Väliin voisi kirjoitella jotain marsulan elämää. Näin tylsästi ilman kuvia.
Marsut saavat tuoreheinää hurjan paljon jo. Menee noin puolitoista muovikassillista päivässä. Kuivaheinääkin annetaan vielä, mutta määrä vähenee. Normaalisti menee paali viikossa ja edellinen paali kesti jo liki kaksi viikkoa.
W-poikueen pojat on eteviä. Ne osaa jo hurista. Hurinaa ja pukittelua, hurinaa ja pukittelua. Hurinaa ja pukittelua. Niin suloista, kun tuo hurina on vielä aika pikkuruista ja spurttailun jälkeen mennään mamin luokse maitobaarille. W-poikueelta puuttuu vielä yksi nimi. Walomiekkasoturi on tuo poika, jolla on vain toisen silmän ympärillä mustaa. Wanhanajan Wanilijapipari on naaraspoikanen. Toisella pojalla ei vielä ole löytynyt sopivaa nimeä.
Siirtelin vähän laumoja tässä samalla. W poikue pääsi isompaan häkkiin Mataharin ja Lempparin seuraksi. Friidu-mamma pisti ensimmäisen päivän Matahariin liikettä. Matahari juoksee ulvoen pakoon, kun Friidu vain näkyykin paikalla. Lemppari loikki myös karkuun, mutta vähän hillitymmin. Matahari taitaa olla vähän dramaqueen. Samanluonteinen emälinjan kanssa, kun Särmis ja Marsesterikin on hurjia ulvojia, jos joku (yleensä Hammastelija) katsookin pahasti. No Friidu on nyt rauhoittunut ja kaikki syövätkin samasta kupista ihan sulassa sovussa. Quicksilveriä Friidu ei kurmuuttanut lainkaan, kun Silverihän asui jo edellisessäkin kokoonpanossa.
Jämä sai perjantaina kaksi naarasta. Mä olin jo miettinyt, etten enää sitä käytä, kun mulla on siitä niin monta poikuetta jo. Mutta onko??? No ei oikeastaan. Ryhdyin ihan laskeskelemaan. B-poikueesta Barbaari, kun Berbeerikin kuoli jättäen vaan yhden poikueen. Barbaarista on sentään jo kaksi lupaavaa poikuetta meillä. E-poikueesta en loppujenlopuksi jättänyt yhtään poikasta kotiin, kun eivät olleet ihan sitä mitä jalostuksessa tarvitsi. Harmittaa lähinnä se Eripari, kun oli niin suloinen :) , mutta oikea ratkaisu kasvatuksen suhteen. G-poikueesta Gangsteri jäi kotiin ja Gangsterin eka poikue oli sitten lilac projektiin. N-poikue kuoli kokonaisuudessaan... Eli... Eipä niitä Jämän jälkeläisiä meillä kuitenkaan ole liikaa.
Maailman Corianteri ja Maailman Hui-Hiippari meni sitten Jämän kanssa asumaan. Corianteri oli tämä meidän surullisenkuuluisa nirso nainen, joka ei tullut tiineksi kahdesta edellisestä uroksesta. Vasta Barbaarista. Hiipparikin asui liki 12 viikkoa Sillin kanssa, muttei tainut tärpätä. Jämä on onneksi luonteeltaan sellainen, ettei juuri kysele vaan astuu surutta. Tosin nyt Jämä on ollut harvinaisen pidättyväinen.
Eternityn ja Alfonson voisi erottaa jo toisistaan. Mulla on sellainen kutina, että Eternity on tiine. :) Saa/pitää taas alkaa jännittämään. Kaarle Suuri lähteen Vihdin näyttelystä kahden viikon päästä ja sillä on ollut tyttöystävinä Defenderi (suklaavauvoja 100%) sekä Sissi (Damtorps Shaelynn). Ihana tortti roan.
Tällaista meillä tällä hetkellä. Perhepotretit pitäisi ottaa vielä S-poikueesta, niin sitten olisi marsulan asiat ihan ajantasalla.
AI NIIN!!
Nordic 2010 näyttelykutsu tuli tässä hiljattain. Olisi hurja innostus lähteä sinnekin mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti