset sai nimeksensä Maailman Quicksilveri, Maailman Quizmasteri ja Maailman Quakeprooferi.
sunnuntaina, helmikuuta 14, 2010
Näytsi ja rekkarointeja
PiNan näytsi 14.2.2010:
Marsesteri, Potkis ja Särmis sai KuMan. Potkis ja Särmis jopa 98p! :) Marsesteri ja Särmis oli pariluokassa kolmansia. :) Mulla ei juuri mielikuvia ole näyttelypäivästä, kun olin ylhäällä vaan finrexin voimalla.
Rekisteröintejä:
Maailman Ohittamaton Omppuri M86-10
Maailman Ovela Pomppuri M87-10
Maailman Lemppari M88-10
Maailman Lumppari M89-10
Maailman Limppari M90-10
Marsesteri, Potkis ja Särmis sai KuMan. Potkis ja Särmis jopa 98p! :) Marsesteri ja Särmis oli pariluokassa kolmansia. :) Mulla ei juuri mielikuvia ole näyttelypäivästä, kun olin ylhäällä vaan finrexin voimalla.
Rekisteröintejä:
Maailman Ohittamaton Omppuri M86-10
Maailman Ovela Pomppuri M87-10
Maailman Lemppari M88-10
Maailman Lumppari M89-10
Maailman Limppari M90-10
sunnuntaina, helmikuuta 07, 2010
Lapuan näytsi 6.2
Valnut 94p, LKV III
Artturi 94p, LKV II
Reetu 93,5p
Hissi 94,5p, KuMa
Hammastelija 94,5, LKV II, PPM4
Friidu 94,5p, LKV I, PPM5
Jazzari 94p
Oona 95p, LKV I, PPM2, eliittikortti!!!
Olikin SMY:n hyväksymä näyttely!
Artturi 94p, LKV II
Reetu 93,5p
Hissi 94,5p, KuMa
Hammastelija 94,5, LKV II, PPM4
Friidu 94,5p, LKV I, PPM5
Jazzari 94p
Oona 95p, LKV I, PPM2, eliittikortti!!!
Olikin SMY:n hyväksymä näyttely!
perjantaina, tammikuuta 29, 2010
R.I.P. Aniara´s Kelpo Kiia
Jatkan vielä näillä takautumilla. Näitä tuli niin monta isoa asiaa peräkkäin ja näistä ikävistä on niin kovin vaikea kirjoittaa. Edelleen.
Noh. Pala kuoli torstaina 14.1. Käytiin Mikan kanssa viikon verran marsulassa ihan parin tunnin välein yötäpäivää. Sehän on omiaan lisäämään stressiä. Oltiin kuitenkin sen verran fiksuja, että Pala oli kopassa osan aikaa keittiössä, marsulan ovi kiinni ja marsulassa valot pois. Äänet tulee kuitenkin naapurihuoneeseen ja uskon, että se on alkujaan syy Kikkareen tiineysmyrkytykseen.
Erotettiin Kikkare Potkiksesta sunnuntaina 17.1. Kikkareen päivä alkoi olla jo lähellä ja masu oli valtaisa. Punnittiin se sillon sunnuntaina ja muutaman tunnin jälkeen Defenderi alkoi synnyttämään. Kikkareen vieressä verkon takana oli siis Defenderi. Ei uskallettu yhdistää sitä enää kavereihin. Etenkin kun Kikkareen paras kaveri oli juuri kuollut. :( Pala ja Kikkare oli ihan majakka+perävaunu, paita+peppu eli ihan parhaat kaverit. Sillon kun siis asuivat yhdessä. Poikasena, teininä, ensimmäisten poikueiden jälkeen, ennen eri uroksille menoa...
Sunnuntaina olin niin kovin huolissani Defenderistä, että huomasin vain, että tuoreet eivät kelvanneet kunnolla. Noh, Kikkare ja Potkis olivat jo aiemmin kovin kranttuja porkkanoiden suhteen. Sitäpaitsi Kikkare on aiemminkin mielummin valinnut heinän ja pelletit muutaman porkkanahaukkauksen jälkeen. En mä osannut uskoa, että tulee toinen heti perään. Maanantaina tukiruokin sitä ja haistelin hengitystä kun hullu. Ei haissut samalle kun Pala ennen kuolemaa. Maanantaina illalla olin vielä enemmän huolissani, mutta ei vieläkään haissut. Tässä vaiheessa päätin jo, että soitan aamutuimaan heti eläinlääkärille ja kysyn mitä voidaan tehdä.
Tiistaiaamuna hengitys haisi. Saatiin aika tosi nopeesti, yhdeksäksi. Kaasu pohjassa Ylöjärvelle. Verensokeri oli kuulemma alle 1,1, kun ei se verensokerimasina sanonut edes mitään lukua. Ultrassa näkyi elävät poikaset ja toimiva suolisto. Päätetiin, että tehdään keisarinleikkaus. Ell ei heti ehtinyt, joten sovittiin että se leikkaa puolen päivän aikaan ja tullaan sitten heti hakemaan potilaat kotiin. Vaihtoehtoina siis, että pelkkä Kikkare tai pelkät poikaset tai ei ketään. No mentiin kauhuissaan lääkärille sitten yhden jälkeen. Lääkäri kertoi, että anestesiaa valmistellessa Kikkare oli ryhtynyt synnyttämään oma-aloitteisesti. Kikkare siis jäi sinne vielä synnyttelemään ja tarkkailuun. Myöhemmin haimme sitten pienen kotiin ja se oli reippaana tyttönä synnyttänyt neljä mustavalkoista naarasta. Normaalikokoisia, mutta kuolleita. :(
Saatiin taas nestettä, primperania ja kaikkia muita juttuja mukaan. Kikkare jemmasi kaiken ruuan poskiinsa, eikä syönyt mitään. Aamuyöllä se oli puolen tunnin ruokintavälillä kuollut.
Tää on ihan hirveetä menettää kaksi parasta naarasta. Palan ja Kikkareen oli tarkoitus jäädä suloistuttamaan marsulaa loppuelämäkseen. Parhaat kaverit ovat kuitenkin nyt yhdessä.
Alle viikossa menetin 11 eläintä, joista näitä kahta surraan tietenkin edelleen.
.
Noh. Pala kuoli torstaina 14.1. Käytiin Mikan kanssa viikon verran marsulassa ihan parin tunnin välein yötäpäivää. Sehän on omiaan lisäämään stressiä. Oltiin kuitenkin sen verran fiksuja, että Pala oli kopassa osan aikaa keittiössä, marsulan ovi kiinni ja marsulassa valot pois. Äänet tulee kuitenkin naapurihuoneeseen ja uskon, että se on alkujaan syy Kikkareen tiineysmyrkytykseen.
Erotettiin Kikkare Potkiksesta sunnuntaina 17.1. Kikkareen päivä alkoi olla jo lähellä ja masu oli valtaisa. Punnittiin se sillon sunnuntaina ja muutaman tunnin jälkeen Defenderi alkoi synnyttämään. Kikkareen vieressä verkon takana oli siis Defenderi. Ei uskallettu yhdistää sitä enää kavereihin. Etenkin kun Kikkareen paras kaveri oli juuri kuollut. :( Pala ja Kikkare oli ihan majakka+perävaunu, paita+peppu eli ihan parhaat kaverit. Sillon kun siis asuivat yhdessä. Poikasena, teininä, ensimmäisten poikueiden jälkeen, ennen eri uroksille menoa...
Sunnuntaina olin niin kovin huolissani Defenderistä, että huomasin vain, että tuoreet eivät kelvanneet kunnolla. Noh, Kikkare ja Potkis olivat jo aiemmin kovin kranttuja porkkanoiden suhteen. Sitäpaitsi Kikkare on aiemminkin mielummin valinnut heinän ja pelletit muutaman porkkanahaukkauksen jälkeen. En mä osannut uskoa, että tulee toinen heti perään. Maanantaina tukiruokin sitä ja haistelin hengitystä kun hullu. Ei haissut samalle kun Pala ennen kuolemaa. Maanantaina illalla olin vielä enemmän huolissani, mutta ei vieläkään haissut. Tässä vaiheessa päätin jo, että soitan aamutuimaan heti eläinlääkärille ja kysyn mitä voidaan tehdä.
Tiistaiaamuna hengitys haisi. Saatiin aika tosi nopeesti, yhdeksäksi. Kaasu pohjassa Ylöjärvelle. Verensokeri oli kuulemma alle 1,1, kun ei se verensokerimasina sanonut edes mitään lukua. Ultrassa näkyi elävät poikaset ja toimiva suolisto. Päätetiin, että tehdään keisarinleikkaus. Ell ei heti ehtinyt, joten sovittiin että se leikkaa puolen päivän aikaan ja tullaan sitten heti hakemaan potilaat kotiin. Vaihtoehtoina siis, että pelkkä Kikkare tai pelkät poikaset tai ei ketään. No mentiin kauhuissaan lääkärille sitten yhden jälkeen. Lääkäri kertoi, että anestesiaa valmistellessa Kikkare oli ryhtynyt synnyttämään oma-aloitteisesti. Kikkare siis jäi sinne vielä synnyttelemään ja tarkkailuun. Myöhemmin haimme sitten pienen kotiin ja se oli reippaana tyttönä synnyttänyt neljä mustavalkoista naarasta. Normaalikokoisia, mutta kuolleita. :(
Saatiin taas nestettä, primperania ja kaikkia muita juttuja mukaan. Kikkare jemmasi kaiken ruuan poskiinsa, eikä syönyt mitään. Aamuyöllä se oli puolen tunnin ruokintavälillä kuollut.
Tää on ihan hirveetä menettää kaksi parasta naarasta. Palan ja Kikkareen oli tarkoitus jäädä suloistuttamaan marsulaa loppuelämäkseen. Parhaat kaverit ovat kuitenkin nyt yhdessä.
Alle viikossa menetin 11 eläintä, joista näitä kahta surraan tietenkin edelleen.
.
sunnuntaina, tammikuuta 24, 2010
Defenderin pennut!
17.1.2010
Defenderi pyöräytti kolme poikasta. Olin menossa nukkumaan ja päätin vielä käydä kurkkaamassa mitä Defenderille kuuluu. Muttamutta... Sepäs ei ollutkaan siellä yksin, vaan sillä oli kaksi märkää palleroa vierellään. Se nuoli niitä kovin tomerana ja selkeästi alkoi pinnistelemään kolmatta! Se oli aloittanut välittömästi kun valot oli sammutettu.
Mentiin odottelemaan pois, että Defenderi saa olla rauhassa. Se kun on aina ollut sellainen hätähousu ja pupupöksy, että meidän molempien intensiivinen tuijottaminen tuskin teki olosta kovin mukavaa.
Noin 20 min mennään sinne uudelleen, niin edelleen siellä on kaksi ja kolmatta punnertamassa. MUTTA. Kolmannen pää näkyi, mutta ponnistukset vaikutti aika voimattomilta. Se oli rauhaton ja kipuinen. Varovasti sitten piti napata nenästä kiinni kuollutta pentua ja varovaisesti vetää sitä ulos. Defenderi näytti tajuavan idean ja pinnisteli itsekin. Tämä valtaisa lähestulkoon juuttunut pentu painoi 130g!! Voi onneksi menin katsomaan, kun muuten olisi löytynyt kuollut emo, kuollut pentu pää ulkona! Olin tietty tosi huolissani, että mitä jos mä revin sieltä jotain rikki, kun poikasta autoin ulos. Defenderin masun koosta päätellen odotettiin kauhulla, että tuleeko neljättä? Jaksaako ponnistella? Onko poikanen edes oikeassa asennossa? Defenderi supisteli selkeästi ja oli väsynyt. Lisäksi vääntelehti kummallisesti. Välillä koukkaili päällään takapuolta ja välillä venytti takajalat pitkälle taakse ja makasi ihan ihan ihan pitkällään. Välissä nuoli kahta terhakkaa pienokaistaan tosi pontevasti. Ja taas supistelua, kouristelua, venytystä. Noin tunti kuolleen poikasen ulostulon jälkeen Defenderi oli loppujenlopuksi pyöräyttänyt vain kaksi istukkaa ja se rouskutteli rauhallisesti heinää lastensa päällä/vieressä.
Naaras
Kylkirusetit näyttää jäävän vähän harjojen alle, mutta katotaan miten kehittyy.
Uros
Aika lupaava kaveri. Brindle se on!! Yläkuvassa kyljessä rediä ja tässä tassu.
Kauniita suklaakantajia.
Defenderi pyöräytti kolme poikasta. Olin menossa nukkumaan ja päätin vielä käydä kurkkaamassa mitä Defenderille kuuluu. Muttamutta... Sepäs ei ollutkaan siellä yksin, vaan sillä oli kaksi märkää palleroa vierellään. Se nuoli niitä kovin tomerana ja selkeästi alkoi pinnistelemään kolmatta! Se oli aloittanut välittömästi kun valot oli sammutettu.
Mentiin odottelemaan pois, että Defenderi saa olla rauhassa. Se kun on aina ollut sellainen hätähousu ja pupupöksy, että meidän molempien intensiivinen tuijottaminen tuskin teki olosta kovin mukavaa.
Noin 20 min mennään sinne uudelleen, niin edelleen siellä on kaksi ja kolmatta punnertamassa. MUTTA. Kolmannen pää näkyi, mutta ponnistukset vaikutti aika voimattomilta. Se oli rauhaton ja kipuinen. Varovasti sitten piti napata nenästä kiinni kuollutta pentua ja varovaisesti vetää sitä ulos. Defenderi näytti tajuavan idean ja pinnisteli itsekin. Tämä valtaisa lähestulkoon juuttunut pentu painoi 130g!! Voi onneksi menin katsomaan, kun muuten olisi löytynyt kuollut emo, kuollut pentu pää ulkona! Olin tietty tosi huolissani, että mitä jos mä revin sieltä jotain rikki, kun poikasta autoin ulos. Defenderin masun koosta päätellen odotettiin kauhulla, että tuleeko neljättä? Jaksaako ponnistella? Onko poikanen edes oikeassa asennossa? Defenderi supisteli selkeästi ja oli väsynyt. Lisäksi vääntelehti kummallisesti. Välillä koukkaili päällään takapuolta ja välillä venytti takajalat pitkälle taakse ja makasi ihan ihan ihan pitkällään. Välissä nuoli kahta terhakkaa pienokaistaan tosi pontevasti. Ja taas supistelua, kouristelua, venytystä. Noin tunti kuolleen poikasen ulostulon jälkeen Defenderi oli loppujenlopuksi pyöräyttänyt vain kaksi istukkaa ja se rouskutteli rauhallisesti heinää lastensa päällä/vieressä.
Naaras
Kylkirusetit näyttää jäävän vähän harjojen alle, mutta katotaan miten kehittyy.
Uros
Aika lupaava kaveri. Brindle se on!! Yläkuvassa kyljessä rediä ja tässä tassu.
Kauniita suklaakantajia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)