Eilinen oli tosi huono päivä. Wallanderi puiputti aamulla, mutta ei enää päivällä. Aamulla maistui maito, mutta päivällä ei. Mä lähdin käymään keskustassa asioilla ja Mika tuli kotiin sillä välillä ja oli koittanut syöttää. Soitti mulle, että ei saa menemään, ku puoli milliä ja sit Wallanderi alkaa vaan pureskelemaan.
Illalla sitten, kun mä tulin kotiin, niin Wallanderi alkoi kuikuttamaan kun kuuli mun äänen! Sai iltalääkkeen ja maitoa ja oli taas tosi terhakkana. Hetken. Tänäänkin on ollut hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä.
Jokatapauksessa nyt Wallanderi sai ylennyksen. Toin sisälle mun pienen ja postimerkin kokoisen sairashäkin. Kenkälaatikossakin kyllä riitti hyvin tilaa käpsytellä, mutta onhan nyt minihäkki isompi. Kenkälaatikkomarsusta häkkimarsuksi. :D Pystyy paremmin vahtimaan, kun näkee kokoajan ja tähän saa pullon kunnolla kiinni. Ihan kun Wallanderi nyt suostuisikaan pullosta juomaan... Häkki on tässä mun tietokoneen takana.
Peukkuja tarvitaan edelleen. Paljon.
lauantaina, tammikuuta 10, 2015
torstaina, tammikuuta 08, 2015
Pientä edistystä, tai ei...
Yritän pysyä positiivisena Wallanderin suhteen. Se oli viimeyön tosiaan sisällä ja aamupainohan oli 86. Tänään punnituksissa ei kuitenkaan saatu 90g rikki. Josko huomenna.
Antibiootti ei vielä pure, tänään siis vasta toinen annos. Baytriliä. Wallanderi vihaa sitä. Toivotaan, että masu kestää. Syö heinää. Pelletistä ei oikeen ymmärrä mitään. Maitoa menee ruiskulla nyt about 40ml päivässä. Pissaa ihan yhtä paljon... Ei suostu haistelemaankaan juomapulloa...
Hengitys on pumppaavaa ja kuuluu ihan selkeää kohinaa hengityksestä. Ei varsinaista napsumista. Napsumiset se on kai saanut aivasteltua sitten pois. Nenästä oon "niistänyt" joitain tippoja. Onko sitten hengitysilman kosteutta ollut vai mitä, mutta tummaan kankaaseen on jäänyt kosteat kohdat, kun nenää on painanut.
Reipas se on kyllä. Nytkin touhottaa heinänkorsi suussa tuossa laatikossa. Ei se pitkiä aikoja touhota. Se hyytyy vähän väliä ottamaan happea. Silmät sirrillään. Ja sitten se jaktaa touhottamista jälleen. Kädellä se haluaisi olla. Laatikkoon laittaminen aiheuttaa puiputusprotestin!
Mua hirvittää nostaa aina kantta pois, ku pelkään löytäväni sen sieltä kyljellään. Hengitys on sen verran huonoksi mennyt, että mua oikeesti pelottaa. Aina se toistaiseksi likimain pomppaa sieltä kimppuun onnellisena. Kyllä. Juuri siksi laatikossa on pidettävä kantta. Raollaan toki, mutta Wallanderi lähtee hiipparoimaan sieltä tutkimusretkille ilman kantta. Kaikki, jotka tätä lukee, niin pitäkää peukalot ja isovarpaatkin pystyssä, jotta pieni taistelija jaksaisi nyt hengitellä vielä pari päivää, että lääke alkaa tehoamaan...
Näin BTW, huomasitteko muuten, että näissä teksteissä on nyt uutuutena noi "arvostelu" ruksit. Pukittelua, puiputusta, kaltereiden kolinaa vai ihan täyttä papanaa. :D Se tietty on mielipiteestä kiinni, että onko tää ihan papanaa koko Wallanderin sairastelu, vai onko se pukittelun arvoista, että toinen on vaan noin käsittämättömän kesy.
Antibiootti ei vielä pure, tänään siis vasta toinen annos. Baytriliä. Wallanderi vihaa sitä. Toivotaan, että masu kestää. Syö heinää. Pelletistä ei oikeen ymmärrä mitään. Maitoa menee ruiskulla nyt about 40ml päivässä. Pissaa ihan yhtä paljon... Ei suostu haistelemaankaan juomapulloa...
Hengitys on pumppaavaa ja kuuluu ihan selkeää kohinaa hengityksestä. Ei varsinaista napsumista. Napsumiset se on kai saanut aivasteltua sitten pois. Nenästä oon "niistänyt" joitain tippoja. Onko sitten hengitysilman kosteutta ollut vai mitä, mutta tummaan kankaaseen on jäänyt kosteat kohdat, kun nenää on painanut.
Reipas se on kyllä. Nytkin touhottaa heinänkorsi suussa tuossa laatikossa. Ei se pitkiä aikoja touhota. Se hyytyy vähän väliä ottamaan happea. Silmät sirrillään. Ja sitten se jaktaa touhottamista jälleen. Kädellä se haluaisi olla. Laatikkoon laittaminen aiheuttaa puiputusprotestin!
Mua hirvittää nostaa aina kantta pois, ku pelkään löytäväni sen sieltä kyljellään. Hengitys on sen verran huonoksi mennyt, että mua oikeesti pelottaa. Aina se toistaiseksi likimain pomppaa sieltä kimppuun onnellisena. Kyllä. Juuri siksi laatikossa on pidettävä kantta. Raollaan toki, mutta Wallanderi lähtee hiipparoimaan sieltä tutkimusretkille ilman kantta. Kaikki, jotka tätä lukee, niin pitäkää peukalot ja isovarpaatkin pystyssä, jotta pieni taistelija jaksaisi nyt hengitellä vielä pari päivää, että lääke alkaa tehoamaan...
Näin BTW, huomasitteko muuten, että näissä teksteissä on nyt uutuutena noi "arvostelu" ruksit. Pukittelua, puiputusta, kaltereiden kolinaa vai ihan täyttä papanaa. :D Se tietty on mielipiteestä kiinni, että onko tää ihan papanaa koko Wallanderin sairastelu, vai onko se pukittelun arvoista, että toinen on vaan noin käsittämättömän kesy.
keskiviikkona, tammikuuta 07, 2015
Lääkärikeikka
Niinhän se on, että lääkärikeikkahan tästä tuli. Wallanderi on pärskinyt välillä maitoa nenästä, mutta en ole ollut yhtään varma, että olisi sisäkautta mennyt nenään, vaan ulkokautta. Pieni nenä kun on pyörinyt aina ruiskun ympäri ja jos siinä on ollut pisara, niin onhan se nokka ollut sitten maidossa. Jokatapauksessa Wallanderilla oli nyt sitten hengityksessä napsumista sekä hengitys näyttää voimakkaammalta, kun normaalisti.
Saatiin nopeasti aika ja Wallanderi hurmasi lääkärin täysin. Iso mies tuumasi moneen otteeseen, että onpas se aika söpö. Wallanderi oli tietenkin tosi reipas. Pureskeli mua ja jutteli paljon. Vähän aikaa pöydällä touhuttuaan se kiipesi mun kädelle ja alkoi päikkäreille. Saatiin antibiootit. Toivotaan, että rohina lähtee pois.
Wallanderi muutenkin haluaa istua kädelle nukkumaan. Se tässä pöydällä touhuaa aikansa syömisen jälkeen. Pureskelee tietokoneen kulmaa, pomppii näppiksellä ja sitten jälleen pureskelee jotain. Hetken päästä tökkii nenällään mun kättä ja kiipeilee, kunnes pääsee kämmenelle. Siinä on tosiaan hyvä ottaa torkut.
Hyvästä ruokahalusta huolimatta painon kanssa on ollut silti ongelmia. Iltapaino marsulaan viedessä on ollut 86-88. Aamupainot marsulasta tullsessa 81-82... Not good. Painoi syntyessään sen 80g, mutta ei ole vieläkään kasvanut sen enempää. Ikää on jo 8 päivää. Onneksi se on reipas, syö mielellään. Joka kerta, kun kenkälaatikko puiputtaa, mä annan maitoa. Meinasin jo pelästyä kun se kolmen päivän ikäisenä teki ripulia, mutta se meni ohi. Nyt on papana normaalia. Eläinväki näin ylipäätään sairaanloisen iloinen eläintensä kakasta. :D Oikeesti. Kertoohan se eläimen hyvinvoinnista tosi paljon. Jos ei tule, niin jotain on pahasti vialla. Jos tulee liikaa, ni taas on jotain vialla. Mä riemastuin tosi paljon, että tuolla Wallanderin päiväpiilossa on iso kasa pienenpieniä papanoita. Mä jopa pidän niitä sievinä. :D
Mä varmaan nyt jätän ensi yöksi Wallanderin sisälle, koska täällä on kuitenkin lämpimämpää. Selvää on, että mamma ei ruoki, joten josko tässä olisi parempi. Otan sängyn viereen ja joka kerta kun herään, voisin sillekin antaa maitoa. :D Molemmat vauvat samalla kertaa. :D Wallanderihan siis tosiaan syö mun maitoa, kun Auniakin imetän ihan täysipainoisesti. Ei tartte ostaa korvikkeita.
Saatiin nopeasti aika ja Wallanderi hurmasi lääkärin täysin. Iso mies tuumasi moneen otteeseen, että onpas se aika söpö. Wallanderi oli tietenkin tosi reipas. Pureskeli mua ja jutteli paljon. Vähän aikaa pöydällä touhuttuaan se kiipesi mun kädelle ja alkoi päikkäreille. Saatiin antibiootit. Toivotaan, että rohina lähtee pois.
Wallanderi muutenkin haluaa istua kädelle nukkumaan. Se tässä pöydällä touhuaa aikansa syömisen jälkeen. Pureskelee tietokoneen kulmaa, pomppii näppiksellä ja sitten jälleen pureskelee jotain. Hetken päästä tökkii nenällään mun kättä ja kiipeilee, kunnes pääsee kämmenelle. Siinä on tosiaan hyvä ottaa torkut.
Hyvästä ruokahalusta huolimatta painon kanssa on ollut silti ongelmia. Iltapaino marsulaan viedessä on ollut 86-88. Aamupainot marsulasta tullsessa 81-82... Not good. Painoi syntyessään sen 80g, mutta ei ole vieläkään kasvanut sen enempää. Ikää on jo 8 päivää. Onneksi se on reipas, syö mielellään. Joka kerta, kun kenkälaatikko puiputtaa, mä annan maitoa. Meinasin jo pelästyä kun se kolmen päivän ikäisenä teki ripulia, mutta se meni ohi. Nyt on papana normaalia. Eläinväki näin ylipäätään sairaanloisen iloinen eläintensä kakasta. :D Oikeesti. Kertoohan se eläimen hyvinvoinnista tosi paljon. Jos ei tule, niin jotain on pahasti vialla. Jos tulee liikaa, ni taas on jotain vialla. Mä riemastuin tosi paljon, että tuolla Wallanderin päiväpiilossa on iso kasa pienenpieniä papanoita. Mä jopa pidän niitä sievinä. :D
Mä varmaan nyt jätän ensi yöksi Wallanderin sisälle, koska täällä on kuitenkin lämpimämpää. Selvää on, että mamma ei ruoki, joten josko tässä olisi parempi. Otan sängyn viereen ja joka kerta kun herään, voisin sillekin antaa maitoa. :D Molemmat vauvat samalla kertaa. :D Wallanderihan siis tosiaan syö mun maitoa, kun Auniakin imetän ihan täysipainoisesti. Ei tartte ostaa korvikkeita.
tiistaina, tammikuuta 06, 2015
Pikku-W
Tukiruokittava pikkuhöppänä on saanut nimen. Maailman Wallanderi
Wallanderin päiväpiilo. Kenkälaatikossa tietokoneen vieressä. :D
Wallanderi alkaa olemaan jo tosi tomera, Tänään on tullut valtava kasa papanaa ja nyt se jyrsii jo kenkälaatikon reunaa. Paino ei vaan meinaa nyt nousta millään. Kumpa oppisi juomaan pullosta, niin sitten voisin jo huokaista helpotuksesta.
maanantaina, tammikuuta 05, 2015
Fein W-vauvat
Feidarin vauvoissa on yksi erikoinen poikanen. Uros tsw on jotenkin vammainen. Siis jollain lailla ei-terve. Syntymästä on nyt jo monta päivää ja vieläkään se ei vieläkään kävele niinkuin muut. Nyt se jo pomppii siellä muiden mukana ihan melko ripeästi sentään. Sen toinen etujalka on vääntynyt alle ja se varaa painoaan siis tassun ulkosyrjälle. Monilla isoilla poikasilla on tuollaista tassujen vääntymistä, koska masussa on ollut ahdasta. Tassut ovat aina oienneet viimeistään parissa päivässä. Tollakin oikenee, mutta tosi hitaasti. Tosin tällä menolla en tiedä oikeneeko täysin koskaan Johtuu ehkä siitä, ette se kävele, ni jalka ei pääse oikenemaan. Kun sormilla oikaisee, niin ihan hyvin menee oikeaan asentoon.
Poikanen on tosi suuri, joten voisi kuvitella, että josko syntymässä on joutunut kärsimään happivajeesta ja sen takia jotenkin vammautunut ja tämä oppiminen on nyt hitaampaa? Poikanen oli syntyessään saman kokoinen kun sen sisarukset yhteensä.
Mutta mä en ole koskaan nähnyt yhtään marsua, jolla olisi näin jumalattoman pienet silmät. Ovat vielä vähän eri kokoiset ja muodoltaan hyvinkin mantelin malliset. Että josko se jonkinlainen kehityshäiriö on tapahtunut jo geeneissä ennen syntymää?
Ihan alkujaan se vaan makaili kyljellään ja nukkui, eikä juuri pyristellyt. Kädellä ollessa se tsemppasi hyvin ja nosteli päätään. Ei lopetettu heti ja mun yllätykseksi se olikin seuraavana aamuna hengissä. Mietittiin, että tuleeko siitä vielä marsu vai raato. Ollaan nyt ruokittu sitä pikkuisen ja joka päivä alkaa kävely sujumaan paremmin. Fei ja Fari on samassa häkissä ja molemmilla siis poikaset. Imettävät poikasiaan ristiin ja huolehtivat molemmat kaikista. Fari suhtautui tähän erikoiseen poikaseen varauksella. Kiersi sitä kaukaa aluksi. Mutta kyllä siitä huolehditaan, koska se on puhdas. Se liikkuu nyt kyllä ympäri häkkiä. Heikosti tosin, maha maata viistäen. Pari tutisevaa askelta kerrallaan.
Se syö heinääkin, että kai siitä marsu tulee. Voi olla, ettei koskaan opi juoksemaan ihmistä karkuun tämmöisen alun jälkeen. Kyllä se jopa yrittää kiivetä kädelle, kun se on pöydällä pyyhkeen päällä.
Mutta on se aby. *pus* Näykkii sormia, kun se on sylissä. Oon kuljettanut sitä sisälle ruokittavaksi puseron sisällä ja on se kyllä söpö. Harmi, että on uros, kun muuten jättäisin kotiin ihmeteltäväksi, että mitä siitä tulee. Sillä on oma pahvilaatikko, pyyhe ja oikein pehmoista heinää. Aina, kun laatikosta kuuluu pientä puiputusta, on aika antaa maitoa.
Miten mä voin tommosen myydä, kun ei se nyt ihan täysin terve ole?
"Myytävänä vähän vajaa abypoika."
Poikanen on tosi suuri, joten voisi kuvitella, että josko syntymässä on joutunut kärsimään happivajeesta ja sen takia jotenkin vammautunut ja tämä oppiminen on nyt hitaampaa? Poikanen oli syntyessään saman kokoinen kun sen sisarukset yhteensä.
Mutta mä en ole koskaan nähnyt yhtään marsua, jolla olisi näin jumalattoman pienet silmät. Ovat vielä vähän eri kokoiset ja muodoltaan hyvinkin mantelin malliset. Että josko se jonkinlainen kehityshäiriö on tapahtunut jo geeneissä ennen syntymää?
Ihan alkujaan se vaan makaili kyljellään ja nukkui, eikä juuri pyristellyt. Kädellä ollessa se tsemppasi hyvin ja nosteli päätään. Ei lopetettu heti ja mun yllätykseksi se olikin seuraavana aamuna hengissä. Mietittiin, että tuleeko siitä vielä marsu vai raato. Ollaan nyt ruokittu sitä pikkuisen ja joka päivä alkaa kävely sujumaan paremmin. Fei ja Fari on samassa häkissä ja molemmilla siis poikaset. Imettävät poikasiaan ristiin ja huolehtivat molemmat kaikista. Fari suhtautui tähän erikoiseen poikaseen varauksella. Kiersi sitä kaukaa aluksi. Mutta kyllä siitä huolehditaan, koska se on puhdas. Se liikkuu nyt kyllä ympäri häkkiä. Heikosti tosin, maha maata viistäen. Pari tutisevaa askelta kerrallaan.
Se syö heinääkin, että kai siitä marsu tulee. Voi olla, ettei koskaan opi juoksemaan ihmistä karkuun tämmöisen alun jälkeen. Kyllä se jopa yrittää kiivetä kädelle, kun se on pöydällä pyyhkeen päällä.
Mutta on se aby. *pus* Näykkii sormia, kun se on sylissä. Oon kuljettanut sitä sisälle ruokittavaksi puseron sisällä ja on se kyllä söpö. Harmi, että on uros, kun muuten jättäisin kotiin ihmeteltäväksi, että mitä siitä tulee. Sillä on oma pahvilaatikko, pyyhe ja oikein pehmoista heinää. Aina, kun laatikosta kuuluu pientä puiputusta, on aika antaa maitoa.
Miten mä voin tommosen myydä, kun ei se nyt ihan täysin terve ole?
"Myytävänä vähän vajaa abypoika."
torstaina, tammikuuta 01, 2015
Hyvää uutta vuotta!
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Me toivotaan marsujen kanssa jo uutta kesää.
Lämpöä, vihreitä peltoja ja tuoreen leikatun heinän tuoksua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)