Pienet orvot himalayat taitavat selvitä mamman kuolemasta hyvin. En ole antanut mitään lisäruokaa perjantain jälkeen, kun katselin, että ovat hyvävointisia. Yhden niistä näin juomapullolla jo torstaina, kaksi perjantaina, joten kyllä ne pienet ovat toisiaan opettaneet. Söpöä.
Lämmittäjänä niille toimii Hiippari-mummukka. Hiippari myöskim säntää pikapikaa paikalle, jos pienet huutaa. Muutaman kerran olen nähnyt pienet lämmittelemässä ihan keskenäänkin, mutta pääasiassa siellä on aina Hiippari. Hiippari makoilee NIIN tärkeän näköisenä. Mummukka on onnessaan saadessaan tällaisen vastuutehtävän selkeästi. Se ei sentään imetä niitä, vaikka en pitäisi lainkaan mahdottomana. On siltä kevään poikueiden aikana (Hipsi meinasi kaapata pentuja itsellensä saman lauman emolta) tullut nisistä sellaista kirkasta nestettä.
Putsaajia pikkupoikasilla on kolme. Himmy-Odessa (jolla omat pennut on jo 7vko), Eliksiiri (nisäkasvainleikkauksesta täydellisesti toipunut pullukka) sekä Hiippari. Laumassa oleva Pikku-Saatana nuuski ja sietää pikkuisten myllerrystä lähellä, mutta ei ole putsaillut. Hiippari tietenkin tälläkin saralla aktiivisin.
Ripulimarsut muuten taitavat ehkä selviytyä myös. Ei ne vielä hyvälle näytä, mutta ovat lakanneet kököttämästä eikä niille ole myöskään annettu lisäruokaa. Pahimpana oli Kaveri, joka on NIIN mun suosikki siitä poikueesta. Toivotaan, toivotaan, toivotaan parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti