Viikko uudessa kodissa

Marsulan kuopalle on tehtävä jotain. Pian.

Aiemminhan siivous on tapahtunut jätesäkkiin ja säkki roskikseen. Nyt kun tätä lääniä täällä piisaa, niin tuolla on ihan oma kompostisysteemi, jonne marsulapurut menee. Ei siis järkevää täyttää roskista. Eikä järkevää käyttää jätesäkkejä. Meillä on käytössä siis kottikärry.

VIISI kottikärryllistä marsunkakkaa yhdessä siivouksessa. Noh. Jätesäkkejä on tullu 4-8 riippuen säkin koosta. Nyt kuitenkin jos tarkasti katselette tuota marsula kuvaa te huomaatte varmasti jotain mikä haittaa oleellisesti ja merkittävästi kottikärryjen käyttöä. Ei riitä, että öljykuoppa on peitetty erilaisilla ja eripaksuisilla levyillä, lankuilla ja lavoilla, vaan kuopan reunoja kiertää noin 5cm korkea teräs. Ilmeisesti sitä varten ettei kukaan sitten aja sinne kuoppaan autolla niin herkästi. Sitä rautaa ei saa siitä pois, koska se on valettu kiinni sinne pohjan mukana yhtä aikaa lattian kanssa. Jos se olisi muttereilla jälkiasennuksena, niin koko tämä hommahan olisi aivan liian helppo ratkaistavaksi.

Kottikärryt ovat talosta löytyneet ikivanhat ja varmasti 60kg painavat. Hyvin niitä jaksaa työntää, oikein tasapainotetut ja tukevat, mutta yritäpä nostaa, vetää, työntää, hilata, ähkiä ja kiroilla niitä sen viisisenttisen raudan päälle ja siitä noille laudoille/levyille. Mä en siis saa sitä pyöräosaa enää lähemmäs, joten perähäkeistä kuljetetaan yksi lapiollinen kakkaa kottikärryyn marsulan läpi puolet pudotellen matkan varrelle. Ehkä suurempi ongelma on se, etten mä luota noiden levyjen/lankkujen vahvuuteen mun elopainoni alla. Kyllä sen kottikärryn siihen päälle kiskoo tyhjänä vaikka kiukulla sitten ja alas se menee aina helposti. Mutta mun paino + tuo kärryn paino + lasti täynnä kakkaa = kestävyys koetuksella. Mä en halua löytää itseäni kuopan pohjalta sontakasan alta. :D Joo, ei kiitos. Kauppalistaan tulee myös kottikärryt: vähän isommat, kiitos, ettei tarvitse montaa kertaa juosta. (Lumisateessa, huhtikuussa...)

Plus jos jälleen tarkkaavaisesti kuvaa katselee, niin vasemmalla seinällä olevan jälkimmäisen metallihäkin ovi ei aukene, koska siinä on tuo lava niin korkeana edessä. Marsulan siivoukseen liittyy siis lavan siirtämistä paikasta toiseen avonaisen kuopan yläpuolella. Sitten kun sen on saanut siivottua, niin kuvitelkaa siivousasento. Likimain rähmällään, että sinne ylettyy, kun tuo häkki on kuitenkin sen 70cm syvä. Ergonomia huipussaan, ai että. Hupaisana yksityiskohtana vielä se, että yläpuoleiset laumat on tässä vaiheessa jo siivottu ja siellä vedetään suurella tunteella ilorallia puhtaiden purujen johdosta. Säännölliset purukuurot pääähän ja niskaan.

Kuvassahan ei varmaan näy kunnolla (kameran etäisyys ja zoomit ja muut vääristää näitä mittasuhteita ja muuta), mutta häkithän kenottavat sisäänpäin tosi paljon. Lattiassa on ihan reilu kaato kohti kuoppaa. Nyt se näyttää jo paremmalta, kun laittelin sinne jalkojen alle paksut puupalikat, jotta häkit on suorassa. Marsut ihmetteli maanjäristystä, kun mä työnnän häkkiä ja askartelen palikkaa samalla sinne alle.

Kuvasta ei myöskään näy lika, jota olen pikkuhiljaa siellä hinkannut pois.

Poikasia odotellaan muutamasta yhdistelmästä syntyväksi ihan kohtapuolin. Jänskää. :)