lauantaina, helmikuuta 15, 2014

Näyttelyn kertomus.

Loppujenlopuksi pet-marsuja oli 53. Sain jakaa kuusi PPM sijaa. JES. On kyllä aika väsynyt olo kaiken sen jälkeen. Hurjan monta marsua olisi pitänyt palkita lisää, tosi moni oli aivan ihania. Ilokseni sain nähdä tosi monta syksyllä myytyä kasvattia näyttelyssäkin. Tuli pussattua montaa marsua. Rupateltuakin niin, että kurkkuun koskee.

Toivottavasti jälkipyykkiä ei tule kamalasti. Päivähän venähti poikkeuksellisen pitkäksi molempien luokkien suuren osallistujamäärän takia, mutta tämä nyt oli varmasti kaikille tiedossa, kun luettelosta ilmomäärät katsoi. Ulkomuorossa 90, petissä 49. Pet luokkaan tuli jälki-ilmoja niin, että kokonaismäärä oli se 53. vaikka kolme marsua olikin pois.

Himmyistä joku sai kuman, muistaakseni Aleksanteri. Ihana Inkeri oli koko nonselfien ROP1+serti. Oho! Päivän WOW oli Apostolinmiekka (ei mun kasvatti, mutta mun kasvattien jälkeläinen), joka oli kovassa seurassa ROP2, serti ja BIS 5. Muille ei tullut mitään mainittavaa, pari kumaa. Mutta kuten sanottu, abyja ihan sikana ja kaikki hienoja.

Ja tosiaan. Inkeristä on tässä vaivihkaa tullut valio! Tai siis tänään tuli kolmas valionarvoon oikeuttava serti. Mun mielestä aavistuksen... erikoista. Mä en pidä sitä minkäänlaisena, kun olen katsonut kuvia pikimustista merkeistä ja tassuista sekä hienoista korvista ja upeasta päästä. Inkeri on vähän vaalea ja mitäänsanomaton "perusmarsu". Mut neljä näyttelyä (viisi arvostelua) ja kolme sertiä kaksi kumaa. Kaksi ROP1, yksi ROP2 sekä BIS4. Jos se on noin hyvä, ni ehkä mun kannattaisi jättää brittiläisten himmyjen katseleminen vähemmälle. :D :D

Buffa meni hyvin, ruokaa riitti, ilmeisesti ainoa mikä loppui kesken oli juustokakku. Porkkanakakkua jäi yksi pala ja mä söin sen sitten kotona. En ollut turhaan pyöritellyt kookospalloja, niitä ei kovin montaa tullut kotiin. Muffinssejakin oikeastaan vain about kymmenen. Riisimurokarkkeja jäi paljon., mutta niitä nyt alunperinkin oli ihan törkymäärä.

Kotiin palatessamme koin lievästi sanottuna puolikkaan sydänpysähdyksen. Marsulan ovi retkotti selkosen selällään auki. Pihalla pakkasta ja autotallin ovi aivan levällään. Mä tietty pelkäsin kaikkea mahdollista, kissoista, supikoirista, ketuista, rotista ja hiiristä alkaen, että mitä tuhoa ovat saaneet aikaiseksi kenties. Jos siellä nyt ylipäätään on enää ketään pakkasesta jäätyneenä hengissä. :(

Ovi ei ehkä ole ollut auki kovin kauaa. (Mä kyllä vannon kautta kiven ja kannon, että laitoin marsulan oven kiinni ja lukkoon aamulla ennen kahdeksaa startatessa.) Lämpöä ylähäkeissä oli 7 astetta. Kaikki hengissä, toki viluisen oloisina harvinaislaatuisesti väki oli ihan toistensa kyljissä kiinni. No, katotaan huomenna. Kaikki kyllä söi tässä illalla hyvällä ruokahalulla pellettiä ja heinää, joten vahinko on tällä kertaa ollut todennäköisesti vain säilähdys. Toivottavasti. Odessa himalaya on aivan viimeisillään tiine. Pullauttaa pennut ihan justiinsa. Kädet ristiin kyynerpäitä myöden, ettei tässä ollut aihe tiineysmyrkytykseen. Tiineinä on myös Cali ja Blogi.

Huomenna Lappeenranta.

Ei kommentteja: