Aamulla Mika tuli sanomaan, että keräsi yhden kuolleen pois alahäkistä.
-Mistä häkistä? Eilen syntyneessä abypentueessa oli yksi tosi pikkuinen, joten oliko se?
-Ei kun siellä toisella puolella. Vasemman metallihäkin alakerta.
-Siellä on vaan kolme tiinettä, että himis vai aby?
-Himis.
-No se oli se valiohimmy Inkeri sitten, joka on heittänyt henkensä. :(
-Ei kun poikanen.
-Ai onko siellä poikasia?
-No kolme elävää siellä viipelsi.
Ei sitten heti sanonut, että siellä oli tuoreita pentuja ja se kuollut oli todennäköisesti synnytyksessä kuollut. Perhana, kun meinasin taas saada sydärin! Tuli kiire marsulan. :D
Näin positiivisesti mä suhtaudun näihin nyt. Ihan varaudun jo, että kaikki kuolee... Varmuuden vuoksi.
Eilen aamulla oli syntynyt neljän himiksen pentue Marengille (Maailman Vaihtoehtonuori) ja illalla neljä abya Huippikselle (FI MVA Maailman Huippukondiittori). Huippiksen pennuista yksi oli kuollut ja yksi tosi minipieni. En uskonut tämän superpikkuisen selviävän aamuun, mutta en käskenyt Mikaa lopettamaan sitä vielä illalla, kun oli niin kovin tomera kuitenkin. Kokoeroa isompiin sisaruksiin 30g ainakin, joten selviämismahdollisuudet... Noh, pieni koko ei tarkoita sitä selviämistä, vaan se vireystaso. Toki jos tissit on aina varattu isommille sisaruksille, niin ei pienimmällä vaan ole voimaa välttämättä tyrkkiä itsellensä tilaa. Jokatapauksessa tämä pieni ei selviytynyt vahvempien kavereiden rinnalla.
Marengilla kaksi urosta ja kaksi naarasta, toisella uroksella crest, muilla ei. Huippiksella kaikki naaraita, yksi kokosuklaa ja yksi suklaabrindle. Huippiksen yhdistelmä on muistaakseni kolmas suklaa+suklaa koko tän projektin aikana. Hyvin on päästy kantajilla ja kantajia tekemällä eteenpäin, mutta ihanaa saada yhdistettyä niin, että ei tarvii arvata ja toivoa, että tuleekohan suklaata vai ei. Tosin muutaman vastaavan pohditun yhdistelmän kohdalla vois miettiä, että tuleeko suklaata, lilacia vai kenties jopa beigeä. Noh, näitä yhdistelmiä ei oo toteutettu. Vielä.
Tänä aamuna sitten löytyi syntyneenä tämä Inkerin (FI MVA Maailman Iloinen Inkeri) pentue. Inkerillä näytti olevan yksi tyttö ja kaksi poikaa.
Vielä odotellaan muutamaa. Vaikka viimepäivityksessä (ja muutenkin tässä keväällä) olen narissut, ettei nää tiinehdy, niin muutamat on joo tiinehtyneet. Ne pari ekaa, jotka teki kuolleet pennut, ei edes näyttäneet tiineiltä vielä. Vatsan pyöristymisen ajattelin johtuvan siitä, että ovat vihdoin alkaneet syömään kunnolla, kun ovat kuukauden nyt sitä Oxbowta saaneet ja melkeen saman ajan tuoreitakin. Tosin vasta tässä pikkuhiljaa oon uskaltanut antaa reilummin, että vaikutus ruokinnassa on jo jotain.
Vaan en mä sittenkään jaksa vielä suhtautua rennosti, kevyesti ja iloisesti tähän harrastukseen vielä. Sydän syrjällään sitä miettii, että kohta sieltä saa niitä penturaatoja keräillä kuitenkin. Tiineysmyrkytyksiä mä odotan kauhulla. Vaikka nää on laihtuneet ton pellettijutun takia nyt keväällä, ni ei pitäis ainakaan olla ylipainosta kiinni myrkytysten kehittyminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti