Kuivikkeista on pitkään pitänyt tehdä oma postaus. Sain siis testattavaksi uutta hamppukuiviketta. Mikaa nauratti kovin, kun eteisessä oli hamppupaali. :D :D :D Pakataan pieniin minigrip pusseihin ja mennään notkumaan torin laidalle. Hah. Joo, muuten hyvä, mutta kuituhamppua kuivikkeeksi.
+ riittoisa paketti. Ei painanut kamalasti, mutta oli todella tiivis pakkaus. Siitä sai "avattua" ja pöyhittyä suuren määrän kuiviketta.
+ tuoksu on mieto, vähän makea ja hävisi nopeasti. Puru tuoksuu muutaman päivän tuoreelta marsulassa ennenkun haihtuu. Tästä hävisi haju saman päivän aikana. Turvehan haisee ihan kamalalle, mutta se haihtuu kans aika nopeesti. (Paitsi autossa, kun laittaa lämpimän ilman puhaltamaan jalkoihin, niin hyvin pian leviää turpeen haju, kun kengänpohjissa on kuitenkin jotain turvetta kiinni. YÖK!)
+ väri on vaalean harmaa. Puru on kauniin kultaista, mutta turpeeseen verrattuna tämä harmaa oli kyllä kiva.
+ imukyky ihan hyvä. Mun mielestä puolessa välissä purua ja turvetta. Ne häkkien kohdat, jotka on normaalisti märkiä, oli nytkin märkiä. Kuivat kuivia.
- riittoisa paketti oli tosiaankin tiivis, kynsin ja hampain sitä sieltä yritin kaapia irti. Mun tekniikkani on koittaa saada iso köntsä, jonka murennan auki vasta häkissä. Pieninä paloina murentamalla se meni sinne pussiin muruskiksi, josta on kyllä helppo kauhalla siirtää häkkiin. Toki, jos olisi avannut sen muoveista, niin olisi sitten lähtenyt hyvin auki.
- väitetään, ettei pölise. Kyllä pölisee. Ei pahasti. Saman verran kun hyvä purupaali tai puolikuiva turve.
- saatavuus ilmeisesti vain nettikaupasta. Mun ostotyylillä "tänään on siivous -- kappas ei oo purua -- kauppaan" sen käyttö ei oo luontevaa. Tosin se ei ole kuivikkeen vika, jos mä en tajua, että siivouspäivä tulee säännöllisesti. :D :D
Sain myös jotain pesätarveainetta, mutta marsuillahan sellaista ei tarvita. Laittelen sen kanoille sitten, kun alkaa olemaan sopivampi aika haudonnalle ja tipuille.
Pitää vielä selvittää, että miten hyvin tämä tavara maatuu ja mitä ravinteita tämä tuo maahan, koska kaikki meiltä tuleva marsulajäte laitetaan pellolle.
Mä voisin kyllä ihan hyvin kuvitella jatkossakin käyttäväni tätä. Pitääkin koittaa puhua joku diili, että jos ostan kaksi lavaa valmiiksi, niin kotiinkuljetus kaupanpäälle?
maanantaina, helmikuuta 16, 2015
sunnuntaina, helmikuuta 15, 2015
Hämeenlinnan näyttely
Hämeenlinnan näyttelyvalmisteluissa meni koko viime viikko. Tapahtumia oli hurjan paljon, mutta en ehtinyt yhtään niistä kirjoittelemaan. Leivoin buffaa varten ihan hulluna. Tein luetteloa, askartelin palkintoja ja tulostin ja liimailin arvostelukaavakkeisiin tarroja jne. Toistaiseksi huomasin vain yhden tarran olleen väärässä kaavakkeessa, mutta muuten taisi mennä ihan hyvin. :D
Leipomukset onnistui pääasiassa hyvin, eli maku oli kohdallaan, ulkonäössä mun mielestä viilaamisen varaa. Mutta tää mun leivontaharrastus onkin perse-edellä-puuhun meininkiä ja mä olen pilkunviilaaja, mitä tulee käsitöihin, askarteluun ja muuhun koristelujuttuun...
Sitten asiaa poikasista
Maanantaina syntyi yksi poikue, joista toinen poikanen säilyi hengissä. Emo Maailman Kirjuri ja isä Maailman Tsaari. Olivat tosi pieniä ja tämä toistaiseksi hengissä oleva on myöskin todella pikkuruinen. Mutta se pukittelee siellä oikeen reteesti muiden perässä. Onneksi sillä on nyt mamman molemmat tissit käytössä, joten toiveet on korkealla. Vaikka taitaa olla pienin meillä hengissä oleva poikanen ikinä. Pienimmät on olleet Maailman Kauhia Terrieri ja Maailman Urhea Hurmuri. Molemmat 49g syntyessään. Tämän syntymäpainoa en päässyt ottamaan, kun vaaka jäi joka kerta sisälle, enkä asennevammastani suostu tuolla pakkasessa ottamaan yhtäkään askelta ellei ole ihan ihan pakko... Hrr...
Maanantaina otin sisälle tarkkailuun lauantaina syntyneen himmyvauvan ja mamman. Oli vähän vaisu. Noh. Lopputulemana tietenkin se, että silläkin oli hengitystietulehdus ja lopetettiin se sitten tiistaina, kun ei suostunut mamman maitoja juomaan. Nyt Jemmari imettää saman häkin abyvauvoja ihan onnesta soikeana. Neljä poikasta ja kolme mammaa siinä häkissä. :)
Leipomukset onnistui pääasiassa hyvin, eli maku oli kohdallaan, ulkonäössä mun mielestä viilaamisen varaa. Mutta tää mun leivontaharrastus onkin perse-edellä-puuhun meininkiä ja mä olen pilkunviilaaja, mitä tulee käsitöihin, askarteluun ja muuhun koristelujuttuun...
Riisimurokarkkeja riittävästi
Minikakkuja ja isompi kakku. Ei 2€ kakku, vaan 2€ pala.
Päänvaivakakku ja tiramisukakku. En ehtinyt kuvaamaan, kun piti jo alkaa myymään paloja makeannälkäiselle näyttelyväelle.
Tulkaa vaan kaikki näyttelyyn tänne Hämeeseen. :D
Sitten asiaa poikasista
Maanantaina syntyi yksi poikue, joista toinen poikanen säilyi hengissä. Emo Maailman Kirjuri ja isä Maailman Tsaari. Olivat tosi pieniä ja tämä toistaiseksi hengissä oleva on myöskin todella pikkuruinen. Mutta se pukittelee siellä oikeen reteesti muiden perässä. Onneksi sillä on nyt mamman molemmat tissit käytössä, joten toiveet on korkealla. Vaikka taitaa olla pienin meillä hengissä oleva poikanen ikinä. Pienimmät on olleet Maailman Kauhia Terrieri ja Maailman Urhea Hurmuri. Molemmat 49g syntyessään. Tämän syntymäpainoa en päässyt ottamaan, kun vaaka jäi joka kerta sisälle, enkä asennevammastani suostu tuolla pakkasessa ottamaan yhtäkään askelta ellei ole ihan ihan pakko... Hrr...
Maanantaina otin sisälle tarkkailuun lauantaina syntyneen himmyvauvan ja mamman. Oli vähän vaisu. Noh. Lopputulemana tietenkin se, että silläkin oli hengitystietulehdus ja lopetettiin se sitten tiistaina, kun ei suostunut mamman maitoja juomaan. Nyt Jemmari imettää saman häkin abyvauvoja ihan onnesta soikeana. Neljä poikasta ja kolme mammaa siinä häkissä. :)
lauantaina, helmikuuta 07, 2015
Orrbyn ja ååååh!
Herätys kevyesti klo 04.00. Auni söi siinä todennäköisesti unen keskellä. Sain sen turvakaukaloon ilman, että heräsi lainkaan. Aunin yöunet jatkuivat siis mukavasti sinne näyttelypaikalle asti. Jostain kumman syystä ne oli päättäneet siellä Ruotsissa, että näyttely alkaa kahdeksalta. KAHDEKSALTA?!? Me ei oltu paikalla sillon, kun tiet oli ihan hirveessä kunnossa, ni ei pystyny menemään niin lujaa, kun olisi saanut.
Sertejä sai vain Hovimestari ja Apostolinmiekka. Ekassa arvostelussa Apostolinmiekka sai sertin ja Hovi oli toinen. Onneksi arvostelut oli niin samanaikaiset, että Aptis oli ykkösarvostelussa vielä sillon, kun Hovia arvosteltin. Näin, että Hovi sai 89p, mikä oikeuttaa sertiin, tiesin, että tokassakin arvostelussa Aptis menisi edelle ja näinollen Hovin serti jäisi saamatta. Vaikka marsu olisi sertin arvoinen, niin Ruotsissa niitä ei saa antaa kun yhdelle, jos luokassa on viisi tai vähemmän osallistujia. En ymmärrä. Noh. Eli Hovin pistemäärän nähtyäni ja tuumasin, että toinen marsu ei tule enää arvosteluun. Tuomari ei oikein arvostanut, mutta niillä on ne säännöt sellaiset, että pakottavat ihmiset tekemään näin. Eli Hovista tuli nyt sitten myös Ruotsin muotovalio.
Apostolinmiekka oli Minnalla ROP1 ja BIS 4!! Jeee!! Harmitti kyllä, ettei toiseen arvosteluun mennyt, mutta mulle oli reissun kannalta tärkeämpää saada Hovista valio, kun Apostolinmiekan mahdollinen sijoitus BISsissä.
Muut eivät saaneet mitään. Sopun kohdalla pieni pettymys, mutta ilmeisesti liian pehmeä. Rehtorihan ei pysynyt sitten tippaakaan aloillaan arvostellessa. Himmyt olivat matkustamisesta todella kulahtaneen näköisiä ja etenkin valtsulta oli hävinnyt kaikki leveys. Onneksi Hämeenlinnan näyttely on meiltä 4km. Ei kukaan kulahda matkan aikana.
Takaisin tullessa Mikalta tuli tekstari, että oliko täällä joku himmy tiine? Täällä kahden viimeisimpänä syntyneiden poikasten häkissä olisi pieni valkoinen ja se ei ole aby.
Siis mitä?!? Voi hyvä luoja, ONNEKSI mä en ottanut sitä naarasta mukaan tänne näyttelyyn! Mä olen kopeloinut sitä viimeksi kaksi viikkoa sitten pettyneenä. Harmi ettei tiinehtynyt. Pitää kai laittaa urokselle uudelleen. Mut hei, naaraan nimi on Jemmari, joten mitä muuta siltä olisi pitänyt odottaa? Meidän kasvateilla kun on ollut tapana noudattaa oman nimensä teemaa... :D Olisi Å kirjaimen vuoro. Viimekierroksilla oon hypännyt sen yli, mutta nyt sen vois käyttää. Maailman Åååh! Ylläri! Mä en edes tiedä mitä sukupuolta se on, kun ei Mika ollut käsitellyt sitä vielä lainkaan.
Takaisin näyttelystä iski jumalaton lumimyrsky. Kuulemma talvinäyttelyiden perinne.
Nyt on marsut taas ruokittu ja juomapullot kiinni. Nyt menee muuten silmät kiinni. Huomenna junalla kotiin katsomaan pientä jemmattua himmyvauvaa.
Sertejä sai vain Hovimestari ja Apostolinmiekka. Ekassa arvostelussa Apostolinmiekka sai sertin ja Hovi oli toinen. Onneksi arvostelut oli niin samanaikaiset, että Aptis oli ykkösarvostelussa vielä sillon, kun Hovia arvosteltin. Näin, että Hovi sai 89p, mikä oikeuttaa sertiin, tiesin, että tokassakin arvostelussa Aptis menisi edelle ja näinollen Hovin serti jäisi saamatta. Vaikka marsu olisi sertin arvoinen, niin Ruotsissa niitä ei saa antaa kun yhdelle, jos luokassa on viisi tai vähemmän osallistujia. En ymmärrä. Noh. Eli Hovin pistemäärän nähtyäni ja tuumasin, että toinen marsu ei tule enää arvosteluun. Tuomari ei oikein arvostanut, mutta niillä on ne säännöt sellaiset, että pakottavat ihmiset tekemään näin. Eli Hovista tuli nyt sitten myös Ruotsin muotovalio.
Apostolinmiekka oli Minnalla ROP1 ja BIS 4!! Jeee!! Harmitti kyllä, ettei toiseen arvosteluun mennyt, mutta mulle oli reissun kannalta tärkeämpää saada Hovista valio, kun Apostolinmiekan mahdollinen sijoitus BISsissä.
Muut eivät saaneet mitään. Sopun kohdalla pieni pettymys, mutta ilmeisesti liian pehmeä. Rehtorihan ei pysynyt sitten tippaakaan aloillaan arvostellessa. Himmyt olivat matkustamisesta todella kulahtaneen näköisiä ja etenkin valtsulta oli hävinnyt kaikki leveys. Onneksi Hämeenlinnan näyttely on meiltä 4km. Ei kukaan kulahda matkan aikana.
Takaisin tullessa Mikalta tuli tekstari, että oliko täällä joku himmy tiine? Täällä kahden viimeisimpänä syntyneiden poikasten häkissä olisi pieni valkoinen ja se ei ole aby.
O.o
Siis mitä?!? Voi hyvä luoja, ONNEKSI mä en ottanut sitä naarasta mukaan tänne näyttelyyn! Mä olen kopeloinut sitä viimeksi kaksi viikkoa sitten pettyneenä. Harmi ettei tiinehtynyt. Pitää kai laittaa urokselle uudelleen. Mut hei, naaraan nimi on Jemmari, joten mitä muuta siltä olisi pitänyt odottaa? Meidän kasvateilla kun on ollut tapana noudattaa oman nimensä teemaa... :D Olisi Å kirjaimen vuoro. Viimekierroksilla oon hypännyt sen yli, mutta nyt sen vois käyttää. Maailman Åååh! Ylläri! Mä en edes tiedä mitä sukupuolta se on, kun ei Mika ollut käsitellyt sitä vielä lainkaan.
Takaisin näyttelystä iski jumalaton lumimyrsky. Kuulemma talvinäyttelyiden perinne.
Nyt on marsut taas ruokittu ja juomapullot kiinni. Nyt menee muuten silmät kiinni. Huomenna junalla kotiin katsomaan pientä jemmattua himmyvauvaa.
perjantaina, helmikuuta 06, 2015
Paljon kaikkea yhtäaikaa!
Tässä junassa kirjottelen matkalla Ouluun. Huomenna on tosiaan Ruotsin puolella näyttely, joten nyt on pitkästä aikaa ulkomaanreissu! Jee!
Eilen trimmasin Marengin illalla telkkaria kattellessa ja siinä se kusi syliin kuudesti. Tarkoitus oli trimmata myös Valtsu ja pestä molemmat, mutta iski väsymys. Tänään aamulla trimmasin sitten Valtsunkin. Pesin molemmat ja saivat kuivua kylppärissä lattialämmityksen päällä pyyhkeisiin käärittyinä. Ronkeleita molemmat, kun ei hytittelykurkku kelvannut.
Kiire tuli, kun piti pakata omat tavarat, vauvan tavarat ja marsujen tavarat. Sitten vielä marsulaan ja putsata ja täyttää boksit. Tehdä elukkatarkistus ja ja ja... Kynsien leikkuu, korvien putsaus ja tassujen rasvaukset jäi ihan suosiolla junaan.
Pitkän aikaa oon ihmetellyt, että eikö se Huippukondiittori ole tiine lainkaan. Masu vaan kasvaa, mutta posket jauhaa samaa tahtia. Kyllä siellä poikaset tuntui, mutta se ei vaan suostunut synnyttämään. Arvatkaa vaan, mitä sieltä häkeistä kuului siinä vaiheessa, kun piti mennä bokseja laittelemaan? Synnytyksen ääniä tietenkin. Mahdollisimman huono ajoitus Huippiksella. Näyttelyissä käynyt marsu tietää mitä boksien rapina tarkoittaa, ei varmaan oo Huippikselle mikään maailman rentouttavin ääni... Joten menin siinä välissä suihkuun ja palasin takaisin ja toivon sen olevan valmis.
Kaksi (ilmeisesti?) ihanaa pientä brindleä. Tässä on nyt kyseessä Y-poikue. Märkiä kummastuineita möhkäleitä. En yhtään ehtinyt katsomaan tarkemmin, että mahtoiko toinen olla mahdollisesti suklaabrindle... Toisella oli valkoista nokassa. Olivat märkiä, en koskenut, enkä nostanut edes mökkiä. Mutta nuo muovikorit on siitä hyviä, että niistä näkee läpi. Huippis tuli avuliaasti porkkananpalan perässä pois mökistä, joten sain tiirailtua jonkun verran. Mulla oli tosiaan siinä vaiheessa jo kiire. Mä kerron sitten sunnuntaina, että montako tuli. Mika tietty käy katsomassa ja ruokkimmassa tän viikonlopun.
Mutta junaan ehdittiin. Kuvakin olisi kantamuksista Hämeenlinnan asemalta, mutta kännykässä. Piuha jossain kassin syövereissä, enkä nyt millään jaksaisi sitä kaivaa.
Mä toivon kovasti kuutta sertiä. Teoriassa on mahdollista saada 11 (johtuen Ruotsin sertisäännöistä). Hovi ja Apostolinmiekka on samassa luokassa ja jos abyja ei ole enempää, niin vain toiselle saa antaa sertin. Jos Hovi saa sertin ensin, niin se siirtyy valioluokkaan, koska on jo FI MVA, niin yhdellä ruotsalaisella sertillä tulee S MVA. Kaikki muut marsut on taktisesti jokainen eri luokassa.
Mukana on:
Maailman Vaihtoehtonuori (engl.crest black himalaya naaras)
Maailman Vanhin Mysteeri (nonself black himalaya uros)
Maailman Rehtori (aby uros 5-9kk)
FI MVA Maailman Sopupeluri (aby naaras avoin)
FI MVA Maailman Hovimestari (aby uros avoin)
Apostolinmiekka (aby uros avoin)
Todellisuudessa mä odotan sertiä vain abyille. Mielellään tietty jokaiselle, mutta kun nyt edes Sopu ja Hovi saisi. Sopu hilseilee keskiharjan välistä. Hovi on muita uroksia tavatessaan pallomarsu (kaboom). Rehtori ei tasan pysy paikallaan ja puree, Apostoli ei pysy paikallaan ja pörhistää myöskin herkästi karvat palloksi. Vaihtari on ylitrimmattu pyllystä. Taas. Valtsu on liian vaalea ja sillä on liian pienet korvat pärjätäkseen missään.
Pitäkää huomenna peukkuja pystyssä!
Btw... HÄMEENLINNAN NÄYTTELYN VIIMEINEN ILMOITTAUTUMISPÄIVÄ ON TÄNÄÄN. Tosin mä teen luettelon, eikä mulla tästä näyttelyreissusta johtuen ole mahdollisuutta aloittaa luettelon tekoa ennen maanantaita... Ilmoittautukaa silti tänään.
Eilen trimmasin Marengin illalla telkkaria kattellessa ja siinä se kusi syliin kuudesti. Tarkoitus oli trimmata myös Valtsu ja pestä molemmat, mutta iski väsymys. Tänään aamulla trimmasin sitten Valtsunkin. Pesin molemmat ja saivat kuivua kylppärissä lattialämmityksen päällä pyyhkeisiin käärittyinä. Ronkeleita molemmat, kun ei hytittelykurkku kelvannut.
Kiire tuli, kun piti pakata omat tavarat, vauvan tavarat ja marsujen tavarat. Sitten vielä marsulaan ja putsata ja täyttää boksit. Tehdä elukkatarkistus ja ja ja... Kynsien leikkuu, korvien putsaus ja tassujen rasvaukset jäi ihan suosiolla junaan.
Pitkän aikaa oon ihmetellyt, että eikö se Huippukondiittori ole tiine lainkaan. Masu vaan kasvaa, mutta posket jauhaa samaa tahtia. Kyllä siellä poikaset tuntui, mutta se ei vaan suostunut synnyttämään. Arvatkaa vaan, mitä sieltä häkeistä kuului siinä vaiheessa, kun piti mennä bokseja laittelemaan? Synnytyksen ääniä tietenkin. Mahdollisimman huono ajoitus Huippiksella. Näyttelyissä käynyt marsu tietää mitä boksien rapina tarkoittaa, ei varmaan oo Huippikselle mikään maailman rentouttavin ääni... Joten menin siinä välissä suihkuun ja palasin takaisin ja toivon sen olevan valmis.
Kaksi (ilmeisesti?) ihanaa pientä brindleä. Tässä on nyt kyseessä Y-poikue. Märkiä kummastuineita möhkäleitä. En yhtään ehtinyt katsomaan tarkemmin, että mahtoiko toinen olla mahdollisesti suklaabrindle... Toisella oli valkoista nokassa. Olivat märkiä, en koskenut, enkä nostanut edes mökkiä. Mutta nuo muovikorit on siitä hyviä, että niistä näkee läpi. Huippis tuli avuliaasti porkkananpalan perässä pois mökistä, joten sain tiirailtua jonkun verran. Mulla oli tosiaan siinä vaiheessa jo kiire. Mä kerron sitten sunnuntaina, että montako tuli. Mika tietty käy katsomassa ja ruokkimmassa tän viikonlopun.
Mutta junaan ehdittiin. Kuvakin olisi kantamuksista Hämeenlinnan asemalta, mutta kännykässä. Piuha jossain kassin syövereissä, enkä nyt millään jaksaisi sitä kaivaa.
Mä toivon kovasti kuutta sertiä. Teoriassa on mahdollista saada 11 (johtuen Ruotsin sertisäännöistä). Hovi ja Apostolinmiekka on samassa luokassa ja jos abyja ei ole enempää, niin vain toiselle saa antaa sertin. Jos Hovi saa sertin ensin, niin se siirtyy valioluokkaan, koska on jo FI MVA, niin yhdellä ruotsalaisella sertillä tulee S MVA. Kaikki muut marsut on taktisesti jokainen eri luokassa.
Mukana on:
Maailman Vaihtoehtonuori (engl.crest black himalaya naaras)
Maailman Vanhin Mysteeri (nonself black himalaya uros)
Maailman Rehtori (aby uros 5-9kk)
FI MVA Maailman Sopupeluri (aby naaras avoin)
FI MVA Maailman Hovimestari (aby uros avoin)
Apostolinmiekka (aby uros avoin)
Todellisuudessa mä odotan sertiä vain abyille. Mielellään tietty jokaiselle, mutta kun nyt edes Sopu ja Hovi saisi. Sopu hilseilee keskiharjan välistä. Hovi on muita uroksia tavatessaan pallomarsu (kaboom). Rehtori ei tasan pysy paikallaan ja puree, Apostoli ei pysy paikallaan ja pörhistää myöskin herkästi karvat palloksi. Vaihtari on ylitrimmattu pyllystä. Taas. Valtsu on liian vaalea ja sillä on liian pienet korvat pärjätäkseen missään.
Pitäkää huomenna peukkuja pystyssä!
Btw... HÄMEENLINNAN NÄYTTELYN VIIMEINEN ILMOITTAUTUMISPÄIVÄ ON TÄNÄÄN. Tosin mä teen luettelon, eikä mulla tästä näyttelyreissusta johtuen ole mahdollisuutta aloittaa luettelon tekoa ennen maanantaita... Ilmoittautukaa silti tänään.
tiistaina, helmikuuta 03, 2015
Huimaa kasvua
On se jännä, miten marsunpoikaset kasvavat, kun ei pariin päivään näe niitä. Mika hoiti ruokkimisen, kun oksensin kaks päivää. Nyt jännätäänkin sitten, että tarttuiko mun mahatauti muihin vai ei. Koska jos Auni-vauva saa mahataudin, niin meiltä jää ensi viikonlopun Ruotsin reissu välistä. Liput ostettu ja marsut ilmotettu. Pitäkää peukkuja.
Mun on pakko laittaa tähän taas linkki facebookista. Marsuväki tietää, miltä marsujen popcornailu näyttää. Astuvat hauskalle alustalle, niin tekee mieli hyppiä ja hytkyä. Videossa lehmät sai lunta navettaan, niin tulos on jotakuinkin samanlainen. Lehmät popcornailemassa. :D
https://www.facebook.com/video.php?v=10206007352133018
Mun on pakko laittaa tähän taas linkki facebookista. Marsuväki tietää, miltä marsujen popcornailu näyttää. Astuvat hauskalle alustalle, niin tekee mieli hyppiä ja hytkyä. Videossa lehmät sai lunta navettaan, niin tulos on jotakuinkin samanlainen. Lehmät popcornailemassa. :D
https://www.facebook.com/video.php?v=10206007352133018
sunnuntaina, helmikuuta 01, 2015
Kiinnostaako kasvatus
Haluatko näppärän kerroshäkin?
Eräs marsuystäväni myy meidän tekemää kerroshäkkiä pois kasvatuksen loppumisen takia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)