Marsulan arkea

Väliin voisi kirjoitella jotain marsulan elämää. Näin tylsästi ilman kuvia.

Marsut saavat tuoreheinää hurjan paljon jo. Menee noin puolitoista muovikassillista päivässä. Kuivaheinääkin annetaan vielä, mutta määrä vähenee. Normaalisti menee paali viikossa ja edellinen paali kesti jo liki kaksi viikkoa.

W-poikueen pojat on eteviä. Ne osaa jo hurista. Hurinaa ja pukittelua, hurinaa ja pukittelua. Hurinaa ja pukittelua. Niin suloista, kun tuo hurina on vielä aika pikkuruista ja spurttailun jälkeen mennään mamin luokse maitobaarille. W-poikueelta puuttuu vielä yksi nimi. Walomiekkasoturi on tuo poika, jolla on vain toisen silmän ympärillä mustaa. Wanhanajan Wanilijapipari on naaraspoikanen. Toisella pojalla ei vielä ole löytynyt sopivaa nimeä.

Siirtelin vähän laumoja tässä samalla. W poikue pääsi isompaan häkkiin Mataharin ja Lempparin seuraksi. Friidu-mamma pisti ensimmäisen päivän Matahariin liikettä. Matahari juoksee ulvoen pakoon, kun Friidu vain näkyykin paikalla. Lemppari loikki myös karkuun, mutta vähän hillitymmin. Matahari taitaa olla vähän dramaqueen. Samanluonteinen emälinjan kanssa, kun Särmis ja Marsesterikin on hurjia ulvojia, jos joku (yleensä Hammastelija) katsookin pahasti. No Friidu on nyt rauhoittunut ja kaikki syövätkin samasta kupista ihan sulassa sovussa. Quicksilveriä Friidu ei kurmuuttanut lainkaan, kun Silverihän asui jo edellisessäkin kokoonpanossa.

Jämä sai perjantaina kaksi naarasta. Mä olin jo miettinyt, etten enää sitä käytä, kun mulla on siitä niin monta poikuetta jo. Mutta onko??? No ei oikeastaan. Ryhdyin ihan laskeskelemaan. B-poikueesta Barbaari, kun Berbeerikin kuoli jättäen vaan yhden poikueen. Barbaarista on sentään jo kaksi lupaavaa poikuetta meillä. E-poikueesta en loppujenlopuksi jättänyt yhtään poikasta kotiin, kun eivät olleet ihan sitä mitä jalostuksessa tarvitsi. Harmittaa lähinnä se Eripari, kun oli niin suloinen :) , mutta oikea ratkaisu kasvatuksen suhteen. G-poikueesta Gangsteri jäi kotiin ja Gangsterin eka poikue oli sitten lilac projektiin. N-poikue kuoli kokonaisuudessaan... Eli... Eipä niitä Jämän jälkeläisiä meillä kuitenkaan ole liikaa.

Maailman Corianteri ja Maailman Hui-Hiippari meni sitten Jämän kanssa asumaan. Corianteri oli tämä meidän surullisenkuuluisa nirso nainen, joka ei tullut tiineksi kahdesta edellisestä uroksesta. Vasta Barbaarista. Hiipparikin asui liki 12 viikkoa Sillin kanssa, muttei tainut tärpätä. Jämä on onneksi luonteeltaan sellainen, ettei juuri kysele vaan astuu surutta. Tosin nyt Jämä on ollut harvinaisen pidättyväinen.

Eternityn ja Alfonson voisi erottaa jo toisistaan. Mulla on sellainen kutina, että Eternity on tiine. :) Saa/pitää taas alkaa jännittämään. Kaarle Suuri lähteen Vihdin näyttelystä kahden viikon päästä ja sillä on ollut tyttöystävinä Defenderi (suklaavauvoja 100%) sekä Sissi (Damtorps Shaelynn). Ihana tortti roan.

Tällaista meillä tällä hetkellä. Perhepotretit pitäisi ottaa vielä S-poikueesta, niin sitten olisi marsulan asiat ihan ajantasalla.

AI NIIN!!
Nordic 2010 näyttelykutsu tuli tässä hiljattain. Olisi hurja innostus lähteä sinnekin mukaan!

W-poikue

Vielä nämä Friidun pennut. Liki kaksiviikkoisia jo, syntyneet 13.5. Isänä siis FIN MVA Tirlittanin Behren Asil

Tortti uros
Tää on varattu Carolle näin alustavasti.


Golden/white naaras
Tää jää kotiin.


Tortti uros
Tääkin on alustavasti jo varattu.


Ihan pelottavaa miten paljon ihmiset kyselee poikasia jo siinä vaiheessa, kun hehkutan onnessani naaraiden olevan tiineitä... Puhumattakaan siitä kun ne syntyy! Sit kun poikasista tulee kuvat, kysely kasvaa entisestään. Rotuna vaikea tämä aby sinänsä, ettei poikasista ihan heti voi päättää kuka jää tai kuka lähtee. Etenkin jos ovat pikkuisia pörröpalloja. Turkit kehittyy muutenkin useamman viikon ja poikueen "paras" saattaa vaihtua mun silmissä päivittäin...

Mut kivahan näitä poikasia on pallotella. Onneksi marsujen halukkaat omistajat on kilttejä ja kivoja olleet tähän mennessä ja perin ymmärtäväisiä, että mun päätökset venyy ja paukkuu. Heh.

U-poikueen kuvat

Isänä NordV-09 FIN+S MVA Maailman Barbaari ja emo Wallhamra Åla
Syntyneet 6.5.2010

Tää kaveri painoi pienimmillään 48g. Kattokaa nyt minkä kokoinen se on vaikka venyttää itseään hurrrrrjan pitkäksi. Reipas pikkupoika, oon niin rakastunut.
Maailman Urhea Hurmuri


Ei tämäkään mikään iso ollut syntyessään. Noin 15g pikkuveikkaa painavampi. Tyttö on aika lupaava. Ja voi että... kattokaa tota nenää!!! Valkoinen nenu.
Maaiman Uutisankkuri


Tää on poikueesta kaikkein lupaavin. Näyttelyihin tää olis kyl sen näköinen, että oksat pois! Tämä poikanen oli liki hengetön sillon löydettäessä ja sain elvytettyä henkiin.
Maailman Uskomaton Tuuri.

S-poikueen kuvat

S-poikue syntynyt siis 19.4. Näissä kuvissa ikää noin kolme viikkoa.
Emo siis Maailman Corianteri ja isä Maailman Barbaari

Maailman Shoppari


Maailman Sprintteri


Maailman Suihkari

R-poikasten perhepotretti

Reportteri, Riemukaari ja Raggari.

Riemukaari muutti jo pois, Reportteri on varattu ja Raggari jää kotiin.

R.I.P. Maailman Jazzari

Lähti ihan suorilta tassuilta. Jäykistyneet takajalat mökistä aamuruokinnan aikaan tuli ihan täytenä yllätyksenä. Illalla kerjäsi ruokaa innolla ja söi valtaisalla ruokahalulla.

Ei synnytyksen merkkejä. Vähän lantioluut auki, mutta just sen verran kun näillä muutama päivä ennen synnytystä yleensä on. Vielä heinänkorsi suussa.

Jotain vikaa täällä on nyt oltava, kun näitä kuolee. Mä en vaan käsitä. Jotain on pa-has-ti vialla. Ei eläimet kuukahda tässä mittakaavassa hyvässä hoidossa. Justiinsa saanu kuulla panettelua kasvatuksesta/opiskelusta/työstä, joten kyllä vetää mieltä matalaksi. Ei paljon innosta.

Jotta hyvää huomenta sitten vaan.
Tänä aamuna olisin voinut jäädä heräämättä.

Jazzari oli niin ihana. Aina kerjäämässä herkkuja. Kaunis kun mikä. Ridgeback projektin yksi avainsana, etenkin kun Fatseri teki kuolleet pennut. Nyt ei pentuja lainkaan. Eviraan lähetän Jazzarinkin, kun tää kuolema on ihan mysteeri.



Ei mulla ole siitä edes tuoretta kuvaa.
Huono omistaja.