Marsunko tahdot jne...

Osallistuin Hirnu oy:n kisaan monelle harrastajalle tutulla runolla. Kilpailu täällä: http://www.hirnu.fi/kilpailu En oikein tuosta sivusta saa selvää, että mikä se palkinto on, jos siitä jotain sattuu voittamaan. Mutta eipä haitta. Onhan noista kiva haaveilla. Hirnu on meiltäpäin katsottuna ihan älyttömän kaukana, että mitään avaimenperää suurempaa tuskin lähetetäänkään. Toisaalta, mikä tahansa mitä toi firma valmistaa, voidaan mielellään ottaa vastaan avaimenperästä alkaen. Lampaita on joskus suunnitteilla, eikä haittaa, vaikka olis kanoille toinenki koppi jne jne...

Alkuperäisen runon tekijää ei tiedetä ja sitä eläinihmiset muokkaa aina kulloisenkin lajin mukaan. Hykerryttävän hauska. Goolgettakaa "koiranko tahdot" tai "kissanko tahdot". Löytyy hevosista linnuista ja monesta muustakin lajista. Mä tein oman version, jonka muokkasin meidän tilanteeseen sopivaksi. Ensimmäinen poikuehan oli Marsesterin ja Reetun risteytyspoikue. Tarkoituksena ei ollut muuta, kun toivoa, josko tulisi saman näköinen poikanen kun Marsesteri itse oli. Urostakaan ei haluttu omaksi ja saatiin self black Anemones Afterglow "Reetu" lainaksi. Voidaan siis hätäpäissään yrittää työntää Katriinan syyksi meidän marsumäärää. :D


Marsunko tahdot? No, kaksiko vaan?
Siitä se lauma lähtee kasvamaan.
Kaksi on pari, saadaan kolmesta lauma.
Neljänkin kanssa vielä riittää aika.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy marsuilla aivan tuota pikaa!
Tehdään yksi poikue, uroskin saadaan lainaksi.
Reetu on kiltti, ei siitä ole vaivaksi.

Voi Reetu, mitä teen sun kanssa,
löytyi lainasopimuksesta ansa!

"Reetun saa pitää, jos siihen kiintyy."
No siitähän se mieskin jo villiintyy.
Mites olis kasvatus, uskallanko leikkiin?
Olen löytänyt rodun, johon jäin kiikkiin.
Kyllä poikasille löytyy koti uus.
Kato jollekin lemmikiksi ihanuus!
Paitsi tämä on niin söpö, et se on pakko pitää.
Tälläkin on nätti nenä, se saa meillä elää.

Monet mulle nauraa, mut harrastus pysyy.
Montako marsua, mun kaverit kysyy?
Onhan se määrä ollut joskus nelkyt.
Lakkasin laskemasta, kun rikki meni viiskyt.
Seuraavaksi huomaan, että olenkin köyhä.
Kylillä kuiskitaan, että päästäkin löyhä.
Ei marsujen määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman olis laumani vajaa.

Ensin oli kaksio ja sitten kolmio.
Lopuksi ostettiin omakotitalo.
Tarvikkeita löytyy valtavat kasat.
Kuivikkeet, ruuat ja näyttelykamat!!!
Kuten arvata saattaa, häkeillä on kokoa.
Ei niitäkään voi laittaa keskelle peltoa.

Tuli siis hankittua työmaakoppi.
Ei apua, mikä floppi.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää.
Kyllä meitäkin pihaan ajo hävettää.
Kyljet oli tuhrittu graffiteilla.
Eikä tekijää siunattu lahjoilla.
Nykyinen koko on kahdeksan neliötä.
Eikä se tietenkään ole riittävä.
Tarvitaan jotain koristamaan pihaa.
Jotain siistiä, missä ei olisi vikaa.

Mahtavin tönö olis punainen.
Nykyinen "koriste" on likainen.
Sopivin vaihtoehto olisi L-koirala.
Kaipaa vain kylttiä: Maailman Marsula.

Terveisin Maailman marsulan palvelijat...


(Se kyltti meillä itseasiassa on, kiitos Pauliinan. Ei vaan vieläkään ole missään seinässä kiinni, vaikka suunnitelmat on kovat. Siitäkin on tulossa oma postaus. Joskus...)