Muutaman kirjoitus aiemmin kerroin, että otin Odessan pois pentujensa luota, koska tissit oli purtu poikki. Odessa asui siis rauhallisissa oloissa parantelemassa haavojaan. Häkkikaverina veteraanimummu Hui-Hiippari ja juuri viimenäyttelyssä valioon oikeuttavan sertin saanut Oikeuslääkäri.
Hipsi ja Oikis oli oikein kilttejä Odessalle. Silti Odessa oikeastaan lähinnä vain möllötti karvat pystyssä. Voiko marsu masentua niin, ettei oikein vaivaudu edes pesemään itseään kunnolla. Herkkuja se tuli kerjäämään, kuten sillä onkin tapana. Herkkujenkin jälkeen se vielä vaatii kultalautasta tai muuta palvelua. (=häkki täynnä heinää, pellettiä, tuoreita ja silti pitää roikkua reunalla kerjäämässä... jotain...) Tosin ei se kerjääminen kauhean ponnekasta ollut. Vetäytyi närkkimään heiniä Hipsin ja Odessan viereen. Turvotus laantui likimain heti ja nisätkin parantuivat. Iho kesi jonkin verran, mutta siihenkin auttoi ihan perus Helosan. Painossa ei tapahtunut dramaattisia muutoksia, mutta käyttäytymisessä kyllä.
Loppujenlopuksi mä yritin jopa tukiruokkia sitä. Tai ei tarvinnut yrittää, kyllä sillä ruokahalua oli, tykkäsi tukiruuasta, mutta möllötti muuten. Annoin monivitamiinilitkuakin, jota marsut yleensä kavahtaa kirkuen karkuun. Odessa lipitti sitäkin onnellisena. Ihan siis häkin kaltereiden välistä annettuna, ottamatta marsua kiinni lainkaan. Tukiruuassa oli suoliston tasapainoa parantavaa jauhetta mukana ja silti mun mielestä papanat oli kamalan pieniä ja surkeita. Ja tosiaan se pylly pystyssä kököttävä asento ja minimaalinen liikunta. Pelkäsin jo vakavia vatsavaivojakin, kun kupistakaan ei kadonnut kaikki pelletit. Hipsi ja Oikis eivät siis tästä uudesta Freddystä tykkää niin, että ahmisivat kaiken loppuun, mutta Odessa on kyllä syönyt aivan kaiken tähän mennessä.
Laitoin muutama päivä sitten Odessan takaisin samaan laumaan pentujensa kanssa. Vähän se yritti sielläkin masistella aluksi, mutta tänään oli niin aurinkoinen, hyväntuulinen, pukitteleva ja kerjäävä oma itsensä. Mahan alle edelleen imemään yrittävät pennut pitivät Odessan liikkeessä ja mä olen vähän sitä mieltä, että liikunta tekee hyvää, jos vatsassa ei papana liiku riittävän hyvin. Laumassa on neljä abya ja tosiaan Odessan viisi poikasta, joten siellä aina joku syö. Muiden marsujen ruokailun seuraaminenkin varmaan kiihdytti Odessan omaa ruokahalua.
Siellä se nyt pomppii poikastensa kanssa jälleen onnellisena yhdessä. Lauman jäsenet eivät taineet huomatakaan Odessan poissaoloa, kukaan ei ainakaan reagoinut mitenkään poikkeuksellisesti Odessan paluuseen.
Herkkä Odessa. Miten mä voin sen muka myydä nyt mihinkään uuteen kotiin, jos se on noin "herkkäsieluinen" ja sen luonnehan nyt on ihan omaa luokkaansa jo muutenkin. :D
Kanapäivitystä
Tiuhti hautoo edelleen. Läpivalaisun jälkeisenä iltana munia löytyi enää kaksi. Ei aavistustakaan missä se kolmas on. Mika oli penkonut kanalan läpikotaisin, eikä sitä löytynyt mistään. Edes rikkinäisiä kuoria, joten... Mystistä. Noh, Tiuhti on saanut myös haudontakaverin itselleen. Muska istuu nyt samassa pesässä. Toivottavasti sieltä nyt tiput tulisi molemmille hoidettavaksi.
2 kommenttia:
Muistan kun kirjoitit Odessasta ja toivoin oikein kovasti että se paranisi. Vaikuttaa aivan ihanalta luonteelta :) Voi toista. Vai on hänellä ollut noin iso ikävä lapsiaan että ruokahalukin ihan lähti. Onneksi nyt hyvä mieli on taas palannut ja toivottavasti poikaset jättävät äitinsä nisät jo rauhaan.
Juu, en enää nähnyt, että kukaan olisi nisälle yrittänyt. Aluksi yrittivät, mutta Odessa potki väen pois ympäriltään. Maidontulo on loppunut ja turvotuksen laskettua siellä ei oikeastaan ole edes mitään, mistä saisi kiinni.
Lähetä kommentti