Jäänyt kirjoittamatta näemmä. Viime viikon torstaina illalla huomasin, että Jämällä oli silmä harmaa ja siinä selkeä haava. TAAS. Perjantaiaamuna soitin sitten vakieläinlääkärille Oivaan, mutta siellä ei ollut aikoja. Dääm. Silmä tarttis kuitenkin saada tutkittua sit sillon perjantain aikana ja saada silmätipat. Paniikki! Suosittelivat soittaa sitten Tampereelle yhteen paikkaan, josta sitten saatiinkin aika. Jämällä oli viime keväänä samassa silmässä samanlainen jälki. Heinänpisto, joka parani hyvin ja nopeasti. Juuri tasan 2viikkoa aiemmin oltiin käyty poistattavassa tikit korvasta sen verikorvan vuoksi. Ja taas. Jämä on kyninyt stressistä vatsapuoleltaan itsensä jo ihan kaljuksi. :(
Mut voi luoja mikä reissu. Aika oli vähän yli yks ja olin siellä jo yhdeltä odottelemassa. Pääsin sisään vasta vähän vaille kaks!!! Ja voi sitä odotusaikaa. Julmetusti toisilleen äriseviä pikkupiskejä, rotevia rakkeja ja tavallisia räyhäleukoja. Käytän näitä sanoja, koska tilanne oli tosi kamala. Sivistyneesti kasvatettu koira istuu ja on hiljaa kun käsketään. Jos pääsee kertahaukku, ni omistajan tehtävänä on sanoa koiralle, että kuono suppuun nyt. Koko paikka kaikui ja mitä omistajat tekee? Ei mitään. Kaikki antaa vaan elukoidensa louskuttaa toisilleen. Koko se piinallinen nelkyt viis minuttia ja mulla on paniikissa oleva marsu boksissa. Hermostuttavan reissusta teki sekin, että vähän mun jälkeen saapui äiti tyttärensä ja jonkun lemmikin kanssa sinne myös. Se lapsukainen oli äärimmäisen hermostuttava kun ne pääsi sinne huoneeseen, jonka ovi oli (mun tuurilla) suoraan mun vieressä. Se pikkuneiti roikkui siinä ovenkahvassa lakkaamatta. Välillä kävi siinä odotushuoneessa kattomassa kaloja ja välillä meni sisään. Välillä se tuli ulos kattomaan jotain tuotteita siihen ja välillä taas sisään. Ja joka kerta, kun se meni ovesta johonkin suuntaan, ni se vemputti sitä ovea edestakaisin. Kiinni auki kiinni auki kiinni auki, pää näkyy pää ei näy kiinni auki kiinni auki. Teki mieli tainnuttaa sellainen lapsi. Onneksi ei oo omia ipanoita.
Otan huomioon sen, että paikka on isompi, eläinlääkäreitä ja huoneita on enemmän, joten asiakkaita on enemmän. Se ei voi olla hiljainen kun huopatossutehdas. Otan huomioon myös sen, että koiria varmasti pelotti ja jännitti olla eläinlääkärissä. Mutta omistajat ei tee mitään?!? Ja mä en halua mitään vajaata pittbullia haistelemaan mun kenkiä, kun koira on justiinsa yrittänyt tappaa neljä muuta vieressä olevaa koiraa. Omistajat haloo?!?Sit samalla näin miten muutamat omistajat pelkäs omia elukoitaan ja muutaman sellaisen, että koira nyki emäntä-parkaansa kun rättiä. Herää kysymyksiä koiran hankinnasta, mutta ehkä niillä ihmisillä on omat vaikuttimensa. Lasten ja eläinten kasvatus ei tällä kerralla ollut ihan kohdallaan.
No päästiin Jämän kanssa siitä möykkäröinnistä pois ja eläinlääkäri ei vakuuttanut monilla mööbeleillään ja masiinoillaan, joilla se tutkiskeli kamalan pitkään Jämän silmää. Kävi joltain toiselta sitten vielä ilmeisesti kysymässä oikean lääkkeen. Vartti meni siinä.
Pääsin lähtemään kotiin vasta varttia vailla kolme. (Laskekaa 1+1 tästä ajankäytöstä).
Kyllä.
Istuin jälleen toiset rentouttavat 45minuttia siinä odotushuoneessa ennen kun sain laskun, lääkkeen ja pääsin pakenemaan paikalta. Siinä mun tullessa sanottiin kyllä, että tänään on tosi ruuhka ja ollaan jäljessä. Mut ei laskun saamiseen VOI kestää niin kauaa.
Jämällä siis heinän pisto silmässä ja antibiottitippaa viikon verran kolme kertaa päivässä. Silmä lähti paranemaan tosi hienosti ja jo viime lauantai-iltana näytti koko harmaus hävinneen. Kontrolliaika oli tänä perjantaina ja mietin viikon aikana monta kertaa, josko saisin tuolta omalta eläinlääkäriltä ajan, kun en oikeesti halunnu mennä tonne uudelleen... Menin kuitenkin ja nyt oli rauhallisempaa ja nopeampaa kaikin puolin. Kalliimpi kun Oiva. Tiedänpähän etten mee tonne enää uudelleen, vaan katon jonkun toisen paikan.
Jämä on ehdottomasti meidän kallein marsu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti