perjantaina, tammikuuta 28, 2011

Oma tukka vs. marsun tukka

Monet lukijat varmaan tietää mitä mun tukalle on käynyt. No siitä leikeltiin kesäkuussa 60cm pois. Sen jälkeen tätä on leikelty ja joka kerta on ollut aina vaan lyhyempi ja lyhyempi. Jotenkin tuntuu, että samaa vauhtia kun oma tukka lyhenee, ni pitkiskuume kasvaa...

Ei tippaakaan auta se, että Jaanan black tan sheltie on ollut meillä hoidossa. Näytsireissun takia. Edena on kun enkeli. Se istuu ja tapittaa kun sitä kampaa. Välillä kääntyilee, jos harjaa pyllystä ja siellä onkin takku. Oon pessy sitä nyt kaksi kertaa, toisen kerran kokonaan toisen kerran vain peppukarvat. Se on muistaakseni nyt 4kk ja sille saa laittaa pyllynyytin lisäksi jo kylkinyytiktin! Aivan ihanaa puuhaa se nyytittäminen! Edena kertoo vastalauseita ajoittain, kun mä vasta harjoittelen, mutta oon oppinu jo paljon! Oon nyytittäny Edenaa varmaan kolme kertaa päivässä... Nyytitys on ihanaa! (abyväki, lyökää mua. NYT!)

Noh. Sitten tässä muutama päivä sitten kävi vähän hassusti. Yksi kaveri laittoi viestiä, että peruaaniuros olisi nyt vailla kotia. Häkkikavereita ei voinut olla, kun se oli höyhentänyt jokaisen pojan. Naapurihäkin tytöt vaihtoivat kotia, joten olisi tylsää, jos peruaanipoika joutuisi olemaan yksin. Voittepa kuvitella mitä mun mieleen putkahti... Mullahan on tuo Emmy-peruaani, jonka ridgebackprojektin pennut on vieroitettu jokin aika sitten.

Täytyy nyt hieman puolustautua, että en mä nyt ihan hetken mielijohteessa sitä poitsua ottanut (niin tosiaan Bartok tuli meille tänään), olin Emmylle jo suunnitellutkin hankkivani jostain lainauroksen. Joko Jaanalta tai sitten kysellä muilta, joilla peruaaneja on. Jalostustahan tämä ei nyt sitten ole missään mittakaavassa. Mä en peruaaneista tiedä mitään. Sen tiedän että Bartokilla ja Emmyllä ei ole hylkääviä virheitä, mutta muut asiat... Pyhpah järkisyille. Saattaa tulla älyihania pentuja ja sehän on tärkeintä! Ja sieltä jää mulle joku, jonka kanssa voin leikkiä taas nyytitystä. Eikä tässä vaiheessa mitään hyviä pitkiksiä kannata käsiinsä ottaa, kun mä tuhoan ne kuitenkin. Pääasia että saa kammata.

Tässä on vaan palava ensirakkaus pitkiksiin ja peruaaneilla sattuu olemaan pitkismarsujen kaunein pää. :)

Ei kommentteja: