Viime vuonna marsulan juhannukseen kuului loishäädöt, mutta me ollaan myrkytetty jo tässä keväällä kaikki. Tällä kertaa mä istuskelin eilen illalla pitkään marsulassa niin, että otin ihan radionkin pois päältä. Siivottiin Mikan kanssa marsula ja lakaistiin lattiakin oikein huolellisesti.
Tän kevään vastoinkäymisten jälkeen on kyllä todettava, että parasta marsuissa on puhtailla puruilla tuoreheinää rouskuttavien marsuen ääni. "On niin hyvää ettei sanotuksi saa." Kukaan ei vinetä, purise tai liiku. Tässä marsumäärässä nyt aina ruokinnankin jälkeen löytyy joku, joka ei ole tyytyväinen osaansa tai paikkaansa laumassa. Vähän kuuluu jotain nurinaa jostain, kun joku koittaa päästä lähemmäksi ja paremmille apajille. Tuoreheiniä jakaessa tähän aikaan vuodessa kenelläkään ei ole mitään valittamista aterian ääressä. Kaverin kanssa ei yksinkertaisesti ehdi nahistelemaan. Miksi vaihtaa edes paikkaa, jos nenän edessä (pään yläpuolella/alapuolella) on riittävästi niin hyvää ruokaa että on jopa valinnanvaikeus. Edes huristelu naapurille tai omalle naaraalle ei ole niin tärkeää kun syöminen.
Ja tosiaan nää vastoinkäymiset. Mähän sillon pelkäsin sitä eriskummallista hiljaisuutta, kun marsut ei juuri jutelleet. Mutta tämä hiljaisuus on eri asia. Oikeastaan eihän tämä ole hiljaisuutta, vaan aikamoinen rouskutus.
Kaikki syö. Kaikki on tyytyväisiä.
Tämä iso IKEA-kassi on marsujen päivän annos. Oikeastaan iltapala. Aamupalaksi tästä jää vain pienet kouralliset jokaiselle laumalle. Rousk, rousk... Ei varmaan tarvii lisäillä tähän enää c-vitamiinia?
Hyvää juhannusta kaikille!
