Valoa pimeyteen

Ostin tässä jokunen viikko (!?) sitten sellaiset pienet aurinkokennolamput. Oli Bauhausissa 11,90€ / 10kpl. Marsulaan ei paista talon ikkunoista tuleva valo, joten näin pimeällä sinne on todella vaikea löytää. Arvatkaa muistanko mä sitä otsalamppua ottaa mukaan marsulaan mennessä, kun vielä on valoisaa. Sitten mä rönyän turvallani takaisin pimeässä, kun se maa on kaikkea muuta kun tasainen. Enkä mä tykkää otsavalosta ylipäätään. On jotenkin niin "viritelmän" oloinen hätävararatkaisu valon vähyyteen.

Laitettiin niitä Ainon kanssa sitten pitkin pihaa. Tarkoitus oli laittaa niitä sinne sellainen pieni polku. Nehän ei siis oikeasti valaise mitään, mutta lähinnä merkitsevät sen järkevän kulkureitin, jotta voin suunnistaa lampulta toiselle mennen tullen.

Ihmettelin jo ekana iltana, että on se kumma, ettei ne valaise ollenkaan. Ei pala yksikään tuikku. Aika huonoja lamppuja? Pitäiskö palauttaa? Tai jos ne vaan on niin surkeita valoja, että vaativat pakosta kunnon auringonvaloa. Eli eipä ollut mitään riemua.

Tänään sitten koin valaistuksen ja päätin tutkailla lamppua tarkemmin.

Irroitin pääliosan ja napsautin ON/OFF kytkimen ON-asentoon... Mä en ole edes blondi...

Tunnearvoa

Sopiva postaus tähän Särmiksen kuoleman jälkeen, vaikka näitä asioita ajattelin jo paljon aiemminkin.

Marsesterilla oli oma näyttelylauta. Mustaa krepattua puuvillasamettia. Olin ommellut omin pikku kätösin siihen reunaan rypytyksenä sievää pientä valkoista pitsiä. Se sopi Marsesterille kuin nöpönenä pienelle marsulle.

Marsesterilla oli yksinoikeus siihen lautaan. Marsesteri oli meidän eka marsu ja se oli meidän eka näyttelylauta. Se oli Marsesterin Oma Näyttelylauta. Se ei tainut koskaan esiintyä muun laudan päällä.

Hammastelijalla (myöskin kuollut) ja Hissillä (elossa) oli myös omat laudanpääliset. Ne oli suunniteltu jo leveliä paremmiksi, kun oli tehty vaihdettaviksi tarranauhalla. Hissiä ei enää näyttelyihin viedä, mutta Hissin ja Hammastelijankin laudanpääliset on vielä tallella. Niiden kanssa ei oltu niin tarkkoja, joten ne saattaakin vielä joskus tulla käyttöön.

Marsesterin kuolemasta on jo kauan, mutta löysin sen laudan muuttokamoja pakatessa.

Pyörittelin sitä lautaa pariinkin otteeseen roskasäkin yläpuolella. Joskus puhuttiin, että Marsesterin näyttelyuran loppuessa Särmäri saa sen käyttöönsä. No ei saanut. Kukaan muu marsu ei voi koskaan olla Marsesteri.  Miten yhden laudanpalan roskiinheittäminen voi tuntua niin väärältä? Mä tiedän, ettei kukaan muu marsu tule koskaan istumaan sen laudan päällä, vaikka mä säilöisin sitä seuraavatkin seitsemän vuotta. Ei Marsesteri tule sen säilyttämisestä takaisin. Silti...

Laudasta irtosi Marsesterin karvaa.

Pakkasin sen mukaan kehyksien ja kuvien seuraksi.

RIP: Hymy ja EPET Maailman Särmäri

Tänään aamulla jakelin heiniä ja pellettejä ja Hymy kipitteli iloisen kiireisenä kohti kuppia. Pomppasi jotenkin hassusti (varmaan koitti pukitella) ja muksahti kyljelleen. Eikä päässyt ylös. Pari kertaa. Se oli sitten se merkki, että tänään on päivä, jolloin Hymyn tulee poistua. Se oli laihtunut ja alkanut kulkemaan vähän selkä köyryssä, joten osattiin odottaa tätä päivää.

Särmäri puolestaan oli kevään pellettiepisodin jälkeen huonossa kunnossa, mutta tuore heinä korjasi kaikki krempat. Olin niin onnellinen, että Särmäri sai maistaa kesän vielä kuudennenkin kerran. Se oli jo sokea, mutta kulki uskollisesti nenä Hissin perskarvoissa. Nyt syksyllä Särmiksen karvat harvenivat ja se pureskelikin karvojaan pois. Epäilen tämänkin liittyvän pellettiepisodiin, että siitä on joku jäänyt vaikuttamaan vielä elimistöön, koska se joi ihan hirmuisen paljon.

Särmäri ja Hymy olivat kaverit. Mielellään makoilivat lähekkäin, vaikka molemmilla oli jo syksyllä omat "henkivartijat" unta lämmittämässä. Hymyn henkivartijana toimi Pleini ja Särmiksellä Matahari.

Samalla kertaa rauhallisesti porkkanaa rouskutellen nukahtivat pois. Harmi, että Hymystä ei tullut koskaan otettua mitään yksittäiskuvia tai mitään kovin edustavaa.

Hymy kesällä 2013.

Hymy viime syksynä.

Tästä se kasvatus alkoi 18.4.2008

Pikku-Särmis

Kuka tunnistaa kansikuvatytön?

BFF: Särmis ja Hissi

Sisko ja sen veli.

Särmärin tytär ja tyttärentytär ja ja ja... Tosi ISO mummu. :)

Hyvää matkaa Särmis. Kerro äitilles (Marsesterille) terkkuja!

Paljon tekemistä!

Tässä on ollut tosi monta asiaa, mistä on tehnyt mieli kirjoittaa postauksia. Uuden marsulan käyttö. Laumaelämä. Ekat siivoukset. Laumakokoonpanot. Myytävät marsut... Niin paljon kaikkea.

Mehän tehtiin oma muutto kuun vaihteessa ja talo ei vielä ole valmis. Nyt vaan on niin sekavaa etten mä ole vieläkään kaivanut omaa konettani esille. Keittiössä ei ollut tasoa (uuni+liesi+tiskiallas) neljään päivään. Tosin hanaa ja tiskiallasta/viemäriä ei ole vieläkään kytketty. Putkaria odotellessa... Talossa ei ole vielä yhtäkään ovea. Ylipäätään oven karmit on kahdessa oviaukossa.

Marsulassa on opettelua taas uuden "lämmitysjärjestelmän käyttö." Tuolla on patterit ja ilmankuivain. Ilmankuivain tuo aluksi saman lämpöistä ilmaa kun mitä ympärillä, mutta hyvin äkkiä alkaa puhaltamaan lämmintä ilmaa. Lämpötila onkin ollut suurimmillaan 23. Toisaalta ovea avaamalla saa viileämpää ilmaa sisään, mutta samalla se tuo kosteaa ilmaa sisälle ja ilmankuivain tuulettaa aina vaan kuumempaa yrittäessään kuivattaa ulkoilmaa. Toisaalta kerran jätin ikkunan raolleen ja ilmankuivaimen pois päältä, niin aamulla lämpö oli 11 astetta. Marsuparat. Patterissa on termostaatti, mutta sehän ei kerro asteita vaan tehon. Noh, nyt kahden viikon harjoittelun jälkeen lämpötila on ollut 16-19 astetta.

Omput ei kelpaa. Kummallisia nirppanokkia. :D Porkkanaa sen olla pitää.

Siivous on oletettua helpompaa. Häkkimäärä on sama, mutta neliöitä vähemmän, joten ihmisellä on siellä ahtaammat olot kun vanhassa marsulassa. Neliöistä johtuen mä haluan siitä kyllä yhden häkin pois. Marsumäärän vähennys siis jatkuu, jotta sen pienimmän kerroshäkin saa tyhjäksi.

Marsulan muutto

Olo on kun jyrän alle jäänyt. Kuvia tulee myöhemmin, nyt täytyy jo rientää laittamaan muita kamoja sekä marsulan loppuja tarvikkeita.

Takareidet ja selkä on sen tuntuinen, että on tullut kannettua. Niska niin jumissa, että ei vasemmassa kädessä veri kierrä. Apuna oli ihanainen Meri. :)

Uusi marsula on neliöiltään siis paljon pienempi. Häkkimäärä pysyi samana, joten marsujen olosuhteet eivät ole muuttuneet. Näin ihmisen näkökulmasta mun on päästävä eroon nyt kyllä vähintään yhdestä kerroshäkistä. Se on ahdas. Marsuja onkin myynnissä useampi.

Lahjontaa

Haluisko joku tulla auttamaan marsulan muutossa lauantaina?

Mä voin tarjota esim jotain tämmöistä kakkua.