Kuukauden marsu: Maailman Särmäri

Särmäri syntyi meillä 18.4.2008 aamuyöllä noin klo 5. Häkistä kuului kummallista ääntä joka herätti meidät ja kun kurkattiin taskulampun kanssa, niin pieni pallero makasi Marsesteri-emon vieressä. Hetken kuluttua kaikki neljä pienokaista oli syntynyt. Särmärin syntymäpaino oli vaatimattomat 74g. Vähemmän kun moni karkkipussi! Särmäri maisteli heinää jo vuorokauden ikäisenä ja järsi porkkanaakin jo syntymäänsä seuraavana iltana.

Särmärillä on useita lempiruokia ja hyvin harvoin se on nirso. Se tykkää eniten persiljasta ja pelleteistä. Särmäri on erittäin vaativa ruoka-aikaan. Se puiputtaa kovaäänisesti ja nostaa kalteria hampaillaan. Joskus on jopa pudottanut kalterin lattialle!

Luonteeltaan Särmäri on kiltti, ystävällinen ja reipas. Äitinsä tavoin se rakastaa leuan alta rapsuttelua ja hartioiden möyhentämistä. Syliin ottaminen on Särmäristä pelottavaa, mutta tulee yleensä kiltisti. Särmäri on ollut laumajärjestyksessä pohjimmaisena aika kauan, mutta nyt vanhemmiten Särmistä kiinnostaa muiden nokittelut kun kilo papanaa. Hän ei jaksa heilahtaa muiden mielenliikkeiden mukaan, mutta ei myöskään jaksa pompotella muita.

Syksyllä 2009 omistaja matkasi Ruotsiin saakka hakeakseen Särmärille sopivan puolison. Harvinaisen värinen (lilac) neljä vuotta vanha abessinialaisuros Byhålans Aubergine saapui syyskuun lopulla Särmärin seuraksi. Pariskunta rakastui toisiinsa ja viihtyivät yhdessä erityisen hyvin. Marsut nukkuivat vierekkäin, putsailivat toistensa korvia ja turkkeja.

Särmäri piti meitä jännityksessä. Maha kasvoi ja liikkuminen kävi silminnähden tukalaksi. Olimme aivan varmoja, että vauvat syntyvät jo ennen joulua, viimeistään jouluna. 2.1.2009 aamuyhdentoista aikaan Särmäri pyöräytti oman poikueensa.

Särmis ja lapset: Aino-Sankari, Aito-Artturi ja Aina-Ritari.

Yhdennäköisyyttä Marsesteri-emon kanssa?

Marsesteri, Särmäri, Aino-Sankari, Matahari ja Glamouri. Suoraa emälinjaa viisi sukupolvea. 

Näyttelyura Särmiksellä meni tosi hienosti. Loppujenlopuksi tuli se Eliitti-Pet titteli, mutta kovan työn takana se oli. Särmis matkusti meidän kanssa tosi paljon ihan joka puolella. Jossain vaiheessa kuljetettiin näyttelyissä vain Marsesteria, mutta Marsesterin jäädessä pois Särmis sai ottaa sen paikan. Äitinsä näyttelylautaa se ei sentään perinyt.

Särmis on toiminut myös MarsuMagazinen kansikuvatyttönä muistaakseni 2012.

Nykyään Särmis on tosiaan laumassa toiseksi vanhin. Vanhin on Hissi (Wallstreet´s Leah). Särmiksellä taitaa olla molemmat silmät pikkuhiljaa sokeutumassa. Kuljee mielellään Hissin perässä, mutta nenä toimii oikein hyvin, jos marsulaan tuo säkillisen tuoreheinää. Kevät on ollut vaikea. Mä olen niin onnellinen, että Särmis vielä näin 6v saa maistaa taas tuoretta heinää.