Evästä näyttelystä
Ostettiin näyttelystä hervoton kasa Oxbowta, kun saatiin nätti pakettihinta sille. Kilomäärää en nyt muista tarkalleen, mutta noin 40kg. Muutama pussi siinä oli elatuspellettiä, mutta pääasiassa kasvatusta. Siitä riittää nyt toivottavasti melko pitkäksi aikaa.
Joku oli tuonut näyttelypaikalle heinäpaaleja, ilmeisesti sitä varten jos sponsoriheinät eivät saapuisikaan. Sponsoriheinät saapuivat, joten niille paaleille etsittiin uudet omistajat. Saatiin yksi mahtumaan autoon.
Näyttelyissä sponsorina oli Best Friend ja jokaista marsua kohden oli laskettu yksi pussi heinää. Eihän mikään marsu syö pussia heinää kahden päivän aikana, joten puolikkaita ja avaamattomia pusseja kasattiin näyttelyn jälkeen keskelle salia. Mika pakkasi auton niin, että jokaisessa välissä löytytyi heinäpussi. Pienenpieniin väleihin niitä oli tungettu. Kasan päälimmäiseksi takakonttiin vielä viskottiin viimeisiä. :D Harmi ettei tullut autosta kuvaa kun oli pakattu täyteen. Jousitus oli kovilla, sen voin sanoa.
Eläinlääkäriin
Näyttelyistä kotiutui mulle Evalla lainassa ollut Nikean Jämä. Jämällä oli ollut verikorva laina-aikana ja käytiin sitten maanantaina vielä poistattamassa tikit täällä. Jämä ei ollut lainkaan yhteistyöhaluinen, vaan tahtoi olla kovin virkeä vielä kahden rauhoituspiikin jälkeen. Piti antaa Jämälle kaasumaski, jotta Jämä torkahti. Siinäkin marsulla kaksi pitäjää ja yksi joka piti maskia naamalla. Reipas poika. Sitten saatiin vasta tikit pois. Istuskelin hetken siinä, jotta Jämä herää ennen boksiin laittoa ja ensitöikseen se ryhtyy pesemään naamaa. Lähinnä tassut sohi mihin sattuu, mutta kyllä se on suloinen. Sairastelun takia se on menettänyt massaa ja syönyt turkkinsa. Takaosassa hilse on vienyt karvoja laikuittain. Lähtee poika pesuun heti, kun korvasta selviää. Nyt se on yksin, kun ei sille ole kaveria. Se kuikuttelee kokoajan...
Samalla kerralla eläinlääkärissä kävi Pala. Pala oli ilmeisesti heinähäkissä telonut vasemmasta takajalasta keskimmäisen varpaan. Oli pari viikkoa sitten veressä ja turvonnut. Aristi pari päivää, mutta sitten ryhtyi käyttämään tassua normaalisti. Odoteltiin ohimenoa, mutta kun turvotus vain jatkui päätin napata Palan mukaan tänään. Antibioottikuuri jatkuu vielä muutaman päivän. Ell epäili sen murtuneen, joten turvotus on normaalia. Kipsiä ei jalkaan laiteta eikä olisi laitettu aiemminkaan.
Kolmas mukaan tullut marsu oli Evalta lainassa oleva Kalle. Kallella oli maanantai aamuna nenä aivan räkäinen ja kuului hurjaa rohinaa. Ell ei enää mitään, joten josko oli vaan näyttelymatkasta stressiä ja vetoa.
Yhdistetyt parit ja muuttuneet laumat
Näyttelystä saapui kotiin Piwers Alfonso! Musta nätti nöpönenä tuli takaisin hyvissä voimissa. Alfonso yhdistettiin maanantaina Berbeeriin. Toiveena siis mukavia suklaalapsosia, kun molemmat ovat kantajia.
Laumat kokivat suuria muutoksia. Pala, Kikkare ja Fatseri siirrettiin vanhempien joukkoon alahäkkiin. Gia ja Elli olivat kummissaan tunkeilijoista ja satunnaisia spurtteja siellä on edelleen, mutta nätissä ja sopuissassa rivissä ne kerjäsivät jo illalla ruokaa.
Entiseen mammalaumaan, nykyiseen pentulaumaan työnnettiin Tara, koska Breezeri lähti Ruotsiin. Taran masu on valtava ja tunsin jo potkuja. Sokerina pohjalla Supersuloinen pieni naaras Wallhamra Åla tuli meille. Chocolate/white grizzle. Älysöötti. Rohkea pieni. Ruseteissa on tietenkin toivomisen varaa ja sukutaulu on melko jännää katsottavaa, mutta väri on mun projektini ja se mitä abyharrastukselta haluan. Oona sulautui osaksi pentulaumaa Taran tassun alla.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti